|
Post by Sirius Musta on Jul 6, 2004 8:40:28 GMT -5
Sirius vilkaisee ympärilleen talossa. Mustan suvun roinaa joka puolella. Ja se saamarin luihu kotitonttu nurkissa hiippailemassa ja puhumassa törkyjään. Jos Sirius olisi jaksanut, hän olisi pistänyt sen kotitontun pään poikki... Mutta hän ei halunnut jatkaa sukunsa idioottimaista perinnettä... Pah, kotitontun päitä seinällä. Harmi vain, ettei yhtäkään suvun seinällä olevaa taulua tai tavaraa saanut irti. Sirius oli heti kättelyssä irrottanut kaiken mikä vain seinästä irtosi. Noh, tähän taloon oli toistaiseksi tyydyttävä, vaikka se olikin täynnä Mustan suvusta muistuttavaa tavaraa... Mutta se oli päämajana hyvä kaikkien "suojaloitsujen" ansiosta, joten kai siellä oli pakko viihtyä... Toistaiseksi, ja minne muualle Sirius sitten olisi mennyt. Azkabaniin? Mielellään ei.
|
|
|
Post by Harry Potter on Aug 17, 2004 3:22:57 GMT -5
[*naur* "Azkabaniin? Mielellään ei." Mahtava xD Tajusin muuten just, että mun vuoro täällä...]
Nani, nyt tänne saatiin oikein ärsyttävä hiljaisuus. Ei nyt varsinaisesti sinänsä mitenkään mukavaa mutta parempi sekin kuin se, että täältä joutui jossain vaiheessa lähtemään eikä voisi enää Siriuksen seurassa olla. Mutta ei Harry sitä ajattelisi nyt. Liian masentava ajatus vaikkakin poika pääsisi takaisin Tylypahkaan mutta silti. Mieluummin kai Harry Siriuksen seurassa olisi. Kyllä, joo... Todellakin. Ainakin jos vertasi siihen mitä siellä koulussa oli viime vuonna tullut koettua... Cedricin kuolema ja Voldemortin uudelleennousu. Kamala jo ajatuskin siitä miten poikaa katsottaisiin koulussa. Ja Cho... Syyttiköhän se tyttö Harrya? No jos se asia niin olisi niin sitä tuskin pystyisi korjaamaan. Ei niin, ettei siitä koulusta olisi positiivisiakin muistoja. Niitä oli kyllä paljonkin. Muistissa kirkkaasti kyllä kaikki vuodet ensimmäisestä vuodesta tähän asti... huonoine muistoineen ja hyvine muistoineen. Pörrö, basiliski ja Voldemort 16-vuotiaana muistona, ankeuttajat, Hiinokka.. "No joo... Minä rikon hiljaisuuden nyt ja kysyn että mitä Hiinokalle kuuluu? Virnistys.
|
|
|
Post by Sirius Musta on Aug 17, 2004 6:46:44 GMT -5
Tosiaan, Siriuskin tiesi, että Harryn täytyisi jonkin ajan kuluttua lähteä Kalmanhanaukiolta ja voisi mennä pitkään ennen kuin he näkisivät seuraavan kerran... Toisaalta. Mikä pakotti Siriuksen pysymään täällä? Hän oli aikuinen ihminen ja teki mitä halusi... Toki Dumbledore oli suositellut Siriukselle pysyttelemistä Kalmanhanaukiolla ja velho ajatteli vain Siriuksen parasta mutta oliko hän koskaan kuunnellut ohjeita? Eipä ollut niin... Toisaalta nythän sitä nähtiin mihin se oli johtanut. Vaikkakaan mitään tällaista ei olisi ilman sitä kirottua matohäntää. Oli kohtalon ivaa, että sellainen pieni, mitätön pelkuri saattoi muuttaa niin paljon koko velhomaailmassa... Matohännän takia Potterit olivat kuolleet, Matohännän ansiosta Harrysta tuli kautta velhomaailman tunnettu, Matohännän takia Harry oli joutunut elämään täysin velhomaailmasta tietämättä yksitoista vuotta, Matohännän takia... No Sirius pitäisi huolta siitä, että Matohäntä joko jäisi kiinni tai kuolisi ennen pitkää. Ja kun Harry oli tarpeeksi vanha eikä tarvinnut enää huoltajaa, niin Sirius voisi lähteä vapaasti etsimään matohäntää. Tosin Musta toivoi voivansa pysyä Harryn elämässämahdollisimman kauan. Sirius hymyilee harrylle kuultuaan tuon kysymyksen. "Hiinokkako? No itseasiassa se on tuolla yläkerrassa tyytyväisenä ikiomassa huoneessaan. Eli oikein hyväähän sille." Sirius sanoo hymähtäen. "uuten veisin sinut katsomaan sitä mutta kaikki taitavat nukkua..." Mies sanoo hymyillen.
|
|
|
Post by Harry Potter on Aug 17, 2004 7:07:27 GMT -5
Takaisin kouluun.. Kuuntelemaan, kun Malfoy aukoi päätään. Hah, tulisipa todella mukava vuosi joo. Harry hymyilee Siriukselle miehen puhuessa Hiinokasta. Joopa joo. Parempi tosiaan vain olisi, ettei menisi nyt katsomaan. Ties minkä metelin se vielä nostaisi, kun näkisi Harryn pitkästä aikaa. Se hevoskotka kun tämän pojan käsityksen mukaan piti Harrya ystävänään ja piti Harrysta muutenkin. "Noooh.. Ehtiihän sen myöhemminkin nähdä, silloin kun on aivan sama mitkä metelit se nostaa minut nähdessään, jos nostaa meteliä siitä." Mielessä pyörii erittäin elävästi muistot kolmannesta vuodesta, kun Harry tapasi Hiinokan. Ja se hevoskotka antoi heti pojan koskea itseensä.. Ja se lentomatka. Huh. No joo, mennyttä mikä mennyttä. Onneksi se oli saatu pelastettua ajankääntäjällä.
|
|