|
Post by Draco Malfoy on Aug 15, 2004 3:02:42 GMT -5
Katsoo tuota tuhahtaen. Rasittava. "Njääh. No, jokatapauksessa.. Minua väsyttää.. Minä lähden tästä. Tulkoon Clara itse hankkimaan sauvansa..", sanoo venytellen ja kohottaa kulmiaan ja lähtee kohti tyrmiä.
|
|
|
Post by Harry Potter on Aug 15, 2004 3:08:02 GMT -5
Rasittava se oli tuokin... Ja ärsyttävyyden huippu. Ja juuri yksi niistä, joita Harry vihasi. Siis todellakin vihasi. Joskaan ei yhtään niin paljon kuin vihasi Voldemortia. Tuota väsytti? No ei ollut ainoa. Ja Clarahan ei tuolta todellakaan itse sauvaansa hakisi. Nope. Ei todellakaan. Harry huokaisee... tuo sitten halusi, että rohkelikkopoika hankkisi sen Claran sauvan vaikeimman kautta. Mikäs siinä.<br>"Clara ei todellakaan tule sinulta itse sitä hakemaan... Karkotaseet!" Seuraavaksi vuorossa tarkistus siitä kumpi oli kumman taikasauva. Ja se olisi helppoa. Yksi pieni loitsu...
|
|
|
Post by Draco Malfoy on Aug 15, 2004 3:12:04 GMT -5
Ei ehdi pitkälle kun tuon loitsu osuu selkään. lentää samantien maahan ja kaksi sauvaa kierii lattiaa pitkin sivuun. Draco ärähtää. Oli se nyt. Nousee takaisin ylös ja sieppaa oman sauvansa ja mulkaisee Harryä. Sanomatta mitään lähtee jatkamaan matkaansa. Ei jaksanut alkaa repii riitaa enää. Kyllä hän vielä takaisin antaisi. Jep.
|
|
|
Post by Harry Potter on Aug 15, 2004 3:17:06 GMT -5
Hymähtää pirullinen virne kasvoilla, kun tuo osuu. Jesh! Harry tapittaa Dracoa varuillaan, kun tuo nappaa oman taikasauvansa. Tervemenoa vaan... Toivottavasti todellakin otti oman taikasauvansa eikä Claran taikasauvaa. Ja nyt tuossa ilmeisesti oli jo pieni yleisökin. Mahtavaa... Harry nappaa Claran taikasauvan maasta. "Varhenna loitsuismes." Kaikkea muuta paitsi niitä mitä Draco Harrylle teki. Toisin sanoen tämä siis todellakin oli Claran taikasauva. Hyvä asia Dracon kannalta... Harry tuhahtaa liveyleisölle ja lähtee reipasta tahtia portaita kohti. Portaat ylös ja Myrtin vessalle. Poika koputtaa raollaan olevaan oveen ja astuu pari askelta sisälle vessaan. "Clara?"
|
|
|
Post by Clara Moore on Aug 15, 2004 3:27:35 GMT -5
Clara on pessyt kasvonsa ja istuu nyt nurkassa harjaten pakonomaisesti hiuksiaan ja tuijottaa kaukaisuuteen. Nostaa katseensa Harryyn. "Tulit takaisin", sanoo hiljaa ja jatkaa hiustensa harjaamista. "Tuliko erimielisyyksiä vaikka tuo taitaa olla turha kysymys", sanoo huokaisten.
|
|
|
Post by Harry Potter on Aug 15, 2004 3:32:25 GMT -5
Harry hymähtää huomatessaan tytön ja hymyilee vaisusti Claran sanoille. Poika astelee vessaan, pamauttaa oven kiinni ja istahtaa Claran viereen. Ojentaa tytölle tuon taikasauvan. "Tottakai minä takaisin tulin. Ja joo, tulihan meillä erimielisyyksiä mutta mitäs pienistä... Tuokin piti napata takaisin aseistariisunnalla mutta mitäs niistäkään pienistä. Pääasia, että sen sentään sai takaisin.. Ja saipa ainakin samalla katsoa, kun se idiootti lensi ihan mukavasti." Tuhahtaa ja virnistää katsoen tyttöä. Toinen käsi hivelee Claran hiuksia, toisessa edelleen oma taikasauvansa. Kirottu Malfoy... se kyllä maksaisi vielä. Jonain päivänä.
|
|
|
Post by Clara Moore on Aug 15, 2004 3:36:44 GMT -5
Katsoo tuota hymyillen ja lopettaa hiusten harjaamisen ja ottaa sauvan vastaan. "Kiitos. Olet kultainen", sanoo tuolle ja vetää sitten paitaa alemmas joka haluaa nousta ylös koska alkaa käydä vatsan takia pieneksi. "Mun pitää hankkia isompia vaatteita", sanoo huokaisten. "Minua väsyttää koko ajan. Koko pari kuukautta.. Olen jopa pyörtynyt tunneille.. Minullahan on lähes yhtä kamala lukujärjestys kuin Hermionella..", sanoo huokaisten. "Huomennakin tulossa pitkä päivä. pitäisi tehdä kolme esseetä ja tutkielma.. Miten Hermione jaksaa?", sanoo huokaisten ja katsoo poikaa sitten. "Miten sinä voit nyt?", kysyy tuolta sitten hivenen huolestuneena.
|
|
|
Post by Harry Potter on Aug 15, 2004 3:59:00 GMT -5
Hymähdys. "Mielelläni minä sen hain.. sinänsä." Harry virnistää. Joo-o. Olipa ainakin päässyt aukomaan Malfoylle päätään ja oli saanut lennättää sen hieman, kun oli sitä aseistariisuntaa käyttänyt. Hah. Että siinä sille ärsyttävyyden huipulle. Kuuntelee mitä Clara tuossa puhuu... Pakko tästä olisi selvitä. Jotenkin. Mutta miten, siinä olikin suurempi kysymys. Toisaalta Harry oli erittäin innoissaan ja toisaalta aivan kauhuissaan. Harrysta isä? Ja poika oli vasta 15-vuotias. Kuulostipa erittäin ihanalta tulevaisuudelta sinänsä. Ja aurorin ura... no siitä haaveilun saisi kai heittää metsään. Entä jos Harry ei palaisi tänne ensi vuonna? Tämä paikka kun oli kuitenkin pojalle koti. Dursleyn perheen asunto.. No se oli paikka kesäisin. Mutta Tylypahkaa tämä poika sinänsä kutsui kodikseen. Harry kuului tänne, tämä oli hänen maailmansa. Ei mikään jästien maailma... Joo-o. Ja miten tästä kertoisi Siriukselle? 'Sirius.. Minusta tulee isä.' Jostain syystä tuon mielikuvan tullessa mieleen seuraava mielikuva on pyörtyvä Sirius. Vaikka olisiko se edes ihme? Eipä kai. Voi helv... Claran kysymyksen osuessa kohdalle Harry kohauttaa olkapäitään. "Eipä kai minulla mitään hätää ole... paitsi se, että tunteet heittelevät pohjalta kattoon, sekava olo ja muuta. Ja Hermionella on keinonsa.. selvitä niistä kaikista tunneista ja muusta. Ja kyllä mekin joku keino tästä selviämiseksi keksitään." Tietäisi vain että mikä... Harry huokaisee, ottaa Claraa kädestä kiinni ja tuijottaa jonnekin lavuaarien suuntaan. Itseasiassa juuri samaan lavuaariin, jossa on ovi salaisuuksien kammioon. Tai no siinä se ovi ainakin oli toisena vuotena. Nielaus.
|
|
|
Post by Clara Moore on Aug 15, 2004 12:46:50 GMT -5
Katsoo vain eteenpäin hiljaa. "Kyllä me tästä jotenkin", sanoo hiljaa. Puristaa tuon kädestä hiljaa. "Ei tää maailmanloppu oo..", huokaisee.
|
|
|
Post by Harry Potter on Aug 16, 2004 1:02:23 GMT -5
Ei... Ei tämä maailmanloppu todellakaan ollut. Elämän käännekohta ehkä mutta ei maailmanloppu. Harry tuijottaa edelleen samaa kohtaa. Salaisuuksien Kammio. Poika tuhahtaa mielessään. Suljettu paikka... Makasikohan siellä edelleen se basiliskin ruumis? Sitä Harry tuskin saisi koskaan selville. Tuonne alas kun olisi turha mennä enää... Se oli ollutta ja mennyttä. Tosin parempi vain niin. Hiljaisuus.
|
|
|
Post by Clara Moore on Aug 16, 2004 1:52:25 GMT -5
Katselee tuota ja painaa päänsä tuon olkapäätä vasten. Pitäisi tänään raahautua Pomfreyn luokse. Oli kamalaa elää tiedon kanssa ettei muistanut kaikkea elämästään. Ja osalta, halusiko hän edes tietää. "Että elämä osaa olla joskus vaikeaa", huokaisee.
|
|
|
Post by Harry Potter on Aug 16, 2004 2:03:30 GMT -5
Ei voi olla ajattelematta Malfoyn sanoja siitä, että Harry ei saisi pitää Claraa. Hitot. Mitä seki muka mistään tiesi? Tuskinpa mitään. Tai jos tiesikin niin Harry olisi kyllä erittäin yllättynyt. Poika hymähtää hieman vaisusti, kun Clara painaa päänsä tuohon olkapäätä vasten. Njääh, ei Malfoy tuota tyttöä saisi. Ehei. Harry laittaa taikasauvansa taskuunsa ja kiertää sitten kätensä Claran selän takaa tytön ympärille, vetää tyttöä itseään lähemmäs. "Joo, elämä osaa olla rankkaa. On tullut huomattua muutamaan otteeseen tässä elämän aikana..." Hymähtää taas vaisusti ja tuijottaa taas samaan paikkaan silitellen samalla Claran hiuksia. Ja tätäkään elämää Harrylla ei olisi ilman Lilya. Eikä Claraa eikä Siriusta, eikä Ronia eikä Hermionea. 'Kiitos, äiti.'
|
|
|
Post by Clara Moore on Aug 16, 2004 2:07:57 GMT -5
KKatsoo tuota hymyillen. "Olet rakas. En halua menettää sinua ainakaan minkään malfoyn takia", sanoo ja suukottaa tuon poskea. "Mun pitäisi kai käydä Pomfreyn luona jossai kohti vaikken tiedä haluanko edes muistaa mutta ehkä parempi tietää mitä se nilviäinen mulle on tehnyt yleensäkin", sanoo huokaisten. Hän oli niin katkera ja vihainen itse omalle äidilleen. Hän oli isän tyttö. äiti ylsi Malfoyden tasalle.
|
|
|
Post by Harry Potter on Aug 16, 2004 2:23:54 GMT -5
Väkisinkin alkaa hymyilyttämään, kun Clara tuossa suukottelee poskea. Harry kääntää katseensa tyttöön ja suukottaa tuota suulle ennen kuin nousee ylös. Poika nyökkää ovelle päin. "No niin, Rakas, eiköhän lähdetä sinne Poppyn luo? Minä en nimittäin sinua sinne yksin päästä." Harry hymähtää pienen pieni virne kasvoillaan... Ei Malfoy saisi noiden kahden välejä rikottua. Ei vain voisi millään saada. Tai no ainakin toivossa oli hyvää elää vaikka niihän ne täitkin sanoivat, kun toivo kuoli.
|
|
|
Post by Clara Moore on Aug 16, 2004 2:30:56 GMT -5
Nousee ja hymyilee tuolle. "Mennään vain. Ja edelleen olet liian kultainen minulle", sanoo ja sieppaa tuon kädestä kiinni ja lähtee pois vessasta ja kävelee rauhallisesti sairaalasiipeen missä Pomfrey on jo. Selitettyään asian matami katoaa pöyristyneenä toimistoonsa. "Johan on markkinat.. Tyuollainen pitäisi laissa kieltää", matami tuhisee. "Mutta.. Muistisi tuo takaisin tämä juoma.. Juo se..", matami hössöttää ja tyrkkää tytölle pienen juomalasin. Tyttö katsoo juomaa pitkää. Kohta hän muistaisi kaiken salatun. hui. Juo juoman istuessaan sängylle ja katsoo sitten hiljaa maahan. muistikuvia viime joulusta. Ei mitään erikoista. Draco tanssittamassa häntä? Huh huh. Draco kertomassa avioliittosopimuksesta. Tyttö kalpenee. Ja hän vain itki silloin. kamalaa. "Johan minä olen muuttunut viime joulusta..", mumisee. Hän oli ollut todellinen diiva. Ja sitten tänä vuonna. Draco monesti tullut ja puhunut kaikenlaista nutstiä. Mutta sitten Claran silmät pyöristyivät kauhusta. Lokakuussa.. Hyi helvetti.. Tyttö alkaa kirkumaan hysteerisenä painaen kätensä kasvoilleen ja pidättää itkua. "Se...Se...Se", uikuttaa ja nostaa katseensa Harryyn. "Malfoy...", sanoo itkien ja hytisee kuin viimeistä päivää. "Se... se se... Raiskasi minut lokakuussa... Vastoin omaa tahtoani", huutaa kurkku suorana ja hiukset valahtaa kasvoille tuon itkiessä hysteerisenä.
|
|