|
Post by Harry Potter on Aug 13, 2004 11:41:56 GMT -5
[Harryn ja Siriuksen topici ♡]
Harry Potter makoilee yhdellä sairaalasiiven sängyistä. No ei poika varsinaisesti mitenkään sairas ollut etenkään enää mutta tämä nyt oli vain sinänsä sairas tekosyy olla Siriuksen seurassa, joka oli tuossa viereisellä sängyllä. Tai no... Ei Poppy ollut vielä Harrya täältä poiskaan päästänyt. Johtuiko se sitten siitä, että joku hullu Kuolonsyöjä oli käynyt pojan kimppuun kaksi päivää sitten huispauskentän pukuhuoneessa ja Harry oli saanut kärsiä kolme pitkään kestänyttä kidutuskirousta ja muuta vai johtuiko se sitten siitä, että pojan kummisetä Sirius Musta oli täällä myös? No hällä väliä Harrylle sinänsä, että poika sai ainakin olla kummisetänsä seurassa. Harvinaista sinänsä. Sirius kun sattui olemaan mies, jota epäiltiin hemmetin monen jästin ja Matohännän taposta, joka tosin oli lavastettu tapaus. Matohäntä eli ja oli tappanut ne ihmiset saadakseen Siriuksen Azkabaniin... Yksi syy lisää Harrylle vihata sitä äijää. Kuten sekin, että tyyppi oli Kuolonsyöjä ja kaikkea. Hiphiphurraa... Ja nyt Sirius joutui piilottelemaan. Pah. Niillä oli tähtäimessä väärä mies, kun ne Mustaa jahtasivat mutta miten sen todistaisi? Niin... Miten sen todistaisi? Kaikkihan olisi ainakin osittain hyvin, kun Sirius olisi vapaa syytteistä, joihin miehellä oli vain se osuus, että tuo mies oli ollut siellä paikalla. Harry tuijottaa ikkunasta ulos. Pimeydestä ja kuusta pystyi päättelemään, että tuolla oli yö. Ja Harry oli herännyt jonkin aikaa sitten. Tai sitten poika oli herännyt kauankin sitten mutta tuntui vain niinkuin olisi herännyt melko vasta. Joo-o. Ja mielessä tuhat miljoona sata yksi asiaa. Kuten se miten ihmeessä Christina oli päässyt Tylypahkan maille? Sitä ei tarvinnut edes miettiä mitä Sirius Tylypahkassa oli tehnyt kaksi päivää sitten... Harry tiesi jo vastauksen. No, onneksi Sirius oli täällä sattunut olemaan. Muuten Harry olisi ehkä tällä hetkellä kuollut. Tai ei sentään.. sen ilon Chrisse olisi joka tapauksessa jättänyt Voldemortille. No ei poika ainakaan tässä kunnossa olisi kuin oli nyt. Ei niin huonossa kuin Sirius - tai ainakaan ei siinä kunnossa ollut edes ollutkaan kuin Sirius oli ollut tänne tuotaessa mutta eipä sekään ollut kaukana ollut - mutta ei nyt välttämättä missään parhaassakaan. Ainakaan henkisesti. Kidutuskirous... jotain mikä oli pahimmasta päästä.
|
|
|
Post by Sirius Musta on Aug 13, 2004 12:26:24 GMT -5
Sirius Musta makaa sairaalasiiven sängyllä edelleen tajuttomana kahden päivän takaisesta kidutuksesta. Tai oikeastaan Mustalla ei enää ollut taju takataskussa, vaan tuo alkoi pikkuhiljaa heräillä. Mies raottaa silmiään hämärässä huoneessa. Missäköhän hän oikeastaan edes oli. Ei muuten ainakaan kalmanhanaukiolla. musta avaa silmänsä kokonaan ja hämmentyy hetkeksi totaalisesti kun tajuaa missä on. Tylypahkan sairaalasiivessä? Mitä hel... Mutta sitten ikävä päänvihlonta palauttaa muistikuvat Mustankin mieleen. Se saakelin hullu kuolonsyöjä, Lowell... Se akka oli kiduttanut Harrya, ja Sirius oli tullut paikalle kuultuaan ulkona ollessaan pukuhuoneesta kantautuvan huudon. Silloin Musta oli todentotta pelästynyt. Mutta oli onneksi tullut ajoissa, vaikkei Lowell olisi Harrya tappanutkaan, mutta huonosti olisi kuitenkin voinut käydä. Mutta missä Harry oli, mitä pojalle oli tapahtunut sen jälkeen kun Sirius, mitä ilmeisesti oli menettänyt tajuntansa? Se oli äärimmäisen noloa, ja Siriusta raivostutti miten hän oli voinut mennä pyörtymään. Mutta toisaalta minkäs sille mahtoi, sillä kidutuskirous ei ollut aikuiselle miehellekään mikään helppo juttu kun Kuolonsyöjä vielä pisti pahimman kirouksensa kehiin ei ollut oikein mitään tehtävissä. Hetken Sirius tyytyi vain makaamaan sängyssä paikoillaan ja totutteli ajatukseen Tylypahkassa olista. Kuka hänet muuten oli tänne tuonut? Toivottavasti kukaan jonka ei pitänyt, ei ollut nähnyt häntä. Ja Dumbledorelta tulisi jonkinlainen saarna hänelle, aikuiselle miehelle.. Noh, ei ollut siinäkään moittimista. Mutta Siriuksen oli saatava tietää missä Harry oli, vaikkakaan öisin ketään ei ollut liikkeellä, mutta hän mustautuisi Rohkelikkojen oleskeluhuoneeseen vaikka väkisin että näkisi oliko harry siellä. Sitten Sirius vilkaisee ympärilleen. Viereisellä sängyllä hän näkee tutun hahmon. Harry? No ainakin tuo oli hengissä, mutta oliko Harry kunnossa, oli toinen kysymys. Musta ponkaisee ylös, vaikka viiltävä kipu päässä ja muutamissa muissa paikoissa muistutteleekin että Mustanpitäisi pysytellä sängyn pohjalla. Mutta välittikö mies siitä? Ei todellakaan. Sirius jää tuijottamaan harrya, mitä se akka oli tehnyt hänen kummipojalleen. Oliko tuo edes suht kunnossa? No Sirius itse ei ollut, mutta entä sitten, hänelle tärkeämpää oli tällä hetkellä harryn vointi. Kevyessä valossa Mies saattoi havaita, että poika oli hereillä. "Harry?"
|
|
|
Post by Harry Potter on Aug 13, 2004 12:57:21 GMT -5
Herranjestas mikä päänsärky. Ja muuallekin ruumiiseen sattui aivan mukavasti. Ei nyt niin, että nämä kivut mukavia olisivat mutta kuitenkin. Hemmetin Christina... Harry passitaisi sen vielä Azkabaniin, jos olisi enää silloin elossa, kun niin voisi tehdä ilman, että se nainen pääsisi sieltä pakoon. Tai sitten voisi vain kokeilla, jos ankeuttaja vaikka suutelisi sitä naista. Joo-o. Harry kuulee kun Sirius ponkaisee ylös joskin ajattelee kummisetänsä vain kääntävän kylkeä tai jotain sinne päin. Mutta ei... sitten kuuluu tuon tuttu ääni. Poika hymähtää ja kääntyy sängyllään, katsoo Siriusta. Hmm... Ainakaan Musta ei enää ollut tajuton. Hienoa. Tosin eipä varmaan vielä aivan täysin kunnossakaan. Hienoa sekin koska Sirius tuskin olisi aivan heti lähdössä täältä pois ja tuskin Harryakaan ajettaisiin sairaalasiivestä pois ennen kuin Sirius olisi lähtenyt. Jos yritettäisiin ajaa niin ei poika minnekään lähtisi. Hähää.<br>"Sinulle on luvassa saarna Dumbledorelta. Kunnossa?" Virnistää hieman. Joo-o. Albus kyllä sanoisi Siriukselle aiheesta 'Sinun täytyy pysyä Kalmanhanaukiolla' mutta noh.. tässä tapauksessa Siriuksen Tylypahkan vierailu oli kyllä mahtava ajoitus. Todellakin. Ties mitä Christina olisi Harrylle tehnyt ellei Sirius olisi saapunut paikalle.
|
|
|
Post by Sirius Musta on Aug 13, 2004 13:27:41 GMT -5
Sirius helpottuu huomattavasti kun kuulee Harryn äänen. Ainakaan ei sitten mitään kuolemanvakavaa se muija ollut saanut aikaiseksi, vaikka siriukselta olikin lähtenyt taju. Noloako? Kyllä vain. Sirius hieraisee kädellään ikävästi särkevää päätään. "Kyllä kyllä, minä olen ihan kunnossa... Mutta entäs sinä?" Musta kysyy. Niin Siriuksen tapaista. Hän oli reilusti enemmän huolissaan Harrystä kuin itsestään tai siitä, oliko häntä nähnyt kukaan jonka ei pitäisi ja niin edelleen. Toisaalta hän tuskin olisitässä jos niin olisi ollut. Eiköhän hänet olisi viety Azkabaniin toipumaan, ja Ankeuttajien suudelma sitten siellä. Äh, melkoisen epämieluisa ajatus, ei kiitos. Saarna Dumbledorelta? "No sen minä arvaankin..." 'Sinun ei pitäisi poistua Kalmanhanaukiolta kun ankeuttajat ja ministeriö ovat perässäsi... Et voi auttaa Harrya missään asioissa Azkabanista käsin... Et saa jäädä kiinni..' ja niin edelleen. Dumbledore tarkoitti hyvää, ja ajatteli vain Siriuksen parasta, kyllä hän sen tiesi. Mutta ilmeisesti nuoruuden kuriton luonne oli siinä mielessä säilynyt, että tiettyä piittaamattomuutta Mustassa oli edelleen. Tosin oikeasti tässä tilanteessa piittaamattomuus oli vähän isompaakin. Piittaamattomuutta omasta hengestä tavallaan... Mutta eipä Sirius ajatellut asiaa sillä tavalla. Ja hänen oli käytävä välillä tarkastamassa että Harrylla oli kaikki niin kuin piti. Ja kaksi päivää sitten ei ollut. Ei todellakaan.. "Jos vielä ikinä näen sen akan, niin tapan sen..." Sirius murahtaa ja jää sitten tuijottamaan Harrya huolestuneena. Tämä ikävä paikkojen särkeminen ja kipu oli aika ikävää, joten olisi ehkä viisasta käydä makuulle, mutta ensin Musta tarvitsi vakuutuksen siitä että Harry oli kunnossa.
|
|
|
Post by Harry Potter on Aug 13, 2004 14:50:28 GMT -5
Mukava päänsärky, kyllä vain. Itseasiassa Harry ei pitänyt tästä päänsärystään ollenkaan eikä muistakaan kivuista mitä pojalla oli mutta minkäs teet, kun joutuu kidutettavaksi pitkäksi aikaa kolme kertaa yhden illan aikana. Melkein meni Harryltakin taju, ei sen puoleen. Poika hymähtää Siriuksen vakuutellessa nopeasti olevansa kunnossa. Harry kohauttaa olkapäitään. "Joo, ihan kunnossa. Mitä nyt päätä särkee ja muutenkin ruumista hieman mutta mitäs pienistä... Olemme me sentään kumpikin elossa." Harry virnistää Siriukselle hieman ja sitten päätä särkee pahemmin taas. Aua. Ei mukavaa mutta kaikkeen tottuu. Tosin ajatus siitä, että parin päivän takainen Kuolonsyöjän vierailu Tylypahkassa saattaisi toistua milloin vain, ei kuulostanut kovinkaan paljon sellaiselta mihin Harry voisi tottua ja vielä vähemmän se kuulosti mukavalta. Christina Lowell... nimi, jonka Harry painoi mieleensä, kun sen kuuli. Joutaisi Azkabaniin muiden Kuolonsyöjien kanssa jossain vaiheessa koko ämmä. Mikäli se Harrysta olisi kiinni... Tosin sen akan viimeiset sanat soivat edelleen pojan päässä.. 'Tämä ei jää tähän!' Kuulosti uhkaavalta.. Itseasiassa jopa sinänsä pelottavalta, että kun se oli jo kerran yrittänyt kai suunnilleen tappaa Siriuksen niin miksei se tekisi sitä Siriukselle uudestaan? Tai jollekin muulle sellaiselle, joka oli Harrylle tärkeä ihminen? Joskin Sirius oli kyllä se tärkein. Tuhahdus. Ja sitten hyppää istumaan sängyllä ja katsoo tuimasti Siriusta. Suuttunut? No jotain sinne päin. Mutta se, että Sirius tappaisi Christinan...Kyllä Musta siihen pystyisi mutta ei tuo mies saisi tehdä sitä! Joutuisi vielä Azkabaniin. Taas... Ja Siriushan ei varmasti sinne halunnut eikä Harry todellakaan halunnut Siriuksen sinne joutuvan. Poikahan hajoaisi palasiksi! Se olisi lähes yhtä paha kuin, että Sirius olisi ... kuollut. "Etkä tapa! Sitä ei tapa kukaan muu kuin ehkä joku ankeuttaja! Tai joku muu mutta et sinä!" Aua. Äskeinen ylöspomppaus sattui. Mitä väliä? Ei tällä hetkellä yhtään mitään. Pieni irvistys käväisee äkäisillä kasvoilla. Uskaltaisi vaan joutua taas Sirius Azkabaniin... Harry hakisi kummisetänsä sitten pois sieltä.
|
|
|
Post by Sirius Musta on Aug 13, 2004 15:29:35 GMT -5
No ainakin Harry vaikutti olevan suhteellisen kunnossa. Se oli hyvä, sillä jos Harrylle olisi sattunut jotain, olisi ollut varmaa, että Sirius olisi painunut heti etsimään Christinan ja tappanut tuon. Tai sitten toisinpäin, mutta... Mutta toisaalta. Oliko väliä olisiko Sirius tuomittu vielä jokun toisenkin murhasta kuin Piskuilanin. Hän oli istunut vankilassa kaksitoista pitkää vuotta tyhjän takia, ja syyttömänä. Pahus vieköö, jos hän olisi oikeasti tappanut jonkun, niin ainakin olisi ollut syy istua ne kaikki vuodet vankilassa Azkabanissa. Sillä Sirius ei aikonut jäädä enää kiinni. Hän ei palaisi azkabaniin. Ankauttajat eivät häntä saisi. Ei koskaan. Eikä milloinkaan. Sitäpaitsi miksi ministeriö tuomitsisi hänet kuolonsyöjän taposta? Silloin selviäisi, että Christinakin kuuluu kuolonsyöjiin ja niin edespäin... Mutta ministeriö tuskin piittaisi siitä kun kyseessä oli juuri Sirius Musta. Mikä tahansa teko riitti syyksi pyydystellä Musta takaisin Azkabaniin. Mutta ei, hän ei antautuisi helpolla. Ehei. "Rauhoitu nyt. Ensinnäkään, et saa ruveta pomppimaan sängystä puolikuntoisena, toiseksi, minä en varsinaisesti ollut tosissani, ja vaikka olisinkin... Unohda se." Sirius murahtaa ja tuijottaa Harrya. No ei hän tästä suoraa päätä syöksyisi Lowellia tappamaan, eikä nyt muutenkaan, mutta jos tuo joskus osuisi Siriuksen tielle... Eikä ollut ollut Lowellille ensimmäinen kerta, kun nainen kidutti nuoria, tai lapsia... Ja kyllä sekin oli Siriuksen tiedossa. Azkabanin seinien sisällä kuuli kaikenlaista... Kohta olisi taas parasta hetki levätä, sillä ympäri ruumista tuntuva kipu ei ollut mikään upea kokemus.
|
|
|
Post by Harry Potter on Aug 13, 2004 15:44:02 GMT -5
Entä jos Sirius joutuisi takaisin Azkabaniin? Pah, ei tuo mies sinne suostuisi takaisin menemään. Eikä Mustaa oltu tähänkään mennessä saatu kiinni ja tuskin edes saataisiin. Tosin Lucius Malfoy ja olettettavasti myös Voldemort ja muut Kuolonsyöjät tiesivät Siriuksen olevan rekisteröitymätön animaagi, senhän oli Christinakin tiennyt. Ja nyt Harry sen vasta sinänsä tajusi.. Ja Luciuksella oli jotain ihme sananvaltaa ja vaikutusvaltaa ja rahaa... Helpottaisi ehkä Siriuksen saamista Azkabaniin mutta ei tuota miestä saisi sinne taas passittaa. Ehei. Harry ei todellakaan haluaisi kuulla, että kummisetänsä oli jälleen siellä helvetissä. Se tästä nyt vielä puuttuikin. Mies kun laitettaisiin luultavasti sinne mistä syystä tahansa. Vaikka sitten Christinan taposta... Kuolonsyöjän tappamisesta Azkabaniin? Pyh. Noh kaikki oli mahdollista mutta... Pitäisikö sitten vain heittää taikasauvansa syrjään ja huutaa niille jotain sellaista, että ne voisivat tappaa aivan vapaasti ja ettei kyseinen henkilö - eli se joka taikasauvansa oli syrjään heittänyt - estelisi? Pah. Tuskinpa. "Äsh, pikku pomppu ylös... Ei se nyt niin vakavaa pitäisi olla. Okei, sattui hieman jälkeenpäin mutta mitäs pienistä. Ja unohda itse tuo Christinan tappo..." Harry tuhahtaa, taas. Ja vetää polvet koukkuun ja nojaa polviin. Vilkaisee ulos... aivan pimeää ja tähtitaivas ja kuukin mollotti tuolla. Jippii. Katse takaisin Siriukseen. "Mitä sinä edes täällä silloin teit? Ei nyt sillä.. Juuri oikea ajoitus. Ties miten siinäkin olisi käynyt ilman sinua..." Poika hymähtää sanojensa lopuksi. Joo-o. Jos Sirius ei olisi tullut ja Christinan huomio ja loitsut ja kiroukset olisivat olleet sen koko ajan Harryssa... Harry ei edes halunnut tietää missä olisi, jos niin olisi käynyt. Tai ehkä poika olisi täällä mutta missä kunnossa? Tai ehkä Chrisse olisi vienyt Harryn Voldemortin eteen.. Tai siis Voldemortin luo. Huh.
|
|
|
Post by Sirius Musta on Aug 13, 2004 15:56:06 GMT -5
Äh, Siriusta ei yksikään elävä, eikä sen puoleen kuollutkaan saisi enää takaisin Azkabaniin. Hän oli tuhlannut aikaansa sielä jo tarpeeksi, ja itseasiassa kaksitoista vuotta liikaa. Mutta oli pysynyt järjissään, ja sekin vain sen avulla, että mies tiesi koko ajan olevansa syytön, ja Musta odotti vain tilaisuutta karata, ja löytää Harry. Ja lopulta se oli onnistunut. Monen vuoden odotuksen jälkeen. Ja nyt kun Sirius oli saanut maistaa kunnolla vapautta, ja elää vapaana, häntä ei enää vietäisi Azkabaniin. "Ei pitäisi olla niin. Mutta saat luvan rauhoittua silti. Sitäpaitsi sinun pitää levätä." Musta sanoo. Jep, Harry tarvitsi lepoa. Ja niin oikeastaan siriuskin, mutta väliäkös sillä, kyllä sitä ehtisi vielä myöhemminkin lepäillä laakereillaan jos olisi hengissä. Mutta harryn ikäisenä ei kannattanut säheltää mitään puolikuntoisena. Eikä nyt oikeastaan mustankaan ikäisenä, mutta Sirius tuppasi keksimään tekosyyn, jonka varjolla vahtie, että harry lepäisi tarpeeksi. Sitäpaitsi kohta Siriuksen olisi palattava Kalmanhanaukiolle. Mitä pikemmin, sen parempi. "Mitäkö tein täällä? No mitäs luulisit? Tulin moikkaamaan sinua. Ja ilmeisesti kreivin aikaan..." Mies naurahtaa. Auts, nauraminen se vasta päässä mukavalta tuntuikin. Parasta olisi ehkä käydä makuulle ennen kuin pääsä ruoeaisi heittämään tämän enempää. Musta kasaa muutaman tyynyn päänsä alle niin, että saattoi tarkkailla Harrya.
|
|
|
Post by Harry Potter on Aug 13, 2004 16:22:24 GMT -5
Joo-o. Kyllähän Harryn kieltämättä olisi parempi rauhoittua. Muuten pääsisi täältä ehkä pois vasta paljon Siriuksen jälkeen ja kun Sirius olisi täältä lähtenyt niin eipä Harrylla keskusteluseuraa olisi. Kamala ajatus. Hyh. Joten parempi yrittää lähteä täältä samaan aikaan Siriuksen kanssa. Kyllä vain. Poika naurahtaa noille Siriuksen sanoille. "Joo, juuri oikeaan aikaan todellakin. Tiedä vaikka se olisi vienyt minut Voldemortin luo vielä, jos sinä et olisi saapunut paikalle. Ja Dumbledore saapui sitten myös juuri oikeaan aikaan paikalle... Ilman häntä saatettaisiin olla aivan muualla kuin täällä. Ja jotenkin tuo sinun vastauksesi ei ollut yllätys. Hiivitkö sinä yleensäkin Tylypahkan pihamailla katselemassa, jos minua näkyisi?" Harry virnistää. Mutta joo, Sirius oli oikeassa. Poika tarvitsi lepoa. Jotenka Harry rojahtaa takaisin sängylle makaamaan joskaan untahan tuo nyt ei varmasti saisi pitkään pitkään aikaan. Jos se Kuolonsyöjä tulisi tänne sairaalasiipeen ja... Äsh. Eikä tulisi. Mutta toisaalta, olihan Christina tullut koulun alueellekin ilman, että kukaan oli huomannut. Jos sen onnistuisi tulla tännekin.. Joo ja tästä lähtien Harry sitten varmaan säikkyisi, että se tulisi rohkelikkojen oleskeluhuoneeseenkin. Mahtavaa. Siitähän se riemu syntyisikin. Kuolonsyöjä oleskeluhuoneessa. Ei hyvä. Eikä mukavaa. Kenellekään.
|
|
|
Post by Sirius Musta on Aug 13, 2004 16:36:17 GMT -5
Sirius hymähtää sängyllä maatessaan. Onneksi sairaalasiipi oli muuten tyhjä niin saattoi jutella normaalisti. "No jos ihan tarkkoja ollaan, niin olen käynyt täällä pari kertaa tarkistamassa tilanteen. Ja ilmeisesti jatkossa on syytä tehdä samoin Dumbledoren saarnoista huolimatta." Musta naurahtaa. Miten kidutuskirouksen jäljiltä pystyikin jäämään tällainen olo... Aika ikävä, kieltämättä. Ai, Dumbledoreko heidät oli pukuhuoneilta hakenut. "No hyvä että paikalle osui juuri Dumbledore..." Musta sanoo. Todentotta,kuka tahansa voisi tällä hetkellä paljastaa hänen olinpaikkansa ja passittaa hänet Azkabaniin. Tai siis sitä sopisi yrittää. Ei muuten taatustu onnistuisi. Eikä kuolonsyöjä linnaan tulisi. Christina saattoi päästä huomaamatta linnan muurien sisäpuolelle, mutta sisään ei huomaamatta pääsisi. "Eikös Rohkelikossa ole yksi Lowell? Sinun ikäisesi käsitääkseni?" Sirius kysäisee äkkiä.
|
|
|
Post by Harry Potter on Aug 13, 2004 17:01:37 GMT -5
Harry tuijottaa Siriusta pimeässä. Siis m-i-t-ä?! Musta oli käynyt Tylypahkan mailla tarkistamassa, että kummipojallaan oli kaikki kunnossa mutta ei ollut sitten voinut Harrylle mitään paikallaolostaan ilmoitella? Phöh. Vaikka oliko se ihme? Kun halusi pysyä piilossa ja olla huomaamatta paikalla niin... No ainakaan Sirius ei ollut jäänyt kiinni, sehän se pääasia oli. "Äsh, pieni välikohtaus, jossa sinä satuit paikalle juuri oikeaan aikaan. Ja jollaista ei ole koskaan ennen sattunut... siis, että joku hullu Kuolonsyöjä tulisi tänne ja alkaisi riehumaan. Kerta se on ensimmäinenkin ja toivottavasti viimeinen." Taas tuhahdus ja poika alkaa tuijottaa kattoon. Eipä huvittaisi hirveästi ainakaan heti törmätä Christinaan taas. Ei todellakaan. Ja tuo ei jäisi tuohon mitä sen ämmän sanoihin oli uskominen... Hemmetti. Vilkaisee Siriusta ihmeissään. Miten Musta tiesi? "Joo, Rohkelikossa tosiaan on minun ikäiseni Lowell. Itseasiassa voin sanoa itseäni hänen ystäväkseen. Etunimi on Felix. Miksi niin?"
|
|
|
Post by Sirius Musta on Aug 14, 2004 4:33:18 GMT -5
Sirius hymähtää itsekseen. Ilmeisesti olisi viisasta käydä jatkossakin iltaisin seurailemassa harryn harjoittelua. "Olenhan minä vähän seuraillut sinun harjoitteluasi... Koirana on helpompi sitten liikkuakkin. Ja pysytellä piilossa." Sirius sanoo ja vilkaisee Harrya. Ei olisi ehkä aivan viisasta paljastaa Harryllekaan olevansa tylyphakassa, sillä ulkona saattoi olla muitakin iltaisin, jolloin oli vaikeaa erottaa ulkona liikkuvia hahmoja. Paitsi, että oli koiran aisteista hyötyä melkoisen usein. Mutta ei siinä muodossa hirveän kauaa viihtynyt. Sitäpaitsi Sirius oli riskinottaja. Ja riskeerasi kyllä joskus vähän liikaakin ajattelematta sitä itse niinkään paljoa. "Pieni välikohtaus? Minä en kyllä kutsuisi sitä ihan pieneksikään. Ties mitä se hullu akka olisi tehnyt. Ei Christina sinua olisi voinut tappaa, mutta pahaa jälkeä voi saada aikaan muutenkin..." Sirius sanoo tuijottaen sairaalasiiven kattoon. Tosiaan, pahaa jälkeä se muija olisi voinut tehdä. Ja Siriuksen se olisi voinut vaikka tappaa, mikäs siinä olisi estänyt. Tosin harrya saattoi pidätellä uhkaamalla tappaa Sirius. Ja Harry ei olisi antanut Siriusken kuolla, vaikka Musta olisi käskenytkin. Musta hymähtää. No siinä tapauksessa hän oli muistanut oikein joskus Azkabanissa. Sielä ollessaan kuuli kaikenlaista kuolonsyöjistä, ja "entisistä" sellaisista, mitä he olivat tehneet. "Kunhan kysyin. Tiesitkö että Christina on tämän Felixin täti?" Sirius sanoo tuijottaen ensin hetken kattoa, ja kääntyen sitten taas katsomaan Harrya, maaten selällään sairaalan sängyllä...
|
|
|
Post by Harry Potter on Aug 14, 2004 11:55:31 GMT -5
Mitä? Sirius oli seurannut Harryn harjoituksia? No ei ollut koskaan voinut tosiaan tulla mitään pojalle sanomaan, kun Harry yleensä iltaisin oli yksin tuolla kentällä harjoitellut? Pirulainen... Toisaalta sinänsä vain hyvä asia, että jos sinne joku sellainen ei kaivattu henkilö olisi paikalle sattunut niin sitten olisikin tullut ongelmia. Mutta ... Olihan Sirius senkin riskin ottanut, että oli Tylypahkaan asti tullut. Miksi ei samantien sitä, että puhuisi Harryn kanssa? Pääasia, ettei Musta ollut jäänyt kiinni. Harry hymähtää. "No okei, ei se ollut pieni välikohtaus tai pieni juttu muutenkaan mutta ei olisi sekään, jos sinä jäisit kiinni. Sitäpaitsi täällä on Dumbledore, Ron, Hermione ja Clara... Tai siis kun.. siinä on riskinsä ja... äsh, en minä halua, että sinä jäät kiinni koska tulet tänne katsomaan minua." Kyllä kai Harry itsestään huolen pitäisi. Ja Dumbledore oli jo muutaman kerran pelastanut Harryn hengen. Tosin äsken olisi voinut olla melkoiset seuraukset, jos Sirius ei olisi tullut. Mitä ne seuraukset sitten olisivat olleet, sitä Harry ei välttämättä halunnut edes tietää. Poika huokaisee hiljaa... Joo-o. Kuolonsyöjä Tylypahkassa. Ja mitä seuraavaksi? Voldemort itse marssisi tänne? No tuskin vaikka eipä siitä koskaan tiennyt. Harry katsoo yllättyneenä Siriusta. "En. En todellakaan tiennyt.... Nyt tiedän sitten senkin. Mistä sinä sen tiesit? Tunnetko sinä sen akan?"
|
|
|
Post by Sirius Musta on Aug 14, 2004 13:38:50 GMT -5
"Äh, et sinä saa minua enää pysymään täältä poissa kun käyt iltaisin ulkona. Kuolonsyöjä pääsi muurien sisäpuolelle kerran, joten hän pääsee toistekin, jos vain haluaa." Sirius hymähtää. Jep, ja vaikka hän sanoisikin Harrylle ettei tulisi tänne, niin tulisi kuitenkin, että turha kai tuolle oli sellaista luvata. "Enkä viitsi tulla juttusille, kun voi olla, että pimeällä pihalla on muitakin, joiden ei olisi niin suotavaa nähdä minua. Ymmärräthän?" Musta kysyy hymyillen. Sitten mies katselee hetken kattoon ja sulkee silmänsä. Huh, itseasiassa tässä huoneesa oli tullut aikoinaan oltua vähän turhankin moneen otteeseen. Kaikenlaistahan silloin koulussa satui varsinkin kun sattui olemaan sellainen rämäpää joita hän, ja James olivat olleet. Kohta Musta kääntyy taas katsomaan harrya. "Enkä minä jää kiinni." Mies sanoo virnistäen. Niin, ei hän todellakaan aikoisi jäädä kiinni jos se vain yhtään hänestä riippui. Ja riippuihan se. Ai tunsiko Sirius Christinan? No tavallaan... Tai oikeastaan ei... "En minä häntä erityisemmin tunne. Mutta Azkabanissa kuulee käytävillä kaikenlaisia juttuja. Ja varsinkin kuolonsyöjistä. Kai arvaat millaista porukkaa sielläkin selleissä lojuu. Voldemortin kannattajia siellä sun täällä..." Jep, olihan siitä silloin kuultu kun Lowell oli tappanut veljensä vaimon, ja paria vuotta myöhemmin kiduttanut sitten veljensä poikaa. Kyllä Azkabanissa kuuli ennemmin tai myöhemmin lähes kaikki jostain kautta...
|
|
|
Post by Harry Potter on Aug 14, 2004 15:37:41 GMT -5
"Joo mutta miksi käyttää samaa ideaa kaksi kertaa? Pitää kai vain toivoa, että tuo oli kerta visiitti eikä toistu. Tai sitten voisi vain toivoa, ettei seuraavaksi pamahda paikalle itse Voldemort." Tai mikäpäs siinä vaikka pamahtaisikin. Eikä se edes olisi mikään ihme vaikka se saapuisi paikalle... Olihan tänne tullut sen Kuolonsyöjäkin jo. Tai no, Lucius Malfoy oli käynyt koululla useammankin kerran ja se taisi olla jokaisessa huispausottelussakin. Tai oli ainakin ollut toisena vuonna. Eipä ollut pahemmin tullut siihen katsomoon sen jälkeen katseltua... Jos se Lucius siellä olisi niin Harrya ei yhtään huvittanut sen rumaa naamaa katsella, ei nyt millään pahalla eikä millään hyvällä sille Malfoyn Lordillekaan. Pyh. Harry hymähtää. "Joo, ymmärränhän minä. Ei kai sitä voi tuon Kuolonsyöjä tapauksen jälkeen olla ymmärtämättäkään..." Pojan kasvoilla käväisee jokin irvistyksen ja virnistyksen sekainen ilme. Niinpä niin... Mistä sitä koskaan tiesi kuka tai mikä Tylypahkan pihamailla iltaisin liikkui? Jaa paitsi että Harry oli alkanut olla siellä melko tuttu näky, kun ei muulloinkaan ehtinyt harjoittelemaan. Jälki-istuntojen ja läksyjen syy sinänsä... Ja pitäisi kai se jotain muutakin ehtiä tekemään kuin koulujuttuja. Kuten Claran kanssa aikaa viettämään. Siihenpä se aika suurimmaksi osaksi kuluikin. Läksyt, Clara, jälki-istunnot ja huispausharjoitukset yksin joka ilta. Mutta eipä Harry voisi olla harjoittelemattakaan. Kohtalokasta joukkueelle. Harry tuijottaa kattoa. Joo, Siriuksen olisi parempi todellakin olla jäämättä kiinni. Jäisi vähäinenkin yhteydenpito Siriuksen kanssa silloin pitämättä. Ja sehän ei tietenkään olisi ollenkaan mukavaa. Äsh... Tänne tarvittaisiin joku positiivisempi puheenaihe. Poika raapii päätään hiusten kohdalta. Mikä koira Harrysta oli tulossa, kun päätä kutitti? Eh... tuskin mikään. Mutta oikea riiviö koulussa tästä pojasta sen sijaan oli tullut. Minkäs sitä voi, kun Kelmin poika sattui olemaan. Ja samassa huoneessa ihka-aito kelmikin. Kelmistä puheenollen.. Millainenkohan James oli koulussa? Tai Lily? Tai Sirius? Harry kääntyy takaisin Siriukseen päin, katsoo tuota miestä. Suostuisikohan Sirius? Tällä pojalla kun oli idea... "No se niistä Kuolonsyöjistä ja muista... Aivan vain tunnelman keventämiseksi vaikka se ehkä parantaakin tunnelmaa vain väliaikaiseksi - niinkuin täällä edes huono tunnelma olisi mutta puheenaihe ainakin paranee.... [*Harry empii hetken*] Kerro sinun kouluajoistasi. Ja vanhempieni kouluajoista siinä samalla." Toivottavasti Sirius innostuisi aiheesta yhtä paljon kuin Harry. Pojan silmät kun oikein loistivat tiedonjanoa ja innostusta. Nyt löytyi todellakin sellainen aihe, joka sai tämän pojan innostumaan aiheesta. Virnistää Siriukselle.
|
|