Kaksi päivää myöhemmin

[Harry Potter]

Hetken hiljaisuus... Harry katsoo ikkunasta ulos sängyllään maaten. 'Älä edes ajattele sitä. Hän on tuossa, hänellä ei ole mitään hätää... Enää ainakaan. Ei hän kiinni jää eikä häntä sinulta pois riistetä.' Poika räpyttelee silmiään ja puree huultaan. Olisiki noin helppoa vain sanoa tuo ja olisikin totta. Mutta ei... Sirius kun oli edelleen mies, jota pidettiin syyllisenä sen koko kadun räjäyttämiseen. Ja ainoa asia mihin mies todella oli syyllinen oli pakeneminen Azkabanista. Ei, ei Siriusta saisi ottaa Harrylta pois. Liian tärkeä ihminen tälle pojalle. Liian rakaskin jopa vaikka sitä ollutkaan koskaan tullut ääneensanottua, joka tosin johtui kai siitä, että se oli sanomattakin selvää [miehet...].
Sirius oli aina paikalla joko sattumalta tai ei kun Harry tuota miestä tarvitsi, tuolle pystyi puhumaan milloin vain mistä vain ja tuo mies riskeerasi henkensä tullakseen Harrya tapaamaan ja muuta mukavaa. Ehei, tämä poika ei suostuisi siihen, että Sirius otettaisiin myös tältä pois. Nielaisee.
Harry kuuntelee hymy kasvoillaan mitä rakas kummisetänsä tuossa selittää. Poika hymähtää.
"No joo.. Eiköhän minulla tosiaan mahdollisuudet auroriksi ole. Kai sitä pystyy mihin vaan, kun tarpeeksi itseensä uskoo. Sitäpaitsi minä en anna Kalkarokselle tai etenkään Malfoylle sitä iloa, että minusta ei auroria tulisi. Tai kenellekään muullekaan."
Ehei, sitä iloa ei kenellekään suotaisi. Ei todellakaan. Heh, täältä päästessään kuulisi varmaan taas jotain aivan vääriä teorioita siitä miksi poika oli ollut täällä sairaalasiivessä pari päivää. Jep jep. Eri asia sitten mitä kaikkea ihmeteorioita siitä liikkuisi...
"Ja huomenna taas kuuntelemaan ihmeteorioita siitä miksi minä olen täällä ollut pari päivää... eh. Jos yksikin liittyy Malfoyhin..."
Varmasti tosin liittyisi.

[Sirius Musta]

Sirius tuijottelee hetken kattoon sängyllään maaten. Eihän täältä mielellään olisi kotiin lähtenyt. Tai noh, Kalmanhanaukiolle... Sirius kun ei edelleenkään pitänyt paikkaa kotinaan, vaikka siellä joutuikin päivät pitkät olemaan. Ei. Ei hänellä ollut kotia. Ja Azkabanista ei tulisi hänen kotiaan enää toiseksi 13 vuodeksi. Sinne häntä ei enää elävänä saataisi. Musta kun ei jättäisi kummipoikaansa tänne tietämään Siriuksen saaneen ankeuttajien suudelman ja niin edelleen... Ehei, hän aikoisi pysyä vapaana. Sirius naurahtaa harryn sanoille. No oikea asenne tuolla ainakin oli. periksi kun ei antaisi, niin kyllä tuosta pojasta aurori tulisi. Aivan varmasti. "Jep, etkä anna kenenkään muuttaa sitä mielipidettä, että sinusta tulee aurori. Tottahan se on että rautaisella tahdolla tekee ihmeitä." Musta sanoo hymyillen. Totta, periaatteessa. Heh, aivan, huomenna koulu olisi jo varmaankin täynnä eri teorioita Harryn sairaalasiipivierailusta. Mutta totuuttahan kellekkään ei oikein voinut kertoa. Kuolonsyöjä ilmaantui Tylypahkaan... seuraisi yleinen kaaos, kun porukka kauhistelisi, että mitä jos se tulee uudelleen. Jep... No toivottavasti harry jaksaisi kuunnella taas niitä ihme huhuja... "No, koita jaksaa niitä... Ei sitä taas kauaa kestä." Sirius sanoo virnistäen. No helppohan hänen oli sanoa.. Tai noh, ehkä kukaan ei kuiskinut hänen selkänsä takana johtuen lähinnä siitä ettei hän voinut mennä lainkaan ihmisten ilmoille... Se nimenomaan olikin tämän miehen ongelma...

[Harry Potter]

Harry tuijottaa kattoon. Mitähän kaikkea ihmeteorioita tuolla olisi siitä, että tämä poika oli sairaalasiivessä helmikuussa? Heh, meni jäälle luistelemaan ja ei mennyt aivan nappiin. Mitähän niille sitten keksisi selitykseksi? Tosin ainahan oli mahdollisuus, ettei kommentoi mitään.
"Minä en kommentoi niille mitään... Totuutta en varmasti kerro ja en jaksa mitään jäällä kompasteluvalettakaan keksiä. No comments."
Poika naurahtaa vaisusti. Edes Malfoy tuskin olisi niin tyhmä, että menisi totuuden kertomaan, jos itse olisi ollut sairaalasiivessä samasta syystä. Kuolonsyöjä Tylypahkassa.. Se ei oikein kuulostanut mitenkään normaalilta vaikka koulun henkilökuntaan entinen Kuolonsyöjä kuuluikin. Siitähän tosin Ministeriö vasta 'riemastunut' olikin. No juu.. Harry tosiaankin jättäisi vain kommentoimatta koko asiaa.
Ja Sirius palaisi huomenna kotiinsa Kalmanhanaukiolle.. Sinänsä hyvä että mitä kauemmin rakas kummisetä olisi täällä niin sitä pahempi sinänsä koska siinä oli kiinnijäämisen riski. Ja kyllä Harry vielä Siriuksen näkisi. Jep jep. Ei Sirius jäisi kiinni mutta mikäli Harrysta olisi kiinni niin Matohäntä kyllä jäisi. Hmm... tuossa olikin ideaa. Napata se saastainen valehteleva rotta ja Sirius olisi sen jälkeen vapaa mies. Jeap.
Koti? Nah, Tylypahka oli Harryn koti. Todellakin, sitä tämä koulu oli vaikka koulu olikin. Ja kesäkuun jälkeen alkaisi taas se 'aina yhtä ihana' kesäloma. Pitäisi kai vain toivoa, ettei tänä kesänä tulisi lähes ankeuttajan suutelemaksi.
"Ehkä se menee siitä sitten ohi... Tai ainakin sitä sopii aina toivoa."
Ja ehkä Harry saisi kesälomansa olla ankeuttajilta rauhassa kuten muiltakin epämukavilta asioilta mikäli Dursleyn perhettä ei laskettaisi mukaan koska heiltä ei varmasti saisi olla rauhassa. Ehkä huispatessa saisi sentään olla riiviömäisiltä ryhmyiltä rauhassa eikä päätyisi tänne taas. Ja ehkä mikään Kuolonsyöjä ei tulisi tänne koululle tai Siriuksen kimppuun enää.. Ehkä...
"Meni tai niin nyt sinä saat kertoa lisää kouluajoistasi."

[Sirius Musta]

Sirius hymähtää. No ehkä asiaa vain kannattaisi jättää kommentoimatta. Eihän se oikeasti kellekkään periaatteessa kuulunut miksi Harry oli sairaalasiivessä ollut. Mutta ihmiset nyt ovat uteliaita, ja tahtovat muutenkin aina kehitellä kaikenlaisia draamoja, kuin elämässä nyt ei olisi jo muutenkin tarpeeksi jännitystä. Toisaalta, tuskin yhdenkään oppilaan arvaus menisi lähellekkään oikein. Sen verran uskomaton tapaus oli. Oli nimittäin oikeasti melkoisen arveluttavaa, kun ei yhtään tiennyt kuinka Kuolonsyöjä oli Tylypahkan alueille päässyt..
No jokatapauksessa. Siriuksen olisi heti huomenaamulla lähdettävä pois, vaikka tällä hetkellä oli sanomattakin selvää, että hän olisi jäänyt tänne tämän tapauksen jälkeen katsomaan, ettei Harrylle kävisi mitään, mutta se kun nyt ei sattunut käymään. Ja siitä Dumbledore pitäisi huolen.. Ja Sirius pitäisi huolen siitä, että Dumbledore pitäisi Harrya tarkasti silmällä. Sirius kääntyy taas vilkaisemaan Harrya. Sitten mies naurahtaa kääntyäen katseensa kattoon. "Vai sinä haluat kuulla lisää kouluajoistani.." Sirius katselee hetken hiljaisena kattoon.. Mitähän harrylle sitten kertoisi..? "No haluat varmaan kuulla jotain isäsi ja äitisi kouluajoista? Miten he päätyivät yhteen ja sellaista.." Musta sanoo hymähtäen. "Täytyy sanoa, että emme mekään oikein uskoneet, että heistä tulisi pari.. Lily ei oikein.. Noh, sulattanut sitä, että me olimme vähän väliä Kalkaroksen kanssa rähisemässä. Ja James teki itsestään aina täydellisen narrin Lilyn lähettyvillä. Lily taas yritti olla piittaamatta, mutta Jameskin sitten vähän rauhoittui ajan myötä.." Sirius puhuu hymyillen. Kouluajoilta oli paljon hyviä muistoja.. Hyviä muistoja Jamesista, Lilystä, Lupinista... Oli vain täysin epäreilua, ettei Harrylla enää ollut äitiä ja isää erään aivokääpiön takia. Tai itseasiassa kahden aivokääpiön..
"Ja sitten lilynkin oli myönnettävä, että James oli hyvä tyyppi. Eikä siinä sitten kestänyt kauaa, kun he olivatkin yhdessä.. Mutta Kalkaroksen kanssa tappelu ei kyllä loppunut siihen..." Sirius sanoo virnistäen. Jamesista ja Lilystä olikin sitten hyviä muistoja aivan hemmetin paljon. Ei juuri muita ollutkaan kuin hyviä. Toisin kuin eräistä, joita ystäväkseen luuli, mutta joka sitten osoittautuikin täydeksi petturiksi, ja pelkuriksi.

[Harry Potter]

Huah. Mitähän teorioita tästäkin kuulisi? 'Potter näki ankeuttajan muodon ottaneen mörön ja pyörtyi.' No varmasti. Malfoylta voisi tuota jopa odottaakin. Tai sitten Draco ehkä väittäisi Harryn törmänneen ankeuttajaan. Tai Tällipajuun. Tai saaneen Malfoylta turpaan. No se tästä vielä puuttuisikin.
Harry vilkaisee Siriusta. Oi kyllä.. Harry halusi tietää lisää kummisetänsä - ja samalla myös vanhempiensa ja Lupinin kouluajoista. Ja erään pannupään mutta kyseistä henkilöä ei nyt jäädä miettimään.
Poika naurahtelee Siriuksen kertoessa tuota mitä kertoo... Juu-u. Eh, James oli rauhoittunut? Ehkä Harrykin joskus. Mikäli edes oli samanlainen riiviö kuin isänsä tosin siitä nyt kuuli yhtenään, että tämä sellainen oli. Hymy kasvoilla.
"Siistiä... Ja Karttakin tuli varmaan joutuneeksi monta kertaa vääriin käsiin?"
Harry virnistää. No sen aikana mitä se Kartta oli Harrylla ollut niin olihan se tullut oltua ainakin Kalkaroksen, Voron ja Kyyryn käsissä. Jota tosin oli luullut Vauhkomieleksi mutta kuitenkin.

[Sirius Musta]

Sirius naurahtaa omaperäisellä, haukahtavalla tavallaan. "Kas kun tulit ottaneeksi kartan puheeksi.." Sirius sanoo virnistäen. "Itseasiassa muistin tässä juuri yhden kerran kun se sattuneesta syystä joutui Vorolle, joka nyt yhtenään takavarikoi meiltä tavaraa, kuten tyhjän pergamentin.. Tai niin se pölvästi luuli..." Musta sanoo. No tosiaankin, ja sitten oltiin lähdetty pelastamaan arvokasta karttaa vääristä käsistä. "Ja Jamesillahan oli näkymättömyysviitta. Ajattelimme sitten hakea kartan takaisin, joka nyt sitten olikin vähän hankalaa, kun ei tiennyt missä päin koulua kukakin liikkui, mutta me olimme kaikki neljä näkymättömyysviitan alla. Matohäntä nyt oli niin pieni, ettei se paljoa tilaa vienyt.. Joten mahduimme kaikki hyvin." Sirius sanoo. Äänensävystä voi kuulla aika ikävän sävyn Matohännän kohdalla. No olihan tuostakin ollut hyvä muistoja niin kauan, kun tuo sitten oli Potterit kavaltanut. Sen jälkeen jostain kumman syystä ei enää tullut yhtäkään yksittäistä hyvää muitoa mieleen Peteristäkään. "Noh, oli aika lähellä ettei siinä matkan varrella sitten paljastuttu muutamalla opettajalle.. Sitten piti yrittää houkutella Voro pois työhuoneesta, mutta kummitukset hoitelivat sen puolestamme." Visristys käväisee miehen kasvoilla. "Ja me livahdimme sitten Voron työhuoneeseen. Pengoimme tietysti koko pöydän laatikot, ennen kuin löysimme sen pahuksen kartan. Ja siinä samalla matkaan tarttui sitten kaikenlaista aiemmin takavarikoitua tavaraa.." Musta sanoo. No kiinni jäämättä siitäkin tempauksesta oli selvitty, mutta kyllä Voro olikin nelikkoa pitänyt sen jälkeen hyvinkin tiukasti silmällä.. "Ja olimme sitten vähällä jäädä kiinni Vorollekin, kun äijä paukkasi paikalle kesken kaiken ja ehdittiin juuri ja juuri kiskoa viitta päälle ja lähteä oleskeluhuoneeseen. Ja siellä sitten saatiinkin hyvät naurut Voron hölmöydelle." Sirius sanoo hymyillen. No tuon kaltaisia tempauksia sitä oli tullut tehtyä melko useasti.. Kouluajat olivat kyllä olleet loistavia.

[Harry Potter]

Harry vilkaisee Siriusta ja naurahtaa tuon Mustan haukahdusnaurahduksen jälkeen. Omaperäinen ja niin Siriusmainen kuin vain voi olla... Mahtavaa. Ja tuo mies lähtisi huomenna mutta toisaalta sinänsä vain parempi niin, kun ei ajatellut itsekkäästi. Joskus piti vain ajatella epäitsekkäästikin. Mutta saisi kyllä luvata, että pääsee turvallisesti takaisin kotiin. Ehkä Dumbledore jopa käskisi Siriuksen ilmoittaa asiasta? Ei voi tietää mutta sen parempihan se kai nyt sinänsä olisi... Tai no... No sitten ainakin tietäisi kummisetänsä päässeen kotiin asti.
Harry nauraa tuota Siriuksen tarinaa kuunnellessaan. Jahhas, että Kelmit taas olivat olleet vauhdissa. Ei niin ettei Kolmikko olisi ollut tässä vuosien mittaan. Eikä niin ettei olisi tullut monta kertaa joko melkein jäätyä kiinni tai sitten todellakin jäätyä kiinni. Eikä nyt silläkään, etteikö koulusta erottamistakin olisi monen monta kertaa tullut jo pelättyä. Ja minne Harry sitten menisi, jos täältä lentäisi ulos? Dursleyn perheen kokovuotiseksi riesaksi? Juu, ei kiitos. Olihan tässä koulussa tullut pysyttyä jo tähänkin asti, pysyisi vielä pidempäänkin.
Naurahdus vielä loppuun.
"No ei voi teistäkään sanoa, etteikö teille olisi sattunut ja tapahtunut..."
Harry virnistää ja eipäs sitten sanokaan enempää mikäli nyt oli edes mitään ollut sanomassa, kun Poppy astelee paikalle.
"Herrajesta, vieläkö te valvotte? Nukkumaan siitä niin kuin olisitte jo!"
Matami tuhahtaa ja menee toimistoonsa tai ainakin lähtee tuosta yhtä nopeasti kuin oli tullutkin. Minne lie sitten meneekin. Jupisten mennessään jotain.
Harry naurahtaa ja irvistää Siriuksen suuntaan. Jaa nukkumaan? Nukkuisi Poppy vain itse, kun olisi 15 - vuotias tyyppi, jota kutsuttiin ihmepojaksi ja muuta epämukavaa ja sitten hyökkää Kuolonsyöjä kimppuun koska Voldemort on käskenyt tehdä niin ja Sirius tulee ja pelastaa... Ja nukkuisi sitten hemmetin sikeät unet - kuinka kauan sitten lie Harry olikaan nukkunut - ja kun kerrankin oli hauskaa ja sai olla kummisetänsä, joka myös pojan holhooja oli, seurassa niin joku tulee ja käskee nukkumaan? Ei ollut ihan ensimmäisenä tullut Harryn mieleen. Itseasiassa ei juuri tällä hetkellä nukuttanut ollenkaan.

[Sirius Musta]

Sirius hymähtää. No kaipa hän jollain lailla itsestään ilmoittelisi kun olisi kotiin päässyt. Tai noh, kalmanhanaukiolle. Sirius kun ei mielellään tuotakaan paikkaa kodikseen kutsunut. Lähinnä siksi, että oli aika ikäviä muistoja siitä ajatsa kun se oikeasti oli ollut miehen koti. Mutta siitä oli jo aikaa.
"No eipä voi ei.. Mutta tuskin teiltäkään on täällä menoa puuttunut?" Sirius sanoo kohottaen kulmiaan ja virnistäen sitten. No todellakin, Siriuskin oli kuullut aina välillä juttuja Dumbledorelta, mutta yleensä rehtoriakin nuo jutut vain naurattivat. Toki oli olemassa näitä vakavempiakin tilanteita, joita oli tässä parin vuoden aikana koettu... "Ja sinun isäsi kanssa meillä oli aina kaikenlaiset enemmän tai vähemmän viisaat tempaukset mielessä. Mutta jotkut niistä taidan jättää kertomatta vain ihan sinun turvallisuutesi kannalta." Sirius sanoo naurahtaen. No juu... Olihan noita temppuja joita ei ollut silloin ajatellut erityisen vaarallisina, mutta loppupeleissä olikin sitten ollut joskus hengenlähtökin aika lähellä kun oli menty koheltamaan. "Mutta jokatapauksessa Jamesia parempaa ystävää minulla ei koskaan ole ollut." Musta sanoo vilkaisten harrya, ja kääntyen sitten katselemaan kattoa. Sitten paikalle paukkaa.. kukas muu kuin matami Pomfrey, joka komensi Siriustakin nukkumaan niin kuin äiti pikkulasta. Kun matami sitten painattaa takaisin johonkin mistä nyt sitten olikaan tullut, Sirius virnistää Harrylle. "Kyllä äiti."Mies muodostaa sanat äänettömästi huulillaan ja virnistää.

[Harry Potter]

Harry irvistää Siriuksen suuntaan ja tuhisee sitten Poppyn menosuuntaan...
"Älä tule meitä komentelemaan... Niin kuule."
No juu, menipäs taas lujaa. Oliko se olosuhteet huomioon ottaen kiellettyä? Ehhei. Ei todellakaan. Paitsi että Sirius lähtisi aamulla. Phöh. Ja tämä poika vaikenisi ainakin suurimalle osalle tämän viikonlopuntapahtumista. Eri asia sitten ystävien kesken. Kai niille uskalsi kertoa kun ne nyt olivat tottuneet siihen, että täällä koulussa ja etenkin Harrylle kyllä sattui ja tapahtui. Eri asia sitten minkä takia Voldemort juuri Harrya vainosi? Siis kyllähän tämä sen tiesi, että oli Tom Lomen Valedron tappolistan sijalla yksi mutta miksi? Ja miksi se oli Jamesin ja Lilyn tappanut? Tai miksi se oli ylipäätään tullut silloin sinne Pottereiden piilopaikkaan saatuaan tietää missä he edes piilossa olivat? Miksi..? Ei voi tietää. Noihin kysymyksiin tuskin saisi koskaan vastausta.
"Juu, sattuu ja tapahtuu meille. Etenkin väärinkäsityksiä, jotka tulevat sitten vuoden mittaan korjaantuneiksi ja sittenhän sitä vasta pulassa ollaan. Samaa on jatkunut ensimmäiseltä luokalta asti..."
Naurahdus. Joskin hieman iloton sellainen. Juu, mahtavastihan noita väärinkäsityksiä oli jo tullut arkistoon. Kalkaros Viisasten Kiven perässä? Hagrid avannut Salaisuuksien Kammion? Sirius murhaaja? Kyyry Vauhkomieli? Krum hullu, joka käyttää pimeyden voimia? Ja Salaisuuksien Kammion hirviö muka jättisuurihämähäkki? Ja kattia kanssa... Ja listaa voisi jatkaa loputtomiin.

[Sirius Musta]

Vilkaisee Pomfreyn perään, mutta unohtaa sitten koko jutun. Nukkumaan tässä nyt ei aivan vielä käytäisi. Eiköhän tässä oltu nukuttu jo ihan tarpeeksi. Tai lähinnä oltu pari päivää taju täysin takataskussa.. Niin että ei kamalasti sattuneesta syystä nukuttanut.
"No väärinkäsityksiä on tämän elämän varrella käynyt jokaiselle.. ja toisille roppakaupalla.." Voi voi, kyllä Siriuksellekin. Tämän miehen elämä oli väärinkäsityksiä pullollaan. koko elämä yksi suuri väärinkäsitys. Yksi tuntuvimmista väärinkäsityksistä oli ollut erehtyminen Matohännän suhteen. ja oli sitten tullut aliarvioitua Voldemortin älykkyys samalla. Ja toinen melko suuri väärinkäsitys Mustan elämässä oli joutuminen syyttömänä Azkabaniin. Tai siis, se nyt ei ollut Mustan väärinkäsitys, mutta sen seurauksena monet vuodet elämästä olivat valuneet Azkabanin kiviselleihin. Mutta tässä sitä nyt oltiin, niin ei voinut valittaa. Mutta erehdykset ja väärinkäsitykset nyt olivat inhimillisiä. Ja lapsuudessa sitä oli tullut monia, monia ja taas monia väärinkäsityksiä. Ja niistä sitten kotona oltiin aina tapeltu, kunnes tämä mies oli sitten ottanut hatkat ja lähtenyt litomaan koko perhanan perheestä. Eikä sitä päätöstä ollut tarvinnut katua. Se ei sitten ollutkaan ollut mitään väärinkäsitystä eikä mitään.
Vilkaisee ympärilleen hämärässä sairaalasiivessä. Ei täältä kyllä olisi mielellään huomenna vielä lähtenyt.. "Onko sinulla nyt kaikki varmasti okei?" Sirius kysyy kääntyen katsomaan harrya silmiin. Se olisi varmistettava ennen kuin Musta lähtisi yhtään minnekkään tästä linnasta.

[Harry Potter]

"Niin niitä..."
Sirius hullu murhaaja, joka on Harryn perään karannut Azkabanista tappaaksen Harryn? No ei aivan. Sirius ei ollut hullu murhaaja kuin ehkä Matohännän lähellä eikä edes silloinkaan... Tai no, kolmantena vuotena oli lähes tapahtunutkin se murha. Mutta ei... Ei se kävisi päinsä. Parempi saada Siriukselta syytteet pois niskasta, jos sen rotan saisi kiinni. No ei kyllä ollut kaukana sen kiinni saaminen silloin, kun Harry oli kummisetänsä tavannut. Oi voi.. Ja kaikkea muuta yhtä epämukavaa. No ei Mustan tapaaminen ollut epämukavaa vaikka Harry olikin ensin lähes Siriuksen tappanut luullessaan Mustaa syylliseksi vanhempiensa kavaltamiseen. Ja pah. Ja tämä kun ei epäillyt pätkääkään niitä Siriuksen sanoja siina, kun Matohäntä oli kysynyt mitä Musta itse olisi tehnyt hänen tilanteessaan; ollako lojaali parhaalle ystävälle ja tämän perheelle vaiko Voldemortille. Ja pah. Harryn vastaus olisi ollut sama kuin Siriuksen, varmasti olisi.
Huokaus ja katsoo hetken jonnekin huoneen nurkkaan. Hämähäkki. Tavallinen sellainen. Toivottavasti tuo nyt ei ollut mikään animaagi, joka kuunteli tätä keskustelua. Se tästä vielä puuttuisikin. Ja Harryn tuurilla kyseessä olisi vieläpä Kuolonsyöjä tai muu yhtä epämukava tuttavuus. Jumalauta, eikö tässä koulussa osannut olla enää edes hämähäkkiä epäilemättä?<br>Harryn katse kääntyy Siriukseen. Ja sitten Musta kysyy tuon kysymyksen.
"Jep. On minulla kaikki aivan varmasti nyt aivan kunnossa. Jonkin aikaa ainakin.."
Irvistää. No juu, Kuolonsyöjä Tylypahkassa. Mitä muuta sekään sitten tarkoitti kuin että Voldemortilla oli jotain mielessään? Eipä varmaan mitään. Paha paha.

[Sirius Musta]

Hymähtää. Noh, menneet olivat menneitä. Ei nyt ollut tietenkään mikään ihanteellinen tila piilotella ja piileksiä, kun sattuu olemaan velhomaailman jahdatuin 'murhamies', ja ainoa joka on onnistunut karkaamaan Azkabanista ja sellaista. Mutta ainakin tässä nyt oltiin kummipojan kanssa, ja hengissä edelleen, ja suhteellisen terveenäkin joten saattoiko valittaa? No ei ainakaan pitäisi. Tämä oli ylellisyyttä verrattuna siihen mihin oli jo ehtinyt Azkabanissa tottua.
Hymyilee Harrylle. No hyvä että tuo oli kunnossa. Sirius voisi ainakin lähteä varmana siitä, että Harry olisi toistaiseksi okei. Ja hän kävisi täällä edelleenkin salaa vilkaisemassa Harrya. Ei nimittäin tosiaan voinut olla huolehtimatta mitä Kuolonsyöjä Tylypahkassa olisi voinut tarkoittaa.. muuta kuin että Voldemortilla oli jotain sairaassa mielessään. Ei tuntunut kovin rauhoittavalta ajatukselta.

[Harry Potter]

Tai ehkä.. Ehkä tuo hämähäkki oli lehtitoimittaja? Oi kyllä, Harry oli saanut traumat siitä Luodikon ämmästä. Missään kun ei saanut olla rauhassa ilman, ettei se akka olisi kuullut kaikkea. Jos niitä rekisteröimättömiä animaageja oli jossain kuten Päivän Paska Profeetan toimituksessa enemmänkin? Oi oli niitä, varmasti oli. Ja Kuolonsyöjienkin joukossa niitä oli varmasti enemmänkin kuin Matohäntä. Pakkohan Voldemortin oli pysyä ajan tasalla tämän koulunkin asioista ja siihen ei yksi Lucius Malfoy, joka sai varmasti kaikista kouluntapahtumista raportin Dracolta, riittänyt. Joten miksipä ei logiikka, että osa Kuolonsyöjistä oli animaageja, pitäisi paikkaansa? Ja kun Harry todellakin uskoi sen pitävän paikkansa.
Hymyilee Siriukselle, kun saa ainakin hetkeksi silmänsä pidettyä erossa tuosta hämähäkistä. Ärsyttävä. Vai johtuikohan tämä toisen vuosiluokan aikana saaduista hämähäkki traumoista? Sen kun tietäisi.
"Ja sinulla on myös?"
Hymähdys. No se nyt puuttuisi, että Siriuksella ei nyt sinänsä olisi kaikki ihan kunnossa niinkuin Mustan tapauksessa voi olla... Mikä nyt oli sinänsä aika vähän mutta toisaalta paljonkin. Ja se nyt puuttuisi, jos joku lehtitoimittaja täällä hämähäkkinä olisi salakuuntelemassa.. Tai Kuolonsyöjä. Tai sekin tästä nyt vielä puuttuisi, että se akka olisi tehnyt pahempaakin jälkeä. Ja sekin tästä vielä puuttuisi... No tästä nyt puuttuisi vielä vaikka mitä negatiivista. Kuten se että Siriukselle tapahtuisi jotain matkalla Kalmanhanaukiolle mutta mitä siellä muka voisi tapahtua? Eihän kukaan edes tiennyt, että Musta oli täällä edelleen ja että tämä lähtisi vasta maanantaina eli huomisaamuna. Oi oi.. Kenellekään sellaisella jolle se asia ei kuulunut, ei ollut siitä aavistustakaan. Onneksi.
Taas katsoo hämähäkkiä. 'Jumalauta! Se on vain yksi hämähäkki muiden joukossa!' Joo mutta jos se tekisi jotain epäilyttävää eli ei-hämähäkkimäistä niin tämä halusi kyllä nähdä. Ja muutenkin... Jestas. Tässähän oli ilmeisesti tullut vuosien aikana jo vainoharhaiseksikin tai jotain sinnepäin.. Kun alkoi jo yhtä hämähäkkiäkin tarkkailla näin tarkasti.

[Sirius Musta]

Kuinkahan sekin akka oli yleensä tänne päässyt..? Christina siis. Juttu oli jotenkin outo.. Mutta yllättävääkös se, kai yt oli outoa, jos yhtäkkiä Tylypahkaan tupsahtaa Kuolonsyöjä.. Ja oliko tuo tullut tarkoituksella Harryn takia? Ja jos oli, niin mistä akka sitten oli tiennyt Harryn harjoittelevan iltaisin huispausta. Sillä tuskin tuolla oli ollut mitään suunnitelmaa millä olisi päässyt valvottuun linnaan.. Tai ei noista kyllä ikinä tiennyt. Oliko joku sitten käynyt vakoilemassa linnan alueella jo aiemminkin? Vai oliko kuolonsyöjällä alunperin ollut muita suunnitelmia? Tuskin.. Mitä muka?
Vilkaisee virnistäen Harryyn. "Äh, minä olen aivan kunnossa." Musta hymähtää. Nojoo, tavallaan. Ehkä paikat vielä aika kipeinä ja sellaista, mutta ihan tarpeeksi okei päästäkseen Kalmanhanaukiolle. Ja se riitti. Nimittäin jos Sirius jäisi Tylypahkasta kiinni ja joutuisi vankilaan ja ankeuttajien suutelemaksi, niin sitten ei enää sanottaisikaan, että oltiin okei. Eli eiköhän tästä vaan aamulla kannattanut lähteä. Jep, ja pahemminkin olisi voinut käydä. Harrya Chrisse ei olisi voinut tappaa, mutta olisi voinut tehdä mitä tahansa muuta. Siriuksen tappamiselle akalla nyt ei ollut mitään estettä ollutkaan, mutta se nyt oli se ja sama. Tai siis hyvä tietenkin ettei ollut tappanut mutta. Noh.. jokatapauksessa.

[Harry Potter]

Eh... Jos tuo oli Kuolonsyöjä niin näkyiköhän niillä aivan animaagimuodossaankin Pimeän Piirto siinä missä se aina oli? Se kun olisi sillä helppo tarkistaa. Liian helppoakin jopa. Hei, kuka sanoi, että Kuolonsyöjiä edes osattiin animaageiksi epäillä? Matohännän animaagisalaisuutta ei voitaisi paljastaa koska samalla paljastuisi se, että Sirius oli myös animaagi. Huh. Ei siis hyvä niin kauan kuin Mustaa pidettiin rikollisena.
Mitä Harry oikein tuota hämähäkkiä katsellessaan odotti? Että se muuttuisi tuossa nurkassa Kuolonsyöjäksi ja lausuisi nukkuvalle Harrylle ja Siriukselle molemmille sanat 'Avada kedavra'. Ju, jotain sinnepäin olisi se vastaus mitä voisi odottaa, jos tietäisi tuon Kuolonsyöjäksi. Mutta kun ei tiennyt.
Tai entä jos tuo tosiaan olikin lehtitoimittaja? Joka raportoisi seuraavan päivän lehteen, että Sirius Musta oli Tylypahkassa ja Harry Potterin seurassa ja kaikkea...?
'Se on vain hämähäkki. Usko jo. Ehkä sinun pitäisi nukkua, kun et enää edes hämähäkistä usko sen olevan vain yksi luontokappale? Toimittaja tai Kuolonsyöjä... Pah.'
Hei, mitäs tämä nyt sitten? Ei Harrya äsken nukuttanut pätkänkään vertaa. Ei varmasti nukuttanut! Kuitenkin silmät ovat kiinni mutta heti kun ne on saanut kiinni, vaeltaa pitkin jotain pitkää käytävää kohti jotain mustaa ovea... Kohta perillä tuolla ovella... Kohta kohta...
Harry avaa silmänsä. Edelleen sairaalasiivessä aivan turvallisesti ja Sirius ... poika vilkaisee kummisetänsä suuntaan ... edelleen tuossa sängyllään aivan kunnossa hänkin. Hyvä. Vetäisee peiton hetkeksi silmilleen tuon äskeisen takia laskien hiljaa kymmeneen. Nyt ei taaskaan väsyttänyt enää yhtään? Outoa. Peitto pois silmiltä ja vilkaisu siihen nurkkaan jossa se hämähäk...
"Se katosi. Perkele."
Ju, olisi tuossakin tapahtumasarjassa Siriuksella sitten ihmettelemistä. Niinkuin ei olisi Harrylla itselläänkin. Mikä se ovi oli?