|
Post by Felix Lowell on Sept 22, 2004 14:11:53 GMT -5
Hmm... No ei kuulostanut Potterin elämä ruusuiselta.. Ei todellakaan.. Felix mietti. Nyt pitäisi kerätä kanttia ja kertoa tuolle.. Mistä aloitettaisi? No vaikkapa Christinasta.. Tuonhan Harry olikin jo tavannut.. Kun Felixin 'rakas' täti oli käynyt koululla tuon kimppuun... "Kuule Harry.. Minä kerron sinulle nyt yhden jutun..." Felix aloittaa ja nielaisee.. "Sinä tiedät Christina Lowellin, kuolonsyöjän. Ja tiedät että hän on minun tätini, eikö vain?" Poika kysyy vastausta odottamatta. "No.. Minä aloitan nyt vaikka siitä, että kun minä olin vielä ihan skidi.. Seitsemän vuotias tarkalleen.. Christina tappoi... Tai aiheutti äitini kuoleman.. Hän kiristi isää, ja loppujenlopuksi äitini kuoli sitten sen takia.." Lowell sanoo. Tästä oli vaikeaa puhua. Äidin menetyksestä ei moni tiennyt. Tai ei tiennyt syytä siihen.. "Isä syytti tietysti itseään ettei ollut antanut ajoissa periksi.. Ja kun minä olin kymmenen vuotta vanha. 'Rakas' tätini kiristi isää uudestaan..." Felix irvistää. "Ja tällä kertaa hän käytti siinä minua. Christina on osannut aina hemmetin hyvin kidutuskirouksen. Ja voit kuvitella mikä vaikutus sillä on minun kokoiseeni kymmenen vanhaan poikaan. Isä tiesi jo silloin antaa periksi. Hän muisti äidin tapauksen, ja se jäi siihen.. Mutta viime vuonna.. Neljännen luokan alussa... muistat varmaan muutaman viikon poissaoloni heti vuoden alkuun...?" Felix kysyy ja kääntää katseensa lumihankeen. Hemmetti että tuotti vaikeuksia... Ja kaikki puhuttin yhteen putkeen.. Se oli helpompaa... Kohta kerrottaisiin sitten se pahempi osa kidutuksista..
|
|
|
Post by Harry Potter on Sept 23, 2004 4:11:33 GMT -5
Huokaus. Ja yhdenkin kerran Nevillen suusta vielä lause 'Miksi aina minä?' ... Harry ei vastaisi seurauksista. Ja samapa se olisi tässä maassa istua. Tuskin tässä istuessa keuhkokuumetta saisi taas tai sitä sopi ainakin toivoa. Ja kohta voisi mennä katsomaan josko vaikka rohkelikkojen oleskeluhuoneessa ei olisi niin kamalan paljon porukkaa mutta jos siellä olisi vaikka se tämän kulta... Tai kohta ja kohta. Katse kääntyy Felixiin tämän sanoessa, että tuon pojan pitäisi kertoa yksi juttu. Huh? Kertoisi pois vain. Eipä Harry sitä kenellekään kertoisi eteenpäin. Ei ollut kertonut Nevillen vanhemmistakaan. Ja joo-o, kyllä Harry Christinan tunsi. Tai tiesi. Mutta sen akan kidutuskiroukset olivat kyllä tulleet erittäin tutuiksi. Ja koko akan muisti erittäin hyvin ministeriöstä. Phah. Ja tästäkin paikasta tuli kyseinen akka mieleen. Phyh. Harry kuuntelee mitä Lowell tuossa selittää. Christina teki mitä? Siis tap... Tappoi Felixin äidin tuon pojan itse ollessa seitsemän vuotias? Koska kiristi Felixin isää? Se akka oli kyllä aivan sairas. Kenties jopa sairaampi kuin Malfoy. No ei Harry sitten ollut ainoa, jonka äiti oli tapettu. Tosin eri syystähän Lily oli tapettu eikä äidin nyt varsinaisesti olisi tarvinnut kuolla... Mutta seitsemän vuotta ensin tavallista - tai vähemmän tavallista perhe-elämää ja sitten menettää äitinsä? Huh. Tosin tämä nyt ei edes vanhempiaan tuntenut mutta kuitenkin.. Huh. Itsesyytös... Maailman pahin syytös ehkä? Suunnilleen. Tuli samasta itsekin kärsittyä joskus toisinaan. Eikä asiaa ainakaan parantanut Harryn osalta ennustuksesta kuuleminen. Ei todellakaan. Pikemminkin vain pahensi itsensä syyttämistä.<br>Ja Christina kiristänyt Felixin isää uudestaan? Harrykin irvistää. Thääh? Käyttänyt Felixiä siinä?! Huh. No se oli kyllä tullut selväksi, että se akka osasi sen kidutuskirouksen hemmetin hyvin... Liiankin hyvin. Ei luojan kiitos tosin aivan niin hyvin kuin Voldemort mutta eipä se nyt niin hirveän kaukana sen tasosta ollut vaikka melko kaukana olikin. 'Missä on pää ja missä on häntä?' Sysh. Kymmenen vuotiaana kärsinyt Christinan kidutuskirouksesta?! Huh. Tämä ei ollut silloin vielä tiennyt mitään mistään taikuuteen liittyvästä - kiitos vaan Dursleyn perheelle - saati sitten että tämä oli velho. Jos ilme voi enää synkistyä niin nyt se ainakin synkistyy. Saati sitten että olisi tiennyt ennustuksesta. Huokaus. "Muistanhan minä." Harry vilkaisee Felixiä. No eipä tämä sitten ollut ainoa, jolla oli ollut rankkaa. Toisaalta sellaisia oli varmaan aika montakin tässä koulussa, joilla oli ollut rankkaa mutta kuitenkin. Ja taas lentää lumipallo. Melkoisen kauas. Hyvä - tai oikeastaan ehkä huono - tapa purkaa oloa? Miten vaan. [Erittäin mitäänsanomatonta ja erittäin huonoa *pahoittelee*]
|
|
|
Post by Felix Lowell on Sept 23, 2004 8:24:01 GMT -5
[Ja höpönlöpön sanon minä!]
Felix hymähtää kuivasti. "Viime vuonna Christinalla olikin sitten taas jotain sydämellään. Ja se pari viikkoa minkä minä olin poissa koulusta, vietinkin sitten Mungossa oikeinmukavissa tunnelmissa." Felix sanoo tuhahtaen. No kyllä. Se kirottu ämmä oli jälleen kerran kiduttanut Felixiä niin, että tämä oli sitten viety samantien Mungoon hoidettavaksi taju kankaalla.. Ja tajuttomana siinä sitten tulikin oltua varmaan viikko. Felixillä kun ei edelleenkään ollut siitä aivan tarkkaa näkemystä, isä kun ei mielellään aiheesta puhunut, ja mikäs siinä. Se sopi Felixille paremmin kuin hyvin. Ei tässä nyt ollut näitä elämän ikäviä tapauksia mikään hinku isän kanssa selvitelläkkään. He nyt eivät vain puhuneet sellaisista asioista. Se oli vähän niin kuin sanaton sopimus. "Eli toisin sanoen se akka kidutti minua niin kauan että minulta lähti taju ja sitten heräsinkin seuraavaksi Mungossa.." Felix sanoo tavoitellen huoletonta äänensävyä, ikään kuin tällaista tapahtuisi joka päivä..
|
|
|
Post by Harry Potter on Sept 23, 2004 8:43:29 GMT -5
[No sanopas sinä sitten niin ;D]
Hm? Viime vuonna taas jotain siihen Kuolonsyöjään liittyvää? Huh. Harry kuuntelee tuota selitystä. Mungossa?! Läheltä liippaa, ettei satu huutamaan tuota sanaa tuossa. Joten muodostaa sen vain huulillaan. Mun-gos-sa?! Noju. Ei luultavastikaan mikään mukava paikka vaikka eipä ollut itse tullut koskaan siellä käytyä. Onneksi. "Huh. Rankkaa. Ei voi muuta sanoa. Ei ole helppoa kenellekään." Ja taas lentää lumipallo. Ja siihen asti, että Felix oli tajuton? Harry huokaisee. Mieleen palaa taas ei niin ihana muutaman viikon takainen 'päiväkahvihetki' Christina Lowellin ja Siriuksen kanssa tuolla hemmetin pukuhuoneessa, kun Harry oli sinne vain sieppiä ollut viemässä.<br>"Nojoo... Kidutti Siriusta samaan pisteeseen asti muutama viikko sitten eli silloin kun sen akan ensimmäisen kerran tapasin." Ja taas lentää lumipallo. Oi oi.. Tästä tulikin Harryn uusi pakkomielle. Lumipallojen heittely silloin kun jokin otti päähän tai ei muuten vain ollut mikään paras olo henkisesti. Fyysisesti sitten eri asia. Huokaus. Että tämän kohtalo oli sitten tappaa Voldemort ja Felixin kohtalo kärsiä siitä tädistään? Voisi kai asian noinkin sanoa. "Kohtalo on kyllä kumma asia..." Ja taas lentää lyhyen ajan sisään yksi lumipallo lisää. 15 - vuotias päihittäisi Voldemortin? Harryn mahdollisuudet olivat aika heikoilla jäillä. Siltä äijältä pakeneminen kun oli täysin eri asia kuin sen tappaminen. Ja silti Harry oli paennut Voldemortilta jo neljä kertaa - toisin kuin James ja Lily olivat paenneet "vain" kolme - ja oli edelleen tässä. Jossain vaiheessa ei ehkä olisi. Eri asia olisiko Voldemortkaan silloin enää elossa. Toivottavasti ei.
|
|
|
Post by Felix Lowell on Sept 23, 2004 12:39:04 GMT -5
Hymähtää taas.. "No ei kieltämättä ole mikään hupilaitos, täytyy myöntää.." Felix sanoo kahmaisten käsiinsä lunta, ja alkaen muotoilla siitä lumipalloa. "Mutta onneksi olinkin puolet ajasta suunnilleen koomassa..." Poika naurahtaa, mutta naurahdus nyt oli kaikkea muuta kuin huvittunut. "Mitäh? Se hemmetin... kieroutunut... sairas... lehmä.." Felix tuhisee. No Christinan todellakin täytyi olla sairas mieleltään. Niin kuin kaikkien muidenkin kuolonsyöjien. Tai sitten nuo vain pelkäsivät kuollakseen. Mikä nyt oli epätodennäköistä, kun otti huomioon, kuinka ainakin Christina nautti siitä kun sai kiduttaa jotakuta.. Hyh.. Ei enää koskaan. Felix ei enää koskaan antaisi sen akan kiduttaa itseään pistämättä vastaan. Tosin siinä sitten vastustellessa ja pottuillessa pääsi helposti hengestään, mutta mitäpä pienistä.. Muutama vuosi sinne tai tänne.. no okei, ei Felix kyllä ajatellut todellakaan noin, mutta...
|
|
|
Post by Harry Potter on Sept 24, 2004 3:13:56 GMT -5
"No en voi sanoa olevani eri mieltä. Siitä että hän on sairas ja kaikkea." Harry tuhahtaa ja huokaisee taas katsoessaan jonnekin kauas. Ei enää yhtäkään Voldemortin aiheuttamaa kohtausta tälle vuodelle, kiitos. Ensi vuonna sitten... Ehkä se pitäisi ensi vuonna sokkotreffeille sen vakioaikansa eli kesäkuun? Entä jos koko toinen sota tulisi silloin loppumaan? Jos Harry onnistuisi tappamaan Voldemortin? Njäh. Ei tämä vielä siihen mennessä. Tuskinpa vain... Mutta eipä ainakaan helpolla antaisi sen viime vuonna uudelleennousun tehneen äijän itseäänkään tappaa. Ehhei. Siinä olisikin Voldemortille pähkinä purtavaksi. Jos tuo ajatus huvittava olikin niin ei juuri nyt huvittanut yhtään. Ja taas lentää lumipallo. "Nhooh, se joutuu Azkabaniin tai ankeuttajan suutelemaksi kuten kaikki Kuolonsyöjät sitten, kun Voldemort on tapettu." Ja nyt ei sitten lennäkään lumipallo vaikka Harry yhtä sellaista kädessään - jälleen - pyöritteleekin. Huokaus ja sitten tuo vasta lentää pienen hiljaisuuden jälkeen. Pitäisi kai todellakin toivoa, ettei Voldemortista kuuluisi mitään ennen ensi kevättä. Tiedä sitten oliko se turha toivo. Se tästä vuodesta nyt vielä puuttuisi, että toisenkin kerran joutuisi sen tapaamaan. Juu, ei kiitos. Mutta eipä Harry oikein voisi siitä 'kunniasta' kieltäytyäkään. Ehhei.
|
|
|
Post by Felix Lowell on Sept 24, 2004 12:53:29 GMT -5
"Nojoo, mutta se ämmä onkin ollut päästään vialla aina. Ja mitä muuta voi kuolonsyöjältä odottaakkaan?" Felix hymähtää. No ei taatusti voinutkaan odottaa mitään muuta. Mielenvikaisia kaikki. Mungoon vaan suljetulle osastolle joka ikinen. No ei varmaan. Azkabaniin niistä jokainen joutaisi ankeuttajan suutelemaksi. Eikä edes jäätäisi kaipaamaan. Eikä muuten olisi säälittänyt edes pistää Christinaa sinne vaikka tuo sukua olikin. Eikä Felix olisi tuntenut minkäänlaista syyllisyyttä siitä, että olisi paljastanut tuon, ellei olisi mahdollista sitten sen takia menettää isänsä ja vielä oma henkensäkin ennenaikaisesti. Eihei, tältä pojalta ei olisi herunut tädille yhtään sympatiaa. Oliko tuo ajatellut Felixiä kun oli tappanut seitsenvuotiaan pojan äidin. Oliko tuo säälinyt felixiä kiduttaessaan tuota kymmen, ja neljätoistavuotiaana? No ei ollut ei. Eli mikä velvoitti Felixiä säälimään tuota? Ei mikään. Sitäpaitsi kuinkahan moni oli kuollut Christinan takia.. Ei ollut mitään syytä sääliä sellaista, vaikka olisi kuollut pois.. Kauheaa ajatella jostain niin, mutta niin se nyt vaan oli..
|
|
|
Post by Harry Potter on Sept 24, 2004 13:08:06 GMT -5
Ei mikään huvittunut hymähdyksen ja tuhahduksen sekainen. "Eipä mitään. Sairasta porukkaa sinänsä. Ei tee toista kertaa mieli paeta ainakin kahtatoista Kuolonsyöjää pitkin ministeriötä jonkin hemmetin ennustuksen takia se kyseessä oleva ennustus kädessään saatuaan tietää että sen hemmetin ennustuksen syytä tämä kaikki." Harry tuhahtaa vilkaisten Felixiä ennen kuin heittää taas yhden lumipallon jonnekin huitsinnevadaan. Tai ehkä se meni Siperiaan? Tai ehkä se vain meni jonnekin tuonne niin ettei sitä enää edes nähnyt. Ja tämä huokaisee. Juu, oli tosiaan tullut kuultua, että piteli käsissään jotakin helkutin ennustusta... Tai no ei nyt aivan mitä tahansa ennustusta. Ennustusta, joka oli todellakin selitys tähän kaikkeen. Lilyn ja Jamesin kuolemaan ja muuhun yhtä epämukavaan. Ja tuohon arpeen ja kaikkeen. "No tuli ainakin varmistettua sekin, ettei sitä kuullut kukaan niistä Kuolonsyöjistä, saati sitten myöhemmin paikalle saapunut Voldemort itse. En tosin kuullut itsekään sitä vasta kuin äsken..." Ja jälleen vilkaisu Felixiin. Ei mikään iloinen ilme kasvoilla. Pikemminkin päinvastoin. Lumipallo lentää Siperiaan tai minne ikinä meneekään. Ja mielessä jankuttaa sama kysymys: Miksi juuri Harry? Miksei vaikka Neville? Koska Voldemort oli valinnut Harryn.
|
|
|
Post by Felix Lowell on Sept 24, 2004 13:44:36 GMT -5
Felix kuuntelee tuon puhetta. Hyvä että puheenaihe oli taas kääntynyt hetkeksi muualle. Felix saisi aikaa koota omia ajatuksiaan ennen kuin sitten läjäyttäisi tuon eteen sen tiedon, mitä tässä oli yritetty koko lukuvuosi kertoa. "Ja se ennustus ei ollut mikään mieluisa, olettaisin...?" Felix sanoo irvistäen vähän. No päätellen siitä millaisella äänensävyllä ja missä yhteydessä Potter siitä puhui, sekä ottaen huomioon tuon pojan menneisyyden, ei ollut kovin todennäköistä että ennustuksessa oltaisiin puhuttu jostain iloisista hihhulijutuista.. no ei todellakaan. Miten jostain sellaisesta voisi saada vastaukset kaikkeen siihen, mihin oli aina tahtonut saada vastauksia? No ei mitenkään.. Ellei elämä nyt sitten ole ollut täyttä hihhulointia kokonaan. Ja tuskimpa vaan Potterilla oli. Tai siis ei ollut. Kyllä Felix tuosta pojasta sen verran tiesi... Pahus, ajatukset tässä menivät vain täyteen sumppuun.. Loistokasta. Voi vain kuvitella millaisessa sumpussa Harryn omat ajatukset olivat.. Vaikka se nyt olikin ihan eri asia...
//Herranjumala mitä sönkkäystä...//
|
|
|
Post by Harry Potter on Sept 24, 2004 14:10:06 GMT -5
[Ja höpöhöpö sanon minä!]
Pudistelee päätään. "Eipä ollut ei. Mutta tavallaan olen onnellinen, että kuulin sen vasta nyt vaikka olisin voinut kuulla jo 11-vuotiaana mutta Dumbledore ei vielä silloin raaskinut kertoa tai jotain. Tai no ei kertonut vasta kuin nyt. Toisaalta en ole varma olisinko halunnut kuulla sitä ollenkaan mutta .... Kuultu mikä kuultu. Seuraavaksi voinkin alkaa miettimään miten 15-vuotias poika pystyy tappamaan Voldemortin..." Harry huokaisee ja heittää taas yhden lumipallon. Uusi pakkomielle tai jokin sen tapainen ilmeisesti. Mutta mitäpäs siitä.. Mukava pakkomielle tähän olotilaan sinänsä. Ja jos täällä ulkona kylmä olikin niin sitä ei juuri nyt tullut edes huomanneeksi eikä ajatelleeksi. Samapa se sille. Kun täällä kuitenkin istuskelisi vielä jonkin aikaa. "Hän tappoi isäni... *heittää lumipallon* Luultavasti aivan vain huvikseen viihdyttääkseen sairasta huumorintajuaan. Ja koska isäni yritti estää häntä pääsemästä sinne missä minä ja äitini olimme. Ja koska James eli isäni kai oli laitellut hänelle hieman kapuloita rattaisiin suunnitelmiensa toteuttamisissa ja paennut äitini kanssa häneltä jo kolme kertaa. No kuitenkin.. Ehkä se oli sitten vain pelkkää hupaisaa viihdettä hänelle ja sitten vielä sekin että se minun isäni mikään heikko velhokaan ollut." Kohauttaa olkapäitään. Vanhempiensa kuolemasta tämä ei kai ollutkaan puhunut ikinä kenellekään. Mutta kertapa se oli ensimmäinenkin. Ehkä sekin helpotti asiaa, että Felixiltä oli kuollut äiti... Ei voi tietää. Harry heittää jälleen yhden lumipallon... "Ja sitten hän kaikkoontui ja ilmestyi sen huoneen ovelle, jonka äitini juuri avasi ja Lily eli äitini ei sitten onnistunut saamaan sitä ovea takaisin kiinni ennen kuin se äijä jo rynni siihen huoneeseen ja äiti laski minut kai pinnasänkyyni ja pysyi siinä edessä siihen asti armoa anellen ja muuta kunnes häneen osui avada kedavra, jonka nyt sinänsä olisi pitänyt osua minuun. Ja kiitos sen että äitini siinä samalla käytti jotain ikivanhaa taikuutta, joka estää toisen tappamisen, jos joku on uhrautunut tämän toisen puolesta niin... No sen jälkeen Voldemort sitten yritti avada kedavraa minuun mutta tuohon otsaan tuli tuo arpi samalla kun koko talo kai räjähtä raunioiksi ja loput sinä sitten varmaan olet kuullutkin." Tai oikeastaan oli kai kuullut tuon koko tarinan sinänsä mutta ei noin yksityiskohtaisesti. Harry nielaisee, heittää varsin raivoissaan jälleen yhden lumipallon menemään. Huokaus. "Ja tuohon syynä se, että Voldemort oli kuullut pätkän samaa ennustusta, jonka minä kuulin tänään kokonaisuudessaan. Jotenka vanhempani kuolivat aivan vain yhden typerän ennustuksen takia ja koska sattuivat olemaan nimenomaan minun vanhempani." Auts. Johan sattui. Henkisesti.
|
|
|
Post by Felix Lowell on Sept 24, 2004 15:02:38 GMT -5
Kuuntelee hiljaa Harryn puheita pyöritellen lunta käsissään, joista muuten alkoi pikkuhiljaa lähteä kylmyyden johdosta tunto. Pahus vieköön.. Felix viskaa lumipallon menemään niin kovaa kuin jaksaa ja ottaa sitten hanskansa lumihangesta ja pistää ne käsiinsä. Pahus että talvella pitikin olla näin kylmä. Tunnottomat kädet ja sinertävät huulet.. Kylmän tuotosta, loistavaa... Kiitos vaan tästäkin nyt sitten. Nyökkää Harryn sanoille. No todentotta Felix oli kuullut Harry Potterin tarinan niin kuin nyt kaikki muutkin velhomaailmassa, mutt ei ollut todellakaan siitä mitään yksityiskohtia kuullut. Täytyi olla harrylle vaikeaa puhua tästä asiasta. Felixille kovaa oli jo äidistä kertominen... Sävähtää hiukan tuon puhuessa Voldemortista. Itseasiassa Felix käytti siitä hyypiöstä oikeaa nimeä välillä itsekin, välillä taas sitä tyhmää Tiedät-kai-kuka:ttelua mitä muutkin.. Mutta olihan tuon kuolonsyöjiin totuttu, niin meikei tuostakin sitten puhuttaisi oikealla nimellä. No jokatapauksessa e nimi sai pojan aina sävähtämään.. Refleksi...
|
|
|
Post by Harry Potter on Sept 24, 2004 15:44:26 GMT -5
Nnh. Ei ollut todellakaan tullut varmaan kenellekään vielä puhuttua noin vanhempiensa kuolemasta. Sitä se teettää kun ensin makaa vakavassa keuhkokuumeessa sairaalasiivessä viikon ja sitten kuulee tuon helvetin ennustuksen ja nyt on tässä aivan jäässä vaikka ei sitä itselleen myöntäisikään. Pitäisi kai vain toivoa, ettei tästä nyt uusi vakava tai vakavampi kuin edellinen keuhkokuume tulisi? Jeps. Harry huokaisee. "Ja sitten minut vietiin sinne hemmetin Dursleyille asumaan ja sain 11-vuotiaana tietää kuuluvani tähän kouluun kun Hagrid käväisi minut tänne hakemassa ja Viistokujalta tuli ostettua kaikki. Kuten taikasauva, jossa on rehtorin feenikslinnun Fawkesin sulka ja muutenkin samanlainen taikasauva aivan tasan tarkkaan kuin Voldemortilla. Ja sitten ne kaikki muilta vuosilta ja ensimmäiselläkin luokalla se Voldemortin kanssa tapaaminen. Ja kolmantena vuotena tutustuin luojan kiitos Siriukseen. Elämäni paras hetki siihen mennessä." Hieman kuiva naurahdus. No todellakin. Mustaan tutustuminen oli kyllä todellakin jotain erittäin mahtavaa vaikka Harry nyt ensin oli jotain aivan muuta kuvitellutkin. Mutta kun totuus tuli selville... Muuttuipa siinä sitten asenne sitä miestä kohtaan. Ja hyvä niin. Erittäin hyvä niin. Ja taas huokaus. Yksi hyvä tapa purkaa tunteita oli lumipallojen heittely mutta toinen vielä parempi oli puhuminen. Tässäpä tuli molempia tehtyä samaan aikaan. Tai oikeastaan nuo lumipallot lentelevät aina hiljaisissa väleissä Harryn käsistä.<br>"Ja sitten oli neljäs vuosi ja nyt viides vuosi yli puolessa välissä. Ja Sirius lähes kuoli ministeriössä mutta ei niin että se olisi ollut itselläkään kaukana. Ja Ginny raivoissaan minulle mikä nyt ei kai sinänsä ole ihme... Mitäs lähden keskellä helmikuuta lentämään ministeriöön ja saan keuhkokuumeen... Mitäpäs muuta kuin leikkimään jokapaikan sankaria... Kuten tulee yleensä kuultua." Harry tuhahtaa lauseen loppuun ja heittää jälleen yhden lumipallon menemään. Tervemenoa. Ja mitenkähän sitä saisi Ginnyn kanssa tuon riidan sovittua? Pakko se olisi sovittua saada, ehhei tämä halunnut sen neidin kanssa riidellä. Ei todellakaan. Hemmetti. Raskas huokaus. "Sain tuossa Dumbledorelta selville miksi Sibylla Punurmio on päässyt tänne töihin. Hän lausui erään ennustuksen juuri, kun rehtorimme oli lähdössä pettyneenä työhaastattelusta. Tosin siinä ei puhunut tavallinen ennustuksenopettajamme vaan hän puhui sellaisella ihme äänellä, jonka minäkin olen pari kertaa hänen suustaan kuullut, kun hän on ennustellut... Sanatarkasti hän sanoi että... Että että...:"Se, jolla on voima kukistaa pimeyden lordi, lähestyy… syntyy niille, jotka ovat uhmanneet häntä kolmasti, syntyy kun seitsemäs kuukausi kuolee… ja pimeyden lordi merkitsee hänet vertaisekseen, mutta hänellä on voimia, joita pimeyden lordi ei tunne… ja jommankumman on kuoltava toisen kädestä, sillä kumpikaan ei voi elää, jos toinen on hengissä… se, jolla on voimat kukistaa pimeyden lordi, syntyy kun seitsemäs kuukausi kuolee…" ..." Hiljaisuus. Ja taas lentää Harrylta yksi lumipallo. Kieltämättä täällä oli kylmä paitsi että juuri nyt sitäkään jaksanut huomioida mitenkään. Samapa se. Ei tämä voisi aivan vielä rohkelikkojen oleskeluhuoneeseenkaan mennä. Entä jos Ginny olisi siellä? Siis ei siinä sinänsä mitään mutta tässä mielentilassa... Tosin ehkä se neiti ei haluaisi edes puhua Harrylle. Hemmetti oliko Voldemort todellakin tuonkin suhteen onnistunut sillä pilaamaan, että oli tiennyt Harryn rynnistävän samantien ministeriölle hakemaan Siriusen sieltä? Ehhei. Voldemortille ei sitä iloa suotaisi, että tämä suhde loppuisi tähän. Ei todellakaan. Eikä sitä, että se äijä selviäisi voittajana. Harry huokaisee taas. "Minä synnyin silloin kun heinäkuu loppuu eli kun seitsemäs kuukausi kuolee eli 31. heinäkuuta. Vanhempani olivat uhmanneet häntä kolmesti pakenemalla häneltä kolme kertaa, kun tämä oli ollut aikeissa tappaa heidät. Ja otsassa on todiste siitä vertaisekseen merkitsemisestä ja se, että se loitsu iskisi takaisin oli se mistä hän ei tiennyt. Tosin eipä hän sitäkään tiennyt, että vahingossa siinä samalla siirtää voimiaan minuun joten kiitos sen illan, osaan esimerkiksi käärmeiden kanssa puhua kuten hän ja Salazar Luihuinen, jonka perillinen hän on. Ja jommankumman, joko minun tai Voldemortin, on kuoltava jotta toinen voi elää." Tässä vaiheessa vain pyörittelee lumipalloa kädessään. Tuota ei edes tajunnut itsekään vielä kunnolla. Huoh.
|
|
|
Post by Felix Lowell on Sept 25, 2004 13:38:53 GMT -5
Hmm... Kuuntelee Harryn puhetta hangatessaan samalla tunnottomia käsiään yhteen saadakseen niihin edes vähän lämpöä ja tuntoa. No ei se olisi ihmekään, vaikka tässä saisi keuhkokuumeen itsekin. Tämä poika kun sattumoisin oli hyvinkin altis kaikenlaisille sairauksille, ja kuten näkyy, ei taaskaan piitannut siitä piirun vertaa. Kuuntelee tuon puheita kaikista koulutapahtumista. No oli todellakin ollut kouluaika täynnä aika ikäviä tapauksia. Tosin olihan siellä seassa sitten pari hyvääkin tapausta. Kuten nyt tuos Siriukseen tutustuminen. Felix saattoi vain kuvitella miltä Harrysta oli mahtanut tuntua, kun tuo oli löytänyt huoltajansa, joka oli velho, kun oli koko elämänsä elänyt jästien parissa. Harryn puhuessa ennustuksesta Lowell kääntyy katsomaan tuota. Hu? Kuulosti aika 'hurjalta'. Ehkei ollut ihme, että kun saa kaikenlaiset vastaukset, ja vielä tuon ennustuksen kuulla, niin sitä haluaa ehkä vähän miettiä... Hiljaisuus... Tuo muuten taisikin olla ensimmäinen kerta kun se Punurmion huuhkaja ennusti oikein... No myönnettäköön, Felixkään ei oikein Punurmiosta välittänyt.. Mesi vähän yli ymmärryksen sen naisen jutut.. Ja se vouhkaaminen ennustuksesta ja jostain pirun teenlehdistä.. Ei ihan Felixin hommaa. Tai ehkä silläkin oli osuutta asiaan, etteiFelix tahtonut tietää tai puhua mitään tulevaisuudesta. Hän tiesi jo kaiken oleellisen. Ja sekin oli jo liikaa. Mitä tuohon sitten sanoisi? Ei kai tässä ollut oikein sanottavaa.. "Mikä hemmetti sillä kuuluisalla kohtalolla on meitä vastaan?" Felix sanoo. "Sitä minä en voi käsittää.." Poika nostaa jalkansa kou´kkuun ja kiertää kätensä polviensa ympäri. Hemmetti, tähän lumihankeen jäätyisi. Felix tärisi kylmästä, mutta eipä sitä nyt oikeastaan noteerannut. Maattaisi sitten huomenna sairaalasiivessä taas vaihteeksi. No olisipa ainakin jokin syy. Jotain vaihtelua elämään aika ivallisella tavalla..
|
|
|
Post by Harry Potter on Sept 26, 2004 10:37:58 GMT -5
Huokaus. "Sen kun tietäisi... Mutta kun vastaus selviäisi varmaan vain Kohtalolta kysymällä paitsi, että sellaista tyyppiä kuin Kohtalo tuskin on, eh..." Harry tuhahtaa ja huokaisee taas hilaa. Ja mitähän seuraavaksi? Voldemort tappaisi Harryn, kun poika nukkuisi? Kuulostipas erittäin ihanalta ajatukselta. Eli ei kiitos. "Eli en minäkään ymmärrä." Kuten ei ymmärtänyt aivan sitäkään miten saisi tapettua Voldemortin kuolematta itse? Heilauttaisi miekalla pään poikki? Tuskin se pimeyden voimien mestari ainakaan millään tavallisella keinolla kuolisi. Voi huoh. "No joo... Siinä on sitten yksi niistä kysymyksistä, joihin ei saa vastausta. Mielessä pyörii yksi kysymys, johon toivottavasti saan aikoinaan vastauksen ennen kuin on liian myöhäistä ja niin edelleen." Yrittää pientä hymyn tapaista.
|
|
|
Post by Felix Lowell on Sept 26, 2004 13:02:45 GMT -5
"No ei kai niin... Mutta jos sellainen olisi niin tuskin olisin ainoa jolla olisi sille vähän sanottavaa." Felix tuhahtaa. Huokaus. Heh, no Harry ei toivonut kuolevansa nukkuessaan.. Se taas oli Felixin toive. Kuolla mieluummin yöllä, yksin, eikä minkään hirveän itkun ja hössötyksen keskellä jossain Mungossa. Se nyt ei vain tuntunut kovin mukavalta. Mutta hänellä ja Harrylla olikin eri syyt tähän 'kuolemanpelkoon' eikä kumpikaan ollut aiheeton. Kumpikin saattoi kuolla.. Tai noh.. "No mutta sinun kannattaa olla onnellinen siitä, että sinulla on vielä toivoa." Lowell huokaisee. Nojuu, Harry ei tietenkään tajunnut tuon lauseen merkitystä niin kuin Felix sen tarkoitti. Miksei Felixillä sitten olisi? Tällähän oli kaikki hyvin.. No niinpä.. Hampaat alkoivat halista mukavasti. Hieroo taas käsiään yhteen, ja puristaa ne sitten tiukemmin polviensa ympärille. "Minullakin pyörii mielessä ainakin yksi iso kysymys, mutta minä tiedän, etten saa siihen koskaan vastausta." Poika sanoo virnistäen hiukan ilottomasti. Mitäs nytsitten.. Pamauttaisiko tähän samaan läjään vielä senkin, että tässä itse delaisi joka tapauksessa, teki mitä teki. Tosi lohduttavaa olikin.
|
|