|
Post by Jesse Conway on Sept 15, 2004 16:55:26 GMT -5
Susi kahistelee pensasta miettiessään uskaltautuisiko lähemmäs. Aivastaa yhden lehden kuittaessa nenää. Astuu sitten puskasta varuillaan, korvat hiukan luimussa kuono pitkällä, viiksikarvat vipattaen. Ottaa pari askelta tyttöä kohti ja pysähtyy sitten kallistaen päätään. Ei uo näyttänyt kyllä mitenkään pelkäävän, saati inhoavan. Ja pyysi jopa tulmaan lähemmäs. Jesse käy kuitenkin vain maate siihen paikkaan laskien päänsä etukäpäliensä väliin tarkkaillen tyttöä herkeämättä mustilla silmillään.
|
|
|
Post by Clara Moore on Sept 15, 2004 17:03:28 GMT -5
Naurahtaa kun tuo aivastaa. Jaa. Jäi tuonne asti. Naah, eihän se käynyt. "Tulisit nyt lähemmäs.. En minä pure..", maarittelee ja naurahtaa huvittuneena sanoilleen. Nii-in, kuka täällä purisi ja ketä.<br>"Tai no, ehkä se on toisin päin jos on ollakseen mutta kuitenkin..", sanoo hymyillen pienesti. Tässä tämä sydän verta vuotavana istui kuun kajossa katsoen tuota otusta pelottomana. Ja ehkä hieman uhmakkaanakin muttei vihaten. Jotenkin hän tunsi jonkinkaltaisen samankaltaisuuden tuossa. Hän oli yksin. Vailla plastusta, ystäviä tai paikkaa missä olla. Ja jotenkin hänestä tuntui että tuokin oli yksin tuon asiansa kanssa. Miksei siis olla tuolle ystävä? No, ainakin hän voisi pitää lupauksensa ja lojua tässä ikuisuuksiin. Heh. Alkaa laulaa hennolla äänellään Papillonia. Maailman kauneinta biisua.
Flying to the day One day to play With eyes open wide I am Papillon
I watch the world Curiously World is my home I am Papillon
I have no God Life is in me I am in life I am Papillon
Brightest of days Holds me in embrace I am free I am Papillon
In my dreams In my life In my soul In my eyes In my heart I am real I am Papillon
Ja omalla tavallaan hän oli tuo perhonen. Olihan hän yhtä kaunis kuin perhonen. Liikkui kuin perhonen. Hymähtää ja katsoo sutta. Voi miten mielellään hän valahtaisikin vain tuon armoille. Olisi hetken kaunista tuskaa.
[Lataa Stratovariuksen Papillon. Oikeasti! Kuuntele se!! Itket vielä xP Se on jumalainen. Se tytön ääni <3]
|
|
|
Post by Jesse Conway on Sept 15, 2004 17:09:48 GMT -5
Makaa yhä siinä, tapittaen tyttöä tiiviisti. Kun tuo alkaa laulaa hiljaa, suden korvat nousevat pystyyn ja tuo liikuttaa niitä kuunnellen. Ottaa laulun aikana pari pientä liikettä tyttöä kohti. Nousee ajoissa varmuudne vuoksi seisomaan ja lähestyy kävellen. Istahtaa tytön viereen tönäisten tuon kättä kuonollaan, kuin pyytäen tuota laulamaan lisää.
|
|
|
Post by Clara Moore on Sept 15, 2004 17:17:55 GMT -5
Oi tämähän tepsi. Tuo tuli lähelle. Ja tökkää sitten. Naurahtaa. "Lisää musiikkia?", kysyy hymyillen. Mitähän hän nyt osaisi tähän hätään laulaa. Alkaa taas laulaa hennolla ja korkealla äänellään katse kohdistettuna tähtiin kuin laulaen niille.
Seasons of madness fill my mind A lunar poet trying to find A conception of what life is all about Seconds pass me by I greet the minutes As the hours roll them over And years will drown the days and months
We are one, we are strangers in the night Searching for our way to the light Like an echo of unseen fantasies That you'll never be able to catch
A drop in the ocean we're sailing upon The angels of heaven are singing this song Just souls in the corners of our universe It seems that it's all we are A drop in the ocean
Planet caravans sail on and on In cosmic harmony they go Within embrace of universal womb Is it cosmic madness, harmony? I ask you in my agony As time won't heal my wounds it makes me numb
Laulu loppuu taas ja tyttö niiskaisee kevyesti ja katsoo sutta hymyillen. "Minä en osaa kuin haikeita versuja maailmasta joka öisin on kuin omistettu laulamiselle", hymhtää ja nostaa sitten varovaisesti kättään ja silittää tuon selkää kevyesti. Uhkarohkeaa. Mutta tyttö kun ei pelännyt mitään, ei ainakaan kuolemaa niin ei hän mitään hävinnytkään. Voi kun voisi edes yhden yön kuulua johonkin. Olla jollekin koko elämä yhden vaivaisen yön ajan. Mutta sehän oli mahdotonta tällaiselle kurjalle huoralle jolle elämä oli selkänsä kääntänyt.
|
|
|
Post by Jesse Conway on Sept 15, 2004 17:27:43 GMT -5
Jesse aistii näinä öinä tunteet voimakkaammin kuin aina haluaisikaan. Värähtää hiukan tytön alkaessa silittää. Kukaan, kukaan, ei koskaan, ole koskenut häneen tässä muodossa. Tullut edes lähelle. Sen sijaan ampua on yritetty useastikin. Tietenkään kukaan ole tajunnut yritää käyttää hopealuotja joten varsinaista hengenvaaraa ei ole ollut. Tuhisee tyytyväisenä lipaisten nopeasti tytön poskea. Tässä hän voisi olla vaikka ikuisuuden, tosin aamulla tai kuun mentyä pilveen olisi vähän eri tilanne käytännössä. Mutta pilviä ei näkynyt ja aamu oli vielä tuntien päässä.<br>Juuri nyt tämä riitti, mutta oi kyllä, mieli teki kovasti "vahingossa" vähän puraista, mutta mikäs kiitos se muka olisi tällaisesta kohtelusta? Ei hän voisi.
|
|
|
Post by Clara Moore on Sept 15, 2004 17:37:55 GMT -5
[Kiitos se lopussa seisoo xDD]
Tapittaa tuota. Jatkaa tuon silittämistä ja naurahtaa tuon lipaistessa poskea. Hassu otus. "Sinulla taitaa olla aika yksinäistä vai onko sulla muita?", kysyy ja katsoo tuota kallistaen päätään. Sudet oli kyllä kiehtovan näköisiä. Viisaan oloisia. Hymähtää ajatuksilleen. Mitä hän nyt tässä oikein ajatteli syvällisiä susista. Millaistahan olisi olla sellainen? Dah. Sitähän sinä et saa koskaan tietää. Rojahtaa nurmelle makuulleen ja katsoo tähtiä.<br>"Niin yksin ja silti ei ollenkaan yksin. Yksi yö ja kaikki saatavilla ja silti niin helvertin kaukana", sanoo huokaisten.
|
|
|
Post by Jesse Conway on Sept 15, 2004 17:45:01 GMT -5
Eläin kääntää kasvonsa kuuhun ja sitten tyttöön silmisään surullinen katse. Tytön rojahtaessa nurmelle, laskeutuu ja asettuu puoliksi tytön päälle makaamaan urahtaen hieman. Vai oli hänkin yksinäinen? Jessen matikkapään mukaan kaksi yksinäistä yhdessä tekee epäyksinäisen. Nostaa kunonoaan ilmaan nuuhkien tytön tuoksua. Hän toivoi...mutta ei halunnu pelästyttää toista. Avaa hiukan suutaan, valkoiset hampaat (no okei - keltaiset xD) pilkahtaen, kunnes sulkee sen taas. Tuhahtaa turhautuneena
|
|
|
Post by Clara Moore on Sept 15, 2004 17:53:24 GMT -5
[*kävi iltaruualla. Lipoo susimaisesti huuliaan* Gosh. Sä tartutit muhun tän.. Tän.. Susihulluuden! xDD]
Katsoo tuohon ja hymyilee tuon tullessa puoliksi päälle. No niin. Tässä oli kaksi. Kammottavaksi. Tyrskähtää. Katsoo tähtiä ja katsoo tuota. "Mitä herralla on mielessä? Turhautunut olet. Se näkyy. Jep jep. Minä näen monenlaisia asioita. Ja no, ei se pahemmin silti auta missään kun silti en mihinkään kuulu. Olen koulun kuuluisin huora ja silti vailla ystäviä tai paikkaa mihin kuulua.. Miksi edes elää? Miksi edes uskoa huomiseen..", puhuu ja katsoo taivaalle. Nostaa käden ja silittelee tuota sutta taas. Ei tässä oikein muutakaan keksinyt. Hengitys höyryää ja tytön mieleen tulee ankeuttajat. Huh. No jos sellainen tulisi tuo susi voisi ajella sen pois. Joo, oiskin niin helppoa.
|
|
|
Post by Jesse Conway on Sept 15, 2004 18:01:58 GMT -5
[Hahhaa! Tottakai - sehän oli mun elämäntehtäväni. xD Kumpaan laumaan sä muuten liityitkää siellä ropessa?]
Tällä herralla oli mielessä jotain minkä takia vaarantaisi paikkansa koulussa. Helvetti sentään. Mitä jos tyttö sen jälkeen tappaisi itsensä? Tai katoaisi hänen elämästään? Ja sitten Dumbledore, niin hieno ja symppis ja paras rehtori kuin onkin heittäisi pojan pihalle ja sitten ei hänelläkään olisi syytä elää...kotiinsa kun ei voinut palata. Tai no, säästäisipä palaamalla itsemurhan vaivan... Huokaisee syvään kierähtäen kyljelleen tytön viereen. Tapittaa tuota silmiin mietiskellen. Vain äkkinäinen liike ja siinä se. Ei tarvitsisi edes kovin kovasti purra. Se olisi niin helppoa...houkuttelevan helppoa. Suden kuono värähtää kun ajatus alkaa ottaa vallan. Käy jo levottomaksi.
|
|
|
Post by Clara Moore on Sept 15, 2004 18:07:33 GMT -5
Katsoo tuota otusta vain ja huokaisee syvään. Johan oli yö. Jutella sudelle. Voi miten mukava olisi olla perhonen ja antaa tuulen viedä. Naurahtaa ja katsoo kun tuo kierähtää tuosta. Mitä se nyt halusi. Nousee kyynärpäidensä varaan ja katsoo noilla ihanan jäisillä simmuillaan eläintä ja huulet värähtelee illan viileydestä. Oli viileä. Ei rakasta lämmittämässä. Ei sellaista hänelle ollut. Katsoo huppariaan ja irvistää. Tuska, se vasta kaunista oli ja ne kauniit viillot käsivarsissa. Riisuu hupparin ja palaa makuulleen pelkkä nahkatoppi yllään. Oi pojat pitivät siitä. Kun oli jotain katseltavaakin. Neidillä kun oli hyvä keho. Siitä ei kukaan voisi ainakaan moittia arpia lukuunottamatta. Huomenna saisi taas meikata silmää ja hymyillä sitä teko iloista hymyään. Mutta ei nyt. Ei tänä yönä. Tänä yönä vapaus oli avainsana.
|
|
|
Post by Jesse Conway on Sept 15, 2004 18:11:56 GMT -5
Jos osasi katsoa oikein, saattoi nähdä suden virnistävän. Nousee ylös ja jolkottaa tytön ympäri tuon pois heittämän hupparin luo ja alkaa repiä sitä antaumuksella kappaleiksi. [xDD Onneks siinei oo nappeja jonka vahingossa nielaista.] Murisee leikillään ja yrittää taltuttaa paitaa tassullaan.
|
|
|
Post by Clara Moore on Sept 15, 2004 18:17:12 GMT -5
Tyttö katsoo silmät suurina järkytyksestä tuon touhua. Hänen arvokas hupparinsa. Mennyttä.<br>"Miksi sinä minun hupparin tuhoot?", ulvaisee ja nousee istumaan ja katsoo tuota ihan hämmentyneenä. Jo oli huvit toisella. Nauraa sitten yllättäen. No, oliko sillä merkitystä jos yksi huppari menee pilalle? No ei. Nousee seisomaan ja katsoo tuota yhä varuillaan olevasti mutta lopulta ottaa pikaltaan vauhtia ja yrittää tehdä kärrynpyörää mutta se päättyy kesken kaiken räks- ääneen. Pian tyttö seisoo taas jaloillaan mutta hametta koristaa nyt säädytön halkio. No onneksi tuo.. Oli nyt susi muodossaan. Ei kai se silloin ajattelisi sellaisia? Eihän? Katsoo reittään joka vilahtelee halkiosta. Huokaisee. d**n with these. "Hameet ei ole näemmä mun juttu.. Mikähän sitten olisi. Neljällä jalalla käveleminen eiku juokseminen..", sanoo naurahtaen.
|
|
|
Post by Jesse Conway on Sept 15, 2004 18:23:42 GMT -5
Katsoo ylös tyttöön pää kallellaan paidan repale suusta roikkuen. Nauraa hillittömästi sisällään ja se näkyy varmasti silmistä. No ei nuo hameet ainakaan ole tehty kärrynpyöriin. Tätä menoa jos jatkuisi hän varmasti purisi kun halu saada tuo olento kaltaisekseen kasvaa hetki hetkeltä suuremmaksi...ja kun tuon vaatteetkin jo repeilee valmiiksi (osittain hänen avustuksellaan), niin... Nousee ylös ja jolkottaa nyt tytön ympärillä kuin piirittäen tuota kuin susilauma saalistaan.
[Muah. xD]
|
|
|
Post by Clara Moore on Sept 15, 2004 18:28:30 GMT -5
Katsoo eläintä kulma koholla. "Ei kai tää noin hauskaa ollut? Sä varmaan pitäisit kun koko hame katois vai? Pitäskö mun iha stripatakki sun mieliksi? Oisit sä sitten mielissäs, hä?", sanoo nauraen ja hoipahtaa ja katsoo suden jolkottelua. Kallistaa päätään. "Nii-in. Mitä sinä haluat minusta? Kertoa sen voisit. Helpompaa on kun kertoo jos haluu..", sanailee jotain ja pyörittää päätän katsoen yhä eläimen menoa uteliaana ja repäisee lopulta koko hameen pois ja tähdäten tarkkaan heittää sen kohti suden päätä.<br>"Siinä lahja sulle..", sanoo ja nauraen lennähtää takamuksillensa. Saalis joka ei osannut edes juosta pakoon tahi puolustautua. Nauraa vaan.
|
|
|
Post by Jesse Conway on Sept 15, 2004 18:35:02 GMT -5
Jatkaa "saaliinsa" piirittämistä tuon hameenresu päässään vaikkei näekään eteensä.<br>Pudistaa päätään saaden vaatekappaleen putoamaan maahan. Haukahtaa sille hiukan. [Sudetkin osaavat haukkua vaikka se on vähän eriasteista kuin koirien ja erittäin harvinaista.] Kääntää sitten hitaasti katseensa maassa nauravaan tyttöön ja loikkaa yhtäkkiä tuon päälle etutassut tuon olkapäillä niin ettei tuo ihan noin vain pääsisikään ylös.<br>Tyttöparkahan jäätyy jos ei pian saa jotain päälleen...kuten esimerkiksi...turkin? Murahtaa hiukan. Nyt oli tehtävä päätös.<br>
|
|