|
Post by Harry Potter on Sept 19, 2004 9:39:54 GMT -5
[Harryn ja Felixin topici.]
Poika astelee ulos koulusta. Jonkun jästin silmin tämä poika olisi aivan tavallinen ja hän saattaisi ihmetellä otsassa olevaa salamanmuotoista arpea... Tuskin kenellä tahansa vastaan tulevalla tuon muotoista arpea otsassaan oli. Ei todellakaan. Jos tämän näkisi joku noita tai velho, jollainen poika itsekin oli eikä edes mikään heikko sellainen niin henkisesti kuin fyysisestikään, ja jos tämä kyseinen vastaantuleva noita tai velho ei olisi ennen poikaa nähnyt, hän tunnistaisi tämän kuitenkin tuosta otsassa olevasta arvesta. Vain yhdellä tässä noitien ja velhojen maailmassa kun sattui sellainen olemaan. Ja se yksi oli todellakin tämä. Hengitys höyryää, kun rohkelikko tupaan kuuluva poika pörröttää mustia hiuksiaan varsin ahdistunut ilme kasvoillaan. Matkalla jonnekin - tai itseasiassa huispauskentälle vaikka ei sitä itse tässä mielentilassaan tajuakaan - ja tulossa juuri Dumbledoren kansliasta. Ei, ei tämä poika ollut tehnyt mitään väärää. Päinvastoin taas vaihteeksi kuten niin monena aikaisempanakin vuotena. Pelastanut ihmishengen, taas. Ei se mitenkään huono asia ollut mutta asiat nyt olivat juuri äsken kääntyneet taas ylös alaisin. Juuri kun luulee, että kaikki on hyvin ja muuta niin rehtori sanoo, että hänellä on Harrylle asiaa. Vai pitäisikö Dumbledore edes kutsua rehtoriksi, kun välit olivat oikeastaan hänen kanssaan paremmat kuin rehtorilla ja oppilaalla? Hällä väliä.<br>Harry laahustaa huispauskentälle asti ja lysähtää istumaan rohkelikon katsomon viereen istumaan nojaten katsomoon ja katsoo jonnekin toiselle puolelle kenttää ja kuitenkin katsoo taivaalle. Tämä ei voinut olla totta...
|
|
|
Post by Felix Lowell on Sept 19, 2004 10:48:52 GMT -5
Ja ulkona oli eräs muukin tuona samaisena talvisena iltana. Eräs joka ei myöskään oikein ollut samanlainen kuin muut ihmiset tässä koulussa. Ja oikeastihan se oli ihan totta. Felix Lowell on kenen tahansa mielestä aivan tavallinen poika. Siis ulkoisesti. Melkoisen laiha ja hivenen kalpea, mutta normaali kuitenkin. Hänellä ei ole Potterin tavoin mitään erityistä tuntomerkkiä, eikä hän ole kautta velhomaailman tunnettu. Ei mitään sellaista. Mutta Felix oli kuitenkin erilainen.. Hän väsyi kevyestäkin liikunnasta, sai kummallisia kohtauksia ja menetti tajuntansa, ja hänellä on erilaisia rajoitteita elämänsä kanssa vaikka muille jakaa.. Poika ei ollut koskaan osallistunut edes huispaustunneille. Mutta kaikkeen tähän oli syy.. Felixillä on synnynnainen sairaus.. parantumaton sellainen. Eikä kukaan edes koskaan odottanut hänen elävän näin vanhaksi. Toisinsanoen hänelle oli penskana annettu vain muutamia vuosia elinaikaa. Mutta tässä hän oli.. Viisitoistavuotiaana ja oli oppinut elämään sen ajatuksen kanssa, ettei välttämättä näkisi enää seuraavaa päivää.. tai niin tottunut kuin ajatukseen nyt saattoi olla.. Felix tarpoo lumihangessa järven suunnalta, kunnes pysähtyy. Joku oli menossa huispauskentälle... Potter? Siltä se ainakin näytti.. Felix vilkaisee linnalle päin, mutta suuntaa sitten kulkunsa huispauskentälle. Ehkä poika saisi vihdoin ja viimein kerrottua salaisuutensa Potterille? No olihan Felixin pitänyt sanoa monet kerrat. ja hän oli aloittanut, muttei sitten loppupeleissä ollutkaan kertonut mitään. Ei ollut kantti kestänyt. Olihan se koettu muutaman kerran ennenkin. Kaikki kaikkosivat, koska kukaan ei uskaltanut olla ystävä sellaisen kanssa, jonka tulevaisuus oli näin epävarma.. Tai jolla ei ollut tulevaisuutta. Mutta eipä voinut syyttääkkään. Ja Harrysta oli tullut Felixin ystävä tämän vuoden aikana, mutta tuopa ei tiennytkään sitä yhtä ikävää tosiasiaa. Joka tuon kyllä pitäisi tietää.. Lowell kahlaa lumihangessa harryn luokse. "Saako liittyä seuraan?" Poika kysyy hymähtäen. No ei näyttänyt Potterkaan olevan kovin iloinen. Sopi Felixille. Nyt jos tänne olisi paukannut joku yliluonnollisen pirteä ihminen, Felix olisi vaikka hukuttautunut.. Minne sitten? Jäätyneeseen järveen? No vaikka sitten Myrtin vessaan.
|
|
|
Post by Harry Potter on Sept 19, 2004 11:45:39 GMT -5
No olipa ainakin samalla selvinnyt sekin miksi Voldemort oli yrittänyt ja yrittänyt ja yrittänyt ja yrittänyt ja yrittänyt kaikki nämä vuodet tappaa Harrya. Äijän korviin kun oli kantautunut osa sitä mitä Harry oli äsken kuullut. Tosin vain alkuosa... Ja miksi Harry sen näin raskaasti otti? Miten se sitten pitäisi ottaa? Hyppiä ripaskaa ja balettia ympäri koulun pihaa ja olla hemmetin onnellinen siitä mitä oli kuullut? Huokaisee raskaasti ja kun ei muutakaan tekemistä keksi niin alkaa piirrellä lumeen Ginnyn nimeä. Tai pikemminkin kirjoittaa sitä lumeen. Huokaisee taas saatuaan neidin nimen tuohon kirjoitettua. Tiedä sitten kertoisiko siitä kenellekään mitä oli juuri kuullut tuolla... Tosin sehän selittäisi muillekin sitten paljon. Ja kun Harry nyt ei aivan entisellään ainakaan aivan heti olisi.. Voi huoh. Säpsähtää kuullessaan Felixin äänen ja yskäisee. Kannatti tosiaan istuskella lumessa, saisi vielä taas flunssan. Ei Harry flunssaa halunnut. Sitten pitäisi joko tartuttaa se Ginnyllekin tai varoa tartuttamasta sitä Ginnyllekin. Huh, kauhea ajatus koska se tarkoittaisi ettei käytännössä katsoen voisi tehdä Weasleyn kanssa mitään. Buuhuu. "Joo... Liity vaan. En minä kyllä ole milään parhaimmalla tuulella mutta jos sinä silti seuraan haluat liittyä niin tervetuloa." Hymyn yritys kasvoille tosiaan jää pelkäksi yritykseksi. Eipä paljon tällä hetkellä hymyilyttänyt. Lopputaistelussa olisi vain kaksi... Harry ja Voldemort. Nielaus.
|
|
|
Post by Felix Lowell on Sept 19, 2004 13:28:11 GMT -5
Rojahtaa Harryn sanojen jälkeen istumaan pojan viereen tuohon lumihankeen. "No ei tässä ole hääppöinenn olo itselläkään.. Että sittenhän meitä on kaksi.." Lowell hymähtää. No ei tässä oikein hymyilyttänyt itseäkään.. Taas viime viikolla oli tullut parin päivän poissaolo. Ja miksi? No mistäpä muustakaan syystä kuin siitä, että tuo oli taas pyörtynyt illalla koulun käytävälle josta joku opettajista sitten oli hänet vienyt sairaalasiipeen. Ai miten mukavaa. Mutta ihme oli, ettei oppilaista oikeastaan kukaan tainnut tietää mitään. Tai itseasiassa ehkä pari, mutta nekin nyt olivat sitten pitäneet juttua ihan tavallisena pyörtymisenä ei sen kummempana. Kirpeä pakkanen pisteli kasvoja. Felixillä oli kieltämättä hivenen kylmä. Huulet alkoivat mukavasti sinertää, mutta niin kävi helposti. Poika ottaa hanskat käsistään ja ottaa kourallisen lunta käsiinsä ruveten tekemään siitä sitten lumipalloa... Viskaa keskeneräisen lumapillon tekeleen, eli epämääräisen lumiköntin johonkin huitsin nevadaan hetken kuluttua. Ei oikein jaksanut innostaa.. Miettii samalla miten sitten asiansa Potterille ilmaisisi.. Ja mikähän Harryn sitten oli saanut huonolle tuulelle? Paha sanoa, mutta eipä Felix viitsinyt udellakkaan. Potter kertoisi jos haluaisi.
|
|
|
Post by Harry Potter on Sept 19, 2004 13:42:44 GMT -5
Huokaus. "Lopussa on vain kaksi..." Harry sanoo katsoen edelleen jonnekin huispauskentän taakse. Öinen ja talvinen tähtitaivas helmikuun viimeisenä viikonloppuna. Wuhuu. Jostain syystä ei jaksanut innostaa. Jos se olisi Harry, joka... No sitten Voldemort jäisi tänne maanpäälle pitämään hauskaa ja Tom Lomen Valedroa ei voisi enää kukaan estääkään. Joten parempi tappaa ainakin sitten ensin Voldemort, kuolisi itse samalla tai ei mutta pakko se Voldemort olisi kuitenkin tappaa ensin tai samaan aikaan. Jep jep. Harry vilkaisee Felixiä.<br>"Mitä sinä täällä? En ilmeisesti ainakaan ole ainoa, joka ei ole nukkumassa.." Pieni vaisu virnistys ja heittää lumipallon niin kauas kuin vain lentämään sen saa. Aika kauas. Ja tosiaan, täällähän ei kukaan tiennyt vielä mitään Ministeriön tapahtumista eikä siitäkään että Harry oli ollut sairaalasiivessä viimeisen viikon..
[*duunaa tähän ensin pienen editin*]
|
|
|
Post by Felix Lowell on Sept 19, 2004 13:59:48 GMT -5
Felix vilkaisee Harrya? "Kaksi mitä?" Poika kysyy hiukan hämillään. Nojuu, eipä ollut Felixillä Harryn ajatuksista harmainta aavistusta, ja niin oli myös päinvastoin. Eipä arvannut Potterkaan tämän pojan mietteitä. Hymähtää. "Minä? No... Oli vähän kaikenlaista miettimistä.. Itseasiassa olin kyllä menossa jo sisään, mutta sitten näin että sinä tulet tänne, niin ajattelin sitten tulla käymään myös." Poika sanoo hymyillen ilottomasti. No miksi tässä oikeasti olisi pitänyt olla iloinen. Olisiko hivenen luonnotonta täräyttää kaverilleen päin naamaa oma asiansa hymy korvissa? No ehkä juu hieman.. Menisi jo vähän yli. "No entäs sinä?" Lowell kysyy katsellen lumipallon suuntaan jonka Harry oli äsken ilmaan viskannut. Pudottaa hanskansa käsistään lumihankeen. Oli kieltämttä kylmä, mutta jostain syystä ei nyt jaksanut laittaa noita enää takaisinkaan. Kääntyy katsomaan Harrya.
//kehnoa//
|
|
|
Post by Harry Potter on Sept 20, 2004 7:00:08 GMT -5
Huoh. Ei Harryn kuuluisi täällä ulkona olla. Pitäisi olla sisällä, kun oli juuri äsken parantunut siitä vakavasta keuhkokuumeestaan ja nyt alkoi olo olla jo vähän huonompikin kun tässä istuskeli. Huokaisee piirrellen jotakin lumeen ja katsoo jonnekin kauas ennen kuin vastaa tuohon Felixin kysymykseen. "Kaksi sellaista joista toisen pitää tappaa toisensa, jotta toinen voisi elää koska kumpikaan ei voi elää, jos toinen on elossa." Hepreaahan tuo luultavasti Lowellille oli mutta ei Harrylle, ei enää. Ja tuo oli pätkä sitä mitä tämä oli äsken kuullut Dumbledorelta. Pätkä sitä helvetin ennustusta. Miksi juuri Harry? Miksei vaikka Neville? Ja Ginnykin oli tälle raivoissaan mutta oliko se nyt sinänsä ihme? Eipä kai. Itseäänhän siitä sai vain syyttää... Mutta vielä enemmän saisi itseään syyttää, jos ei olisi lähtenyt yksin Ministeriöön. Harry ei edes halunnut tietää mitä siitä olisi voinut seurata. Huokaus toisen kysymyksen jälkeen ja nostelee lunta käsiinsä heitellen sitä maahan samalla. "Mitäpäs minä... Edelleen riidoissa Ginnyn kanssa ja nytkin olisi kai pitänyt mennä vain suoraan sen neidin luo oleskeluhuoneeseen mutta... Suunnitelmiin tuli pieni muutos, kun viimeinkin sairaalasta päästyäni ja vakavan puoleisen keuhkokuumeen sairastettuani menin käymään Dumbleodren kansliassa, jonne rehtori itse minut pyysi tai haki.. No kuitenkin. Ei mikään positiivinen tapaaminen. Eli Voldemortin ja hänen Kuolonsyöjiensä kanssa sokkotreffit, Ministeriöön lentämisen takia keuhkokuume, jota kesti tähän päivään asti, Ginnyn kanssa riitelemistä ja ... ei niin mukavan asian kuulemista." Kuinka paljon pitää yhden pojan kestää? 'No mutta kun sinä et ole vain yksi poika.' Älä muistuta.
|
|
|
Post by Felix Lowell on Sept 20, 2004 8:04:07 GMT -5
Felix hymähtää. "No en ymmärrä yhtään mitään mutta eipä ole ensimmäinen kerta..." Poika naurahtaa. No ei kyllä ollut harmainta aavistusta mistä tuo puhui mutta ei se mitään.. Eipä ollut ensimmäinen kerta tosiaan kun oli ihmisten puheista ulalla.. Jep, eipä tässä pakkasessa ulkona kai pitäisi olla itse kunkaan. Kun nyt jo alkoi pikkuhiljaa olla kylmä muutenkin.. keuhkokuumeessa? No tässä saisi itsekin kohta keuhko... Mutta hei.. Jos harry oli ollut koko viikon sairaalasiivessä, niin sittenhän siellä oli tullut oltua samaan aikaan? Toisaalta kun oli ensin ollut taju takataskussa yhden päivän ja maannut verhojen takana toisen päivän, kuten varmaan oli Harrykin, niin ei ollut tullut sitten mitään nähtyäkkään. Ja kai siellä nukkuessa kaikki aika lähinnä meni. Kun ei pahemmin vierailijoitakaan käynyt... Tai hyvä sinänsä. Ihme ettei Felixin isäkin ollut sitten paikalle rynnännyt. heh, mutta kun Felix oli saanut vakuutettua McGarmiwalle että hän oli ihan okei, eikä tarvinnut ilmoittaa mitään kotiin niin.. Isä oli ylihuolehtivainen. Tai sitten felix liian välinpitämätön. Mutta jokatapauksessa. Ei niin mukavan asian kuulemista? Eh... kuulosti jotenkin tutulta.. Tosin muutaman vuoden takaisia juttujahan nämä olivat Felixin osalta.. "No eipä mene sitten erityisen hyvin sinullakaan.." Lowell hymähtää viskaten taas keskeneräisen lumipallon johonkin..
|
|
|
Post by Harry Potter on Sept 20, 2004 8:43:06 GMT -5
Hymähdys vilkaisten Felixiin ja sitten huokaus katsoessaan taas jonnekin. "Ymmärtäminen on kova ja rankka sana. Jossain vaiheessa et ymmärrä mitään siitä mitä sinulle selitetään ja jossain vaiheessa palapelin palaset loksahtelevat paikoilleen joko yksitellen tai kaikki samantien." Harry hymähtää taas vaisusti. Olipas melkoinen filosofointi. Yrittäisi nyt sitten tuostakin ottaa tolkkua. Itseasiassa tuo taisi olla tuon keuhkokuumeen ja seuraan liittymishyväksynnän lisäksi selkein lausahdus mitä Harry oli nyt sanonut. Jaa, ettei Harryllakaan hyvin mennyt? Jokin naurahduksen ja hymähdyksen sekoitus... Eh. "No kun ei tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa vai olla riemuissaan vai raivoissaan vai mitä niin olen vain hämmentynyt ja tällainen ei nyt niin iloinen muutenkaan... Jotenkin ulkopuolinen olo." Ehei, ei Harry koskaan normaali ollut ollutkaan mutta nyt... Nyt kun tiesi totuuden, nyt kun tiesi ennustuksesta. Eipä tästä enää mitään pakoreittiä normaalin pojan elämään olisi eikä ollut koskaan ollutkaan. Jaa paitsi että sitten Harry saisi elää normaalia elämää, jos tai siis kun olisi voittanut Voldemortin. Entä jos se voittaisikin Harryn...? "..Tai kai minulla on aina tavallaan ollutkin mutta nyt vielä enemmän."
|
|
|
Post by Felix Lowell on Sept 20, 2004 8:59:58 GMT -5
Ymmärtäminen... Tosiaankin. Jostain syystä Harryn puheet kuulostivat osiltaan hemmetin tutuilta. "Arvaa mitä... Usko täi älä, mutta erittäin tuttu tunne." No todellakin.. Ei tässä itsekkään ollut oikein pienestä asti tiennyt olisiko pitänyt itkeä vai nauraa, ja olo oli pirun hämmentynyt. oli tässä tullut elämän aikana varmaan kaikkea muuta enemmän mietittyä, että miksi juuri Felixille itselleen oli pitänyt käydä näin, ja miksi juuri Felixillä oli sitten elinaikaa hyvinkin ennalta-arvaamaton määrä.. Mutta loppujenlopuksihan totuus oli, ettei siihen kysymykseen ollut vastausta. Ei vain yksinkertaisesti ollut. Ei tässä nimittäin normaaliksi ollut itseään tuntenut tämäkään poika ikinä. Mutta eihän tässä tavallisia oltukkaan. Ei nyt tosiaankaan yhtä erilaisia kuin harry, mutta erilaiseksi tässä itsensä tunsi.. "Tuttu tunne tosiaankin..." Felix hymähtää melkoisen hiljaan, niin että ääni lähes huuhtoutuu tuuleen. Jepjep... Ulkopuolisia tässä sitten kai tavallaan oltiin molemmat..
|
|
|
Post by Harry Potter on Sept 20, 2004 13:57:55 GMT -5
Kolkko naurahdus. "Jossain vaiheessa sen kaiken ymmärtää, kun ei ole ensin ymmärtänyt moneen vuoteen mitään vaikka vuosien aikana paljon onkin yksitellen selvinnyt. Se, etteivät vanhempasi kuolleetkaan auto-onnettomuudessa ja se, että olet velho.. Ja se, että myös isäsi on ollut huispausjoukkueen etsijä kuten olet itsekin nuorimpana vuosisataan ja se, että vain Salazar Luihuinen ja ... Voldemort ovat olleet kärmessuita kuten olet itsekin ja se, että vanhempasi pettikin joku aivan toinen kuin se ketä kaikki ovat pitäneet syyllisenä ja suunnilleen tapoit - tai ainakin aikeenasi oli tappaa se, jota luulit syylliseksi ja se, että kaikki ei ole aina sitä miltä näyttää. Kuten jotain helkutin pahaa Monijuomalientä juonut Kuolonsyöjä, joka esittää olevansa PVS opettaja. Ja pah." Sairasta tilitystä mutta minkäs tuolle nyt mahtoi... Harry olisi kohta aivan okei. Tai sitten ei. Maailman kohtalo harteillaan kun ei ollut mikään pieni taakka ja muutenkin. Hitto soikoon. Miksei vaikka Neville? Se poika oli syntynyt samana päivänä kuin tämä ja sen vanhemmat olivat myös vastustaneet Voldemortia kolme kertaa kuten James ja Lilykin. Harry naurahtaa taas kolkosti noille Felixin sanoille. "Ja jossain vaiheessa saat sitten tosiaan selityksen sille kaikelle. Sille miksi tapahtui silloin niin ja miksi sinua ei voitu sinä iltana tappaa ja miksi hän on sinun perässäsi ja sinä olet hänen tappolistansa ensimmäisellä ja ainoalla virallisella sijalla." Tuijottelee puhuessaan ylös taivaalle ja vilkaisee sitten erittäin vaisusti hymähtäen Felixiä yrittäen loitsia kasvoilleen pienen hymyn. No pienen pieni hymy onnistuu mutta sekin katoaa nopeasti. Harry nostelee lunta käteensä ja ripottelee sen samantien pois. Noista sanoista tiesi jo kenestä Harry puhui. Kenestäpä muustakaan kuin itse pääpirusta itsestään, Voldemortista. Olihan se ennenkin ollut iso osa tämän elämää sinänsä mutta nyt... Huokaus ja taivaalle tuijottelua.
|
|
|
Post by Felix Lowell on Sept 20, 2004 14:35:11 GMT -5
Felix kuuntelee Potterin sanoja.. No ei hänelle ollut noin paljoa tapahtunut. Tämän pojan elämää mullistamaan oli tarvittu vain kaksi sanaa. Tai siis sen, mikä oltiin selitetty pirun pitkästi, olisi voitu tiivistää kahteen sanaan. 'Sinä kuolet.' olsiivat sitten olleet nuo sanat. no mutta.. Se pitkä selitys oli riittänyt.. Ja tietysti äidin kuolema siihen päälle.. Ja kidutukset.. "No ei minulle nyt ihan noin paljoa ole tapahtunut, vaikka tuttu tunne onkin.." Lowell hymähtää. Ai Harry oli saanut selityksen sitten asioille? "Sinä olet sitten saanut asioille selvityksen?" Poika kysyy. Pieni hymähdys. Itse tässä ei ollut selityksiä saatu, eikä tulisi ikinä saamaankaan, että miksi juuri Felix.. Ei siihen ollut vastausta. Se jäisi ikuiseksi arvoitukseksi. Tosin arvoituksiahan Harryn puheistakin suurin osa tällä hetkellä oli. Felix tiesi Harrysta saman kuin kaikki muutkin, olihan pojasta puhuttu aina. Ja tiesi monia muitakin asioita, muttei mitään tuon menneisyydestä erityisemmin, eihän Felix ollut Potteria ennen tätä vuotta tuntenut, vaikka samalla vuosikurssilla oltiinkin, ja samassa tuvassa. Vilkaisee myös taivaalle. Huokaisee, ja huokaus kohoaa höyrynä ilmaan.. No ainakaan hän ei ollut ainoa jolla oli ongelmia... Mutta eri asia oli viitsisikö omia ongelmiaan sitten tilittää sellaiselle jolla oli huolia omasta takaa sellainen määrä kuin potterilla...
|
|
|
Post by Harry Potter on Sept 21, 2004 2:12:43 GMT -5
Eipä tarvinnut enää miettiä miksi Harry sai eniten Voldemortista kärsiä. Ja kaikki vain jonkun hemmetin Sibylla Punurmion ennustuksen syytä. Jumalauta. Olisi jättänyt sen ennustuksen sanomatta. Sen kyllä tiesi, että se oli totta. Samalla tavallahan se akka oli ennustanut iltana, jona Siriuksen kanssa oli tullut tutustuttua kun totuus oli ensin selvinnyt. Ja samalla tavallahan se akka oli ennustanut Voldemortin nousun. Epämahtavaa. Ja Harrylle oli kerrottu vasta nyt? Tai no ei voinut kyllä sanoa, että Harry olisi halunnut asiasta kuulla vaikkapa 11-vuotiaana. Ja parempi kai se oli tässä vaiheessa kertoakin? Tai ehkei. Ei voi tietää. "Joo, minä sain asioille selvityksen." Todellakin. Ei niin että Dumbledoren ilme olisi ollut mikään maailman iloisin, kun tällä oli ollut 'kunnia' kertoa Harrylle se... Ehhei. Ja kaikkea muuta. Huokaus ja tuijottelua jonnekin. Ja jos Neville vielä kerrankin sanoisi Harryn kuullen 'Miksi aina juuri minä?' niin tämä poika ei vastaisi seurauksista. "Selvityksen sille kaikelle miksi olen koko vuoden nähnyt kummallisia näkyjä Ministeriön Salaperäisyyksien osastosta, selvityksen sille miksi Voldemort tappoi vanhempani silloin, kun oli kulunut vuosi siitä kun synnyin... Ja selvityksen siitäkin miksi se äijä tahtoo tappaa minut." Juu-u. Ennustus selitti ja paljon. Senkin että lopussa olisivat vain Harry ja Voldemort. Entä Herm? Ron? Ginny? Kaikki? Eihän se aikonut tappaa heitä, eihän? Eihän se ennustus tarkoittanut, että ne kaikki... EI! Hush pois tuollaiset ajatukset. Harry vain menisi yksin niillekin sokkotreffeille. Tosin ainahan ne sokkotreffit, niiden paikka ja ajankohta olivat Voldemortin määräämiä. Huoh. "Eikä se ollut sinänsä mukavaa kuultavaa." No ei kyllä todellakaan.
|
|
|
Post by Felix Lowell on Sept 21, 2004 8:11:06 GMT -5
Ottaa hanskansa käsiinsä ja jää pyörittelemään niitä kuunnellessaan Harrya. No eipä elämä hymyillyt 'ihmepojallekkaan'.. Tai lähinnä, ei varsinkaan tuolle. Ainakin kuulosti siltä, vaikkei ennustuksen sisältö ja idea nyt aivan avautunutkaan felixille, eikä se hänen asiansa ollutkaan. Mutta tajusi tuosta kuitenkin sen verran, mitä oli tarpeen tajuta, ja että huonosti meni.. "Ja koko selvitys yhteen nippuun?" Felix kysyy kulmiaan kohottaen. No jo oli loistavaa. Kaikki mihin on miettinyt vuosia vastauksia, pamautetaan selviksi yhdellä kertaa... Auts. Ei kuulostanut erityisen mukavalta. Kun nyt oli tunnettu tosiasia, että jo yksi hyvin valittu vastaus saattoi saada elämän pois raiteiltaan, niin kuulla sitten kaikki samaan aikaan.. Ei mukavaa.. Ja eipä Felix tuosta ennustuksestakaan tiennyt. Ajatteli lähinnä, että ilmeisesti Dumbledore oli sitten tiennyt nuo vastaukset, mutta ei ollut kyllä harmainta aavistusta minkälaisia vastauksia Harry sitten oli saanut, ja miten rehtori niistä tiesi, mutta ei, edelleenkään, kuulunut Felixille. jos Harry haluaisi, hän kertoisi, tai jättäisi kertomatta. Lowell ei utelisi. Oli nimittäin oppinut sen, ettei kannattanut painostaa ihmisiä puhumaan asioista. oli lähinnä omakohtaista kokemusta, kun isä oli muutama vuosi sitten tehnyt muutaman kerran sen virheen, että yrittänyt painostaa Felixiä puhumaan olostaan, ja sairaudestaan, johon Felix ei ollut ikinä oikein pystynyt. Tai oli helpompaa kertoa siitä jollekin, joka ei ollut läheistä sukua. Ei sekään helppoa ollut, kuten näkyy, olihan tähänkin tuhraantunut kokonainen lukuvuosi, mutta tänään se olisi kerrottava pahus vieköön. Sen verran täytyisi kanttia olla ihmisellä joka on oppinut elämään asiansa kanssa. Ja Lowell oli oppinut. Aloittaisi sitten vaikka samalla Christinasta, tuonhan Harry oli jo tavannut.. Ja kun puhui vanhempansa kanssa asiasta, sai aina varoa ettei lipsauttanut mitään päänsärystä tai huonosta olosta, tai väsymyksestä tai mistään.. Silloin alkoi se iänikuinen hössötys, mitä Felix ei kestänyt.. Ei kestänyt alkuunkaan. Se oli asia, jota poika ei vielä ollut, eikä tulisi koskaan oppimaankaan kestämään. Tottakai ihmiset olivat huolissaan. mutta oliko siitä pakko hössöttää? Felix kuolisi joskus jokatapauksessa, ei väliä pistettäisiinkö hänet sänkyyn loppuelämäkseen lepäämään. Se se sitten olisi tapa elää. Samantien oloisi voinut sitten olla kuollut. No mutta... Anti olla, ei tästä nyt vielä mihinkään kupsahdettaisi..
|
|
|
Post by Harry Potter on Sept 22, 2004 5:26:56 GMT -5
"Jep. Koko selvitys yhteen nippuun. Samoin selvitys sellaisista oudoista näyistä, joita olen tämän vuoden ajan nähnyt. Voldemortin tekosia." Lauseen loppuun tuhahtaa. Melkein kaikki Harryn elämässä oli joko Kuolonsyöjien tai Voldemortin tekosia. Tai ainakin nyt kouluaikoina... Vanhempien kuolema, Orave oli ollut Kuolonsyöjä, Matohäntä oli Kuolonsyöjä, Kyyry oli ollut Kuolonsyöjä.. Ja jo kolmena vuotena tämä vuosi mukaan lukien oli tullut jouduttua sokkotreffeille Voldemortin kanssa. Ei mukavaa. Ei todellakaan. Harry vilkaisee rohkelikkokatsomon suuntaan. Kai tuonne pääsi vaikka oli talvi ja yö ja kaikkea? Vai pitäisikö vain palelluttaa itsensä tässä maassa vielä tälle vuodelle ja niin edelleen. Ei Voldemort kuitenkaan enää tänä vuonna kimppuun kävisi, tai sitä sopi ainakin toivoa. Kohta olisi kuitenkin jo maaliskuu. Ja sitten huhtikuu, toukokuu... Ja ne V.I.P. kokeet painoivat päälle. Kai niistä olisi kunnialla selvittävä ja oltava edes sen aikaa ajattelematta ennustusta ja sitä, että voisi kuolla minä päivänä tahansa. "Tai no siis sain vastaukset kaikkiin. Ensin piti vain selvitä hengissä taikaministeriön salaperäisyyksien osastolta sokkotreffeiltä kahdentoista Kuolonsyöjän ja Voldemortin seurasta. Ja samalla estää heitä saamasta sitä samaa selville minkä itse sain äsken selville. Ja sitten sairastaa vakava keuhkokuume sairaalasiivessä ja edelleen riidoissa Ginnyn kanssa. Ja nyt minä jo toistelen asioita. Oikeasti, jos jossain sellainen tyyppi kuin Kohtalo, niin minulla voisi olla hänelle hieman asiaa." Tuhahdus. No todellakin. Tosin sehän oli oikeastaan Voldemortin syy, että tämä oli valinnut Harryn eikä Nevilleä. Miten 15 - vuotias poika tappaisi tyypin, joka oli kieltämättä velhojen parhausjärjestyksessä toisella sijalla heti Albus Dumbledoren jälkeen? Kun ei voisi taikasauvaakaan käyttää... Ehkä Voldemortissa ei ollut edes tarpeeksi ihmistä kuolemaan kuten Hagrid oli asian ilmaissut. "Erittäin, erittäin ja hyvin lievästi sanottuna... Minä olen luultavasti pahemmassa pulassa tai oikeastaan hengenvaarassa kuin ikinä vaikka olen siinä ollutkin koko elämäni tietämättä asiasta itse." Ja jälleen lentää yksi lumipallo huitsin nevadaan. Tervemenoa vaan.
|
|