|
Post by Sirenda Adderla on Nov 18, 2004 14:56:52 GMT -5
(Wahwahwah! Let's be wild... ;D)
Naurahtaa toisen osoittamalle innottomuudelle ja omalle kärttämiselleen. "En kysyisi, jos en tahtoisi tietää", selittää ja kiepsahtaa syleilemään toista ja onpa tarkoitus saada suukkokin poskelle muiskautettua. Leikki leikkinä ja pientä ärsyttämistä. Siinäpä tuo resepti kaikessa yksinkertaisuudessaan. Sirenda voisi pian hyvillä mielin ottaa vaikka jalat alleen ja juosta pakoon toisen mahdollista raivonpurkausta. Oli mukavaa vähän irrotella toistenkin kustannuksella. "Ymmärrätkö, mitä tarkoitan? Minä sitten rrrrakastan vahvoja... hmm... sällejä", kertoo koettaen pidätellä naurun pärskähdystä sisällään. Miettikööt Jesse vähän aikaa ja tehkööt oman liikkeensä. Tämä tyttö olisi valmis ihan mihin tahansa.
|
|
|
Post by Jesse Conway on Nov 18, 2004 15:10:23 GMT -5
[xDD Ei hyvä luoja... xD]
Jesse ei ehdi edes tajuta ennen kuin toinen on jo syleilemässä ja suukonkin heittänyt poskelle. "Mitä helv-", kuului vain pöllästynyt reaktio ja poika perääntyy kauemmas melkein pudoten pari riviä alemmas. Siis kuka tahansa muu tyttö olisi saanut ihan toisenlaisen reaktion, mutta tuo oli asia ihan erikseen. Tapitaa Sirendaa jäänsiniset silmänsä jokseenkin suurina. "Yritätkö olla hauskakin, vai?", kysyy sitten yrittäen itsekin olla vakavana.
|
|
|
Post by Sirenda Adderla on Nov 18, 2004 15:19:12 GMT -5
"Hauska?" kysyy pyyhkäisten kämmenselällä huuliaan. Eleen tarkoitus oli peittää hetkiseksi leveä virnistys. "Pidätkö sinä muka minua hauskana, Conway? Empä usko", tokaisee takaisin nautiskellen toisen hämmästyneestä ilmeestä.<br>"Etkös sinä huomaa, että tämä juttu klikkaa? Tuo ei ollut vielä mitään..." puraisee poskeaan kipeästi saaden miltei silmät vettymään. Kuinka kauan tätä peliä voisi pitkittää. Kuinka kauan Jesse jaksaisi olla mukana?
|
|
|
Post by Jesse Conway on Nov 18, 2004 16:02:15 GMT -5
[Mä kammoan psykologisia leikkejä! xD Saati sitte Jesse, jolla on sen sata ja tuhat asiaa, jotka pitää mieluummin sisällään. xD]
"Mikä juttu, tässä ole mitään juttua, yhtään missään, niin.", Jesse toteaa mulkaisten Sirendaan päin oudosti siirtyen vielä vähän kauemmas. Tuhahtaa sitten jokseenkin huvittuneena. Mihin kaikkeen naiset alentuisivatkaan saadakseen haluamansa? Sitä sopi miettiä. Jessellä ollut mitään läheisyyttä vastaan, kun oli kyseessä omanikäinen tyttö, oli siihen motiivit sitten mitkä tahansa, mutta kun tämä yksilö oli tavattu ikävemmissä merkeissä ensimmäisen kerran. Kaikkea sitä kuviteltiinkin. Turvaton olo oli kuitenkin kaikonnut jonnekin äskeisen välikohtauksen myötä. Nyt hän ei oikein tiennyt enää mitä halusi tehdä tai missä olla.
|
|
|
Post by Sirenda Adderla on Nov 19, 2004 2:10:43 GMT -5
(Kukapa niistä pitäisi? ;D)
"Eikö? Mikä onkaan sitten tuo pieni punerrus poskillasi?" hymähtää räpsytellen silmiään muka kovinkin kummastuneena. Tyttö ottaa askeen kohti ja pysähtyy. "Kyllä minä tiesin... Sinä et pidä minusta..." kääntää selkänsä pojalle ja jatkaa sitten hiljaisesti. "Ei se mitään Jesse... Minä ymmärrän kyllä... Sniif!" Hartiat alkoivat nytkähdellä, mutta eivät suinkaan tukahdetusta itkusta kuten olisi voinut luulla vaan naurusta. Elämä oli yhtä sirkusta ja mikä kuuluikaan sirkukseen enää luontevammin kuin näytelmä. Sirenda tiesi kyllä että se oli ihan naurettavaa, mutta kun kukaan ei ollut paikalla, niin mikseipä sitten voisi vedota vähän naisten tunteellisuuteen. Hah! Ja vaikka Jesse keertoisikin tarinaa eteenpäin, kukaan ei uskoisi, tai jos uskoisi niin toisen osapuolen tarinalle saattoi kyllä helposti viitatta kintaalla. What a wonderful life!
|
|
|
Post by Jesse Conway on Nov 19, 2004 4:04:31 GMT -5
"Kunhan hämmennyin. Sinun ei pitäisi tehdä noin. Se on vastoin kaikkia faktoja", Jesse sanoo äänellä kuin rautalangasta vääntäen ja tuhahtaen nousee ylös lähteäkseen pois. Jää sitten kuitenkin tuijottamaan selkänsä kääntänyttä Sirendaa. Joo, nyt meni jo naurettavaksi. [Kirjaimellisesti xD] "Anteeksi vaan jos pilaan ilosi, mutta voit jo lopettaa. Luuletko tosissasi, että uskoisin sinun muka pitävän minusta yhtään sen enempää kuin minä sinusta? Tuskin sentään luulet. Et sinäkään niin tyhmä voisi olla... tai no... Voitpas sittenkin.", tuhahtaa sitten hiukan jopa naurahtaen. "Sirkuspelle, tosiaan." "Ai niin ja voisitko myös lakata kutsumasta minua etunimelläni? Oksettavaa sinun suustasi.", toteaa sitten oikeasti pahoinvoivan oloisena. Vaikka Sirenda olisikin itkenyt, tuskin Jesse olisi siitä sen enempää välittänyt. Tunnevammainen ihmissusi. Ehkä se oli osa hänen luontoaan, ehkä menneiden tulos. Taisi kuitenkin olla molempia. Ei Jesse ollut koskaan mikään enkeli ollut minkään suhteen. Ja hänet oli kasvatettu välinpitämättömyydellä ja kun se ei (tietenkään) auttanut, niin sitten väkivallalla. Eli mitä muuta voisi enää odottaa, kun luonnettakin riitti vaikka muille jakaa? Hänen piti ainakin vähän pitää ihmisestä, jos alkoi sortua jonkun itkun tai 'itkun' edessä. Hoh hoo.
|
|
|
Post by Sirenda Adderla on Nov 21, 2004 13:26:01 GMT -5
Kuunteli hiljaa tuo toisen sanoja hihitellen hiljaa. Sirkuspellen kohdalla tyttö repesi nauramaan. Poika taisi tosiaan pitää häntä hölmönä. Ei käänny katsomaan toista vaan painaa kädet polvilleen pyyhkäisten välillä silmiin kihonneita kyyneleitä. Näin hauskaa hänellä ei ollut ollut sitten sen jälkeen kun hän oli pudottanut Dougalin jokeen katkaisemalla nuoran, jota pitkin mies oli kävellyt. "Tottahan toki Jesse ", yksi vastaus molempiin toteamuksiin. "Faktoista viis ja koko tilanteesta samantien. Minä pidän sinusta. Tiedäthän sinä sen sanonnan, että rakastaa jotakuta niin paljon, että voi tappaa? Ehkä se on tämän jutun villakoiran ydin, vai mitä tuumit Conway?" Sirenda nauroi edelleen suoristautuen ja lähtien astelemaan poispäin toisestä.<br>"Sanoisin sinulle hyvästi, öykkäri, mutta se ei näissä olosuhteissa ole mahdollista, joten totean vain näkemiin. Me tapaamme vielä monta monituista kertaa." Tyttö otti taikasauvansa esille ja heilutteli sitä ilmassa puolelta toiselle. Ei hän suinkaan loitsinut mitään sen vaarallisempaa, vaikka olisi ehkä ollutkin aihetta. Kukaan ei tulisi häiritsemään. Pieni jäätävä hymy huulillaan hän osoitti taikasauvallaan olkainsa yli ja lähetti pienen hupsun loitsun matkaan. Jessen jalkojen juureen muodostui pellen naamari, jolla oli aasin korvat. Se haihtuisi pian pois, tarkemmin sanoen muuttuisi vesi lammikoksi ehkä tunnin sisällä.
|
|
|
Post by Jesse Conway on Nov 21, 2004 14:17:28 GMT -5
"Ei, en tiedä sitä sanontaa, eikä voisi vähempää kiinnostaa.", Jesse tuhahtaa kumman tyynen oloisena ottaen huomioon, että halusi ihan tosissaan oksentaa. Tämä oli maailman epämukavin, inhottavin, ärsyttävin ja hölmöin tilanne missä hän oli ikinä jouunut olemaan. "Enkä käsitä miksi jaksat vetää tätä showta, vaikka miten olisikin sinun alaasi..." "Ei helvetti, älä muistuta siitä, että saastutat näitä kulmia vielä yli vuoden.", poika irvistää inhottavasti. Vilkaisee tympääntyneen oloisena pellenaamaa jalkojensa juuressa. "Ja mutsi väitti meidän taikojen olevan ala-arvoista pelleilyä...", naurahtaa sitten huvittuneena, tarkoittaen tietenkin itseään ja isäänsä. "Sietäisi tavata sinut, niin johan osaisi arvostaa...", toteaa sitten tuhahtaen jokseenkin välinpitämättömään sävyyn kuitenkin lähtien painelemaan alas penkkirivejä ja koululle päin. Montako kallisarvoista minuuttia elämästäni tuhlasin tuohonkin? Ei, en halua edes ajatella...
|
|