|
Post by Clara Moore on Sept 7, 2004 11:19:17 GMT -5
Hätkähtää Jerssen ensimmäistä lausetta näyttäen hetken miettivältä mutta kohauttaa sitten olkapäitään. "Niin...", sanoo vain. "Ei, älä edes vitsaile tuollaisella asialla Jesse. Älä puhu tuollaisia.. Mitä tahansa mutta ei tuota..", sanoo yllättäen harvinaisen särkyvällä äänellä. Marie tuli mieleen vähemmästäkin. "Kukaan ei ansaitse kuolla tai no jotkut mutta ei Harry", sanoo sitten painaen päänsä.<br>Katsoo vain maahan hiljaa sanomatta enää mitään. Kaikki ilo tästäkin oli sitten mennyt.
|
|
|
Post by Jesse Conway on Sept 7, 2004 11:35:27 GMT -5
"Se on minulle loitsu, ainakin silloin jos käytän sitä johonkuhun sellaiseen kuin sinä, koska kirous kuulostaa liian ilkeältä eikä se sinun tapauksessasi olisi ilkeää", poika sanoo rauhallisesti ja kääntää sitten katseensa Mooreen. "No mutta, mikäs se siinä?", toteaa ivallisella äänellä.<br>"Ei kai Moorella sittenkin yhä ole tuntita Potteria kohtaan? Aijai... Vakavaakin? Kysyit tuossa hetki sitten milloin muka olet valehdellut ja nyt taidankin osata vastatakin: monta viikkoa ja kaikille. Ei sillä, että se minua mitenkään liikuttaisi, vaikka tahtoisitkin taas jotain Ihmepojan kanssa. Oma tuomiosihan se on.", virnistää pilkallisesti tytölle. "Oi! Melkein unohdin..." "Isonnuos!", sanoo osoittaen nyt Mooren nenää sauvallaan. "Pinokkio sai kaverin.", toteaa ja poistuu salista kyllästyneenä kumpaankin tyyppiin.
|
|
|
Post by Harry Potter on Sept 7, 2004 11:51:21 GMT -5
[My my, hey hey, rock'n'roll is here to stay. It's better to burn than fade away...]
Katsoo ihmeissään Claraa. Siis häh? Nyt Moore jo puolusti Harrya? No siis eiväthän anteeksiantamattomat mikään mukava asia olleet mutta että Clara puolusti Harrya, kun tämä oli pikemminkin olettanut tytön lähtevän tuohon Jessen juttuun mukaan ottaen huomioon Mooren mielentilan ja sen, ettei tuo näyttänyt välittävän tästä pojasta enää minkään vertaa. 'Kukaan ei ansaitse kuolla tai no jotkut mutta ei Harry' Hä? Naiset.. Yritä sitten niidenkin mielen perässä pysyä, kun niillä näytti mielipiteet ja mielialat vaihtelevan yhtenään. Ja katse Conwayhin, kun tämä puhuu Harrylle noista anteeksiantamattomista. Nyt tuo meni liian pitkälle! Potter puristaa tiukasti taikasauvaansa, silmät salamoivat... Mitä tuo muka tiesi anteeksiantamattomista? Piti niitä kai erittäin mukavina... Helvetin kuustoista. Sen enempiä ajattelematta Jessen tuosta lähdettyä kääntää katseensa Jesseen. "Estous!" Ensimmäinen loitsu, joka tuli mieleen. Jos tuo estomanaus osuisi niin Jessen matka pysähtyisi lyhyeen, samoin pysähtyisi vaikka ei osuisikaan. Tämä kun ei antaisi tuon mennä ennen kuin olisi saanut tätä raivoaan tuohon purkaa... Ehkä heittää lopuksi jonkin mukavan loitsunkin. Ja Harry lähtee Jessen perään palautettuaan nenänsä ensin normaaliksi.
|
|
|
Post by Clara Moore on Sept 7, 2004 11:58:51 GMT -5
"Come on..", älähtää. "Minä en vain halua että kenellekään puhutaan noin. Ei hän ansaitse kuolla.. Mitä.. Hän.. on..", sanoo ja lopettaa siihen paikkaan. Miksi hän edes jaaritteli tässä. Varsin omituista. Loikkaa tuon loitsun tieltä silmät salamoiden. "Senkin penikka! Anna kun saan sinut käsiini olet kuollutta miestä Conway!", rähähtää. "Minulle ei puhuta noin! Se on minun asiani, kenestä minä pidän ja kenestä en. Se ei kuulu tipan vertaa sinulle! Eikä tule ikinä kuulumaan..", sanoo tuon perään ja sitten tuo Potter jo loitsii itsekin. Öh, hieman tyhmä olo tässä oli. Hän oli ollut Jessen kanssa tässä yhtä ja nyt hän oli jotenklin ulkopuolinen.
|
|
|
Post by Jesse Conway on Sept 7, 2004 12:05:52 GMT -5
Ehtii kävellä vain muutaman askeleen kun tympääntynisyytensä keskeltä tajuaa toisten kilahtaneen täysin. No Potterin kohdallahan hän oli oikein hakenutkin sitä, mutta että Moorekin? No, samapa tuo. Huutakoot. tehkööt mitä tahansa, hän kostaisi sitten myöhemmin. Sen homman hän osasi. Hänen elämänsä oli ollut välillä semmoista kostokierrettä että ei uskoisikaan, mutta se ainoa kosto jonka hän todella halusi toteuttaa tuntui olevan saavuttamaton... Juuri äitiään ja pikkusiskoaan pohtiessaan hän kuule Potterin loitsuvan estomanauksen, joka osuu. Hienoa. Kuunnellaan nyt sitten vielä vähän rähinää. Moorekin näyttää halkeavan kiukkuunsa. Miksi helvetissä tytöistäkään ei enää ottanut selvää senkään vertaa kuin ennen? Mitään tuokin vielä meinasi. Alituinen valppaus. Kyllä Jessekin sen ainakin useimmiten muisti. Ja jos nuo luulivat että hän aikoisi sietää mitä tahansa niin oi miten väärässä olivatkaan ja sen tulisivat kyllä huomaamaan ennemmin tai myöhemmin. Ei hän väkivaltainen ollut - ainakaan kovin usein - mutta tuo susi sisällään sekä ärsyttävän jästipikkusiskon kanssa eläminen lähes koko lapsuutensa oli kyllä tehnyt hänessä tehtävänsä.<br>Katsotaanpa nyt kuitenkin mitä nuo tahtoivat...
|
|
|
Post by Harry Potter on Sept 9, 2004 14:21:54 GMT -5
Haa! Osuihan se. Ei niin että sillä nyt niin suurta todennäköisyyttä olisi sinänsä edes ollut osua sivuun, kun joku yhtäkkiä taikoo takaa. Paha paha, jos joku olisi yrittänyt langettaa avada kedavraa. Hah. Ja Moore puolusti Harrya? Luoja, tuollakaan sitten hyvin mennyt. Ota nyt sitten naisistakin selvää, kun ensin se tulee tuohon suunnilleen hirttoköyden kanssa ja nyt se puolusteli Harrya? Voi jeesus... Ja tämä poika saapuu Jessen eteen. Estous tuosta toisesta pojasta pois. "Aa, se on sinulle loitsu, jos käytät sitä minuun. Melkoisen mielenkiintoista. Ehkä se on sinulle kuin loitsu muutenkin, suosittelen siinä tapauksessa Kuolonsyöjiä. Ehkä sinä pidät sitä ja muitakin anteeksiantamattomia muutenkin pelkkänä hauskanpitona. Jos se sinusta hauskaa sattuukin olemaan katsoa, kun jollakin on johonkin toiseen täysikäskyvalta mikäli se toinen ei osaa vastustaa sitä kirousta, niin sinulla on kyllä erittäin sairas käsitys hauskoista asioista. Tai jos se on sinusta hauskaa katsottavaa, kun joku huutaa, potkii, sätkii ja kiljuu silmät pyörien ja kauheita kipuja ja tuskia tuntien vaikkapa hautakiveä tai maata vasten ja pystyt todellakin vain nauramaan vieressä niin eipä voi kyllä sittenkään sanoa että sinulla mitkään mahtavat hauskanpito tavat on. Tai ehkä sinusta on vain helvetin hauskaa sanoa kaksi useimpien elämän viimeistä sanaa, katsoa kun vihreä valo välähtää ja se, jolle sanat sanoit, makaa sen jälkeen kuolleena maassa. Oli syytön tai ei. Jos ne tosiaan ovat sinusta jotenkin hauskoja, kun pitää oikein loitsu nimellä niitä kutsua, niin tervemenoa Voldemortin joukkoihin vain ellet sitten juokse sitä kirkuen pakoon kuten Malfoy." No juu, tulipas 'saarnattua'. Entäs sitten? Hermot menivät vähemmästäkin kuin siitä, että anteeksiantamattomista tulee puhumaan joku sellainen, joka vielä kehtaa puhua niistä nimellä loitsu. Argh. No olisi tuossa ainakin yksi Kuolonsyöjä lisää, jonka nimen Harry tietäisi. 12 kasassa, jos Matohäntäkin lasketaan. Osoittaa Jesseä melkoisen vaarallisen [xD <3] näköisenä taikasauvallaan. "Mutta älä tule minulle niistä puhumaan."
[blaah -.-]
|
|
|
Post by Clara Moore on Sept 9, 2004 16:08:34 GMT -5
Katsoo vain sivusta kun Harry saarnaa. Asiaa tosiaan. "Asiaa", sanoo vain sitten ja tepastelee Jessen eteen. "Ja sinä et todellakaan ole oikea henkilö puhumaan mistään tunteista minulle, kusipää!", sanoo ja lyö tuota päin näköä. Häntä otti päähän se että jos puolusti toista tai no sanoi jotain tuollaista kuin hän oli sanonut niin joku alkaa vetää himmeitä johtopäätöksiä. Harryhän kaiken joka tapauksessa oli sotkenut menemällä rakastumaan Ginnyyn. "Tervemenoa vain kuolonsyöjiin.. Ehkä saat maistaa itse pari kirousta. Tekis ihan hyvää noin sairaalle huumorintajulles..", täräyttää ja kääntyy ja katoaa salista.
|
|
|
Post by Jesse Conway on Sept 9, 2004 16:17:18 GMT -5
Jesse kuuntelee omaksikin yllätyksekseen taas mielenkiinnolla Potterin saarnaa ja kidutuskirouksen kuvauksen kohdalla poika väkisinkin hymyilee purren huultaan jottei nauraisi ääneen katsellen lattialle vieressään mönkivää hämähäkkiä.<br>Ei kidutuskirous, tai mikään noista toki ollut pojasta hauskaa sinänsä, ja koska Potter näköjään oli käsittänyt sen niin, oli kai tuota korjattava. Huokaisee turhautuneena ja kääntää katseensa Harryyn. ”Mielikuvituksesi juoksee vähän liian pitkälle, Potter. Kyllä minä tiedän mikä tästä niin hauskaa tekee. Sinä. Komennuskirous ei tehoa sinuun, edes Voldemortin kidutuskirous ei koske sinuun – näin kuulin huhuja, edes avada kedavra ei tehonnut sinuun. Miten luonnotonta! Miten ärsytävää! Varsinkin viimeksi mainittu. Ärsyttävä, kaikkien ihmettelemä, palvoma ja suojelema, rakastettu Harry ”Voldemortkin jäi toiseksi!” Potter. Äläkä luulekaan – en ole kateellinen - vähempikin saisi sisuliskonkin oksentamaan. Se on vain ja ainoastaan ärsyttävää ja siten siis vallan mainio pohja pienelle ja vähän isommalle hauskanpidolle.”<br>Niinpä niin. Mitä tahansa tuohon sanottaisiin, mitkä tahansa olivatkin syyt tuohon luonnottomuuteen, ne ei Jessen mielipidettä ja käytöstä muuttaisi. Hän oli joskus ohimennen kuullut Weasleyn nuorimman pojan ja neiti Grangerin juttelevan jotain pimeää siitä että Harryn äidin kuoleminen poikansa puolesta silloin joskus vuonna käpy ja kuusi, eli tuon naisen rakkaus lapseensa, olisi suojellut tuota Voldemortin murhayritykseltä. Olikohan naurettavampaa koskaan kuultu? Ei Jessen mielestä.<br>”Ja ei kiitos, kuolonsyöjäksi en ryhtyisi. Mieluummin kuolisin kuin palvelisin Voldemortia – tai yleensäkään yhtään ketään.”, tuhahtaa sitten inhoten. Jesse oli jo laittanut taikasauvansa taskuunsa, mutta ei vaivautunut enää ottamaan sitä esiin. Niin kyllästynyt, turhautunut ja kohta jo jokseenkin ärsyyntynyt hän nyt oli, etä jos joku nyt sanoisi avainsanat, hän ei taikaa tai sanoja tarvitsisi purkaakseen raivonsa. Itse asiassa ilman taikaa se olikin paljon, paljon vapauttavampaa. Juuri nyt hän tosin näytti kovin rauhalliselta päällepäin sillä oli aikeissa tästä tilanteesta poistua heti kun voisi. Ei sillä etteikö hän jaksaisi tarvittaessa tapella vaikka miten pitkään Potterin tai kenenkä kanssa tahansa, muttakun saliin alkoi valua enemmänkin porukkaa ja siis myös opettajat tulisivat pian, ja vaikeuksia niiden kanssa Jesse nyt vähiten kaipasi. Tajuaa yhtäkkiä Mooren möllöttävän edessään ja ennenkuin ehtii mitään muuta tajutakkaan on jo saanut litsarin. Ja samassa tytö jo harppoo ulos salista. Koskettaa irvistäen poskeaan ja hetken aikoo lähteä tytön perään, sillä saisi tuon vielä helposti kiinni, ja tehdä jotain harkitsematonta (tai harkitsihan hän sitä jo tuossa aiemmin), mutta Dumbledoren astellessa saliin hyräillen hyväntuulisesti päätää jättää aikeensa myöhemmäksi. Kiroilee rankasti (viisaasti vain mielessään) ja katselee oudosti Potterin kädessä yhä olevaa taikasauvaa ja silmiinsä syttyy ilkeä kiilto. Tuon voisi koettaa napata ja vaikka...katkaista. Poika ajattelee hiukan virnistäen itsekseen.
[Siinä teille, prkle stna. *murinaa ärinää* Mä olen ollut ärtynenä tän pelin tökkimiseen jo niin monta päivää että olisin varmaan syönyt näppikseni kohta. Ja mun pitänee suorittaa vakavia tutkimuksia henkisten patoutumieni suhteen koska joka päivä enemmän mä alan inhota Harryn hahmoa. xD]
|
|
|
Post by Harry Potter on Sept 10, 2004 1:48:15 GMT -5
Öh... Tuo äskeinen oli Claran mielestä asiaa? Harry sen kun vaan selitti jotain mitä mieleen tuli ja se oli sitten asiaa? Poika irvistää pikaisen virnistyksen Mooren läpsäyttäessä Conwayta poskelle. Auts. Jaha, Clara lähti ja Jesse jäi tuohon. Ja tuon toisen pojan äskeiset sanat pyörivät mielessä. Siis hey, hetkonen? Luuliko Jesse, ettei Voldemortin kidutuskirous Harryyn tehonnut? Harhaluulo! "Niin juu, tiedetään, että olen luultavasti se maailman ärsyttävin tyyppi koska Voldemortin Kuolonsyöjä sattui opettamaan minulle komennuskirouksen vastustamisen mutta tuon kidutuskirouksen suhteen sinulla on kyllä väärää tietoa... Voldemortin kuten kenen tahansa kidutuskirous kun ei ole mikään mukava saada niskaan. Ei ole mitään pientä kipua ja tuskaa. Joten sinun on turha tulla minulle selittämään, ettei se muka koske minuun." Tuhahtaa ja vilkaisee taikasauvaansa ennen kuin laskee sen sivuun ja poistuu päätään pyöritellen paikalta. Vaikka Jesse nyt jotain sanoisikin niin Harry ei todellakaan aikonut mitään kommentoida. Ja se siitä että olisi ottanut selvää missä Sirius on. Ehkä se vielä selviäisi. Tai no Mustasta ei ollut kuulunut nyt mitään kahteen viikkoon... Ei hyvä asia. Harry nousee portaita pitkin ylöspäin kohti rohkelikkotornia. Kai sieltä olisi pakko hakea tavarat, että voisi tunneille mennä. Ehkä siellä olisi Hermione tai Ron tai joku, joka saisi piristymään? Toivottavasti. Ei mikään paras mieliala. Otsassa asustajaakin polttaa erittäin mukavasti. Harry puree hampaitaan yhteen. Joku kohtaus tästä nyt vielä puuttuisikin. "Auts... Ju, kertoisitko vielä syynkin tuohon, että olet riemuissasi?" Tuskin Voldemort sitä syytä heti kertoisi. Ärsyttäisi ensin tuolla, että antoi tuota arpea polttaa. Mahtavaa... Tästähän tulisikin ihana päivä, jos tuo aikoi jatkaa samaa koko päivän. Harry huokaisee. Miksi juuri Harry? Miksei vaikka Malfoy niin ehkä sekin tajuaisi, että ei tämä tätä elämää ollut mitenkään toivonut? Ja jälleen huokaisu. Nuo Jessen sanat soivat edelleen päässä... Epämahtavaa.
[Ei Harrya saa inhota o.o Harry on ihana <3]
|
|
|
Post by Jesse Conway on Sept 10, 2004 3:10:09 GMT -5
Jesse miettiii jälleen hetken muta Harryn alkaessa poistua paikalta sirtyy itse Rohkelikon pöytään vielä jatkamaan kesken jäänyä aasmiaistaan. Tyhmä hän joskus saattoi olla, muttei sentään niin tyhmä ttä ekisi jotain sellaista miä äsken halusi, kaiken koulun ja rehtorin läsnäollessa. Pitäkööt Poter taikasauvansa. Hän olikin jo saanut tarpeekseen tuosta ja aikoisi nyt vain selvitää muutaman asian Mooen kanssa.
[No siitä voidaan olla montaa mieltä. ^^ Mut mä(kään) en aio tähän topiciin enää kirjotella, joten koska tää taisi olla sovittu, on tää sit tässä.<br>Tunkaisen ns. jatkoa tuonne Eteissaleihin. Ei sovittu joten sinne voi tulla muutkin kuin Clara jos mielii.
By the way, tästä pelistähän kehkeytyi varsinainen pienimuotoinen Rohkelikon sisällissota. xDD]
[Topic is over.]
|
|