|
Post by Clara Moore on Sept 4, 2004 6:29:44 GMT -5
[Tapahtuu viikko tuosta Cho Chang tylyahossa pelistä]<br> Clara asteli koululle katsellen uteliaana ympärilleen ja astelee sitten slaiin kuullessaan siellä olevan ruokailun. Hiukset poninhännällä ja yllä mustaa ja astelee kuin mikäkin prinsessa. Tyrkkii nuorempia tieltään ja sanoo pari valittua sanoo yhdelle neidille joka ei meinaa siirtyä. Tyttö juoksee itkien pois. Istuu pöytään ja alkaa mättää ruokaa lautaselle ja etsii katseellaan Dracoa jonka kanssa onkin suuren osan viikosta viettänyt.
[Jesse? Harry? Jompi kumpi. Muita ei..]
|
|
|
Post by Jesse Conway on Sept 4, 2004 6:35:44 GMT -5
Jesse istuu Rohkelikon pöydän toisessa päädyssä nojaten päätään vasempaan käteensä, tökkien ruokaansa haluttomana. Miten tylsä päivä taas kerran. Kääntää katseensa salin ovelle ja huomaa Mooren raivaavan tietään paikalle. Jaaha. Jopa oli tyttö muuttunut sitten viime näkemän. Hymähtää huvittuneena. Vihdoinkin käytös vastasi puheita.
|
|
|
Post by Harry Potter on Sept 4, 2004 6:43:22 GMT -5
Harry nojaa päätään oikeaan käteensä. Mahtava viikko takana juu. Onneksi eräs oli sentään pysytellyt erään toisen seurassa. Ja muuttunut muutenkin ilmeisesti normaaliksi itsekseen... Tai mikä nyt oli normaalia siltä neidiltä? Tiedä enää tuostakaan... Tämäkin vain tökkii ruokaa.. Omissa ajatuksissaan vaikka eipä nyt kyllä mitenkään nälkäkään ollut. Ensin joku hullu Kuolonsyöjä tulee ja käyttää kidutuskirouksia sekä Harryyn että Siriukseen mutta siitähän ei kukaan tiennyt, että Sirius oli koululla ollut kaksi viikkoa sitten. Muuta kuin Harry ja Dumbledore. Ja Poppykin kai. Ja siitä viikko niin Clara jättää. Ja nyt Siriuksesta ei sitten ollut kuulunut mitään... Elämä osasi siis todellakin potkia päähän.
|
|
|
Post by Clara Moore on Sept 4, 2004 6:47:13 GMT -5
[*kamalaa ku haluis vaa itkee ja masennella ja jotai muuta mutta ku muistin muokkaus ei anna sijaa sellaselle xP*]
Clara vain alkaa syödä tylsistyneen oloisena. Huomaa jessen. Tuon hän tunsi. "Jesse! Mitä sinä niin kaukana istut? Ala tulla tänne seuraksi kun se yksi pölvästi taisi hukkua jonnekin", huikkaa tuolle virnistäen ja huomaa Potterin. Kurtistaa hetkeksi kulmiaan mutta kohauttaa vain olkapäitään ja katsoo taas ruokalautastaan varsin tylsistyneenä. Hän muisti vain että oli joskus seurustellut Harryn kanssa mutta se ei oikein ollut onnistunut jostain syystä. Ihmekkös se oli. Kuka tuollaista maailmanpelastajaa kestäisi? Pään pyöritystä.<br>
|
|
|
Post by Jesse Conway on Sept 4, 2004 6:53:39 GMT -5
Lennättää lautasensa lähemmäs Moorea ja hilautuu itse perässä tuon kutsuttua. "Öh...olet jokseenkin muuttunut vaihdettuasi Potterin Malfoyhin", toteaa tarkastellen tytön olemusta. "Ja sanoisinko että muutos oli parempaan päin. Oli jo aikakin.", sanoo tökkäisten viimeisen kerran ruokaansa johon ei ollut muuten sitten koskenutkaan ja heittää sen pois, ja lautanen mössöinen laskeutuu Potterin kurittomille kutreile.
|
|
|
Post by Harry Potter on Sept 4, 2004 7:03:15 GMT -5
Tai pikemminkin lentäisi ellei Harry sattuisi vetäisemään päätä sivuun. Tuhahtaa ja vilkaisee noihin. Ei mene hyvin. Ei niin että Harryllakaan menisi. Mutta pakkohan siihen oli jokin järkevä selitys olla, ettei Siriuksesta ollut mitään kuulunut, right? Luojan kiitos aika kului enimmäkseen tuon asian ajatteluun eikä erään toisen ajatteluun. Ja Clara muka muuttunut parempaan suuntaan? Ja pah. Entiselleen tuo oli muuttunut eikä mihinkään parempaan suuntaan.. Ja noiden seuraa tämä ei kyllä kauan aikonut kestää. Samanlaisia idiootteja nykyään molemmat. Takaisin aiheeseen Sirius... Ja edelleen vain värkkää tuota ruokaansa lautasellaan joskin ennen noiden kahden ilmaantumista ehti syödäkin mutta samapa se. Ei tällä tosiaan ollut edes nälkä. Huokaus. Emm... Miksei Mustasta ollut kuulunut mitään? Ei se ollut ikinä ennen jättänyt vastaamatta. Ei edes kesällä. Ehei, ei ikinä. Miksi sitten nyt?
|
|
|
Post by Clara Moore on Sept 4, 2004 7:07:00 GMT -5
Katsoo Jessen puuhia ja puree huultaan ettei nauraisi. "Mistä sinä kuulit? Ei kai Herra Malfoy ole taas puhunut ohi suuren suunsa.. Ilmiselvästi hän on.. Täytyy pitää pitkä puhuttelu kamarin puolella", sanoo ja virnistää ilkikurisesti. "Ainahan muutos on parempaan suuntaan ja miten niin muuttunut. Tällainenhan minä aina olen. Yhtä viehättävä ja näin pois päin jos ei lasketa että on tullut ylimääräsiä kiloja", sanoo hymyillen. "Tuo poika se näyttää niin..eh masentuneelta. Pitäisikö meidän hieman^'piristää' häntä?", kysyy kuiskaten Jesseltä.<br> [Kamalaa olla tällänen kusipää xPP]
|
|
|
Post by Jesse Conway on Sept 4, 2004 7:13:01 GMT -5
Nauraa heleästi tuon sanoille. "Sinä et lisäkiloja ole nähnytkään", virnistää hyväntuulisena. "Ei, ei Malfoy ole mitään sanonut...minä vaan...no, sanotaan vaikka niin, että pidän silmäni auki." "Tokihan poikaa pitää...piristää", kuiskaa takaisin ilkaisten pikaisesti Potteriin päin. "Ideoita?"
|
|
|
Post by Harry Potter on Sept 4, 2004 7:19:51 GMT -5
[Ju. Sowwy.. *fiilikset heittelee junarataa* Ja hermot kireällä, kun tuli ärsyttävimmän pään vieraita xP Iip.. Ei Harrya saa kiusata o.o]
Ja pah... Moore tuollainen ollut aina ollut. Neiti oli ilmeisesti päättänyt unohtaa koko sen ajan mitä oli Harryn kanssa seurustellut. Eh, oliko Harry niin kamala ihminen? Ilmeisesti. Joten miksi Harryn pitäisi edes muistella koko aikaa? Keskittyisi vain Kolmikkoon ja muuhun. Olisikin niin helppoa. Poika nielaisee ja katsoo ruokaa. Ei nälkä, ei yhtään. Ehkä Dumbledore oli kuullut jotain Siriuksesta? Toisaalta, ehkä rehtori ei edes kertoisi Harrylle vaikka olisi kuullutkin. Eipäs. Kertoisi se. Pakkohan sen olisi. Ei Harry mikään randomi Siriuksesta kyselijä ollut, kiitos vanhempien, jotka olivat päättäneet tehdä Mustasta tämän kummisendän. Kaksi viikkoa kuulematta mitään Siriusta... Ei normaalia sinänsä.<br>Kuiskuttelu... Liiankin tuttua Harrylle. Mutta tuosta noiden kuiskuttelusta tuskin mitään hyvää seuraisi. Tai ehkä Harrylle mutta ei noille.. Kiitos pojan nopeiden refleksien. Tai ehkä olisi vain parasta... Huokaisu ja nousee ylös tuolilta lähtien kohti salin ovea. Miksi kiduttaa itseään noiden seuralla kun voi vain lähteä pois? Ja pah.
|
|
|
Post by Clara Moore on Sept 4, 2004 7:24:26 GMT -5
Hymähtää. Huomaa Potterin nousevan. Hetken on taas jotenkin black out olo. Miksi hän ei muistanut siitä mitä hän oli tuon kanssa tehnyt. Muisti vain olleensa tuon kanssa. No jaa. Tuskin mitään tärkeää. "Hmm.. Ainakin se yrittää päästä pakoon..", hymähtää ja nousee ylös. Mutta joku sanoi sisällä ettei tuota saisi edes kiusata? "Hmm.. Ehkä me voisimme mennä aluksi vain puhumaan tuolle..", sanoo virnistäen.
[*nyyhkytystä*]
|
|
|
Post by Jesse Conway on Sept 4, 2004 12:57:29 GMT -5
[Jepjep, huonoja päiviä jokaisella. ] Hymähtää huomatessaan Potterin aikovan poistua. Niinpä niin, kuten arvattua, pakoon pyrkimässä aina jos ei ole pakko kohdata. Noo, ainahan voi juosta, mutta ei piiloutua. "Joo, mennään vaan. Ehkäpä se riittää näin aluksi", poika henkäisee toiveikkaana. Saisikohan tuon mamiksen kerrankin kilahtamaan edes vähän? Nousee ylös varmistaen vielä että taikasauvansa oli mukana. Jesse tietää kyllä varsin hyvin, että Potterilla oli kadehdittavan nopeat refleksit, mutta kukaan, edes Tylypahkan oma Ihmepoika, ei voi onnistua aina. Lähtee kävelemään Potteria kohti kuin aikoisi vain kulkea ohi sen enempiä sanomatta.
|
|
|
Post by Harry Potter on Sept 4, 2004 13:09:59 GMT -5
[Meep.. Ne aikoo oikeesti kiusata Harryy Ilkiät xP] Jaha, vilkaisu taakse kertoo sitten sen, että nuo lähtivät perään. Hitto. Ei Harry sitten voisi mennä samantien Dumbledorelta kysymään oliko se kuullut mitään yhdestä Killan jäsenistä. Siis Siriuksesta. Ehei. Ei menisi. Mitähän nuo mahtoivat haluta? Toivottavasti ja luultavasti menisivät vain ohi. Noiden seuraa kun ei todellakaan kaivannut. Miksi ihmeessä Clara ei vain voinut Harryn antaa olla? Eikö se voinut tajuta, ettei tämä halunnut tuota taikka Jesseäkään nähdä enempää kuin oli pakko? Ehei, Harry ei todellakaan halunnut nähdä noita enempää kuin oli pakko. Voisikin vain häipyä tästä koulusta aina edes viikonlopuiksi Kalmanhanaukiolle. Mutta sehän oli mahdotonta... Todellakin mahdotonta. Edes Siriusta ei ilmeisesti kiinnostaneet enää Harryn asiat. Tai sen johtopäätöksen voisi vetää siitä, ettei Musta ollut postiin vastannut kahteen viikkoon... Hitto soikoon. Pitäisikö huolestua? Eee.. Kyllä Sirius itsestään huolen osasi pitää, eikös? Ehkä kummisedällä ei vain ollut aikaa vastata. Tai jotain... Tai sitten tuo ensimmäinen johtopäätös meni oikein. Halusi Harry sen olevan oikein tai ei. [*parkuu.. etenkin tuota viimeistä kappaletta* Eh... Onneksi asia ei ole noin -.- *liittyy sovittuun* xP]
|
|
|
Post by Clara Moore on Sept 5, 2004 3:37:18 GMT -5
[Tää on ni vaikeaa. Mä tartten muistinpyyhinnän]
Seuraa Jesseä hymyillen ja loikkaa Harryn eteen. "Minne sinulla noin kiire on?", kysyy kohottaen kulmiaan. "Mikä poikaa noin vaivaa?", kysyy ja kallistaa päätään.
|
|
|
Post by Jesse Conway on Sept 5, 2004 3:42:43 GMT -5
Pysähtyy Potterin taakse. "Ehkä se pohtii millaisella uudella kohtauksella saisi opettajakunnan ja ehkä muutaman oppilaan, eli tietenkin vain Gramgeri ja Weasleyn, hössöttämään taas ympärillään ja pönkittämään vielä vähän lisää tuota jo muutenkin ylisuurta egoa", tuhahtaa Claralle huvittuneena.
|
|
|
Post by Harry Potter on Sept 5, 2004 3:49:59 GMT -5
Hätkähdys, kun Clara hyppää tuohon eteen. Ehei, Harry ei todellakaan voisi mennä kysymään Siriuksesta ennen kuin näistä kahdesta olisi päässyt eroon. Hitto... "Kuuluuko se sinulle minne minulla on kiire? Enpä usko." Harry tuhahtaa. No ei se kyllä todellakaan kuulunut Claralle pätkänkään vertaa. Mitähän nuo halusivat? Eh... Puhua? Toivottavasti tosiaan vain puhua. Tässä nyt vähiten kaipasi noiden seuraa edes, saati sitten muuta kuin puhumista noiden kanssa. "Katso peiliin, kun ylisuuresta egosta puhut. Ja Hermionen sukunimi on Granger, ei Gramger. Ja pieleen meni." Taas tuhahdus.
|
|