|
Post by Sirius Musta on Jun 14, 2004 4:57:29 GMT -5
[Eli tämä on jotakuinkin sovittu... Joten Harry tänne ^^ muutaman päivän päähän Määränpäässä-topicista.]
On ilta, ja aika myöhä. Kaikki ovat jo nukkumassa. Kaikki paitsi yksi. Sirius Musta istuu keittiön pöydän ääressä päätä käsiinsä nojaten. Ulkopuolisesta voisi näyttää, että Sirius on puoliunessa. Mutta niin ei varsinaisesti ole. Mies vilkaisee keittiön suljetun oven suuntaan. Talo on aivan äänetön, jos lukuun ei oteta Oljoa joka kaiketi kapsutteli taas jossain nurkassa penkomassa vanhoja tavaroita, joita Sirius joutui sitten kaivelemaan kotitontun luukusta ja viskaamaan menemään. Musta vilkaisee seinävaatteen suuntaan. "Jalo ja ikivanha Mustan suku..." ja pyh... Mitään jaloa siinä ei kyllä ollut. Siriuksen nimeä ryijyssä ei ollut. Tai noh... oli ollut ennen. Nykyisin sillä kohdalla oli pieni poltettu reikä. Tosin siitä mies ei ollut lainkaan pahoillaan. Hän oli karannut kotoa kuusitoistavuotiaana, eikä tähän päivään mennessä ole sitä katunut yhtä ainutta kertaa... Sen jälkeiset ajat olivat olleet mahtavia. Sirius oli asunut Jamesin ja tämän vanhempien luona, ja se oli tuntunut hänelle enemmän perheeltä kuin Mustan suku ikinä. Sirius katselee mietteissään seinävaatetta. Se oli kiinni ikitarttumistaialla.. Sääli... Muuten Sirius olisi polttanut sen aikaa sitten. Samoin äitinsä muotokuvan talon eteisestä. Ja luultavasti kaikki muutkin tavarat tästä läävästä. Talo kuvasti hyvin kaikkea sitä mitä Mustan suku oli ollut... Eikä se tuonut yhtäkään hyvää muistoa Siriuksen mieleen. Kaikki muistutti miestä niistä asioista jotka hän olisi halunnut mieluiten unohtaa ikuisiksi ajoiksi. Äkkiä Musta havahtuu syvistä mietteistään kun kuulee keittiön oven takaa askelia. Tuo ei kuulostanut kotitontulta. Sirius nojaa yhä käsiinsä, ja tuijottaa ovelle. Kuka oli vielä hereillä? Toivottavasti ei ainakaan Molly. Hän hössötti Siriuksellekin kuin lapselle aina kun ei ollut huomauttelemassa tai valittamassa Siriukselle jostain... Kyllähän Sirius tiesi Mollynkin tarkoittavan hyvää mutta... Hänellä se nyt meni vähän yli, kun ei hänestä ollut oikein ikinä paria vuotta lukuunottamatta kukaan erityisemmin huolehtinut.
|
|
|
Post by Harry Potter on Jun 14, 2004 5:19:24 GMT -5
Harry makoilee sängyllään ja tuijottaa kattoon Ronin ja Harryn yhteissä huoneessa Mustan sukutalossa. Muut kaiketi nukkuivat jo, jopa Sirius. Sääli sillä tämä poika ei ollut saanut unta vaikka kuinka oli yrittänyt. Ja vaikka olisikin saanut välillä pieniä pätkiä unta niin ne olivat olleet ohi parissa minuutissa, kun arpea oli vihlaissut ikävästi ja Harry oli herännyt siihen taas vaihteeksi elämänsä aikana. Hitto... tuo salamanmuotoinen arpi oli kyllä välillä oikea kirous tosin olipa siitä ollut Voldemortin suhteen hyötyäkin, kun sitä aina poltti, jos se hullu oli raivoissaan, riemuissaan tai tappamassa jota kuta. Tosin jos se oli tappamassa jota kuta niin sitten tuo hohti valkoisena kuin olisi valkoisella kuumalla hiilihangolla poltettu tuohon. Jos joku sattui luulemaan, että Harry nautti siitä, että oli kuka oli niin se tyyppi oli kyllä väärässä ja pahasti. Yrittäisi itse olla päivän Harryna ja olisi luultavasti samaa mieltä kuin Harry itse. Poika kääntää kylkeään sängyllä, sulkee silmänsä ja yrittää nukkua, mutta mieleen tulee vain ne kaksi ankeuttajaa, jotka olivat lähes suudelleet Harrya tänä kesänä. Silmät aukenevat samantien. Ei tästä nukkumisesta tulisi mitään. Joten Harry nousee ylös, laittaa lasinsa silmilleen ja heittää peiton syrjään. Tämä poika menisi keittiöön... . Toivottavasti Molly ei näkisi, nimittäin se passittaisi tämän heti takaisin nukkumaan tosin Siriuksella olisi siihen asiaan - kaiketi - enemmän sananvaltaa koska mies oli hänen kummisetänsä. Heti ovella Harry hätkähtää kuullessaan oven ulkopuolelta ääniä. 'Isäntä heittää aina kaikki hänen tavansa pois.. ja Oljo raukka joutuu keräämään kaiken talteen...' Poika huokaisee helpotuksesta ja avaa hiljaa oven... kotitonttu kävelee tasannetta pitkin selkä Harryyn päin ja poika livahtaa huoneesta laittaen äänettömästi oven takanaan kiinni ja livahtaa portaisiin ennen kuin Oljo edes tajuaa kenenkään menneen takaansa. Tuossakin Harry oli edistynyt Tylypahkassa liikkuessaan näkymättömyysviitta päällään hiipiessään ja livahdellessaan kaikista linnan ovista ja muista.. Kiitos siis sille viitalle ja sen viitan lähettäjälle. Harry hiipii portaat alas Oljon kadotessa matkoihinsa mutisten jotain itsekseen. Tämä poika sen sijaan ei puhu mitään, vilkaisee alas tultuaan taulun suuntaan, jossa on Siriuksen äiti ja tuhahtaa voiden taas huokaista helpotuksesta, kun Mustan suvun rääkyvä akka ei ala huutaa tällä kertaa. Ja sitten keittiöön... . Tuskin siellä ketään... . Harry säikähtää hieman nähdessään Siriuksen ja naurahtaa sitten. "Eh... Onko sinulla aina tapana säikytellä kummipoikaasi, kun olen täällä vierailulla?" Virnistää ja sulkee oven takanaan aivan hiljaa kuten oli sen avannutkin.
|
|
|
Post by Sirius Musta on Jun 14, 2004 5:47:28 GMT -5
Musta huokaisee hiukan helpottuneena kun harry tulee sisään. "Ei varsinaisesti. Tai ehkä välillä... Näin öisin." Sirius sanoo virnistäen. Sitten Sirius vakavoituu hiukan. "Mitäs sinä tähän aikaan ylhäällä teet? Vai etkö saa unta?" Mies kysyy. No ei hän Harrya takaisin passittaisi, poika menisi kun tahtoisi. Ei häntä itseäänkään varsinaisesti väsyttänyt. Musta valvoi aina myöhään. Yötä myöten ja muut olivat jo nukkumassa. "Näitkö Oljon?" Mies kysyy hiukan synkästi. "Se sai taas marttyyrimäisen kohtauksen kun uhkasin heittää pois muutamia kuvia..." Mies tuhahtaa. Se kotitonttu oli yksi riesa. Sirius sai taistella sen kanssa päivittäin. Kohta hän sulkisi sen johonkin vinttiin käpelöimään Mustan suvun tavaroita eikä päästätisi sitä pois sieltä ennen kuin olisi heittänyt kaikki tavarat menemään. No ehkä ei sentään. Vaikka välillä tekisi mieli ripustaa Oljon pää roikkumaan muiden kotitontunpäiden jatkeeksi. Sirius viittaa tuolin suuntaan. "Istu alas, jollet ole menossa nukkumaan samantien." Hän sanoo hymyillen. Itseasiassa tämä oli ensimmäinen kerta näiden muutamien päivien aikana kun Musta oli kahdestaan Harryn kanssa. Tätä ennen kaikki olivat touhottaeet Harryn ympärillä jatkuvasti tai halunneet keskustella Siriuksen kanssa. Molly ja hän olivat ottaneet jo kerran yhteen, mikä ei sinänsä ollutkaan epätavallista, ja hän oli käynyt kaikennäköisiä keskusteluja Lupinin kanssa. Öisin hän oli istuskellut ykskseen keittiössä.
|
|
|
Post by Harry Potter on Jun 14, 2004 6:33:36 GMT -5
Harry virnistää taas Siriukselle ja miettii sitten patistaisiko tuo pojan takaisin sänkyyn nukkumaan. Ei tämä halunnut nukkua. Ei nyt, kun saisi olla kahdestaan Siriuksen kanssa. Ei, ei, ei, ei! Poika hymähtää. "Sinä arvasit syyn jo... eli en saanut unta." Poika huokaisee helpotuksesta, kun tämän kummisetä ei ala komentaa kummipoikaansa nukkumaan. Jos Molly näkisi, nukkumaanlähtö tulisi heti mutta jos Mollylla ei olisi aavistustakaan, nukkumaanlähtö tulisi vasta, kun Siriuskin menisi nukkumaan. Ja se kuulosti huomattavasti paremmalta vaihtoehdolta. "Näin minä Oljon.. se mutisi itsekseen jotain marttyyrimäistä, kun käveli käytävää pitkin vintille päin. Livahdin tosin sen takaa niin hiljaa, ettei se edes huomannut minua, jos olisi huomannut muutenkaan." Tuhahtaa ja virnistää sitten taas. Ei, tämä poika ei edelleenkään ollut todellakaan menossa nukkumaan. Jos menisi tänä yönä ollenkaan... ainakin siihen menisi aikaa ja paljon. "Et sinä minua saa nukkumaan menemään vielä pitkään aikaan." Harry hymyilee ja istahtaa sitten Siriusta vastapäiselle penkille. Ensimmäistä kertaa Siriuksen kanssa kahden koko täällä olo aikana. Mahtavaa. Ei Mollya hössöttämässä tai tappelemassa Mustan kanssa. Itseasiassa sen tappelut Harryn kummisedän kanssa raivostuttivat poikaa mutta eipä tuo ollut toistaiseksi mennyt väliin puuttumaan. "Mitä sinä teet hereillä tähän aikaan?"
|
|
|
Post by Sirius Musta on Jun 14, 2004 6:53:34 GMT -5
Sirius kuuntelee harryn juttuja hymyillen. Tuntui äärettömän hyvältä kun harry oli täällä ja kunnossa. Poika oli yksinkertaisesti niin tärkeä Siriukselle, että tämän hyvinvointi meni lähestulkoa kaiken muun edelle. Olihan hän sentään Harryn huoltaja. Tosinniin oli Dursleyn pahanen jästiperhekin, mutta niitä ei ilmeisesti kiinnostanut pätkän vertaa Harryn elämä tai hyvinvointi.´Jos Sirius olisi vain voinut, hän olisi ottanut Harryn luokseen asumaan, mutta se ei oikein käynyt päinsä... Ei missään tapauksessa. "Minäkö? Minä olen aina tähän aikaan hereillä. Te muut vain nukutte kuin tukit, ettekä tiedä sitä." Musta naurahtaa. "En koskaan saa unta tähän aikaan. Nukun aina lyhyet yöunet." Mies sanoo ja virnistää. "Tässä paikassa sitäpaitsi tekee vielä vähemmän mieli nukkua kuin missään muualla..." Sirius sanoo tuhahtaen, ja vilkaisee ympärilleen. Synkkä paikka, mutta korvaamattoman turvallinen. "Täällä minä asuin sinun ikäiseksesi asti." Sirius sanoo hymähtäen. Muistot eivät olleet hyviä, mutta onni oli ollut, että Sirius oli päässyt karkaamaan kotoa. Eipä sen puoleen, ei häntä täällä sen jälkeen varmasti kaipailtukaan. Ei hänkään kaivannut sukulaisiaan. Ei pätkän vertaa. "Kerroppas nyt mitä sinä koko kesän olet oikeastaan tehnyt? Ankeuttajien hyökkäyksestä tiedänkin, mutta mitä muuta?" Mies kysyy. Hän oli kuullut ankeuttajien hyökkäyksestä ja hyvä ettei ollut lähtenyt likusteritielle saman tien. Onneksi Lupin ja Dumbledore olivat olleet estämässä. Ja onneksi harry oli selvinnyt siitä pelkällä säikähdyksellä. Siitä Dursleyn porsaasta Siriukselle ei ollut niin väliksikään.
|
|
|
Post by Harry Potter on Jun 14, 2004 7:07:58 GMT -5
Harry virnistää Siriuksen vastaukselle pojan kysymykseen... Niinpä tietenkin. Tai no mistäpä tuon olisi voinut arvata mutta kuulosti tyypilliseltä Siriukselta. Tosin ei sillä, että Harry etenkään Dursleyn talossa nukkuisi hyvin tai etteikö valvoisi öitä. Tosin kukapa sellainen ei valvoisi, jonka henkeä uhattiin joka vuosi ja joka oli Voldemortin tappolistalla tosin ei poika sen takia yleensä valvonut vaan sen, että mietti mitä se hullu tällä hetkellä teki. Harry kohauttaa olkapäitään. "Esitin vasten omaa tahtoani serkkuni ja hänen kavereidensa nyrkkeilysäkkiä, seurasin jästiuutisa kukkapenkistä ulkona siinä toivossa, että saisin jotain merkkejä Voldemortin liikkeistä tosin turhaan ja en saanut niitä sisälläkään katsoa joten piti kuunnella kukkapenkistä tosin sekin taisi päättyä siihen, kun jäin kiinni siitä asiasta. Ankeuttajista sinä jo tiesitkin... . Niin kuin siitä muka olisi saanut mitään kiitosta, että pelastin serkkuni hengen ja pah. Olisi kai vain pitänyt antaa sen ankeuttajan tehdä mitä oli tekemässä tosin sitten ei olisi enää siihen taloon ollut menemistä, jossa jouduin lopun ajan olemaan omassa huoneessani yksikseen ja sain ruoat jostain ihmeen kissanluukusta, jonka ne siihen oveen laittoivat. Ja ihmettelin niitä teidän lyhyitä tai olemattomia viestejänne mutta niihinhän tuossa tuli jo saatua selitystä... ."
|
|
|
Post by Sirius Musta on Jun 14, 2004 7:21:46 GMT -5
"Eli tavallinen kesä sinulle..." Sirius sanoo hiukan pahoillaan siitä ettei voinut yhtään piristää Harryn kesiä, ja tämä joutui asumaan siellä jästien luona aina hillittömän kauan. "Anteeksi etten kirjoittanut pidempiä kirjeitä tai muuta. Olisin muuten laittanut, mutta tämä on äärettömän salaista, eikä tietoa saa missään tapauksessa joutua vääriin käsiin..." Musta sanoo vakavana. Hänellä oli lievästi sanoen huono omatunto, kun hän ei ollut kirjoitellut Harrylle usein, ja kuvaus tämän kesästä sai sen tuntumaan vieläkin pahemmalta. Mutta Harry tiesi miksei Sirius voinut kirjoittaa oikein mitään. Kai tämä ymmärsi. Tosin Sirius oli ajatellut Harrya monet kerrat ennen tämän saapumista Kalmanhanaukiolle. Tämän kesä oli mahtanut olla ankea. Harmi, että kun muut Tylypahkan oppilaat odottelivat kesälomia, Harryn täytyi toivoe, että Tylypahkassa aika kuluisi hitaasti. Mutta Sirius ei toistaiseksi voinut tehdä yhtään mitään. Noh, ainakin harry sai nyt olla täällä loppulomansa, joskaan tämäkään paikka ei ollut kovin viihtyisä...
|
|
|
Post by Harry Potter on Jun 14, 2004 7:34:58 GMT -5
Harry alkaa nauraa. "Eli tavallinen kesä minulla, kyllä vaan... Jos niitä ankeuttajia ei lasketa mukaan.. mutta niistä huolimatta kesä oli varsin ankeuttavan ankea." Naurahtaa ja katsoo Siriusta. Loppu loma täällä.. Mahtavaa. Sillä nyt ei ollut mitään merkitystä, että tämä talo oli millainen oli eikä edes sillä, että tuolla seinällä olisi se kamala rääkyvä akka, joka sattui olemaan pojan kummisedän äiti. Noh väliäpä hällä, herätti tosin koko talon, jos alkoi huutamaan, kun kaikki olivat menneet nukkumaan. No eipä se huutamaan alkaisi, jossei sitä herättäisi. Siriuksen pyydellessä anteeksi poika vain heilauttaa kättään ja tuhahtaa. "Kyllä tuon nyt ymmärtää mutta olin minä aika raivoissani, kun minulle ei kerrottu mitään... ." Menee hetkeksi hieman vaisuksi unohtaen samalla mitä oli sanomassa, ehkä se kohta tulisi mieleen. Mitähän Harry tekisi ilman Siriusta? Ajatus pyyhkiytyy mielestä yhtä nopeasti kuin sinne tulikin. Kauhea ajatus. Aivan liian kauhea. Silloin tämä poika hajoaisi täysin.
|
|
|
Post by Sirius Musta on Jun 14, 2004 7:48:27 GMT -5
No, Siriuksen äidin taulu oli vasta alkua tälle Mustan sukua koskevalle roinalle jota talo pursui siitäkin huolimatta, että Siriuksesta tuntui että hän heitti päivittäin pois miljoonia tavaroita. Mies vilkaisee taas synkästi tuon seinävaatteen suuntaan. Tai noh, seinävaate ja seinävaate. Jumalattoman iso, ja ärsytti siriusta siinä seinällä roikkuessaan. Mutta valitettavasti sitä ei saanut pois millään.. Sirius nyökkää seinävaatteen suuntaan kuin selittäen synkkää ilmettään. "Mustan suvun sukupuu..." Sirius sanoo tuhahtaen. "Jalo ja ikivanha Mustan suku. Ja pah." Mies sanoo kääntyen sitten katsomaan Harrya. "Tiedätkö... Jos sinua yhtään lohduttaa, niin ei minunkaan kesäni kovin loistava ole ollut.. olen ollut koko ajan sisällä tässä talossa ja yrittänyt hävittää mahdollisimman paljon tavaraa... Ja kuunnellut Oljon jupinoita..." Sirius sanoo hymyillen, mutta katkeruuden häivä oli helppo erottaa miehen sanoista...
|
|
|
Post by Harry Potter on Jun 14, 2004 8:17:25 GMT -5
Harry hymyilee tosin sekin hymy lähtee kasvoilta, kun Siriuksen ilme synkkenee. Mikä hänen kummisedälleen nyt tuli? Sitten Sirius nyökkää päällään Harryn taakse ja poika kääntää päätään nähden seinävaatteen, joka sai Mustan synkäksi. Noh ei mikään ihme. Melko suurihan tuo oli ja kaikkea. "Mikset sinä ota tuota pois, jos se sinua ärsyttää?" Tosin Siriuksen tuntien mies olisi jo ottanut tuon pois, jos se olisi mahdollista, vai? Luulisi ainakin niin... . Harry hymähtää ja virnistää sitten. "No.. Jos minä olisin tuon tiennyt niin eipä tuo olisi oloani helpottanut eikä helpottanut nytkään. Olisin vain varmaan tullut tänne aikaisemmin mikäli se olisi ollut mahdollista." Tuhahtaa. Ron ja Hermione olivat saaneet olla täällä. Miksei Harrykin? Epäreilua.
|
|
|
Post by Sirius Musta on Jun 14, 2004 8:32:36 GMT -5
"Heh, sepä se... Olisin polttanut sen aikaa sitten, mutta se on loitsittu kiinni seinään luultavasti ikitarttumistaialla, niin kuin nuo äitimuorin ja muiden taulutkin. Heh, rakas sukuni..." Sirius sanoo. "Ja me olisimme hakeneet sinut siitä jästitalosta aiemmin mikäli se olisi ollut mahdollista." Sirius sanoo. Kuinka monta kertaa Sirius olikaan yrittänyt hoputtaa Harryn hakemista tänne, mutta Dumbledore oli pitänyt aikataulusta kiinni. "Pääasia kuitenkin on, että olet nyt täällä ja kunnossa. Ja saat olla täällä loppuloman." Musta sanoo hymyillen. Sitte Mies taas vakavoituu vähän, mutta puhuu kuitenkin pieni pilke silmäkulmassaan. "Älä sitten puutu minun ja Mollyn pieniin taisteluihin." Sirius sanoo katsoen Harrya. "Hyväähän hän tahtoo, mutta hössötys menee minulta vähän yli. Sitäpaitsi hän pitää teitä kaikkia aivan pikkukakaroina." Mies sanoo virnistäen. No olihan Harry nuori, mutta selvinnyt jo vaikka mistä vaaratilanteista. Täpärästi, mutta selvinnyt kuitenkin. Molly halusi sulkea nuorten korvat kaikilta tiedoilta, mutta Siriuksen mielestä se taas ei ollut hyvä idea... Kaiken lisäksi Molly oli alkanut sanomaan, ettei ollut Siriuksen asia päättää mikä oli Harrylle hyväksi ja mikä ei. Sitä Sirius ei ollut oikein niellyt. Ja muutenkin. Noh, hyväähän tuo vain tarkoitti.
|
|
|
Post by Harry Potter on Jun 14, 2004 8:58:27 GMT -5
"Ou... pahempi juttu. Se on tuossa ikuisesti. Pah." Harry mulkaisee vielä seinävaatetta ja kääntää sitten katseensa takaisin Siriukseen pieni hymy kasvoillaan. "Ai, olisitte vai? Hienoa. Minä nimittäin olisi erittäin mielelläni lähtenyt sieltä jo aikaisemmin." Virnistää hieman ja nojaa toiseen käteensä piirrellen jotain kuviota pöytään tai no.. kuviota ja kuviota. Ei tuosta mitään kuviota tulisi eikä Harry mitään kuviota edes tehnyt. Poika vilkaisee Siriusta ja virnistää. "En ajatellutkaan vaikka mieli on tehnyt muutaman kerran puuttuakin." Kuten Harryn ensimmäisenä iltana täällä... Miksei muka Siriuksen asia olisi päättää mikä oli pojalle hyväksi ja mikä ei? Pah. Sirius oli melkein kuin Harryn huoltaja ja tälle pojalle tärkeintä tässä maailmassa. Ja Siriuksen asia oli päättää mikä oli Harrylle hyväksi ja mikä ei. 'Hän ei ole sinun poikasi' ... 'Hän on kuin oma poikani .. Keitä muita hänellä on?' ... 'Hänellä on minut!' ... 'Niin ... Asia vain on niin, että sinun on ollut aika vaikea pitää hänestä huolta, kun olet ollut telkien takana Azkabanissa.' Harry huokaisee ja piirtelee kuviota hitaammin. Tuossa vaiheessa jopa tämä poika olisi voinut raivostua. Sirius kun oli tälle kuin isä.. tai veli.. tai jotain sellaista. Ei Harry tiennyt mutta aika kummisetänsä kanssa lensi kuin siivillä ja senkin tuo tiesi, että Musta oli hänelle tärkein henkilö tässä maailmassa ja jossain vaiheessa olisi aika palata Tylypahkaan. Ja mitä siellä olisi? Kaikki supisemassa selän takana Cedricin kuolemasta. Pah.
|
|
|
Post by Sirius Musta on Jun 14, 2004 9:33:58 GMT -5
Sirius katsoo harrya. "Tietenkin olisimme. Minä arvelinkin, että olisit mieluusti tullut aiemminkin, mutta Dubledorella on syynsä toimiinsa... Niin siis hänkin kuuluu kiltaan." Musta sanoo virnisten. No itseasiassa Sirius oli meinannut saada raivokohtauksen, kun Molly oli ruvennut jauhamaan Siriukselle Azkabanissa olosta. Kyllä Sirius tiesi jo muutenkin tarpeeksi hyvin, että hänen elämästään oli mennyt vuosia hukkaan syyttömänä Azkabanissa, ja hän tiesi, että olisi voinut olla harrylle enemmän huoltaja jollei olisi joutunut vankilaan, ja kyllä. Hän tiesi ettei ollut tehnyt harryn hyväksi mitään koko kolmentoista vuoden aikana, kunnes oli sitte karannut ja etsinyt Harryn.. Hän ei tarvinnut muistutuksia tekemistään virheistä, jotka olivat sitten kostautuneet muunmuassa Harrylle. Tosin tuskin Sirius olisi voinut pitää yhteyttä kummipoikaansa muutenkaan ennen tämän tylypahkaan menoa, mutta... Ei sitä koskaan tiennyt. Sitäpaitsi Siriuksella oli ilman huomautuksiakin huono omatunto, sillä Harry oli hänelle kuin oma poika, ja meni tosiaan kaiken muun edelle. Harry on Siriukselle tärkeintä tässä maailmassa. Sirius katso kummipoikaansa hymyillen. Tämä muistutti hämmästyttävän paljon Jamesia. Vaikkakin silmät olivat Lilyn, aivan selvästi.
|
|
|
Post by Harry Potter on Jun 14, 2004 9:52:34 GMT -5
Harry katsoo Siriusta ja hymähtää. "No joo... Nyt ne tosin taitavat olla minulle vain entistä enemmän raivoissaan koska ne Ankeuttajat olivat käymässä myös serkkuni kimppuun mutta hälläpä väliä." Tuhahtaa ja kallistaa sitten päätään katsoessaan Siriusta äidiltään perimillään kirkkaan vihreillä silmillään. Äsh, Molly oli pahoittanut myös Harryn mielen. Mikä se oli sanomaan mitä Sirius oli ja mitä ei? Mitä se muka ymmärsi siitä, että Sirius oli Harrylle kuin isä? Jos ymmärsi niin ei ainakaan näyttänyt sitä, että ymmärtäisi. "Äläkä vain sano, että sinulla on niistä Mollyn sanoista huono omatunto... koska ei sinulla tule olla sellaista. Ei se sinun syysi ole, että olit siellä missä olit... ." Harry tuhahtaa taas. Joopa joo.. paraskin selittämään tällainen 15-vuotias, jonka sanottiin aina leikkivän sankaria. Ja Matohäntäänkin oli tullut törmättyä viimeksi viime vuonna. Pah, olisi varmaan pitänyt raahata se Matohäntäkin sieltä Tylypahkaan ja se olisi joutunut vankilaan.
|
|
|
Post by Sirius Musta on Jun 14, 2004 10:08:47 GMT -5
Sirius katsoo Harrya silmiin. "Jos totta puhutaan, niin olihan se nyt minunkin syytäni, että jouduin Azkabaniin. Ei olisi pitänyt olla niin hölmö peterin suhteen..." Sirius sanoo. Tosin hänellä ei ollut matohännästäkään mitään positiivista sanottavanaan. Tämä oli passittanut Siriuksen vankilaan, eikä Musta antaisi ikinä sitä Matohännälle anteeksi. Ei ikinä. Sirius oli laiminlyönyt velvollisuutensa harryn huoltajana, hän oli menettänyt monia pitkiä vuosia sen tyypin takia, ja viha Peteriä kohtaan oli jotain niin suurta, ettei sitä jokainen voinut edes käsittää. "Ja tottakai minulla on huono omatunto, sillä Molly oli oikeassa. Minä olin Azkabanissa, enkä ole toiminut sinulle huoltajana, vaan olet joutunut asumaan jästiperheessä ilman minkäänlaisia muita sukulaisia tai mitään muutakaan. Mutta vannon kyllä että jos voisin tehdä jotain, tekisin." Sirius sanoo ja hymyilee lopuksi. Hän tunsi jälleen pienen omantunnon pistoksen, kun oli huutanut Mollylle, mutta se tunne haihtuu nopeasti, sillä oli Mollykin sanonut kaikenlaista sopimatonta.
|
|