|
|
Post by Lizzie Aniston on Oct 13, 2004 8:27:07 GMT -5
Vaaleahiuksinen noin 15-vuotias neito astuu oviaukosta sisään. No, eipähän tässä luihuisten tuvassa kehumistakaan ollut, mutta tyttö viihtyi kylmissä väreissä. Hän kiersi sohvan ajatellen, kuka hänen seuraava uhrinsa olisi. Saisivatpa maistaa luihuistytön pilkkaa. Lizzie ei viihtynyt yksinään, ja siksi antoi katseensa kiertää ympäri huonetta. Eipä taida ketään kivaa näkyä. Huokaus. Neito päättää lähteä käymään tyttöjen makuusalissa vaihtamassa koulukaapunsa pois, johonkin kivempaan. Pian Lizzie jo astelee alas yttöjen makuusaliin johtavia portaita pitkin, yllään mustat farkut, ja punainen toppi. Ekalukkalaiset pojat juoksentelevat ympäri tupaa, ja neito luo heihin niin tuiman katseen, että he pelästyvät ja jähmettyvät paikoilleen. "Pah", Lizzie tuhahtaa. Helvetin kakarat. Neito istahtaa taas sohvalleen, ja antaa taas katseen kiertä huonetta, ja näkee...
[Okei, vähän tylsä alotus, mutta joku luihuinen mielellään. Eh..xD Ei kai luiuisen tupaan kukaan esmes. rohelikko voi änkeä...]
|
|
|
|
Post by Sirenda Adderla on Oct 13, 2004 15:00:06 GMT -5
Ja näkee... Tummiin vaatteisiin sonnustautuneen tytön luikahtavan tuvan oleskelu huoneeseen. Oli varmasti helppo huomata, että Sirenda oli ollut ulkona, sillä kaikki valkoiset lumihiutaleet eivät olleet vielä aivan ehtineet sulaa mustan lätsän samettikankaasta. Tyttö tuskin edes kiinnitti huomiota uuteen tulokkaaseen ja keskittyi riisumaan takkinsa ja nakkaamaan sen vattuiden kera lähimmälle tuolille. Myös lakki sai luvan liitää ilman halki samaiselle tuolinrahjukkeelle.
Vasta nyt vuoden vanhempi luihuistyttö suvaitsi vilkaista Lizzietä kylmillä tummanruskeilla silmillään. Pieni mhu-ääni karkasi sarkastisesti hymyyn kääntyneiltä huulilta, mutta muuta ääntä ei kuulunutkaan, ei edes tervehdystä. Sen sijaan Sirenda kääntää huomionsa pariin tokaluokkalaiseen "kovikseen" nostaen kätensä ilmaan ja sanoen: "Poks!" Tämä sai aikaanmielenkiintoisen reaktion, sillä poikien punakat kasvot muuttuivat valkoisiksi ja nämä kompuroivat taaksepäin kohti ovea miltei kamppittaen toinen toisensa.
Jälleen samainen mhu-ääni.
Sirenda kääri käuhtuneen vihreän villapuseronsa hihat ja pyyhkäisi pois nutturasta karanneen hiussuortuvan kasvoiltaan.
"Uusi..." Se saattoi olla kysymys tai toteamus ja Lizzie voisi tulkita sen miten tahtoi.
(=^___^= Sait sitten kertaheitolla oikein ilkeän luihuisen.)
|
|
|
|
Post by Lizzie Aniston on Oct 14, 2004 7:31:02 GMT -5
Näkee....Vuotta vanhemman luihuistytön, olettaakseen. Neito seurailee, kun tuo liikuskelee, mutta kääntää katseensa takkaan. Kuulee kun tuo tulee, ja lausahtaa minimaalisn sanan. Lizzie olettaa, että saa tulkita sen kysymykseski, tai toteamukseksi. Tulkitsee kysymyksi. Tulisipahan kaikki selväksi kerralla. Mutinaa. "Joo, uusi. Kävin Skotlantilaista taikakoulua, mutta se oli vähän liian pieni ilkimyksille", Lizzie mutisee, ja suusta karkaa 'Pah' lausahdus. Siellä sentään oli helppo valikoida, ketä kiusasi. No, jos tuo oli kerta ollut täällä pidempään, voisi neito kysellä jotain häneltä.<br>"Okei, voisitko kertoa, ketä tässä koulussa kannattaa härnätä?". Virnistys. Täytyihän hänen saada tietää, ketkä olivat tämän koulun luuserit. [Tynkä  ] |
|
|
|
Post by Sirenda Adderla on Oct 14, 2004 14:37:57 GMT -5
Vai oli toinen käynyt koulua Skotlannissa. Se saattoi olla mielenkiintoinen tieto, tai sitten ei, mutta vastausta ei ainakaan Sirendan kasvoilta voinut lukea. Sen sijaan tytön ruskeat silmät kääntyivät tuijottamaan toista pistävästi pieni sarkastinen hymy huulilla karehtien.
"Kyllä meressä kaloja riittää, sen kun vain valitset", sanoo kohauttaen olkiaan.
"Muttä jätä öykkäri Conway rauhaan. Hän on minun ristaani", Sirenda sanoi nostaen vaistomaisesti kätensä kaulalleen.
"En ole ollut täällä vielä kovinkaan pitkään, joten en voi antaa vinkkejä, tosin eka- ja tokaluokkalaiset tuntuvat vähän liian helpoilta paloilta. Etköhän sinä selviä."
Oliko äänessä aavistus pilkkaakin? Ehkä, mutta Sirenda oli ollut tosissaan puhuessaan Jessestä. Hän tahtoi yksin nujertaa sen... sen... idiootin ja selvittää erinäisiä asioita. Tyttö pyyhkäisi uudestaan hiuksia kasvoiltaan ja otti lapasen käteensä, sanoin kuin myös lakin ja nakkasi takin käsivarrelleen viedäkseen ne naulakkoon, vaikka sinne ei aina ollutkan turvallista jättää tavaroitaan.
|
|
|
|
Post by Lizzie Aniston on Oct 15, 2004 5:14:16 GMT -5
"Vai niin....." tyttö mutisee ilman pienintäkään tunnetta. Vain kylmää, ja tuntemattomuutta. Jos joku kosjettaisi neitoa, hän ei värähäisikään. Lizzie katseli silmät lasittuneena takkaan, joka ei huokunut lämpöä tässä läävässä. Tosiaan. Tuvassa ei ollut kehumista verrattuna Skotlannin kouluun, mutta eipähän neiti valittanut. herää taas kylmistä maailmoistaan, ja tuhahtaa. Kiusatkoon tuo Conwayta, kyllä täällä uhreja riitti. Mutta kai hän vähän sai ärsyttää ketä haluaa. Tyttö nappaa sauvansa, ja suuntaa kokovartalolukon erääseen menninkäiseen, joka jostain syystä oli päässyt tunkeutumaan tupaan, ja heittää se säälittä ulos tyrmiin.
"Onko se Conway kerta niin paha?" Lizzie kysähtää.
|
|
|
|
Post by Sirenda Adderla on Oct 15, 2004 13:43:31 GMT -5
Sirenda seurasi sivusilmällä toisen edesottamuksia ja piti silmällä myös silmiä. Ne kertoivat hyvin paljon ihmisestä kuin ihmisestä. Tytön kysymys Conwaysta tuntui myös hieman yllättävältä... ei, ärsittävältä pikemminkin.
"Pyh! Minulla on vielä kana kynimättä sen öykkärin kanssa ja hyvin henkilökohtainen kana", Sirendan ääni oli jäätävä, mutta silti tyttö virnisti innokkaan oloisena. Häntä eivät pikkutekijät enää kiinnostanee, sillä hän oli löytänyt arvoisensa vastustajan. Tyttö pyöritteli oikeaa rannettaan ennen kuin risti kätensä rinnalleen ja nojasi kylmän kalseaan seinään sulkien silmänsä.<br>"Minä sitten vihaan tätä paikkaa", Sirenda mutisi pudistaen päätään.
(Oi ei mikä pätkä... väsyttää...)
|
|
|
|
Post by Lizzie Aniston on Oct 15, 2004 14:29:43 GMT -5
"Jep, hiukan kolea", toteaa. Skotalnnin kouluissa kaikki huoneet olivat olleet suloisia, ja niistä oli suorastaan huokunut lämpöä. Toisaalta, neito vähät väliti missä oleskeli. Sama hillitön viha niitä kohtaan, jotka olivat tätä lapsena kohdelleet kaltoin. Hänen vanhempiaan. Mutta ne eivät häiritsisi tyttöä enään, kun tämä oli oppinut puolustautumaan -ja kunnolla. Katselee hiukan taas ympräilleen.
"No, aiotko sä vaan istua siinä, vai anotko jotain?" kysyy hiljaisuuden päätteeksi.
|
|
|
|
Post by Sirenda Adderla on Oct 15, 2004 15:00:22 GMT -5
Sirenda vilkaisi toista kylmästi eikä virkannut ensin mitään. Eleet puhuivat kuitenkin puolestaan. Etusormi nousi hieman, suu mutristi ja otsa painui rypyille. Paheksuntaa toisen katakaistessa luovan ajattelutauon.
"Ajattelin olla tässä ja miettiä, mutta se taita olla mahdotonta", iva sivalsi ilmaa, mutta ei niin terävästi kuin joskus.
TYttö sutaisi karanneet suortuvat jälleen kerran silmiltään ja alkoi pyöritellä oikeassa nimettömässä olevaa kultaista sormusta tapansa mukaan.
"Minä se sinua liikuttaa mitä teen tai mitä en tee. Täällä on näköjään vain ärsyttäviä ihmisiä ja niitä lappaa aina vain lisää..." mutisi tuo muljauttaen silmiään muutaman kerran.
"Vajaamielisiä tunareita... Daniel oli toisenlainen..." Sirenda puhui miltei itsekseen tuskin edes huomioiden Lizzietä. Ei toinen varmaan edes ymmärtänyt, mistä tyttö puhui. Ei kukaan Tylypahkassa varmaankaan tiennyt, sillä Sirenda ei uskonut kenenkään tuntevan hänen Danieliaan. Ei, ei hänen vaan... pelkästään Danielia. Hetken Sirenda näki pojan kasvot adessään ja pieni hymy nyki suupieliä ylöspäin, mutta hetki kesti vain muutaman hassun sekunnin, sillä totuus mursi tuon kauniin kuvan, jota paatunut sydän kantoi mukanaan.
|
|
|
|
Post by Lizzie Aniston on Oct 16, 2004 4:25:36 GMT -5
Huomaa tuon ivallisen sävyn. Sama se, osasipahan olla kylmä, ja se oli hyvä juttu. Toisaalta ei. Mitähän tuo mutisi, Lizzie ei oikeen tajunnut tuota. Antaa olla.
"Ei ole pakko olla selkeä..." mutisee niin ettei tuo varmasti tajunnut. Katselee ikkunasta, josta näkyy hädin tuskin maanpinnalle, sillä tyrmät olivat niin syvällä. Ulkona näkyy muutama kakara leikkmässä lumisotaa.
"Koska let viimeksi ollut lumisotaa?" kysyy.
[Vi luoja mikä tynkä....]
|
|
|
|
Post by Sirenda Adderla on Oct 18, 2004 4:39:17 GMT -5
"Lumisotaa?" Tyttö kysyi hieman yllättyneenä. Hänen piti oikein alkaa miettiä asiaa ennen kuin vastasi hieman epävarmasti Lizzielle.
"Silloin kun olimme Norjassa esiintymässä yhdessä Danielin seurueen kanssa. Siitä voi olla vuosi, kaksi tai kolme. Ei sellaisia voi muistaa", sanoo vaikka ei edes tiedä miksi. Itseasiassa hän huomasi jälleen puhuvansa pojasta ja olisi halunnut lyödä itseään. Menneet olivat menneitä, eikä niitä tapahtumia käynyt muuttamaan.
"Miksikäs sinä kyselet tuommoisia?" Sirenda heitti pallon takaisin ja pyöräytti sormusta vielä kerran ennen kuin työnsi kätensä taskuun ja vihelsi pienen sävelmän pätkän saaden vastauksen tuota pikaa. Pieni vihreänkeltainen papukaija lehahti tyttöjen makuukammaristi lenteän kaksi kertaa oleskeluhuoneen ympäri ja laskeutuen sitten hetkiseksi Sirendan kädelle vislaten hetken ja lehahtaen sitten takaisin ilmaan.
|
|
|
|
Post by Lizzie Aniston on Oct 19, 2004 12:42:24 GMT -5
"Siksi koska ulkona muutama skidi leikkii sitä", sanoo, ja virnistää. Katselee papukaijaa, joka lennähtää makuusalista. Tyttö viheltää. Tulen punainen feenix lennähtää myöskin makuusalista tytön olalle.
"Skotlannissa näitä oli paljon", sanoo. Fiorella, feenix, jota tyttö rakasti. Oli hänellä toki myös muita lemmikkejä; kissa Fauna ja pöllö Fenyna. Tyttö totta tosiaan rakasti elämiä. Kenellekkään hän ei ollut kertonut suhteistaan yksisarvisiin. Tyttö kuului heihin. He tunsivat tytön, ja týttö komunikoi niiden kanssa.
"Onko sinulla muita lemmikkejä?" kysyy hiljaisuuden vallitessa.
|
|
|
|
Post by Sirenda Adderla on Oct 20, 2004 3:22:44 GMT -5
"Ai jaa", tyttö vastasi kuullessaan syyn ja kohautti olkiaan, mutta joutui yllättäen peittämään hämmästyksensä huomattuaan feeniksin. Vai että oli toisella tuollainen otus. Kunnioitettavaa. Khloe, siis papukaija, näytti olevan kiinnostunut punaisesta otuksesta lurittaen muutaman sävelen lentäen taikaolennon yli muutamaan kertaan.
"Ei minulla ole kuin Khloe, mutta ennen kuin tulin tänne kouluun kuljin isäni ja äitini kanssa pitkin maailmaa ja joskus liityimme sirkusseurueeseen. Isä oli oikein hyvä ystävä omistajan kanssa ja minä sain leikkiä Danielin kanssa eläinten kanssa... Mutta nyt olen täällä oppimassa muka jotain hyödyllistä! Pah! Mielummin asuisin pelkkien jästien kanssa ja kävisin tavallista koulua, mutta kun ei", oli selvää, että Sirenda oli hieman apea ja entistäkin pahantuulisempi, mutta se menisi ohi enenmin tai myöhemmin. Tyttö vihelsi papukaijalleen, joka edelleen leikitteli feeniksin kanssa.
HÄn oli puhunut enemmän kuin viikkoihin henkilökohtaisista asioistaan. Tavallaan se tuntui helpottavalta, mutta toisaalta hyvin ahdistavalta, varsinkin kun toinenkin osapuoli oli luihuinen. Eipä silti... tuskin rohkelikko, korpinkynsi tai puuskupuhikaan olisi ollut yhtään parempi vaihtoehto.
|
|
|
|
Post by Lizzie Aniston on Oct 20, 2004 5:11:53 GMT -5
Fiorella lennähtää tytön olalta tutkailemaan toisen papukaijaa. Mietiskelee....Tuo kertoi Lizzielle aika paljon henkilökohtaisia asioista...Eipä silti, että siinä olisi ollut jotain pahaa...Lizzie kyllä ei halunnut kertoa kellekkään heekilökohtaisista asioistaan. Tytön elämä oli siihen asti ollut niin karua....Ja tuskin ketään se edes kiinnostaisi.
"Ai siis onko se Daniel tästä koulusta?" kysyy. Tyttö kyllä tiesi erään rohkelikosta olevan Danielin, mutta ei koskaan ollut jutellut tämän kanssa.
|
|
|
|
Post by Sirenda Adderla on Oct 20, 2004 10:33:36 GMT -5
"Daniel..." Tyttö sanoi hymyili vaisusti ja pudisti päätään.
"Ei, ei hän ole täältä. Ei ole edes englantilainen. Taisi olla osaksi norjalainen ja osaksi sekoitus ties mitä, mutta ei englantilainen", Sirenda näki jälleen selvästi pojan edessää, hänen ruskeat silmänsä, hieman tumman hipiän ja pienet hymykuopat poskissa.
"Daniel ei olisi koskaan varmasti olisi edes halunnut tulla Tylypahkaan. Hän piti enemmän itseään jästinä kuin velhona" Sirenda sanoi ja jatkoi vielä, vaikka vasten tahtoaankin.
"Hän oli omapäinen poika, mutta pidin hänestä. Joskus sitä vain toivoo, että kaikki olisi mennyt toisin", pieni hymy kohosi jälleen huulille, mutta ruskeiden silmien jää suli suruksi, joka kaikkosi kuitenkin hyvin pian tytön kohottaessa leukaansa uhmakkaasti.
"No, ainakin tiedän, miksi minä pääsin luihuisten sakkiin", sanat kyllä tulivat mahtipontisesti ulos suusta, mutta tuskin kovinkaan vakuuttavasti.
"Mutta entäpä sinä sitten. Mihin sinä jätit kaikki ystäväsi... tai paremminkin sanottuna kumppanisi?"
|
|
|
|
Post by Lizzie Aniston on Oct 22, 2004 8:33:02 GMT -5
"No, minulla oli kavereina muutama poika, ja yksisarviset", sanoo. Tytöllä ei oikeastaan ikinä ollut ollut tyttöjä kaverena, sillä kaikki tytöt halusivat vain leikiä barbeilla, tai jotain sellaista. Poikien seurassa tyttö tosin oli aina viihtynyt, sillä he olivat mukavia, ja tarpeeksi kovia. Yksisarvisten joukossa tyttö oli aina mennyt mukana, ne olivat hänen oikea perheensä. Sillä aito perhe oli ollut suorastaan järkyttävä. Isä oli pimeän puolella, sen nyt jo arvasikin. Äiti sen sijaan oli ollut ihan mukava, ja sisarukset ärsyttäviä. Vuosien saatossa tytöstä oli ullut liian suuri ilkimys siihen pieneen taikakouluun, ja hänet oli siirretty tänne.
"Pitkä juttu..." sanoo.
|
|
]