|
Post by Jesse Conway on Nov 2, 2004 13:32:19 GMT -5
"Kas, kun se ei yllätä.", Jesse toteaa ivalliseen sävyyn. "Ja en tosiaan olekaan, ainakaan asioissa, joita minua ei kiinnosta selittää. Voin kyllä toistaa itseäni. Raukka kun tunnut olevan hieman vajaamielinen... Eli: Muistutat minua liikaa pikkusiskopuolestani, jonka kanssa oli välit jokseenkin huonot ja nytemmin poikki kokonaan.", sanoo sitten niin hitaasti ja selvästi kuin viitsi, yhä aika ivallisesti. Tottakai hän tiesi, että toinen kyllä muisti mitä hän oli sanonut, mutta saipahan ainakin lisää mahollisuutta nälväistä.<br>"Hän oli mustalainen", lisää sitten kuitenkin jotain uutta. "Ja sinun ihonväisi nyt on lähinnä sitä. Mutta kun et sitten olekaan sitä lajia, niin ei voisi vähempää kiinnostaa sinun olemisesi.", tuhahtaa sitten välinpitämättömänä.
|
|
|
Post by Sirenda Adderla on Nov 2, 2004 13:46:04 GMT -5
Sirenda nauroi. Nauroipa kai sydämensä pohjasta, jos sellaisen tosissaan omisti. "Niin välinpitämätöntä, Conway. Olen ylpeä sinusta. Käväisikö mielessäsi, että en ehkä ole puhunut ainuttakaan totuuden sanaa koko tänä aikana?" tyttö virnisti leveästi katsoen toista terävästi kulmien alta pälyillen. "Ehkä olet ollut liian herkkäuskoinen? Ehkä kaikki onkin ollut totta? Tai sitten osa on ollut täyttä palturia ja loput totta? Mitenkäs on? Uskoako vai ei?" tyttö kysyi jättäen huomiotta selitykset, vaikka poimikin uudet tiedonmuruset talteen. "Ehkä muistutan siskopuoltasi, mutta voi olla että hän on kavasti minua paremmassa asemassa, kun on kaukana sinusta... Voi kuinka ironista!" Sirenda jutteli samalla tavalla, kuin pikkulapset ja näytti kieltään vaikutelman parantamiseksi. Siinä oli toiselle vähäksi aikaa miettimistä.
|
|
|
Post by Jesse Conway on Nov 2, 2004 14:06:17 GMT -5
Jesse kurtistaa hieman kulmiaan toisen revettyä nauramaan. Mikä ja missä nyt noin hauskaa oli ollut? Kohottaa sitten vain kulmiaan. "Kyllä, kävi mielessä, mutta olen lopettoman kyllästynyt epäilemään jokaisen jokaista sanaa.", sannoo tyynesti kallistaen hieman päätään. "Ja koska valheella tuppaa olemaan aina kovin lyhyet jäljet...", toteaa sitten virnistäen hieman. "Ei sinunkaan mahdolliset valheesi kauaa salaisuutena pysyisi. Eikä minulta toki ole kortit loppuneet, vaikken niitä jatkuvasti käyttäisi, tiedä se." Korjaa sitten asentoaa yhä kovin laiskan oloisena. "Ja jos tietäisit miten rasistinen persoona olen yleensäkin, et erehtyisi luulemaan minua herkkäuskoiseksi tai miksikään. Ja mitä pikkusiysteriin tulee...", toteaa sitten läppäisten Sirendan otsaa kämmenellään. "Sinä et kykene ollemaan pahempi. Olit sitten mitä rotua tahansa."
|
|
|
Post by Sirenda Adderla on Nov 6, 2004 7:54:46 GMT -5
"Olet edelleen outo, mutta tavallaan söpö", sanoo tuumivasti hieroen otsaansa. "Juttelet aika yllättäviä aina silloin tällöin ja vieläpä fiksuja juttuja. Saattaisin jopa pitää sinusta jossakin toisessa paikassa ja ajassa" sanoo päätään pudistellen. Hyvin kaukaisessa ajassa ja paikassa. "Onko ihmisillä sitten rotukin?" kysyy vähän nuivasti. Jos toinen kerta oli rasisti niin ehkä tuo voisi selitellä vähän näitäkin juttuja siinä joutessaa. Tokihan Sirenda oli tietoinen noista tyypeistä, jotka hakkasivat toisia vain siksi, että nämä sattuivat olemaan tummia. Sirenda teki sellaista myös, mutta ainakin syy oli jokin muu kuin ihonväri. Parikin tapausta hän muisti. Useimmat jutut olivat vain lehtien sivuilla, mutta pari kertaa hän oli nähnyt tätä naljailua. "Jesse, miksi sinä sanot olevasi rasisti? Siihen on kai syykin?" Kysäisee yhtäkkiä koettaen vetää sormusta pois miltei tunnottamaksi muuttuneesta sormestaan laihoin tuloksin.
(Filmi taitaa pätkiä ja pahasti...)
|
|
|
Post by Jesse Conway on Nov 6, 2004 9:05:47 GMT -5
[Vasta hymyilytti kun se sano söpöksi, mutta mä sain slaagin, kun se kutsui etunimellä... o.O xD]
Jesse ei voi kuin naurahtaa itsekseen, mikä kuulostaa lähinnä hymähdykseltä Tuollainen palaute joltakulta, jonka oli vain jokin aikaa sitten yrittänyt tappaa, oli jokseenkin kummallista, mutta eipä sille mitään voinut, että se tuntui kivaltakin. "tietenkin meillä on rotumme, niinkuin kaikilla elävillä olennoilla.", toteaa sitten tyynen viileästi. Aikoo jatkaa, mutta tuon puhutellessa etunimellä sanat juuttuvat kurkkuun. Tapittaa Sirendaa hetken kuin alienia, mutta ei ikävään sävyyn kuitenkaan. "Ööh...", aloittaa järkevästi ja omaperäisesti ollessaan lievästi pöllähtäneen näköinen. Olihan häntä jotkut harvat kutsuneet sillä, kuten ainoat kaverinsa peter ja Sam, sekä Amy aikanaan. Ja sitten vuosien jälkeen kun nämä olivat poissa, jopa Shuichi Shindou ja Daniel täällä koulussa. Se oli joka tapauksessa niin harvinaista, että se sai yhä Jessen hieman pois radaltaan. "Tuota...siis joo.", yrittää sitten koota ajatuksensa. "Onhan minulla syyni... Ainakin osittain.", sanoo sitten hiukan vältellen. Häntä ei kiinnostanut vieläkään alkaa selittämään perheestään. Sitä paitsi mustalaiset olivat lopultakin asia erikseen verraten muihin. Muiden kohdalla hänen rasismi oli vain puhdasta typeryyttä, josta hän ei piitannut pätkän vertaa.
|
|
|
Post by Sirenda Adderla on Nov 6, 2004 9:36:03 GMT -5
(Ei ollut mitenkään tarkoitus. *reps* Mie olen ollut ihan mahdoton koko päivän. ^^ Silmien pyöräytys ja edelleen tuloksetonta taistelua pienen rinkulan kanssa. Mielenkiintoiset selitykset lipuvat vain puolittain korvista sisään, mutta sievä ööh-äännettä ei kertakaikkiaan voinut jättää huomioitta. Tyttö työntää kasvonsa lähemmäksi. "Oletkos sinä ihan kunnossa? Näytät ihan puusta pudonneelta oravalta", katsoo kummissaan. Toisella oli syy... Kakistaisi vielä ulos niin se olisi siinä.<br>"No, no... Eipäs nyt ujostella. Kyllä Sirenda-täti kuuntelee!" virnistää korottaen pörröttämään toisen hiuksia ihan niin kuin Lisa-täti oli aina tehnyt pojille, jotka sattuivat lähietäisyydelle. "Sitä paitsi..." virnistys muuttui leppoisasta ilkikuriseksi ja vaarallisen oloiseksi. "...kaksinhan tässä ollaan. Ei kukaan kuulemassa tai näkemässä ja..." lause jätettiin tahallaan kesken. Suu suipistui ja tyttö kääntyi kerämään kortteja ja tunkemaan ne taskuunsa.
|
|
|
Post by Jesse Conway on Nov 6, 2004 10:32:27 GMT -5
[Voi pyhä Eru. Jopas on mielenkiintoinen tapaus...^^ Mulla vähän tökkii tää peli nyt ku en oo kotona ku vast illemmalla. xP] Jesse perääntyy pari senttiä vaistomaisestikin toisen tunkiessa lähemmäs. Vai näytti puusta pudonneelta oravalta? No siltä hänestä kyllä todella tuntuikin. Perääntyy vieläkin enemmän tuon alkaessa pörröttää hiuksiaan höpöttäen kuin vanhat tädit. "Hei...!", tuhahtaa hiukan viileästi, mutta pieni huvittunut, muta suloinen hymy käväisee väkisinkin kasvoilla. Tämä oli ihan hölmöä.<br>Tuijottaa Sirendaa lievän epäluuloisena, mutta luonnostaan myös uteliaana, vaikkei kuvitellutkaan puhuvansa tuolle yhtään mitään motiiveistaan. Kurtistaa hieman kulmiaan kohottaen toista kulmaansa tuon jatkaessa sitäpaitsitteluaan. Naurahtaa nyt huvittuneena jo kuitenkin rentoutuen. "Joopa joo... Neiti Maailmanparantaja on syntynyt."
|
|
|
Post by Sirenda Adderla on Nov 10, 2004 14:30:54 GMT -5
(Oh... Tämä tyttö näyttää olevan ihan kontrolloimaton... Ei Sirendan noin kiltiksi pitänyt heittäytyä... Hassu juttu sinäänsä. Silmät sirrillä vaan kirjailen... Tarviin kahvia...)
"Maailmanparantaja... Ja pyh! Kunhan yritän parantaa oman elämäni laatua", tyttö tokaisi katsoen hetken odottavasti. Toivoi kai, että toinen olisi jatkanut, mutta ilmeisesti näin ei ollut. "Tiedätkö, jos ihan oikeasti alkaisin viljellä sellaista humpuukia, niin silloin ovat maailman kirjat sekaisin. Yhden asian voisin kenties parantaa, mutta... Se siitä", sanottiin ainakin kohtalaisen hyväntuulisesti. Ehkä poikakin puhuisi, jos tälle tarpeeksi kauan höpötettäisiin. Ehkä tuota rohkelikkoa voisi vielä hieman yrittää shokeerata, kun sillä kerta oli tapana näyttää niin söpöjä ilmeitä aina silloin tällöin. "Kiitos, Jesse", tyttö sanoi ihan hiljaa täysin yllättäen ja ilman varoitusta. Ei selittelyjä, ei syitä, täysin spontaanisti kesken muun yleisen höpinän, jota kaksikko oli esittänyt jo jonkin aikaa pallotellen puolelta toiselle. Jostain syystä tyttö oli antanut ulkokuorensa pehmetä. Syyttä suotta kaiketi, mutta ehkä se teki hyvää. Toisaalta se vain ärsytti. Pöhkö juttu kaiken kaikkiaan.
|
|
|
Post by Jesse Conway on Nov 10, 2004 14:46:08 GMT -5
Jessekään ei sattuneesta syysä voinut olla huomaamatta tytön yhtäkkistä muutosta tavalliseksi teinitytöksi ja se tosiaan ihmetytti suuresti. Mulkoilee tuota epäluuloiseen ja tutkivaan sävyyn silmäkulmastaan ilme peruslukemilla kädet puuskassa rinnallaan löhöten laiskana paikakllaan. "Kiitos mistä?", toteaa ennemmän kuin kysyy. Puree pienesti huultaan miettien miten kameleontti eräs näytti olevan. Aavisti kyllä vaallan hyvin, että tuo yritti yhä kiskoa hänestä lisää tietoja, mutta siinähän yritti. saisipa ainakin haastetta.
[Voi pyhä pieru. Toi oli aivan varmasti maailmanennätys typojen suhteen. Joka toisessa tai vähintäänki kolmannessa sanassa oli virhe. xD Mun pitää keskittyä paremmin...]
|
|
|
Post by Sirenda Adderla on Nov 14, 2004 8:01:20 GMT -5
Tyttö hymyili, mutta ei sanonut mitään sen suurempaa olipa sitten pojan lausahdus toteamus tai kysymys. Ei Sirenda olisi edes varmaan osannut selitääkään. Huispauskenttä oli yllättävän rauhallinen ilman toilailevia puuskupuheja. "Hmm... Ja minä luulin, että Luihuisten tiimi tulisi tossulaisten jälkeen harjoittelemaan", mutistiin pienesti olkia kohauttaen. "Tiedätkö sinä, mitä rakkaus on?" Yllättävä kysymys kaikin puolin. Jälleen kerran. Mitä järkeä? Mikä tarkoitus? Kuka puhui tällaisista asioista? No ei ainakaan Sirenda. Sieltä se tuli kuitenkin, suusta, kylmän kohmeloisena katkeransuloisen ivan sävyttämänä. Tyttö sormeili taskussaan olevia kortteja sävähtäen yhden viiltäessä sormenpäätä. Pieni hymy huulilla katsottiin verta, jota tihkui haavasta. Kylmä tappajan katse häilähti ruskeissa silmissä, mutta tuskin toinen sitä huomasi. Se oli kuin surkea enne huonoissa b-luokan leffoissa, tyttö ajatteli nuolaisten sormenpäätään. Tässä vaiheessa paikalle olisi ehättänyt lehahtaa vampyyri tai pari, mutta nyt paikalla oli vain tuo ihmeellinen poika, josta ei ottanut selvää kirveelläkään. (( Kahvitauon paikka...))
|
|
|
Post by Jesse Conway on Nov 14, 2004 8:34:07 GMT -5
[xD No tosiaan. Toi oli ihan hämärä viesti. ] Jesse harhailee omissa ajatuksissaan, kun tuo kysyy jotain ihan omituista. Miksi tuollaisia kysellään? Varsinkaan tässä tilanteessa, varsinkin tällaisissa väleissä, mitkä hänellä ja Sirendalla on. Ei voi kohta hämärämmäksi mennä.<br>"Tiedänhän minä", Jesse kuitenkin vastaa. "En kyllä saanut keltään minkäänmuotoista rakkautta, niin en edes vanhemmiltani, ennen kuin siten olin kolmentoista ja...Amy tuli kuvioihin.", jatkaa sitten, mutta lopettaa jo saman tien. No miksi hän nyt sitten selittä tuota... Tämä tilanne alkoi käyä vähän liian oudoksi. "No, joka tapauksessa tidänhän minä. Olen nähnyt sen tulevan, olen nähnyt sen kärsivän, ja kuolevan turhaan. Miten niin?", sanoo sitten jokseenkin turhautuneena ja ahdistuneena. Miksi hän ei pystynyt pitämään turpaansa kiinni? Aivan, isänsä rakkaus oli kuollut siihen hetkeen kun sai tietää pojan olevan ihmissusi ja Amyn siihen, että tuo susi tappoi tuon siskon. Äiti taas ei koskaan ollut välittänyt. Tyttärensä sen maailma oli ollut.
|
|
|
Post by Sirenda Adderla on Nov 14, 2004 10:29:55 GMT -5
((Katsotaampas, joskos saisin aikaiseksi jotain vähemmän hämärää.))
"Häh? Mitä? Ai joo... " sanottiin vähän poissaolevastikin. Hän oli kuunnellut, mitä toinen oli sanonut ja alkanut pohtia erinäisiä seikkoja, joilla ei loppujen lopuksi ollut mitään suurempaa merkitystä.<br>"Kunhan kysyin. Ehkä minä en tiedä mitä se rakkaus on tai ehkä tiedän liiankin hyvin. Itsekästä. Vääriä valintoja. Sitä se rakkaus on ainakin minun kohdallani. Ajattele! Joku on välittänyt minusta. Kukapa olisi uskonut?" naurahdettiin kepeästi. Jokin värähti tytön sisällä. Conwayn hahmo alkoi tosiaankin saada uusia ulottovuuksia tytön mielessä. Ehkä hän ymmärsi piirun verran enemmän toisen ajatusmaailmaa nyt. "Katsohan", tyttö kehotti sitten ja nappasi taihasauvan jostakin vaatteittensa kätköistä. Hän osoitti kiveä kentän laidalla ja lausahti käskynsä. Alkeellista. Kivi nousi ilmaan leijumaan. Sirenda toisti saman käskyn ja toinenkin kivi nousi ilmaan. "Se on niin helppoa. Jos olisin osannut tämän tempun jokin aika sitten, olisin täysin toisenlainen ihminen. En ehkä edes olisi Tylypahkassa. Mutta..." Kivet tipahtivat maahan. "... en tuntenut voimiani. Olin itsekäs", hetken hiljaisuus ja tyttö jatkoi. "Et taida tajuta, vai mitä Conway? Ei sinun tarvitsekaan." Tyttö osoitti kevyesti sauvalla toisen rintaa ja hymähti. Sauva pyörähti pari kierrosta sormien välissä ja katosi sitten takaisin vaatteitten kätköihin.
((Aika surkea esitys. ;D))
|
|
|
Post by Jesse Conway on Nov 14, 2004 11:22:01 GMT -5
"No jaa... EIköhän meissä jokaisessa ole hyvät ja huonot puolemme, joten eipä tuon tarvitse olla niin ihmeellistä... että joku rakastaa sinuakin...", toteaa hiljaa melkein itsekseen tarkoittaen kuitenkin sanansa Sirendalle. Jää sitten katsomaan toisen esitysä ja on joka hetki enemmän kuutamolla. Miten kivien leijuttaminen liittyi mitenkään siihen, että joku asia olisi toisin? Miten se liittyi mitenkään itsekkyyteen? Parempi olla edes yrittämättä ymmärtää. "No joo, kieltämättä meni vähän ohi...", hymähtää sitten hiukan huvittuneena. Vakavoituu kuitenkin toisen osooitellessa siinä sauvallaan ja vilkaise jokseenkin epäluuloisesti ja ehkäpä jopa hämmentyneenä kulminsa alta. Tilanne toellakin oli oudoin, missä än kuunaan oli ollut. Kaikessa suhteessa.
|
|
|
Post by Sirenda Adderla on Nov 15, 2004 10:48:45 GMT -5
"Välitti, ei rakasta", korjaa automaattisesti toisen puheita, kuten tapana yleensä oli. "Ehkä on tosiaan parempi että pidän suuni kiinni, ettei pieni pääsi joudu ihan pyörryksiin", pieni hymy ja silmien pyöräytys. Outoa se tosiaankin oli. Täysin absurdia, kuten Jessekin varmasti ajatteli. Katin kontit! Tämä saisi pian riittää ja toisaalta olisi parempi, jos tämä aselepo ei koskaan päättyisi. Siihen mahdollisuuteen Sirenda ei kuitenkaan uskonut. Hän ei ollut antanut vieläkään täysin anteeksi. Katselipa tuota poikaa edessään vähän ehkä lempeästikin, mutta silti tiukasti. Kuka sinä olet? kysyy mielessään yrittäen yhdistellä palasia taitojensa mukaan. Pieni palapeli oli edelleen ja siitä puuttui suuri joukko reunapalasia ja sen takia myös palasia keskeltä.<br>"Kuka sinä olet?" kysyy nyt ääneen odottamatta vastausta.
|
|
|
Post by Jesse Conway on Nov 15, 2004 13:23:29 GMT -5
"Häh.", Jesse äännähtää havahtuessaan ajatuksistaan vilkaisemattakaan Sirendaan. "Tiedät jo nimeni. Mitä muuta muka pitäisi tietää.", tuhahtaa tuohon turhautuneena. Voi niin, hän tiedosti kyllä vaihteeksi, että oli jo nyt kertonut ihan liikaa. Enemmän kuin tuntui edes hyvältä. Jessen olo alkoi olla jokseenkin turvaton ja nykypäivänä se saattoi laukaista tilanteen hyvin, hyvin huonoon suuntaan. Vaikkei hän enää tuota sentään tappaa halunnut, mutta... Tänne ei varmasti eksyisi yhtäkään rehtoria keskeyttämään yhtään mitään. Ei ainakaan ajoissa.
|
|