|
Post by Harry Potter on Aug 14, 2004 3:59:50 GMT -5
Hmm.. Nyt kun tuo tuossa selitti kaikkea niin Harrylla olisi tietenkin mahdollisuus taikoa. Tuskin Draco edes huomaisi mitään... Ennen kuin olisi jo liian myöhäistä.<br>"Selatus pikamus" Mutisee hiljaa ja odottaa jos tuo vaikka osuisi. Dracolle tulisi oikein mukava ilmalento kattoon ja sieltä takaisin. Joo, kyllä vaan. Siis jos tuo osuisi... Harry säikähtää, kun tuo Claran yhtäkkiä tainnuttaa. "Clara!" Hitto. Siinä meni sitten se mahdollisuus, että Clara olisi herpaannuttanut Harryn.. Phöh. Harry pomppii muutaman hypyn niin, että hyvällä lykyllä osuisi Claraan. "Herpaannu." Ohi. Mahtavaa... Toivottavasti se toinen, joka oli Malfoylle tarkoitettu, ei mennyt ohi.
|
|
|
Post by Clara Moore on Aug 14, 2004 4:10:14 GMT -5
Draco huomaa jälleen kerran lentävänsä tällä erää kattoon älähtäen ja maahan. Titityy. Nousee ylös. Katsoo tuon yrityksiä saada Clara hereille. "Anna sen olla.. Se on muuten lihonut.. Ettet sie vaan kohtelis sitä huonosti kun pitää syömiseen purkaa murehtiminen", naurahtaa pilkallisesti. "Satutus!", sanoo ja osoittaa sauvalla Harryä.<br> Clara is unconsious or something like that.
|
|
|
Post by Harry Potter on Aug 14, 2004 4:15:29 GMT -5
Harry katsoo Dracon ilmalentoa.. Pieni huvittuneisuus käy pojan kasvoilla ja tuo tyrskähtää tosin sekin huvittuneisuus katoaa nopeasti. Ja nyt tuo putosi jo maahan ja nousi ylös. Harry virnistää Malfoylle pompattuaan tuon ilmalennon aikana niin, että on suorassa linjassa tuota kohti. Joo-o, Clara oli lihonnut mutta syytähän ei tuolle kerrottaisi. "Minä en kohtele häntä huonosti..." Tuhahtaa. Jaaha, satutus. No mitäpä Harry voisi tehdä muuta kuin hypätä sivuun ja sekin kävisi liian hitaasti joten poika saa tuosta osuman ja lentää varsin ikävästi älähtäen seinään melko korkealle. Auts. Harry valuu maahan, joo seuraavaksi voisi miettiä miten tästä pääsisi ylös. Eh... Eipä mitenkään ennen kuin tämä loitsu olisi poissa - siis tämä pökkelös - eli joo, mahtavaa. Ja Draco voisi sillä välin tehdä Harrylle mitä huvittaa. Jaiks.
|
|
|
Post by Clara Moore on Aug 14, 2004 4:26:31 GMT -5
Katsoo Harryä hymyillen. "Ai et vai.." Itse asiassa ei harryn satuttaminen niin.. Laskeutuu Claran ylle. Tuohan oli tajuton. Katsoo Harryä vittumaisesti ja alkaa sitten suukotella Claran kasvoja. Asiaahan voisi parantaa komennu kirouksella. Vilkaisee Harryä huvittuneena. "Herpaannu!", osoittaa Claraa ja tuo herää. Suutelee saman tien tuota huulille tytön vain rimpuillessa tuossa mutta mitäpä tyttö itseään vahvemalle voisi. "Äläs rimpuile.. Tai langetan komennuskirouksen. Sittenhän sinä tottelisit etkös..", sanoo tytölle silittäen tuon kalvenneita kasvoja hymyillen. "Suutele nyt minua.. Kiltisti..", poika sanoo käheästi ja vilkaisee taas Potteriin. Tuo ei voisi yhtää mitään asialle. "Anna minun olla", Clara vain sanoo itkien pelosta.
|
|
|
Post by Harry Potter on Aug 14, 2004 4:47:39 GMT -5
Ehei, ei Harry ollut kohdellut Claraa ainakaan tietoisesti ollenkaan huonosti vaikka nuo nyt olivatkin toisilleen huutaneet ja muuta koska tuon neidin mielialat niin pahasti vaihtelivat. Mutta että Harry kohtelisi Claraa huonosti? Ei ikinä. Harryn silmät pullistuvat päästä... Mitä hittoa tuo laskeutui tuohon Claran ylle? Ja nyt se... "Argh! Irti siinä naisesta! Mene sen saakelin Pansysi luo tai aivan minne vain mutta jätä meidät rauhaan!" Miksei tuo vain voinut jättää noita rauhaan? Luuli omistavansa Claran vai? Turha luulo. Pakko siihen naintisopimukseen oli joku rikkomiskeino olla, siihen oli vain aivan pakko olla jokin rikkomiskeino. Tämän pojan nainen kun ei tuon kanssa naimisiin menisi. Ehei, Clara menisi vielä Harryn kanssa naimsiiin ainakin, jos tätä menoa jatkuisi. Ja he saisivat lapsia ja kaikkea ja eläisivät onnelliseina jonnekin asti ilman, että Voldemort varjostaisi elämää koska se äijä olisi siihen mennessä kuollut. Ehei Harry sen antaisi kovin kauan elämäänsä varjostaa. Paitsi, että elämä muuttuisi aika tyhjäksi ilman Claraa... Olisi Harrylla vielä Sirius, Ron ja Hermione mutta kun tuossa sattui olemaan joku sellainen, jota Harry rakasti. Ja Malfoy oli sitten mennyt keksimään jonkin niin pahan kidutuskeinon, että sattui oikeastaan pahemmin tai vähintään yhtä pahasti kuin Voldemortin langettama kidutuskirous. Ja nyt tuo herpaannutti Claran... Mitä seuraavaksi? Ei! Ei Harry tuohon kysymykseen vastausta halunnut tietää vaikka se vastaus tulikin jo lähes heti tuon mielessä käyneen kysymyksen jälkeen. Eikä Harry voisi edes tehdä mitään saati sitten estää tuota mitenkään ja... no se siitä lupauksesta, ettei antaisi kenenkään satuttaa tuota neitiä. Helva. Jos Draco Harryn itkevän halusi nähdä niin nyt ainakin näki.. Poika puree huultaan. Harry ei voisi tehdä mitään.. Jos yrittäisi jotain loitsua niin se osuisi luultavasti tämän pojan tuurilla Claraan eikä Dracoon. Joten se nyt oli ainakin sitten aivan pois suljettu vaihtoehto. Eikä voinut edes päätään hakata seinään. Epämahtavaa. Dracosta tosin pääsisi melko helposti eroon.. Harry kun voisi periaatteessa aivan helposti toimittaa tuon Azkabaniin. Olisi pitänyt toimittaa jo aikoja sitten.
|
|
|
Post by Clara Moore on Aug 14, 2004 4:58:01 GMT -5
Draco virnistää Harrylle. "Entä jos en irrota? Mitäs sit teet?", sanoo ivallisesti ja nostaa työn vain syliinsä osoittaen tuota sauvalla ja sieppaa Claran sauvan itselleen ettei tuo keksisi mitään. Clara vain itkee hysteerisenä tuossa voimatta tehdä yhtään mitään. Malfoy vain nauraa Harrylle. "Säälittävä sankari joka ei kykene edes pelastamaan omaa tyttöystävää. on siinäkin kunnon sankari poikaystävänä. parkuu vain..", Malfoy nauraa. Koska tämä taisi tehota Potteriin valloittavasti jatkaa neidin kehon hyväilyä enempiä lupia kyselemättä. Clara vain takoo voimattomana nyrkkejään vasten pojan rintaan. Tämä oli aivan kamalaa. Tuo paskiainen tuossa käpelöi hänen kehoiaan ja suuteli häntä joka toinen sekunti. "Anna minun olla.. ole niin kiltti ja anna minun mennä.. Ana minun olla.. Draco, kiltti..", Clara ulisee vain. "Ole nyt hiljaa, rakas", sanoo läimäisten tyttöä kevyesti poskelle. "Mun tuleva vaimo ei valita.", sanoo hymyillen ja katsoo harryä.<br>"Eikö olekin mukavaa olla avuton..", kysyy tuolta.
|
|
|
Post by Harry Potter on Aug 14, 2004 11:21:22 GMT -5
Argh, että osasi olla rasittava ja ärsyttävä tapaus. Tuon paikka oli Azkabanissa, ja sinne tuo joutuisi jossain vaiheessa. Hei, alkoiko sen Dracon loitsun vaikutus hävitä? Oi kyllä vain. Harryhan pystyi jo sormiaan hieman liikuttamaan... vielä vähän aikaa. Poika irvistää katsoessaan Dracoa. Saastainen paskiainen. Se tuo oli. Poika jättää toistaiseksi sanomatta mitään.. Sanoisi kohta kun olisi kokonaan tästä loitsusta vapaa. Todellakin sanoisi. Niin, että koko koulu raikuisi. Tekisi mieli kääntää katseensa pois mutta ei... Harry ei katsettaan kääntäisi. Katsoisi sitten vaikka väkisin. Tosin nyt poika vapautuu loitsusta... Ja nousee vauhdilla ylös taikasauva kädessään. "Ainoa, joka tässä on säälittävä, olet sinä! Ja katsotaan joskus miten itse reagoit kun rakkaitasi niin sanotusti rääkätään silmiesi alla, kun et itse voi tehdä yhtään mitään! Jos sinulla edes sellaisia on! Ja Clara ei ole sinun tuleva vaimosi! Irti minun naisestani!"¨<br>Raivoissaan taas... Nyt pitäisi vain olla tekemättä mitään harkitsematonta. Kuten mitään loitsua koska Clara oli tuolla idiootilla sylissä. Harry tuijottaa raivoissaan Dracoa.
|
|
|
Post by Clara Moore on Aug 14, 2004 12:21:21 GMT -5
Draco tapittaa vain harrya huvittuneena. "Ollaanpa sitä nyt omistavia. Ehkä minä vielä huvittelen hetken", poika sanoo venyttelevällä äänellä ja suutelee taas vastaan pyristelkevää tyttöä. "Ja hyväksy tosiasiat jo", huikkaa ja silittelee tytön kasvoja.
Clara itkee vain ja ei jaksa enää edes vastustaa Dracoa vaan lojuu tuon sylissä. "Apua.. Kuka tahansa..", sanoo särkyneellä äänellä. Tytön olemus huokuu kokonaan alistunutta toivosta luopunutta. Tyttö näyttää siltä aivan kuin hänet olisi muka raiskattu. ja niinhän hänet oli ainakin henkisesti. Tyttö vain nyyhkyttää ja painaa kädet kasvoilleen.
|
|
|
Post by Harry Potter on Aug 14, 2004 12:34:20 GMT -5
Ja Harry raivostuu vain enemmän. Että tuo uskalsi. Ei tuollainen idiootti mitään tiennyt sellaisesta aiheesta kuin rakastaminen tai välittäminen. Tai ei ainakaan uskoisi, että tuo tietäisi. Hemmetti. Mitä Harry muka voisi tehdä? Eipä mitään.. Muuta kuin kärsiä tästä avuttomasta olosta. Ja tämä poika kyllä menisi vielä jossain vaiheessa kirjastoon katsomaan olisiko siellä tietoa siitä saakelin naintisopimuksesta. Pakko siihen oli joku estokeino olla. Aivan pakko... Poika nielaisee Dracon sanojen jälkeen. Ehei. Harry ei hyväksyisi sitä, että menettäisi Claran. Ei ikinä. Se, että tyttö olisi Malfoyn kanssa... Luultavasti asia olisi lähes samaa kuin, että Clara olisi kuollut. Joo, olisipa todella mahtavaa katsoa elämänsä rakkautta tuon kanssa onnellisena. Mahtavaa suorastaan.... Mitä tuo idiootti odotti? Että Harry anelisi armoa? Ja apua? No eipä ollut kaukana. "Anna olla jo!"
|
|
|
Post by Clara Moore on Aug 14, 2004 12:55:38 GMT -5
"Joo.. Minä annan olla kun sä kumarrut ja anelet armoa ja teet sen näyttävän uskottavasti", sanoo tuolle hymyillen ja laskee kätensä tytön rintakehälle ja antaa sen laskeutua alemmas hiljalleen. "Vai pitäisikö ihan pakottaen?", kysyy ja nostaa sauvaansa ja katsoo tuohon hymyillen. Hykerrellen painaa suudelman tytön kaulalle saaden tytön vain itkemään kovemmin.
Clara on niin väsynyt tappelemaan. Hän oli jo luovuttanut. Sauva oli Dracolla ja Hänen kehonsa ei suostunut liikkumaan. "Draco, anna olla jo.. Ihan mitä vain kunhan lopetat.. Minä en jaksa.. Lopeta.. Minua oksettaa..", tyttö inisee ja yrittää nousta mutta poika vain painaa tuon takaisin määrätietoisesti.
|
|
|
Post by Harry Potter on Aug 14, 2004 13:21:57 GMT -5
Harry kumartaisi Malfoylle, anelisi - kenties polvillaan - tuossa maassa armoa ja tekisi sen vielä uskottavasti? Periaatteessa mitä tahansa naisen vuoksi jota rakasti mutta... Ja Malfoyn sanaan voisi muka luottaa? Sitä Harry ei kyllä uskonut pätkänkään vertaa. Ei todellakaan. Ja miksi tämän pojan elämästä piti aina tehdä helvetti? Juuri kun luuli, että kaikki oli kerrankin juuri niin hyvin kuin vain voi olla niin eiköhän kaikki mennyt samantien alamäkeen ja suorinta tietä helvettiin? Kyllä vaan... Todellakin. Kolmannella luokalla Siriuksen tapaus ja neljäntenä vuonna Voldemortin nousu tapaus... Juuri kun oli luullut, että pääsisi pois Dursleyn perheen luota Siriuksen luo asumaan niin eikös Matohäntä karkaa ja Harryn kummisetää ei voikaan todistaa syyttömäksi joten Siriuksen piti nyt sitten pysytellä piilossa mitä Musta ei kuitenkaan koko ajan tehnyt ainakaan niin, että pysyttelisi Kalmanhanaukiolla... Joo-o. Mahtavaa. Ja juuri kun luulee, että saisi onnellisena voitostaan jakaa sen voiton Cedricin kanssa niin eikös se pokaali ole porttiavain ja vähän ajan päästä Cedric makaa kuolleena maassa, kiitos Harryn epäitsekkyyden. Nielaisee. Muistot tekivät kipeää... Harry mulkoilee Dracoa ja tuhahtaa. Pakottaen? Komennuskirouksella? Sen kun yrittäisi sitten sillä... Sillä kirotulla kirouksella se ei ainakaan onnistuisi... Voldemortinkaan komennuskirous kun ei tehonnut Harryyn. Liian voimakastahtoinen poika, kaiketi. Mutta anoa armoa Malfoylta? Mieleen tulee äiti anomassa armoa Voldemortilta. Siinäkin yksi kirottu paskiainen. Harry tuijottaa tuota luihuista silmät salamoiden, puristaa taikasauvaansa kädessään... Ja rauhoittuu sitten. Ei tässä raivostuminen mitään auttaisi. "Ihan tosi Draco, ihan mitä vain kunhan sinä päästät Claran menemään ja jätät meidät rauhaan. Minä pyydän... anon, rukoilen. Jätä meidät rauhaan ja päästä irti siitä tytöstä. Anna sen olla. Ole edes kerrankin niin.. kiltti. Kedavrata vaikka minut mutta anna nyt Claran jo olla." Tarpeeksi uskottavaa? No ei Harry mitään muuta kuin tosissaan ja vilpittömästi tuon sanonut. Ei edes mitenkään mitään roolia vetänyt. Ehei, sanoi tuon aivan omana itsenään. Tämä poika ei jaksaisi enää paljonkaan enempää. Lysähtäisi kohta tuohon seinän viereen... Heti kun Draco vain lähtisi tai ainakin antaisi Dracon olla. Tai heittelisi vaikka Harrya tuossa katon ja lattian välillä. Hällä väliä. Kuten Vale-Vauhkomieli aikoinaan Dracoa itseään....
|
|
|
Post by Clara Moore on Aug 14, 2004 13:30:48 GMT -5
Draco katsoo Harryä. Hmm. Kyllä tuo aika aidosti pyysi. Olisiko ilkeä? Njeh. Eiköhän potter ollut tuomionsa kärsinyt. Nousee ja vetää Claran mukana jaloilleen ja tyrkkää tytön suoraan Harryn syliin. Claran jalat kun ei kanna. "Tarpeeksi.. Hauskaa päivänjatkoa!", sanoo hymyillen voitonriemuisesti ja lähtee tyrmiä kohti.
Clara nousee Malfoyn vetäessä ylös ja nyyhkien huomaa nojailevansa Harryyn ja huomaa Malfoyn poistuvan. Claralla oli hutera olo. Mutta silti hän irrotti otteensa Harrystä ja lähti hoipertelemaan vessaan. Oksetti. oli paha, halpamainen ja hyljätty olo. Totaallisen murtunut mieli. Niiskuttaa ja nyyhkii ja lysähtää sitten keskelle käytävää ja painaa kasvonsa käsiinsä ja jatkaa parkumista. "Miksi minun pitää kärsiä.. Miksi juuri minä..", nyyhkii.
|
|
|
Post by Harry Potter on Aug 14, 2004 13:52:44 GMT -5
[*parkuu*]
Nielaisee ja tuijottaa Dracoa. Riittikö tuo? Jos ei riittäisi niin kyllä Harry tietenkin parempaankin pystyisi nimittäin tuon äskeisen jälkeen tämä poika ei kyllä jaksaisi enää paljonkaan enempää. Jos edes sitäkään... Harry huokaisee helpotuksesta Dracon sanojen jälkeen ja helpottuu suuresti - huokaisten jälleen helpotuksesta - kun Malfoy tuuppaa Claran Harryn syliin. Huhhuh. Menihän se. Tosin niinpä menee ilmeisesti samantien myös Clara... Ja Harry itse horjahtelee joten kuten seinän viereen ja lysähtää istumaan selkä seinää vasten, vetää polvet koukkuun lähelle kasvoja. Poika pyörittelee taikasauvaansa kädessään... Mikäs tässä ollessa. Tuleva isä ja rakkaalla oli naintisopimus Malfoyn äpärän kanssa vaikkei itse sitä halunnutkaan ja sitten vielä tuo äskeinen välikohtaus. Harry vilkaisee sivusilmällä Claraa. No just. "No etpä ole ainoa..." Tuhahdus, taikasauvan heitto maahan ja poika hautaa kasvot käsiin. Helvetti.. se tämän pojan elämä oli. Ja valitettavasti Clara sai kärsiä siitä, että oli Harryn kanssa. Tavalla tai toisella. Ja tuota äskeistä ei kyllä saisi Harryn mielestä ikinä.. ellei tekisi muistinmenetysloitsua tuon asian suhteen mutta eipä sekään taitaisi olla sen parempi ratkaisu kuin itsemurha ja sitähän tämä poika ei tekisi.
|
|
|
Post by Clara Moore on Aug 14, 2004 13:59:11 GMT -5
Niiskuttaa mutta lähtee raahautumaan Harryn luo. "Anteeksi..", sanoo huokaisten. Jää tuon viereen ja katsoo maahan. "Mitä nyt sitten?", kysyy särkyneellä äänellä. Tyttö ei enää itke. on vain sisäisesti sirpaleina. Malfoy oli särkenyt kaiken. "Rakas, minä en halua että meidän juttu loppuu tähän. minä en halua että Malfoy hajottaa meidät", sanoo ja niiskaisee. "Minä olen niin pahoillani", sanoo ja katsoo tuota ja halaa sitten tuota tietämättää muutakaan keinoa millä osoittaa miten pahoillaan on.
|
|
|
Post by Harry Potter on Aug 14, 2004 14:37:32 GMT -5
Ja miksi hemmetissä Harry ei ollut äsken tehnyt mitään vaikka oli luvannut tuolle tytölle, ettei antaisi minkään satuttaa tuota? Ei henkisesti eikä fyysisesti.. No ainakin oli selvää, että Harry oli sen lupauksensa pettänyt. Eikä asiaa yhtään parantanut se, että Malfoy oli juuri äsken muutenkin tehnyt tämän pojan elämästä aikaisempaa pahemman helvetin. Epämukavaa ja epämahtavaa. Harry nojaa vielä hetken käsiinsä ja sitten tuijottaa taas vain jonnekin tyhjään tosin tuijotus nyt sinänsä kohdistuu suuntaan, josta mentäisiin tuonne käytäville. Nojaa toiseen käteensä, joka on nyrkissä poskea vasten ja toinen käsi sitten joten kuten polven päällä. Hemmetti. Elämä oli taas särkynyt hetkessä. Tai pikemminkin onnellisuus oli taas kaatunut hetkessä. Vaikkakin että kai siihen olisi pitänyt jo näiden vuosien aikana varautua. Eihän henkilö, jonka Voldemort ilmeisesti tahtoi kovasti tappaa - joskaan Harry ei todellakaan tiennyt syytä - ja joka oli Voldemortin tappolistan ensimmäisellä sijalla, ja joka oli Malfoyn vihauslistan ensimmäisellä sijalla, saisi koskaan olla kauan onnellinen. Kyllä vaan, aina tulisi joku tai jokin rikkomaan sen tunteen... Kuinka epämahtavaa. Harry kääntää kasvonsa Claran suuntaan... Anteeksi? Ei tuon tytön tarvinnut mitään pyytää anteeksi. Toisin kuin tämän pojan. Kuten vaikka sitä, ettei ollut pitänyt sitä lupaustaan mutta toisaalta.. Jos Harry olisi äsken loitsinut yhdenkin loitsun niin Malfoy olisi kuitenkin napannut Claran siihen mukaan ja poika olisi sitten samalla satuttanut pahasti myös Claraa. Ei siis hyvä idea. 'Mitäs nyt sitten?' Mitä tuo tarkoitti? Sitä että jatkuisiko tämä seurustelu vai ei? Harry kun oli niin sekaisin, että on erittäin iloínen, että Clara sanoo tuon seuraavan lauseensa. Jos olisi yhtään parempi olo tällä hetkellä niin voisi vaikka hymyillä mutta ei. Ja ainakin tyttö kutsui tätä edelleen nimellä Rakas. Parempi vain... Harry puree huulta kun Clara halaa, ja halaa sitten itsekin Claraa. Silittää tytön hiuksia, itseasiassa yrittää samalla itsekin rauhoittua ja rauhoitella samalla tuota toista. Huokaus. "Kyllä me tästä selvitään. Tavalla tai toisella. Tai siis..." Harry irroittautuu sen verran, että saa katsottua Claraa silmiin. Silittelee tuon kasvoja siirellen samalla hiussuortuvia pois ja katsoo vihreillä silmillään tytön itkeneitä silmiä. Ei niin ettei Harry olisi äskenkin itkenyt mutta se nyt oli aivan sama. "...Me ei todellakaan anneta Malfoyn erottaa meitä ja hajottaa tätä meidän juttua. Ennemmin minä sitten vaikka istun Azkabanissa sen idiootin murhasta, joka tosin ei mitenkään toivottavaa ole eikä edes odotettavaa. Sitäpaitsi..." Harry tapittaa edelleen Claraa silmiin. Hitot tätä mikään Malfoy rikkoisi, heidän juttuaan siis. Ei todellakaan. Pakko siihen oli olla joku keino, ettei Harryn elämän rakkaus ja elämän nainen joutuisi Malfoyn kanssa naimisiin. Oli vain pakko olla jokin keino. Aivan pakko. Kun tietäisi vain, että mikä. Kirjaston kirjat... tuskin niissä olisi mitään naintisopimuksista. Tai mistä sitäkään koskaan tiesi ennen kuin katsoisi mutta juuri nyt Harrysta ei kyllä ollut lähtemään minnekään. Kädet edelleen kiedottuna Claran ympäri. Suukottelee tytön kasvoja ja sitten suukko huulille. Ja taas Harry katsoo Claraa silmiin. "Minä rakastan sinua."
[<3]
|
|