|
Post by Jesse Conway on Oct 25, 2004 8:32:38 GMT -5
"Niinkuin se olisi isäsi yksinoikeus...", Jesse virnistää takaisin jääden sitten katsomaan tuon touhua. Nostaa hiukan kulmiaan tuon osuessa kahdesti oikeaan, mutta leveä hymy nousee sitten aksvoilleen, kun tempusta ei tullutkaan täydellinen. "Nope. Se oli kutonen. Pieleen meni.", toteaa sitten hymyillen huvittuneena, mutta hyväntahtoisesti. "Joka tapauksessa tuo oli aika vaikuttavaa... Tuskinpa tuohon ainakaan itse pystyisin noinkaan, kun keskittymiskykyni on miinuksen puolella lähes aina."
|
|
|
Post by Sirenda Adderla on Oct 25, 2004 8:39:07 GMT -5
Tyttö näytti hieman pettyneeltä saadessaan kuulla, että oli osunut harhaan, mutta ihmetteli silti, kuinka avoimesti Jesse saattoikaan puhua, jos niikseen tuli. "Ei tämä niin vaikeaa ole... mutta... Mitäpä, jos kurkistaisit kenkäsi pohjaa?" Sirenda hymyili itsetietoisesti ja pettymys oli pyyhkiytynyt kasvoilta. Poika saisi huomata, että temppu oli sittenkin onnistunut, vaikka helppoa se ei ollutkaan. "Harjoittelin tätä Danielin kanssa pitkän tovin", tyttö tunnusti ja nielaisi sitten kuuluvasti. Olkoot. Jos tässä nyt ruvettiin normaaleiksi koulutovereiksi edes kymmeneksi minuutiksi, niin oli sama olla se hetki ihan normaali itsensä omine murheineen. Mutta ei hänen sitikään olisi pitänyt mainita poikaa nimeltä.
|
|
|
Post by Jesse Conway on Oct 25, 2004 8:59:10 GMT -5
[Se pääs avautumisen vauhtiin Dumbbiksen takia. xDD Oli nääs eka kerta kun se kertoo mitään itsestään kellekään. xD Ja mä en sitten ole yhtään perilä silmänkääntötempuista, joten saatan joskus käsittää jotain väärin. Sä oot ilmeisesti enemmänki perehtyny niihin oikeestikin? ] Jesse kurtistaa hiukan kulmiaan ja vilkaisee ensin toisen kenkänsä pohjaa ja sitten toisen, josta löytää korttinsa. Kääntelee sitä hetken mulkoillen sitä epäluuloisesti. "Ei oo mahdollista.", toteaa pidellen korttia peukalonsa ja etusormensa välissä roikottaen sitä edessään kuin se olisi pommi. Kun ei se ainakaan se sama kortti voinut olla. "Hmh. Taidat olla tai olit vissiin aika läheinen sen Danielin kanssa? Mainitset sen usein.", sanoo sitten mietteliäänä ojentaen kortin Sirendalle.
|
|
|
Post by Sirenda Adderla on Oct 31, 2004 10:47:40 GMT -5
((Nääh, en kai mie mitään tempuista tiedä, mutta onhan noita hauska katsella. ;D))
Sirenda nauroi huomatessaan temppunsa onnistuneen sittenkin. Hänestä Jesse oli ihan hassu. Hassu? Ei kai hän nyt niin voinut ajatella... Eihän hän edes pitänyt toisesta, pikemminkin vihasi. Hän otti kortin ja työnsi sen takaisin pakkaan hymyn kadotessa taivaan tuuliin. "Joo, me oltiin läheisiä, mutta..." tyttö kohautti olkiaan eikä selvästikään ollut halukas puhumaan. Toinen oli kuitenkin... vihollinen... rohkelikko... "Danielin pikkuveli kuoli..." Sirenda sanoi kääntyen katsomaan kentälle vakavana ja hieraisi kädenselkämyksellä silmiään. Pieni varoittava vilkaisu silti poikaan päin oli enemmän kuin paikallaan.
|
|
|
Post by Jesse Conway on Oct 31, 2004 11:00:12 GMT -5
"Okei", Jesse toteaa kuin itsekseen. "En halua enkä aio nuuskai kenenkään menneisyyttä, kun en kerta halua niin tehtävän omallenikaan." Hän vilkaisee Sirendaan syrjäsilmällä arvioiden tuon olemusta. Tuosta tuskin saisi helpolla kaveria, mutta ei hän toista suotta haluaisi vihollisenakaan pitää. Nyt kun hänellä ei ollut varsinaista syytä enää vihata. Hän ei luottanut siihen mitä teki vihaamilleen ihmisille sudenmuodossa, varsinkaan ilman juomaa. Hänen tuossa pohtiessaan hänen silmänsä välähtävät koiran silmien lailla kuten aina välillä yleensä, johtuen punaisista silmistä sudenmuoossa. Jesse sulkee pikaisesti silmänsä kurtistaen hiukan kulmiaan.
|
|
|
Post by Sirenda Adderla on Oct 31, 2004 11:16:17 GMT -5
"Tuota en olisi koskaan uskonut kuulevani sinun suustasi", Sirenda tokaisi vilkaisten poikaa syrjäkarein. "Joskus sitä vaan toivoo, että asiat olisi menneet toisella tavalla... että olisi ollut vähemmän itsekäs", tyttö pyyhkäisi silmiiään toiseen kertaan ja istuutui penkille. Hän ei katsonut poikaa, ei huomioinut laisinkaan vaan puristi korttipakkaa käsiensä välissä. Olisi ollut mukava puhua enemmän, kertoa kaikki ja jättää se asia taakseen, mutta poika, joka hänen luonaan sattui olemaan oli vähän väärä. Jesse ei ollut lainkaan Danielin oloinen, eikä Sirenda olisi voinut edes leikkiä asian olevan näin.
|
|
|
Post by Jesse Conway on Oct 31, 2004 11:24:29 GMT -5
"Niinpä niin...kaikki yleensä omista valinnoista kiinni...", Jesse toteaa hiljaa tuijottaen kentälle löhöten laiskasti penkillä.<br>Puuskupuhit olivat selvästi lopettamassa harjoituksiaan, kun heidän kapteeninsa näytti saaneen hermoromahuksen. Jos hän olisi lähtenyt vapaa-ehtoisesti silloin, kun ensimmäisne kerra sitä mietti, hän ei ehkä olisis susi, ja hänellä ehkä olisi vielä isä. Mutta hän oli valinnut niinsanotun perheensä ollessaan yhä toiveikas lapsenmaailmassaan. "Oletko saanut ystäviä täältä vielä? Sellaisia, joille voisit puhua siitä mikä ikinä sinua sitten vaivaakaan nytkin...?", kysyy sitten huomatessaan toisen sulkeutuneen täysin.
|
|
|
Post by Sirenda Adderla on Oct 31, 2004 11:36:05 GMT -5
"Ystäviä? Älä naurata Conway. Olethan sinä nähnyt millainen minä olen. En minä... " Sirenda olisi kai lopettanui ettei hän kaivannut ystäviä, mutta ei se vain tullut ulos suusta. "Voisin kai kysyä samaa sinulta", tyttö taisi kuulostaa entistä vaisummalta. Ehkä hän oli ollut väärässä puhuessaan Whitebrookin kanssa tässä taannoin. Ehkä se outo poika olikin ollut oikeassa? Ehkä ihmiset tosiaankin muuttuivat? Eihän se nyt voinut paikkaansa pitää. Tuntui silti houkuttelevalta ajatukselta antaa kaiken virrata kerralla ulos, mutta se nyt olisi ollut pelkkää itsemurhaa. Ehkä Dumbledore olisi voinutkin kuunnella, mutta Sirenda ei kaivannut aikuisten neuvoja. "Äsh... Ketä edes kiinnostaa..." sihahdettiin hampaiden välistä ilman sen suurempaa syytä tai tarkoitusta.
|
|
|
Post by Jesse Conway on Oct 31, 2004 11:42:31 GMT -5
"No kun itse asiassa en ollut nähnyt sinua ennen sitä...hm...välikohtausta Suuressa salissa ja kuka tahansa vähänkin sinnikkäämpi olisi käyttäytynyt samoin.", toteaa tyynesti. "Olehan sinä jotenkin etäinen ja ehkä hiukan kylmä, mutta ei se tarkoita, ettetkö saisi ystäviä vaikket haluaisikaan.", sanoo sitten turhautuneen oloisena. Sama kai se hänelle oli miten kukin halusi elämänsä elää. "Ja yleensä kyllä juuri niitä, joiden vähiten haluaa kiinnostuvan, kiinnostaa eniten..."
|
|
|
Post by Sirenda Adderla on Oct 31, 2004 11:51:59 GMT -5
Tyttö säpsähti katsomaan poikaa. "Mhäh?" Mitä se oikein höpisi? Ihan järkeviä asioita, mikä vähän yllätti Sirendan. Miksi toinen puhui tuollaisia? TÄssä täytyi nyt olla jokin taka-ajatus, jota hän ei pystynyt selvittämään itselleen. "Etäinen ja kylmä... No, ehkä sinä olet oikeassa. Kerrassaan harmilllisesti. Sinä olet ihan ihmeellinen tapaus, Conway. En ymmärrä sinua laisinkaan", tyttö sanoi ja alkoi hitaasti sekoitella pakkaa uudestaan. "Ensin käyttäydyt erittäin vihamielisesti ja nyt annat suurinpiirtein terapiaa. Olet ihan pimeä heppu", pieni naurunpyrskähdys pääsi karkaamaan tytön sisältä.<br>"Ehkä meillä kahdella on jotakin yhteistä."
|
|
|
Post by Jesse Conway on Oct 31, 2004 12:03:29 GMT -5
"Joo, no... Sanotaanhan, että ensivaikutelma on se vaikuttavin tai jotain, mutta sanotaan myös, että ei kaikki ole sitä miltä näyttää...", Jesse toteaa tyhjenevälle huispauskentälle. "Ei tosiaan...", huokaisee sitten itsekseen. "a älä välitä... eipä ole kukaan muukaan koskaan ymmärtänyt. Paitsi Dumbledore eilen.", virnistää sitten hiukan toiselle.
|
|
|
Post by Sirenda Adderla on Oct 31, 2004 12:13:42 GMT -5
"Mitäpä minä välittämään... Paitsi sen verran, että voin luvata, etten ole vielä unohtanut, että miltei mursit ranteeni", tyttö tuhahti ja näytti kieltään toisen virnistykselle. "Daniel sentään vain pakotti tekemään trapetsitemppuja... mutta alla oli sentään turvaverkko. Voisit ottaa vähän oppia..." sanat soljuivat ulos entistä helpommin, vaikka SIrenda olisi tahtonut läimäistä käden suulleen ja lopettaa ällöttävän ja makeilevan avautumisen Jesselle. Oikeastaan hänen olisi kuulunut lyödä toista tai läpsäistä ainakin sen verran, että toinen saisi kulea pari päivää silmä mustana.
|
|
|
Post by Jesse Conway on Oct 31, 2004 12:22:20 GMT -5
"Kuule ihan miten vaan.", Jesse tuhahtaa jo hiukan ivalliseen sävyyn. Jos tuo väkisin halusi hänstä vihollisen, vaikka hän yrittäisikin viestittää, ettei tahtonut riidellä, ei sitten pitänyt häntä enää syyttää mitä ehkä saattaisi 'vahingossa' tapahtua jonakin yönä jossakin päin kaupunkia... "Trapetsitemppuja? Mikä sirkuspelle se Daniel sitten on?", kysyy nyt jo aivan kyllästyneenä yrittämäänkään olla kohtelias, mikä oli muutenkin ollut täysin hänen luontonsa vastaista.
|
|
|
Post by Sirenda Adderla on Oct 31, 2004 12:37:32 GMT -5
Sirenda hymähti toiselle ja pudisti päätään. "Sitä hän todellakin oli... siis on.... sirkuspelle. Akrobaatti jo nuorella iällä. Ethän sinä tietenkään voi tietää, että minäkin olen kulkenut vuosien ajan eri sirkusten mukana ympäri maailmaa. Isäni kun on taikuri ja äiti saattaa joskus intoutua leikkimään ennustaja eukkoa. Me vietettiin aika paljon aikaa Danielin sirkuksen mukana matkaten, vaikka tuskin isä juurikaan puhui ruotsia tai norjaa. Se oli mukavaa aikaa", tyttö kertoili ja viittasi kintaalla toisen epäkohteliaisuudelle. Kai hän ymmärsi toisen turhautumisen. "Sitten tapahtui tämä ikävä välikohtaus ja minä pääsin yllättäen Tylypahkaan. Äiti sitä oli toivonut jo monta vuotta, mutta halusin mieluummin nähdä maailmaa", tyttö töytäisi toista olkapäähän ja katsoi pitkän tovin hymyillen vinosti. "Luule, että olisit oikein mielelläsi ollut sirkuspelle."
|
|
|
Post by Jesse Conway on Oct 31, 2004 12:44:58 GMT -5
"Minäkö? No en. Kaduilla oli paljon kivempaa mellastaa... Mutta sinusta sirkuspelleys oikein huokuu. Verissä kun kuuluu jopa olevan." Jesse tuhahtaa huvittuneena. "Varastaminen syödäkseenkin on arvokkaampaa duunia kuin sirkushommat..."
|
|