|
|
Post by Sirenda Adderla on Oct 24, 2004 12:16:18 GMT -5
Lentäviä puuskupuheja suhahteli sinne tänne luudillaan. Kaksi lentelijää törmäsivät toisiinsa ja kolmas miltei tipahti yrittäessään tavoittaa sieppiä. Se ei näyttänyt lainkaan huispaukselta, vaan oli täyttä sirkusta. Kapteeni huusi naama punaisena kun joku punahiuksinen tyttö, jonka olisi kai pitänyt olla pelissä mukana lueskeli pergamentiltä suureen ääneen rakkausrunoa.
Sirenda ei voinut olla nauramatta. Hän oli ajatellut harjoitella hieman silmänkääntötemppuja muiden silmiltä suojassa, mutta sen sijaan hän olikin joutunut pitelemään mahaansa ja ulvomaan naurusta useiden minuuttien ajan. Penkillä tytön vieressä oli kirje isältä ja äidiltä, jossa kerrottiin sitä tavanomaista. Kaikki oli hyvin ja he olivat nyt Bergenissä ja plaa, plaa plaa... Olipahan kirjeessä maininta Danielistakin, vaikka varoitus tulikin vähän liian myöhässä, eipä silti etteivätkö huispausreenit olisi pelasteneet synkeästi alkanutta päivää.
|
|
|
|
Post by Jesse Conway on Oct 24, 2004 12:31:15 GMT -5
Jesse käveli kädet farkkujen taskussa huispauskentän katsomon reunaa nousten ylemmäs penkkirivejä.<br>Hänellä oli tylsää, eikä hän jaksanut homehtua linnan sisälläkään. Hänen pitäisi sitä paitsi vielä tänäänkin raahautua Dumbledoren kansliaan keskustelemaan asioistaan. Lähinnä kai nykyhetkestä ja siitä missä viettäisi ensi kesän. Hän huokaisee turhautuneena istuen alas katselemaan puuskupuhien pelleilyä.<br>Hän oli vaeltanut tänne asti juuri siksi, kun tiesi tuon tuvan joukkueen olevan huvittava näky ja näin ollen piristäisi häntä hieman. Huomaa silmäkulmastaan Sirendan, joka oli näemmä myöskin huomannut saman asian puuskupuheista. Siirtyy varmuuden vuoksi pari riviä kauemmas voiden yhtäkkiä pahoin inhosta.
|
|
|
|
Post by Sirenda Adderla on Oct 24, 2004 12:40:59 GMT -5
Nauru ja hekottelu katkesi kuin veitsellä leikaten, kun tyttö huomasi Jessen. Fiksuna poikana toinen näytti myös ottavan välimatkaa, mikä sopi Sirendalle paremmin kuin hyvin. Tässäpä olisi mukava tilaisuus maksella hieman kalavelkoja. Niimpä tyttö ryhtyi tuumasta toimeen ja kauvou paperitollon taskustaan. Siihen oli kirjoitettu jotakin, joka näytti liittyvän liemiin, mutta oli sen verran tarpeeton, että saisi kelvata. Sirenda painoi punatut huulensa paperia vasten ja ruttasi sitten sen pieneksi palloksi jonka nakkasi kohti Jesseä toivoen osuvansa tähän.
Tietysti se oli vain toiveajattelua, sillä tuuli tarttui tähän viestiin ja nakkasi sen sivuun lentoreitiltään ja lopulta paperitollo kopsahti penkkiin ja vieri vähän matkaa eteenpäin johonkin pojan lähistölle. Jos toinen nyt katsoisi Sirendaa, tämä näkisi hymyilevän naaman ja käden huiskuttamassa tervehdykseksi.
|
|
|
|
Post by Jesse Conway on Oct 24, 2004 12:52:40 GMT -5
Jesse nojailee katsomon reunaan toisella kädellään kuin nukkuen, mutta katselee silti peliä...siis 'peliä'.
Kun tuuli rapisuttaa paperitolloa penkeillä hän kääntää katseensa siihen vilkaisten saman tien jostain syystä Sirenaan, jonka suunnalta se vieri. Mulkaisee paperitolloa epäluuloisesti, mutta poimii sen silti maasta, koska on joka tapauksessa aivan liian utelias luonne jättääkseen sen väliin.
Avaa ruttuisen paperin tarkastellen sitä pari sekuntia ja tuhahtaa turhautuneena.
"Oksettavaa."
Taittelee paperista lennokin ja viskaa sen takaisin Sirendaa kohti, näyttäen oikeasti siltä kuin voisi oksentaa millä hetkellä tahansa.
|
|
|
|
Post by Sirenda Adderla on Oct 24, 2004 13:03:45 GMT -5
Sirenda nauroi nähdessään toisen reaktion ja näytti kieltään. Lennokin tyttö sen sijaan väisti nousten samalla seisomaan. Kirje napattiin penkiltä ja tungettiin taskuun. Hitaasti tyttö lähti talsimaan Jessen suuntaan kulmat kurtussa.
"Kuule Conway, se taitaa sitten olla parempi olla tappelematta vähään aikaan", tyttö huikkasi turvallisen välimatkan päästä ja joutui samantien kumartumaan leedan selässä heittelehtivän puuskupuhin tieltä.<br>"Jos luudalla lentämiseen tarvittaisiin ajokortti se olisi kuivumassa, senkin törttöilevä pulu!" Sirenda huusi pojan perään puiden nyrkkiä sanojensa vakuudeksi.
"Mitäpä muuten jos kertoisit mikä sinua nyppii, öykkäri. Olisin oikein mielelläni tietoinen minkä takia sinä lopulta tapat meikäläisen", tyttö kysyi vielä katsomatta Jesseä. Ääni ei ollut niin terävä tai kylmä kuin viimeksi ja ehkä se sai Sirenda vaikuttamaan edes hetkisen inhimilliseltä.
|
|
|
|
Post by Jesse Conway on Oct 24, 2004 13:29:25 GMT -5
Jesse nypistää nenäänsä Sirendan lähtiessä häntä kohti. Harkitsee hetken jopa paikalta poistumista, mutta puuskupuhpojan melkein teilatessa tytön päätääkin jäädä katsomaan, toivoen sen ensi kerrallaonnistuvan.
Happamempaa ilmettä kuin Jessellä oli Sirendan ensimmäisten sanojen jälkeen, tuskin voisi olla.
Hän ei kuitenkaan sano siihen mitän, mulkaisee vain tuota kulkulmiensa alta katsoen sitten aas kentälle.
Aikoo ensin olla vastaamatta kysymykseenkään, mutta kun tytön äänensävy oli melkein asiallinen ja normaali, päättää kuitenkin vastata ainakin jotain.
"Mitäpä jo en. Puhuin siitä ihan tarpeeksi eilen Dumbledoren kanss, kiitos vaan...", poika tuhahtaa hieman ahdistunen oloisena. Lapsuuden muistot olivat yhä pinnassa kiitos sen pitkän keskustelun, eikä häntä todellakaan innostanut nostaa asioita taas esille. EI, vaikka se olisi ehkä saattanutkin rauhoittaa hänen ja tämän uuen tytön välejä ainakin vähän.
|
|
|
|
Post by Sirenda Adderla on Oct 24, 2004 13:45:34 GMT -5
"Äh... Come on, Conway...Edes hitusen yhteistyötä... pyydän..." Jälleen tuo sama inhimillisen oloinen ääni. Kädet nostettiin niskan taakse ja Sirenda kääntyi Jessen suuntaan hetkiseksi.
"Tajuatko kuinka helpompaa olisi vain tapella, kuin edes yrittää olla hetken aikaa ystävällinen", sihahdettiin huulien välistä silmät kaventuen uhkaavasti. Hitto... Ehkä puuskupuhien törttöily olikin vain tilapäinen hauskuuden aihe ja kaikki palaisi taas samanlaiseksi typeräksi töhnäksi.
"Hitto", tyttö mutisi kääntyen jälleen kentän suuntaan huutaen vähän ilkeillen kapteenille, joka näytti vaipuneen epätoivoon. Jesse oli kuin onkivapa, johon ei ollut kiinnitetty matoa syötiksi. Mahdoton kerta kaikkiaan. Vai oli puhunut Dumbledoren kanssa tarpeeksi... Hitto! Kai Sirendalla oli myös oikeus tietää, hänhän se oli joutunut kuristettavaksi eikä Dumbledore. Tämän hän aikoikin kertoa pojalle, jos ei hyvällä niin sitten pahalla.
"Olisit edes hetken samanlainen kuin Daniel..." tyttö mutisi sen verran epäselvästi, että tuskin Jesse sitä kuuli, mutta puhui silti ääneen, niin kuin hulluilla oli yleensä tapana.
|
|
|
|
Post by Jesse Conway on Oct 24, 2004 13:55:41 GMT -5
["Vai oli puhunut Dumbledoren kanssa tarpeeksi... Hitto! Kai Sirendalla oli myös oikeus tietää, hänhän se oli joutunut kuristettavaksi eikä Dumbledore." *repskups* xD]
Jesse vain huokaisee tuhautuneena.
Tytön asiallinen ja rauhallinen ja, no, inhimillinen, käytös vähän ihmetytti häntä. Vilkaisee Sirendaan hieman hämmentyneisyyttä silmissään.
Tuo ehkä muistutti häntä perheestään, mutta juuri nyt vain ulkonäöltään.
Kyllähän Jesse tiesi, että olisi kohtuullista sanoa tuollekin jotain, kun kerta oli yrittänyt tappaa, mutta...
Tuijottaa hetken alas katsomoa miettien.
"No...sanotaan nyt vaikka näin, että sinä...tai siis...no muistutat kovasti minua pikkusiskostani - siis siskopuuolestani...meillon eir isät... Enkä minä oikein jaksa muistella häntä hyvällä...", Jesse sanoo sitten äänellä kuin luovuttaen.
Jospa tuo riittäisi.
|
|
|
|
Post by Sirenda Adderla on Oct 24, 2004 14:06:30 GMT -5
"Ahaa", tyttö sanoi ja vilkaisi vaivihkaa poikaa. Mahtoipa Conwayn perheellä olla lämpimät suhteet.
"Kiitos", Sirenda mumisi, vaikka ei tuo ollut paras selitys, eikä edes kattavin. Hän katseli jälleen lenteleviä puuskupuheja ja hymyili.
"Joku päivä nuo vielä tappavat toisensa", toteaa kohtalaisen huvittuneena haudaten ainakin hetkiseksi sotakirveen. Tosin tyttö olisi lisännyt mielellään, että niin kai Jessekin oli tehnyt siskopuolelleen, mutta jätti kuitenkin asian sikseen. Ei kahta tappoyritystä saman viikon sisään, kiitoksia vain.
"Sinä kun tunnet Tylypahkan paremmin kuin minä niin voisit kai sitten kertoa, milloin on turvallista palata vanhaan malliin? Tämä on ihan luonnoton olotila meidän kahden välillä", naurahdus säesti sanoja. Oikeastaan se tuntui ihan mukavalta, kun ei aina tarvinnut katsella poikia, jotka vihasivat häntä. Kyllä siihenkin ehti tottua, mutta kuitenkin. Hetkisen rauha ei ollut pahitteeksi kenellekään.
|
|
|
|
Post by Jesse Conway on Oct 24, 2004 14:18:50 GMT -5
Jessekin naurahtaa hiukan Sirendan toteamukselle.
"No niin tosiaan on... Mutta voisin ennustaa, ettei tässä tapauksessa ole turvallista palata ainakaan noin pahaan tilaan enää koskaan. En nimittäin oikeasti saa tulla heitetyksi koulusta...", hän irvistää hiukan itsekseen.
Tosiaan. Häntä ei kiinnostanut joutua kaduille ja oikeasti tappamaan ihmisiä sudenmuodossaan. Jos hän kestäisi ilman isompia hankaluuksia kesään asti, hänelle olisi ehkä löydetty paikka jstakin kesäksi.
"No eihän Dumbedore minua ulos heittäisi vieläkään ihan heti, mutta en halua riskeerata...ainakaan turhaan.", toteaa sitten hiukan turhautuneena.
"Tuota... Saanen esittää vastakysymyksen?", sanoo sitten varovasti.
Kai hänen olisi parempi selvittää asia, jotta osaisi vastaisuudessa suhtautua yttöön niin kuin kuului.
Katsoo hieman arvioiden Sirendaa, mutta ei ikävään sävyyn.
"Onko suvussasi mustalaisia?"
|
|
|
|
Post by Sirenda Adderla on Oct 24, 2004 14:32:30 GMT -5
Tyttö nyökkäili aina välillä pojan puhuessa ja jopa pienen hymynkin sai väännettyä naamalle. Kun toinen nyt sitten halusi esittää vastakysymyksen, ei Sirenda voinut sitä mitenkään kieltääkään. Kysymys tuntui hieman yllättävältä olosuhteet huomioon ottaen.
"Tuota... Ei. Tai en minä ainakaan ole koskaan sen pahemmin kuullut. Se johtuu ihonväristä vai?" selitettiin jotakuinkin hölmistyneenä.<br>"Isällä on aina ollut vähän tummempi hipiä. Hän aina kertoili juttuja, kuinka hänen esi-isänsä tulivat jostakin Kolumbian viidakoista päivänvaloon. Hän tosiaankin on viihdyttäjä luonteeltaan" tyttö sanoi vielä tietämättä miksi. Oli hassua nähdä Jesse jotenkin enemmän normaalina poikana. Se ei kai vain sopinut imagoon tai jotain. Sirenda nappasi taskustaan korttipakan ja alkoi sekoitella hiljakseen kortteja, kunnes pakka oli varmasti sekaisin. Sitten hän tyrkkäsi pakkaa Jesseä kohti ja sanoi:
"Ota tuosta mikä tahansa kortti."
|
|
|
|
Post by Jesse Conway on Oct 24, 2004 14:45:18 GMT -5
Jesse kuuntelee hyvin tarkkaan Sirendan selitystä.<br>Tyrskähtää sitten siinä kohtaa kun tuo mainitsee mistä isänsä oli tullut.
"Tuli väkisinkin mieleen joku viidakkorumpuja takova lannevaatteinen hoilottaja, jolla on luu nenänsä lävistyksenä.", hän toteaa hymyillen hyväntuulisena.
Vaikka hän olikiin yleisesti todella rasistinen persoona, ja sekin meni välillä aivan liian pikälle, niin tällä kertaa hän ei edes muistanut miten paljon inhosi kaikkia eri kansoja edustavia. Tieto, että tuossa ei olutkaan pätkääkään mustalaista muutti suunnilleen kaiken. Ainakin toistaiseksi. Kolumbian viidakon ponorumpuja päristelevät mokeltajat olivat sentään hyvin kaukana mustalaisista.
Jesse naurahtaa vielä itsekseen ja katsoo sitten korttipakkaa huvittuneena.
"Korttitemppuja? No miksikäs ei.", toteaa ottaen yhden kortin pakasta ja vilkaisten sitä. Hertta kutonen.
Oli paljon hienompaa olla puoliverinen kuin puhdasverinen. Tiesi molemmista maailmoista ja sai nauttia molempien maailmojen viihdykkeistä.
|
|
|
|
Post by Sirenda Adderla on Oct 24, 2004 14:54:41 GMT -5
"Noh, kyllä hänellä on joskus ollut lannevaate ja sotamaalaus, mutta hänellä ei kerta kaikkiaan ole minkäänlaista rytmitajua, vaikka taikuri onkin", Sirenda naurahti toisen visiolle ja ojensi kerttipakkaa edelleen Jesselle.
"Mitäpä jos laittaisit sen kortin takaisin pakkaan ja sekoittaisit sen sitten", tyttö pyysi ja vilkaisi, ettei yksikään puuskupuh törmäisi häneen ainakaan seuraavaan kahteen sekuntiin. Taisivat olla saamassa edes jonkinlaista järjestystä peliinsä, vaikka joskus kuuluikin satunnainen kirkaisu tai pari sadattelun ohessa.
"Et sitten naura, jos tämä epäonnistuu. Minä en ole vielä yhtä taitava kuin isä.... jos totta puhutaan jopa äiti ja Daniel ovat minua parempia", Sirenda tunnusti, mutta piti äänensävynsä sen verran tiukkana, että toinen tajuaisi olla oikeasti nauramatta.
"Ottaisin sen pakan mielelläni takaisin, kun olet valmis."
|
|
|
|
Post by Jesse Conway on Oct 24, 2004 15:03:21 GMT -5
Jesse vain virnuilee kuunnellessaan juttuja Sirendan isästä.<br>"Ehee...okei.", sanoo sitten hymyillen ottaen pakan ja sekoittaen sen laitettuaan korttinsa sinne.
Häntä oli melkein alkanut kiinnostamaan tämä tyttö, ihmisenä ainakin. Sekoitettuaan pakan ojensi sen takaisin Sirendalle.
"Nää on taas näitä, joihin ei suostuta kertomaan miten se tehdään?", toteaa huvittuneena. Joskus se ärsytti häntä, ainakin niissä ihmeellisimmissä tempuissa, sillä hän todellakin oli aivan liian uteliasta tyyppiä.
|
|
|
|
Post by Sirenda Adderla on Oct 25, 2004 8:19:25 GMT -5
"Joo, juuri niitä. Ehkä saan paljastaa sen, jos isä antaa luvan", vastattiin ilkikurisesti virnistäen. Sirenda nappasi pakan ja jakoi sen neljään osaan vaihtaen aina muutaman kortin paikkaa keskenään yhdistäen lopulta pakan taas yhtenäiseksi. Hän nosti ensimmäisen kortin. Se oli ruutu jätkä.<br>"Kortti oli punainen."
Toinen kortti, joka nousi pakasta oli hertta kakkonen.
"Se on hertta."
Kolmas kortti nousi. Sirenda tuijotti hetken eteensä epävarmana, mutta käänsi sen lopulta pojan nähtäväksi. Se oli pata kasi.
"Kortin numero oli kahdeksan", tyttö ilmoitti, mutta kasvoista näki, että hän ounasteli jonkun menneen pieleen.
Tyttö katsoi Jesseä odottavasti ja toivoi totisesti osuneensa oikeaan. Ruskeat silmät hehkuivat ja kehottivat poikaa reagoimaan tavalla tai toisella.
Onnistu, onnistu, onnistu! En minä sentään voi näyttää tohelointiä tuolle... öh... Öykkäri tuntui tässä tilanteessa liioittelulta.
|
|
