|
Post by Clara Moore on Sept 17, 2004 18:33:15 GMT -5
Katsoo Jesseä. Ehei.. Tuota se ei telisi. Nousee ja rapistelee ja alkaa ulvoa niin että yksisarviset lähtevät pakoon jopa tuo laumasta kauemmas eksynyt. Oi ei noiden kimppuun saanut käydä.<br>"Jotain rajaa.. Ja yksisarvista puraisseen viattomuus on mennyttä ja on ikuisesti kirottu.. Tiedä se..", murahtaa ja katsoo hetken häijysti tuota ennen kuin lähtee toiseen suuntaan tallustamaan. Pojat. Pitikö niitä ymmärtääkin?
|
|
|
Post by Jesse Conway on Sept 17, 2004 18:38:46 GMT -5
Rentoutuu ärtyneenä tuon ulvoessa ja yksisarvisten jo kadotessa mieletöntä vauhtia jonnekin puidne taa. Murahtaa turhautuneena. "Kiitti vaan", tuhahtaa ja katsoo sitten tyttöön. "Viattomuus? Kuule, se meni minulta jo muutama vuosi sitten. EIkä edes liity yksisarvisiin.", ärähtää sitten. "Ja älä sinä tule minulle kirouksista puhumaan kun et niistä mitään tiedä!", huudahtaa sitten toiselle ja katoaa jonnekin metsän synkkään pimeyteen. Pärjätkööt yksin kun kerta oli olevinaan niin viisas ja täydellinen. Loikkaa jonkun puun alimalle oksalle loikoamaan. Murjottaa siinä mietteissään.
|
|
|
Post by Clara Moore on Sept 17, 2004 18:49:17 GMT -5
Tuhahtaa vain ja jolkuttelee pois päin. Pah. Kuka miehiä kaipasi. Kaikki kiusaamassa viattomia. Tuhahtaa taas ja pysähtyy lopulta huokaisten ja menee makuulleen ja sattuu huomaamaan kun kentaurit juhlivat jotain pienellä aukealla. No, noilla ainakin oli hauskaa. Toisin kuin hänellä, aina kaikki meni pilalle. Pitäisi varmaan hautautua maan alle.
|
|
|
Post by Jesse Conway on Sept 17, 2004 18:57:59 GMT -5
Mulkoilee oksalla maaten ympärilleen kuin syyttäen kaikkea siellä kaikesta. Mieli mustuu joka hetki pahemmin. Huokaisee koiranhuokauksen ja tuijottaa eteensä.<br>Mitä hänkin kuvitteli tekevänsä? Tuo tyttö oli ensimmäinen kaltaisensa jonka oli "löytänyt" vierelleen ja olipa tuota vielä mielellään. Ja hän senkun... Ei, ei se näin voinut mennä. Puottautuu alas puusta nuuhkien ilmaa ja maata ja lähtee ripeää tahtia tassuttamaan sinne mistä oli tullut. Löytää lopulta tytön makaamasta maassa lähellä kentaurien biletysmestaa. Tapittaa hetken toista matkan päästä kunnes kävelee hiljaa tuon viereen kallistaen päätään suloinen ilme kasvoillaan. "Hei...", kuiskaa laskeutuen makaamaan tuon viereen. "Anteeksi.", sanoo sitten surkeana luimistellen. "Ihan oikeassa sinä olet. Ei kaikkea tarvitse kiusata ja yksisarvisen satuttaminen olisi jo liikaa...", huokaa kääntäen katseensa pois laskien päänsä etutassujensa päälle. Ehkä pitäisi vain jäädä tähän ja ollla tekemättä enää mitään. Eipähän tarvitsisi katuakaan sitten mitään.
|
|
|
Post by Clara Moore on Sept 17, 2004 19:00:56 GMT -5
Katsoo vierelle ilmestynyttä Jesseä päätä kallistellen. Huum. No, ainakin pyysi anteeksi. Mutta osalta mitä hän nyt nipottamaan kaikesta, huh. Hän vaan oli niin täynnä viattomien kiusausta kun itsekin oli joka ilta hakattu henkihieveriin. "Ei se mitään. Itsekin pillastelen liian herkästi", sanoo hymyillen ja tökkää kuonollaan tuota hellästi ja kierähtää sitten selälleen ja tökkii suloisesti tassuillaan tuota.
|
|
|
Post by Jesse Conway on Sept 17, 2004 19:12:57 GMT -5
Kääntää päänsä tyttöön päin hymyillen hiukan. "No jaa...täytyyhän sitä luonnetta olla", virnistää ilkikurisesti ja kierähtää puoliksi tuon päälle. "Hei, mein niinsanotut 'ekat treffit' kääntynee parempaan suuntaan...", virnistää tuolle ovelasti vilkaisten kentaureja päin, jotka onneksi juhlivat niin intensiivisesti etteivät todennäköisesti huomioisi kahta vierasta alueellaan. Nuo kun eivät sietäneet vieraita, varsinkaan ihmisiä, joten tuskin ihmissusiakaan.
|
|
|
Post by Clara Moore on Sept 17, 2004 19:16:03 GMT -5
Naurahtaa. Ai luonnetta? No sitä Clarassa piisasi vaikka moni yritti valjastaa sen. Huh. "Ai parempaan? Ahaa. Mitä poika oikein kierossa mielessään ajattelee", naurahtaa ja kurottaa antamaan suukon tuolle. Kentaureista viis. Pitää etutassujaan kevyesti koukussa ja katsoo nala-ilmeellä tuota.
|
|
|
Post by Jesse Conway on Sept 17, 2004 19:24:46 GMT -5
Toinen raukka hukkuu tuohon katseeseen eikä ole varma edes haluaako takaisin pintaan... Mutta... Jesse kavahtaa istumaan sängyssään ja näkee vain siniset kiinni olevat verhot ympärillään. Neville Longbottom oli ulvonut karmeasti unissaan heräten painajaiseen, herättäen etäten Jessenkin ja kaksi muuta samassa huoneessa nukkuva. Jesse vetäisee verhot auki mulkoillen raivoissaan Longbottomin punkkaan päin. "Ja mitä helvettiä sinä kuvittelet tekeväsi?! Näet painajaisia ja heräät niistä juuri kun näen elämäni parasta unta!!", ärjäisee tuolle repien taikasauvansa yöpöytänsä laatikosta. "Odotahan niin annan sinulle todellisen syyn ulvoa!", huutaa suoraan sanoen vittuuntuneena osoittaen toista poikaa taiaksauvallaan. "KIDU-", aloittaa, mutta ei saa loistua loppuun, kun kuulee tuvan rappusista kolinaa. Hänen tuurillaan se olisi joku opettaja joka oli kuullut tuon inhokkeen ulvaisun. Laittaa taikasauvansa taskuunsa ja nousee ylös. Kävelee makuusalin ovelle potkaisten matkalla Longbottomia täysillä nivusiin. Siitäs sai, herkkähermoinen kusipää. Avaa oven ja kurkistaa ulos.
|
|
|
Post by Clara Moore on Sept 17, 2004 19:29:46 GMT -5
Herää yllättäen ja katsoo kattoon. Huh, unta Jessestä? Ja se ei ollut painajainen, aivan muuta. Ellei lasketa. Nousee ja tarkastaa kädet. Ei mustelmia. Huh. Hän ja Jesse susina loikkimassa metsässä. Huh. Pelottavaa. Niin yhteisymmärryksessä että ihan pelotti. Mutta tuo oli vain unta, eikös? Todellisuudessa tyttö ei oikein nöhnyt valoisia teitä yhteisymmärrykseen. Ikävää sinänsä. Nousee ylös ja tepsuttaa rappusiin ja niitä alas. Nyt hän ei saisi enää unta kun halusi ajatella tuota unta tarkemmin.. "Johan oli uni..", sanoo ja katsoo oleskeluhuonetta turhautuneena. Pitikin herätä.
|
|
|
Post by Jesse Conway on Sept 17, 2004 19:33:25 GMT -5
Jesse raahautuu alas rappusia oleskeluhuoneeseen aikeissaan lähteä jaloittelemaan käytäville ja ehkä käydä keittiössäkin. Kulkiessaan oleskeluhuonen halki, huomaa Mooren istuvan siellä mietteissään. Mulkaisee tuota udosti. "Eikö lasten nukkumaanmenoaika ollut jo kauan sitten?", tuhahtaa.
|
|
|
Post by Clara Moore on Sept 17, 2004 19:35:30 GMT -5
Katsoo tuota. Mjaa. Todellakin. "Njaah, voi kun nukkuisinkin. Oli niin mukavaa unta..", sanoo venytellen. Ei jaksanut edes räksyttää takaisin. "Voi kun olisitkin samanlainen reaalissa kuin unissa", mumisee huvittuneena ja menee makuulleen sohvalle. Muah.
|
|
|
Post by Jesse Conway on Sept 17, 2004 19:37:33 GMT -5
Pysähtyy ja tapittaa tyttöä hetken. "...ja mitä tuo nyt sitten muka tarkoitti?", kysyy väsyneellä äänellä.<br>"Minä en aio olla mitään muuta kuin oma itseni, kelpasi se muille eli ei."
|
|
|
Post by Clara Moore on Sept 17, 2004 19:39:53 GMT -5
"Sitä vain että näin sinusta unta", sanoo ja katsoo kattoa. "Ikävää.. Se uni-sinä oli niin mukava. Sellainen josta voisi jopa pitää mutta ehkä ne oli vain niitä haaveita", sanoo hymähtäen ja sulkee silmänsä.<br>"Sinun huora-nimitykset näemmä saavat unistakin ihan ihmeellisiä.. Sen kun näkisikin.. Dracon ja Harryn mukiloimassa mua", hymähtää ja hyrähtää. "Että sainpa sitten yhden unen aikana olla tosiaan se miksi minua niin usein kutsutkin", tuhahtaa.
|
|
|
Post by Jesse Conway on Sept 17, 2004 19:44:40 GMT -5
Tuhahtaa. "Minua ei kiinnosta sinun kiimaiset fantasiasi Potterista ja Malfoysta yhtäaikaa, saati väkivaltaiset haaveesi", sanoo rauhallisesti. "Mutta miten minä muka sinun uneesi eksyin? Ja tosiaankin jos muka pidit minua mukavana siinä unessa, se uni ei voinut olla muuta kuin järjetöntä toiveajattelua ja fantasiaa.", hymähtää huvittuneena ja nojautuu kädet puuskassa seinää vasten tarkkaillen tytön olemusta. "Mutta kerrohan kuitenkin tarkemmin. Mitä siinä unessa tapahtui? Siis jätä ihmeessä Potter ja Malfoy -kohdat pois, kiitos."
|
|
|
Post by Clara Moore on Sept 17, 2004 19:50:06 GMT -5
Pään pyöritystä.<br>"Minä olin myrtin WC:ssä ja sinä hilluit paikalle jonkun ihme juomasi kanssa ja sitten me mentiin pienen juttelusession jälkeen ulos ja sitten..", aloittaa ja lopettaa. Tämä oli järjetöntä. Hän selittelemässä outoja unia tuolle. Uskomatonta. "Sinä muutuit sudeksi. Ihmeellistä eikös?", sanoo hetken hiljaisuuden jälkeen. "Sitten minä kai hoilasin jotain siinä.. Ei minulla kyllä ole edes lauluääntä mutta unessa näemmä oli.. Joka tapauksessa loppujen lopuksi sinä puraisit minua ja minustakin tuli susi", jatkaa ja huokaisee pienesti. Järjetöntä. "Sinä sikyttelit Nevilleä ja menimme kiellettyyn metsään missä sinä häiriköit jättiläistä ja melkein hätyyttelit yksisarvisiakin ellen olisi estellyt ja sitten me makoilimme jossai.. Ja sitten mä heräsin", sanoo. Päätti jätää pussausjutut kertomatta. Se vasta noloa olisikin ollut. "Mutta kerrankin mukava uni painajaisten sijaan", hymähtää.
|
|