|
|
Post by Harry Potter on Sept 26, 2004 13:45:06 GMT -5
Ja sitähän sopi todellakin toivoa, että tämä saisi siihen kysymykseen vastauksen ennen kuin olisi liian myöhäistä eli ennen kuin makaisi kuolleena maassa itse ja Voldemort nauraisi sillä hullulla kylmällä ja kimeällä naurullaan päälle. Hyh. Liian kamala mielikuva, joka sysätään syrjään.
Huokaus.
"Tuskinpa olisin niin... Vaikka oikeastaan pitäisi kai syyttää tuosta arvesta otsassa vain Voldemortia eikä Kohtaloa. Sille äijälle tosin ei ole mitään asiaa tässä vaiheessa... Toivottavasti pysyy kaukana sekä minusta että mielestäni eikä tunkeudu mieleeni ... ruumiin valtaus onneksi ei onnistu tuolta jostain kaukaa missä ikinä hän nyt onkaan... Tai mistä minä tiedän vaikka hän onnistuisi siinä kaukaakin. Eihän hän olekaan kuin mahtavin pimeyden velho kautta aikojen ja vain Dumbledore on häntä mahtavampi. Minä en välttämättä halua edes tietää mihin kaikkeen hän pystyy... Vaikka suurin osa niistä tuleekin varmasti vielä selväksi ellei sitten kaikki. Ja ministeriössä tuli yhtä ja toista taas hänestäkin selville."
Harry tuhahtaa. No todellakin... Ja tämän vuoden aikana oli tullut liiankin tutuksi, että Voldemort pystyi tunkeutumaan pojan mieleen. Ja se ruumiiseen tunkeutuminen.. Huh. Hmh, pitäisi varmaan yrittää joskus tunkeutua sen äijän mieleen... Eh. Tai oikeastaan Harry jättäisi tuon ehkä toteuttamatta. Toisaalta... Njäh.
Harry katsoo kysyvästi Felixiä. Tällä vielä toivoa? No ehkä jonkin verran mutta sitäkään mitenkään paljon. Siinä vaiheessa ehkä, kun keksisi miten tappaa Voldemort ja sellaisella keinolla, että Voldemort todellakin oli kuollut.
Ja jälleen hiljainen huokaus ja katsoo jonnekin kauas.
"Joihinkin kysymyksiin kun ei edes ole vastausta."
Ja jälleen lentää lumipallo. Joskin varsin rauhallisesti. Ju, puhuminen auttoi. Hetkellisesti ainakin.
|
|
|
|
Post by Felix Lowell on Sept 26, 2004 14:09:57 GMT -5
Huokaisee Harryn sanojen jälkeen.. 'Noniin, nyt vaan sanot sen. Ei väliä miten sen teet, mutta kakaise nyt perhana se jo ulos. Sitä tässä on odoteltu koko lukuvuosi.' "Eipä ole niin.." Felix sanoo.. Sitten poika jää tuijottelemaan käsiään, joista oli yhtäkkiä tullut erittäin mielenkiintoiset. Koppaa käsiinsä lunta ja alkaa tekemään lumipalloa. 'Sano se perhana! Ei mitään lumipalloja ja käsien tuijottelua. Oletko sinä oikeasti mies vai hiirulainen?' Felix kääntyy katsomaan Harryn heittämän lumipallon suuntaan, ja vilkaisee sitten omatekemää lumipalloaan. Viskaa sen sitten tuonne samaan suuntaan niin kauas kuin jaksoi. No ilmeisesti ei kylmä tosiaan myöskään vaivannut kun ajatteli jotain muuta. Kaikki olisi nyt ollut loistavasti ellei päälle olisi painanut se synkeä salaisuus joka nyt pitäisi sanoa tuolle. "Toisilla ei ole toivoa ollenkaan..." Felix sanoo hiljaa tuijottaen johonkin kauas huispauskentän yli. Istuu jonkin aikaa vaiti. "Minulla esimerkiksi, ei ole enää ollenkaan toivoa.." Poika sanoo viimein kääntyen katsomaan harrya. Pojan kasvoilla ei ole hymynkarettakaan. Ei epätoivoa, eikä surua. Tätä asiaa oli jo oppinut käsittelemään. Puhuminen tuotti aina tuskaa yhtä paljon, mutta jokaisella kerralla sitä osasi peittää tunteet paljon paremmin sisäänsä. Felix ei ollut luovuttanut. Ei, koskaan ei saisi antaa periksi, mutta kun mitään ei ollut tehtävissä niin ei ollut. Mutta Felix ei itkisi. Ei koskaan tämän takia. Siihen tämä poika ei suostuisi. Sen takia oli itketty jo tarpeeksi.
|
|
|
|
Post by Harry Potter on Oct 3, 2004 10:48:54 GMT -5
Katsoo tuota lunta Felixin käsissä. Juupajuu... Mahtava tämä helmikuu. Ei todellakaan. Kamalin helmikuu ikinä. Ensin kimppuusi käy Kuolonsyöjä ja pääset Siriuksen kanssa sairaalasiipeen - no se oli sinänsä positiivista mutta sielläkin tuli vain nukuttua suurin osa ajasta - ja sitten Moore jättää ja arpea otsassa vihloo ja sitten saat tietää, että Voldemortilla on Musta ja sitten lähdet sinne tietenkin samantien muiden estelyistä huolimatta ja Ginnyn kanssa tulee sen tiimoilta tappelu, ja siellä paikassa saat käteesi jonkin ennustuksen, jossa olisi vastaus kaikkeen ja kaikkea ja lähes kuolet luullen Siriustakin kuolleeksi, palaat takaisin koululle keuhkokuumeessa ja kaikkea... Ja mitä sinä teet nyt? Istut lumihangessa, saadaksesi keuhkokuumeen uudestaan? Oi kuinka mahtavaa.
Kysyvä katse Felixiin. Joo, joillakin oli toivoa. Joillakin ei.
"Miten niin si... Miten niin sinulla ei ole toivoa?"
|
|
|
|
Post by Felix Lowell on Oct 6, 2004 6:48:26 GMT -5
Noniin. Nytpä se olisi sitten sanottava, ja saataisi sekin asia pois päiväjärjestyksestä.. hyvä niin. Oikein hyvä. Kääntää katseensa hetkeksi johonkin kauas tuon kysyessa sitä mitä Felix odottikin. Miten tuolle nyt sitten vastaisi... no eiköhän suora vastaus ollut paras vaihtoehto.
Felix kääntää katseensa rauhallisesti takaisin Harryyn, jonka ilme on kyllä hivenen hämmentynyt. "Tästä ei sitten moni tiedä..." Felix aloittaa ja nielaisee... pahus vieköön.. "Minulla on parantumaton sairaus. Synnynnäinen sydänsairaus joka ei parane koskaan." Lowell sanoo mahdollisimman rauhallisesti, että tämän ei tarvitsisi toistaa sitä uudelleen. Yleensä kun sen tuppasi sanomaan niin nopeasti ettei kukaan saanut selvääkään. Mutta no.. Nyt se oli sanottu. Felix vilkaisee huispauskentän yli, kunnes kääntyy odottamaan harryn reaktiota. "Sen takia minulla on tiettyjä rajoitteita.. Sen takia esimerkiksi en saa enää lentää. En ole koskaan saanut." Pahus että oli hankalaa puhua tästäkin aiheesta.. Mutta Felix pysytteli tyynenä vaikka pojan sisällä mylläsikin sama tunnekuohu kuin aina ennenkin tämän asian yhteydessä..
|
|
|
|
Post by Harry Potter on Jan 12, 2005 9:22:22 GMT -5
Kallistaa päätään. Mitä tuo oli tarkoittanut? Ei toivoa? Siis kaikillahan oli toivoa, vai? Tai niin sitä ainakin voisi luulla mutta oliko Harrylla edes itsellään toivoa? No okei, pojalla oli hieman toivoa sen suhteen, että voittaisi Voldemortin mutta eipä siinä kauan Voldemortilla nokka tuhisi, kun Harryn tappaisi. Sama nokka oli tosin tuhissut Harryn tappamiseksi siitä illasta asti, kun Voldemort oli murhannut Jamesin ja Lilyn. Joten joko Harrylla oli tuuria tai sitten tämä ei oikein muutenkaan ollut mikään tavallinen poika. Tosin jos Lily ei olisi silloin tehnyt niin kuin teki niin ei Harry nyt olisi tässä eikä olisi koskaan päässyt tähän kouluun eikä olisi koskaan tavannut Ronia, Hermionea, Felixiä ja muita.. Huoh.
No se tuosta ajattelutuokiosta, suurimmalla osalla ainakin oli toivoa, jopa Siriuksella oli toivoa, että olisi joskus syytteistä vapaa mies. Jos se saakelin petturirotta saataisiin kiinni joskus..
Jaha, tästä ei moni tiennyt. Asia selvä. Ei niin että Harrylla olisi edes mitenkään aikeena kertoa kenellekään tätä. Ehei, ei todellakaan. Harryyn voisi luottaa. Mikä tuo pahaenteinen nielaus oli? Melkein nielaisee itsekin. No ei Harrylla ainakaan ollut juuri nyt empatian puutetta ilmeisesti.
Jos aina luulee, että olisi varmasti osannut jo varautua pahimpaan niin siinä yleensä aina on väärässä, joten parempi olla vain varautumatta. Sen pahemi shokki vain, kai...
Pupillit laajenevat ja suu aukenee. Anteeksi kuinka? Mitä Felix oli juuri sanonut? Koskaan parantumaton sairaus? Ja siis se tarkoitti... Okei, ei niin pieni shokki. Harry kuitenkin oli tosissaan alkanut pitää Felixiä yhtenä parhaina ystävistään viidennen kouluvuotensa aikana. Huuh...
Mit..? Ei saisi lent..?! Mutta siis.. Ei ollut koskaan saanutkaan?
"Mutta sin.. sinähän lensit silloin..."
Jep, Harry oli tosiaan kerran antanut Felixin lentää luudallaan. Ja poika ei oikeasti saisi lentää? 'Jessus, Harry, olet idiootti.' Ja mitä tuohon voisi sanoa..? Ei, Harrylle ei tullut mieleen mitään sanottavaa...
|
|
