|
|
Post by Clara Moore on Sept 15, 2004 14:06:13 GMT -5
Crawling in my skin
These wounds, they will not heal
Fear is how I fall
Confusing what is real
There’s something inside me that pulls beneath the surface
Consuming, confusing
This lack of self control I fear is never ending
Controlling I can’t seem
To find myself again
My walls are closing in
Without a sense of confidence
I’m convinced that it’s too much pressure to take
I’ve felt this way before
So insecure
Crawling in my skin
These wounds, they will not heal
Fear is how I fall
Confusing what is real
Discomfort, endlessly has pulled itself upon me
Distracting, reacting
Against my will I stand beside my own reflection
It’s haunting how I can’t seem
To find myself again
My walls are closing in
Without a sense of confidence
I’m convinced that it’s too much pressure to take
I’ve felt this way before
So insecure
Crawling in my skin
These wounds, they will not heal
Fear is how I fall
Confusing what is real
Crawling in my skin
These wounds, they will not heal
Fear is how I fall
Confusing, confusing what is real
There’s something inside me that pulls beneath the surface
Consuming, confusing what is real
This lack of self control I fear is never ending
Controlling, confusing what is real
 Clara seisoi Myrtin WC:ssä. Katsoi peilikuvaansa. Silmäkulma punainen. Taas hän oli tullut hakatuksi. Kuinka upea elämä tällä neidillä olikaan. Punatut huulet värähtävät tuon hieraistessaan kättään jossa oli mustelmia. Kajaali valuu kyyneleen tavoin alas silmäkulmasta. Jäänsiniset silmät katsovat surullisina peilikuvaansa. Mustat hiukset jotka ylsivät nyt vain olkapäille olivat kosteat. Ne oli väkivalloin leikattu pois. Haroo hiuksiaan ja katsoo sitten taas peiliin.  Kuinka yksin hän olikaan näiden tuntemustensa kanssa. Ilman rakkautta. Ilman kotia. Ilman ystävää. Ja maailma oli täysin kylmä ja turha paikka hänenlaiselleen huoralle. Sitä hän oli. Kukapa ei olisi hänen huuliaan maistanut. Potter, Malfoy.. Katsoo nyt seiniä jotka ovat muuttuneet kuin jääksi hänen silmissään. Katsoo niitä tylsänä ja koskettaa kipeitä kasvojaan ja sylkäisee verta lavuaariin. Seuraava potilas tulisi pian. Ja uusi seikkailu yöhön alkaisi. Oi Marie, missä sinä olet? Rakkaani, tule ulos.. On aika mennä leikkimään. Käsissä on mustat sormikkaat ilman päitä ja selkämyksessä on tähdet. Yllä musta olkaimeton nahkatoppi ja yllä tumman vihreä huppari jossa oli vetoketju ja se rehotti aukinaisena. Jalassa musta samettihame. Neidon keho oli kehuttavan kaunis ja seksikäs. Kukapa ei haluaisi tätä neitiä petiinsä. Vetää hupun päähänsä ja katsoo yhä kuvcaansa hengitys värähdellen. [Vain Jesse tänne  ]
|
|
|
|
Post by Jesse Conway on Sept 15, 2004 14:24:37 GMT -5
Jesse löntystää turhautuneena pitkin käytäviä suunnistaen kohti Myrtin wc:tä. Hän niin inhosi sitä riivatun kitisevää haamua, mutta harvoimpa hänellä oli sinne edes asiaa. Nyt hän kuitenkin tahtoi ottaa Kalkaroksen juoman rauhassa ilman uteliaita katseita.
Poika avaa wc:n oven ja huomaa tummapukeisen - ja selvästi kovia kokeneen tytön, joka kaikenpäälle oli luvattoman seksikäs. [xD Animal instincts...literally...she'll see, my Darlin xD] Eihän tätä pahuksen huusia pitänyt kenenkään käyttää?!
"Öh...", poika aloittaa hiukan hämmentyneenä kaikesta.
Hän muisti nähneensä tuon tytön joskus, ehkä oli puhunutkin tuolle joskus.
"En kai sitten vaan häiritse tai jotain? Olsi vähän toimitettavia velvollisuuksia", sanoo avaten pulloa jossa juoma oli.
|
|
|
|
Post by Clara Moore on Sept 15, 2004 14:30:10 GMT -5
Tyttö peilailee vaan itseään hipoen kasvojaan. Milloin joku koskisi häntä hellästi rakkaudella. Kääntyy tulijaan päin ja astelee tuota kohti rennosti.
"Eikö ne asiat liity minuun?", sanoo hivenen pettyneellä äänellä ja ottaa pettyneen ilmeen ja pysähtyy tuon eteen ja kallistaa kehoaan niin että tytön etuvarustus näkyy sopivan viekoittelevana ja kurottautuu painamaan pienen suukon tuon huulille. Pikkuinen myrkyllinen pikku tyttö jakeli suudelmiaan. Heh. Paitsi suudelmat eivät tappaneet muita kuin neitiä.
"Mitä poika aikoo juoda? Olla romeo ja juoda myrkkyjuomansa ja kuolla rakkaansa haudalle? Mutta silloin minä kysyn, missä on Julia?", sanoo heiveröisellä äänellä ja hymyilee suloisesti. Viattomasti kuin enkeli vaikka neidon silmät vievät vuosien taa. Suuriin tuskiin ja kyyneliin. Monta särjettyä yötä. Monta kivuliasta tunnetta.
|
|
|
|
Post by Jesse Conway on Sept 15, 2004 14:42:21 GMT -5
Saa juuri pullonsa auki ja nostaa katseensa siitä tyttöön tuon kysyessä eivätkö ne liity häneen ja samassa tuo jo painaa pienen suudelman pojan huulille. Jesse vastaa siihe,, jostain syystä ei kovinkaan yllättyneenä.<br>Kumoaa sitten pikaisesti juomansa alas ja heittää pullon seinään.
"No ei, ne eivät liittyneet, mutta kohta saattavat hyvinkin liittyä...", toteaa silmissään pilkahtaen jo pieni muutos.
"Rakkauden tähden kuolemista? Myrkkyjä? Julia?!", poika repeää hyväntuuliseen nauruun.
"Voi, kuule, rakkaus on ruma sana. Ja se on sitäpaitsi heikkoja varten. Tiedät sen itsekin...se näkyy kilometrien päähän", sanoo rauhallisesti kiertäen tytön ympäri pitäen katseensa koko ajan tutkien tytön olemusta.
"Aistin sinusa kyllä jotain ihmeen kaipuuta siihen, mutta samapa tuo", toteaa sitten hiljaa koskettaen tytön punaista silmäkulmaa.
"Kannattaako edes kysyä mitä hittoa on tapahtunut?"
|
|
|
|
Post by Clara Moore on Sept 15, 2004 14:49:09 GMT -5
Katsoo tuota uteliaana. Tuo ei näyttänyt samanlaiselta kusipäältä kuin esimerkiksi Draco Malfoy [Älköön ottako tätä nyt loukkauksena. Tämä selittyy topicin lopussa viimeistään. Eikä oikeastaan tarkoita mitään xD] ja Harry Potter.
"Monet tytöt itkevät täällä kuolleiden rakkauksien perään.. Rakkaus on haava sydämessä..", sanoo tuolle ja hymyilee tuolle. Sävähtää hieman tuon kosketusta.
"Kusipäät, ne jotka ostaa rakkauttaan eivät ole helläkätisiä kauniille neidolle", sanoo ja katsoo maahan hetken mutta katsoo sitten tuohon uteliaana.
"Mutta ethän sinä ole sellainen? Sinä et ole kusipää kuten he, ethän?", sanoo ja kallistaa päätään ja hipaiseen kädellään tuon poskea.
|
|
|
|
Post by Jesse Conway on Sept 15, 2004 15:01:36 GMT -5
Kusipää? Hänkö? Öööhh...no siitä ei puhuta.
"En. En ainakaan siinä mielessä kuin ne joista nyt puhut", vastaa tuolle silmissään outo kaipuu. Tämä tyttö oli erilainen kuin ne monet ja taas monet joihin hän oli tutustunut elämänsä aikana. Tästä voisi...niin...muuten hän joutuisi jättämään tämän kauneuden liian aikaisin.
"Kauneutta on monenlaista...ja ainakin minun silmissäni arvet ja muut vain lisäävät sitä...ainakin tähän aikaan kuusta", poika sanoo hiljaa katsellen tytön kärsinyttä olemusta.
"Tiedätkö, sinä olet kauneinta miä olen nähnyt ikuisuuksiin", toteaa äänellä joka ei jättänyt epäilyksen varaa.
"En toki väitä, että sillä kuka ikinä tämän teki, olisi ollut oikeutta, mutta...", sanoo ottaen tuon kasvot käsiinsä vtäen tytön lähemmäs itseään.
"Voit paeta siitä hetkeksi, etkä voikin?", kuiskaa sitten tuon korvaan.
|
|
|
|
Post by Clara Moore on Sept 15, 2004 15:11:45 GMT -5
Tähän aikaan kuusta? Okei. Katsoo tuota uteliaana.
"Arvet, henkiset ja fyysiset kertovat elämäntarinaa", sanoo. Katsoo tuota hivenen otettuna tuon sanoista. Huh. Antaa tuon koskettaa itseään ja sulkee silmänsä tuon kuiskatessa ja yksi yksinäinen kyynel valuu poskella. Ei surusta, ei ilosta. Se vain on yksi uniikkikyynel muiden joukossa.
"Kyllä", vastaa hennolla äänellä ja nostaa lämpöisen kätensä tuon käden päälle ja katsoo tuota huulet hieman raollaan ja kurottautuu suutelemaan tuota kevyesti.
|
|
|
|
Post by Jesse Conway on Sept 15, 2004 15:21:22 GMT -5
Jesse vastaa suudelmaan hellästi, mutta syventäen sitä hiukan.
Tämä nyt oli aika huono paikka tällaiseen. Ihme jos Myrtti ei kohta ilmestyisi jostain vessanpöntön putkesta ja heittäisi haamukirjalla päähän, mikä nyt sinänsä on yhtä tyhjän kanssa koska haamukirja ei voi satuttaa.
Hyväilee tytön poskea varoen tuon ruhjeita.
Voi, hänen elämänsä voisi vaihtaa täysin suuntaa, jos hän vain uskaltaisi...uskaltaisi paljastaa salaisuutensa, menneistä huolimatta. Jospa tämä tyttö olisi tosiaan erilainen? Rakkauteen hän ei sortuisi, ei enää ikinä, ehei. Mutta jotakin häneltä puuttui...jotakin mitä hän oli kaivannut seitsemän pitkää tuskallista vuotta.
Katsoo syvälle tytön jäänsinisiin silmiin kuin etsien vastausta kysymykseen, joka poltteli hänen sisimmissään.
"Mennäänkö...muualle. Myrtti pian närkästyy", virnistää sitten tuolle yrittäen blokata tuon ajatuksen mielestään.
"Ja kuu nousee...ulkona on kaunista."
|
|
|
|
Post by Clara Moore on Sept 15, 2004 15:26:51 GMT -5
Katsoo tuota syvälle silmiin. Hymyilee pienesti.
"Ah, tietenkin. Tämä on väärä paikka kaikelle muulle paitsi purkautumiselle.. Mennään vain vaikka ulos kuuta katsomaan vaikka se luo aavemaista kajoaan kaikkialle. Silti se ja eritoten tähdet ovat kauniita", sanoo hempeästi ja ottaa tuota sirolla eleellä kädestä ja lähtee ulos vessasta ja astelee kohti ulko-ovia.
|
|
|
|
Post by Jesse Conway on Sept 15, 2004 15:34:22 GMT -5
Kulkee tytön vierellä katsoen ulos joka ikisestä ikkunasta hiukan hermostuneena. Pahuksen pilvetön yökin näköjään tulossa...
"Kauniita on juu...niin...", toteaa hajamielisesti.
"Kuu on ystäväni ja viholliseni", hymähtää sitten yrittäen pitää ajatuksensa koossa.
"ja tähdet oppaitani kun vaellan öisin kuun valossa", henkäisee hiukan kaivaten.
"Auringossa on omat puolensa, mutta kuu...voisi kai sanoa, että yössä on kotini. Muualla sitä ei sitten olekaan, ellei tätä koulua lasketa.", hymyilee pienesti itsekseen.
|
|
|
|
Post by Clara Moore on Sept 15, 2004 15:51:17 GMT -5
Katsoo tuohon hiljaa ja astelee ulos. Missä kuu paistaa suloista valoaan ja tähdet tuikkivat hiljaa kuin satuja kertoen. Tytön katse etsii niistä kirkkaimman, Siriuksen ja astelee eteenpäin viileässä ilmassa ja jää taivasta tapittamaan. SIlmät loistaa tähtien valoa ja tyttö tuntee kuuluvansa yhdeksi noista tähdistä. Kääntyy poikaan päin ja hymyilee surullista hymyään.
"Tämä ilta on oleva vain meidän..", sanoo hiljaa niin että vain poika voi sen kuulla. Tyttö vetää hupun alas ja hiplaa hiuksiaan ja katselee ympärilleen. Hengitys höyryää ja tyttö katsoo paljaita jalkojaan. Ei sukkia eikä kenkiä mutta se ei tyttöä haitannut.
|
|
|
|
Post by Jesse Conway on Sept 15, 2004 16:11:58 GMT -5
Vain meidän. Jesseä pelotti yhä mitä tästä tulisi. Millä hetkellä tahansa olisi liian myöhäistä kadota.
Katsoo tyttöön ihan hiljaa kulmiensa alta vakava ja epävarma ilme kasvoillaan.
Kun silmänsä muuttuvat mustiksi, kääntää katseensa kohti kuuta, jonka edestä juuri viimeisetkin pilvet siirtyivät.
Hengittää raskaasti perääntyen pari askelta.
"Meidän...niin...se voisi olla...mutta...", sanoo hiljaa hiukan takellellen.
Hän ei koskaan eläessään ollut ollut näin epävarma mistään. Hän inhosi tätä hetkeä, hän muistaisi tämän jokatapauksessa ikuisesti.
Äännähtää vaikeasti eikä enää voi edes perääntyä koska seinä tuli vastaan.
"Mitä ikinä teetkin...älä mene pois", kuiskaa sitten kääntäen mustat silmänsä tyttöön, vajoten maahan istumaan.
|
|
|
|
Post by Clara Moore on Sept 15, 2004 16:18:38 GMT -5
Katsoo tuota niin epävarmalta tuo vaikutti. Mitähän tuo sisällään kantoi? Kyllä hän näki jos joku kantoi sydämellään jotain. Muttei udellut. Kaikki kertoisivat jos halusivat.
"Ei ole olemassa sanaa mutta, ei minulle. Kaikki on mahdollista jos vain löytyy halua ja tahtoa", sanoo henkäisten.
"Miksi menisin pois.. Ei minulla ole paikkaa minne mennä", sanoo ja katsoo tuota vain. Hätkähtää ehkä hieman mutta sitä suuremmalla syyllä astuu askeleen eteenpäin ei taaksepäin kuten voisi olettaa.
"Minä olen ikuisesti tässä.. Sinun kanssasi jos niin pyydät", kuiskaa tuuleen ja katsoo tuota rauhallisesti. Ei kiirettä, ei yhtään ainuttakaan pelon tai inhon ilmettä.
|
|
|
|
Post by Jesse Conway on Sept 15, 2004 16:30:11 GMT -5
Tytön lähestyessä Jesse yrittää suunnilleen seinän läpi, kunnes kaatuu selälleen maahan irvistäen tuskasta. Kääntyy kyljelleen ja siitä vatsalleen ryömien poispäin samalla kun korvansa muuttuvat, hampaansa kasvata vltavaiksi ja teräviksi. Pojan keho alkaa muuttaa muotoaan yhä enemmän ja nopeammin tämän ryömiessä läheisen pensaan suojiin.
Hän halusi pois ja samalla jäädä. Luojan kiitos tässä ei sentään ollut lapsia mukana...ei tällä kertaa.
Hetken päästä puskasta kuuluu pieni vinkaisu jos toinenkin ja pari lehteä pitoaa jonkin siellä liikahtaessa.
Musta nenä pistää vähän esiin oksiston raosta. Mustat silmät kiiluu kuun valossa.
|
|
|
|
Post by Clara Moore on Sept 15, 2004 16:44:03 GMT -5
Katsoo tuota vain hiljaa. Sanomatta sanan sanaa. Ei sanoja tarvittu. Kallistaa päätään. Tuo oli jo jotain uutta. Jotain ennennäkemätöntä. Se saa tytön vain uteliaaksi. Kallistaa päätään ja katsoo kun tuo katoaa pensaan taa. Pian sieltä tupsahtaa esiin kuono ja kiva suden pää. Ai kun kiva. Aikoikohan tuo syödä hänet iltapalakseen? Ei sillä että se pelottaisi tai häiritsisi tyttöä. Mitä tuolle pitäisi sanoa? Kääntää katseensa kuuhun ja sitten tuohon ja takaisin kuu-ukkoon. Silmissä välkähtää jotain selittämätöntä ja tyttö istuu alas maahan ja katsoo tuota salaperäisesti. Mystisen kutsuvasti. Ojentaa tuolle kättään.
"Come closer, my dear", sanoo hiljaa.
"Sinä taidat olla hieman yksinäinen.. Olenko oikeassa?", sanoo ja katsoo tuota yhäti uteliain silmin.
|
|
]