|
Post by Sirenda Adderla on Oct 24, 2004 10:03:48 GMT -5
Yksisarvisia? Oh my... No kaipa hevoset olivat parempia kavereina, kun monet ihmiset. Sirenda nyökkäsi ja vilkaisi toista sivusilmällään nyppien olemattomia pölyhiukkasia puseronsa etumuksesta. "Joo, täällä ei muuta olekaan kuin aikaa..." tyttö huomautti nyreästi. Hän aikoi lopultakin muuttaa keskustelun suuntaa, mutta ei laittanut tikkuakaan ristiin asian suhteen. Ehkä oli hyvä vähän jutella toiselle ja saada uusia ja tuoreita ajatuksia kehiin. "Kaverit eivät aina ole... mmm... sellaisia... Äsh! En minä tiedä! Daniel oli ystäväni. Paras ystäväni koko helkkarin maailmassa. Mutta eipä ole enää.." ääni pysyi tasaisena ja värittömänä kaikesta huolimatta. Oli totta että Sirenda kaipasi poikaa enemmän kuin mitään muuta, mutta hän oli noita ja petturi, ainakin Danielin mielestä.<br>
((Täys töks. Filmi pätkii...))
|
|
|
Post by Lizzie Aniston on Oct 25, 2004 8:10:18 GMT -5
[Huoks....Mä hakkaan kohta joltain kädet poikki Mä jouduin tänää nimittäin tanssimaan yhen kieroon kattovan kanssa jenkkaa....] Lizzie alkaa huomata itsessään vaivautuneisuutta. Päättää vaihtaa puheen aiheen. "No, minkälainen vaatemaku sinulla on?" kysyy. Olihan tuo vähän yllättävä kysymys, mutta samapa tuo. Tyttö itse noudatti hieman goottityylistä linjaa, muta ei ollut silti mikään gootti. Tälläkin hetkellä tytöllä oli punainen nahkatoppi, ja mustat kireät housut. Hiuksiinsa tyttö oli värjännyt hiusmascaralla mustia raitoja, ja pujottanut mustia nauhoja. Ja ne olivat valtavalla löysällä nutturalla. Vahvat meikit. Mustat.
|
|
|
Post by Sirenda Adderla on Oct 25, 2004 8:29:12 GMT -5
(Hih! Jenkkaa... Mie kun sain vain pahan mulkaisun saksan opettajalta. ;D )
"Noo, tuota..." Sirenda venytteli sanoja. Mikä hänen tyylinsä oli? "En pidä mitään tiukkaa linjaa. Yleensä olen vain tällaisissa mukavissa ja käytännöllisissä vaatteissa, mutta onhan tuota tullut pidettyä japanilaistyylisiä vaatteita ja mitä erikoisempia esiintymisvaatteita. Olen kulkenut sen verran kauan sirkusväen mikana, että olen tosissani alkanut pitää yksinkertaisuudesta." Sirenda ei yleensä ehostanut itseään. Hän oli saanut tarpeekseen meikkileikeistä jo pienenä tyttönä, mutta kyllä hän saattoi pukeutua joskus tyrmäävästi, jos niikseen tuli. Ehkä hän oli vähän poikatyttö, joka nautti enemmän vaatteista, jotka eivät haitanneet liikkumista, kiristäneet tai puristaneet mistään epämukavasti. He olivat olleet villejä muksuja Danielin kanssa.
|
|
|
Post by Lizzie Aniston on Oct 27, 2004 11:26:02 GMT -5
[No jes...Mä meinasin kuolla, ja se jätkä sai varmaa hirveet traumat kun mä tiuskin sille niin kauheesti...Se kun on aika ujoa sorttia...]
"No, kyllähän ne japanilaisetkin vaatteet ovat kauniita, mutta eivät minun tyylisiäni. Ja käytännöllisetkin ovat hyviä, mutta edelleen, ei minun tyyliini", sanoo. Tyttö oli joskus viisivuotiaana omistanut japanilais tyylisen paidan, jossa oli leveät hihat, ja vyötärön kohdalla nauha, joka sidottiin taakse. "Vai niin...vai niin..." sanoo hiljaa, kun ei keksi muutakaan. Rummuttaa jaloillaan lattiaa, ja katselee kuinka lumihiutaleet leijailevat hiljalleen maahan...
|
|
|
Post by Sirenda Adderla on Oct 31, 2004 11:05:02 GMT -5
"Joo, ei kaikkia voi samaan muottiin laittaa. Meidän perhe onkin ollut sen verran erikoinen, että nykyään tunnen itseni erittäin tavalliseksi", huomauttaa ja katsoo maahaan keksimättä sen kummempaa sanottavaa asiaan. "Pitäisi kai mennä katsomaan läksyjä... Eipä silti etteikö Kalkaroksen tunnit olisi kohtalaisen helppoja osaksi..." Sirenda hymähti ja lähti talsimaan tyttöjen kammariin hakeakseen kirjansa ja ryhtyäkseen hommiin. Khloe liihotteli hänen peräänsä ja lehahtipa myös samantien omaan häkkiinsä nokkimaan siemeniä.<br>Sirenda palasi kirjojensa ja mustepullojensa kanssa. "Äsh... Kukaan ei käytä näin keskiaikaisia välineitä... " tyttö mutisi ja kaivoi taskustaan mustekynän alkaen raapuustaa paperille jotain juomista.
|
|
|
Post by Lizzie Aniston on Nov 1, 2004 8:11:37 GMT -5
"Taidanpa hakea kanssa", sanoo ja viilettää kohti tyttöjen makuusalia. Penkoo laatikoistaan muutaman kirjan, sulkakynän, ja mustepullon, ja palaa sitten takaisin. "Noin....Ja nyt pitäisi alkaa puurtamaan", sanoo tuskastuneena, ja alka kirjoittaa jotain paperille pienellä piiperökäsialallaan. "Paljonkohan minä olen teitä jäljessä...tai siis täällä käsitellään asiat ehkä eri aikoihin", sanoo aika hiljaa.¨<br> [Tynksyti tynksyti...]
|
|
|
Post by Sirenda Adderla on Nov 1, 2004 11:08:16 GMT -5
"Öh... tuota... En tiedä, kun olen itsekin vain joitakin tunteja istunut tyrmissä. Meidän pitäisi kirjoittaa esseen taikajuomien vaikutuksesta... öh... hormooneihin? Ei... ei se niin tainnut olla vaan hermoratoihin?... No, joka tapauksessa luulen, että on parempi, että kysyt suoraan opettajilta. Kalkaros saattaa kyllä innostua sen verran, että saat vinon pinon tehtävää, mutta kyllä se siitä. Muistat vaan mainita, että olet hänen tuvastaan", Sirenda selitti ja kirjoitti samalla vinhasti pergamentille. Kirjasta näki, että juomien taikaaineet olivat pääosin kukkia ja kasveja, mutta olipa mukaan mahtunut kuva lihavasta rupisammakostakin. "Krassia? Kukaan ei käytä enää mitään noin kerkiaikaista... Saman asian ajavat pihlajanmarjatkin... Hmmm..." Tyttö mumisi mietteliäänä ja käänteli paksun kirjansa sivuja edestakaisin.
|
|
|
Post by Lizzie Aniston on Nov 5, 2004 12:09:07 GMT -5
"Hmm...Tämä kyseinen Kalkaros, onko hän siis tuvanjohtajamme? Oikein kunnon pahis?" kysyy innostuneena. Hyytävät tyypit olivat aina olleet tytön mielestä arvoituksellisia. Alkaa tekemään alustavasti muistiinpanoja joistain taikajuomista, joita nuo olivat käsitelleet, ja hän ei. "Rupikonnan silmiä...Hyi..." mumisee, ja sulkakynä sauhuaa. "Me käsittelimme koulussa vähän eri juttuja..." sanoo aika hiljaa. Kijoittaa jotain. Kiepauttaa sauvaansa, ja lennättää makuusalista noidankattilan, ja taikajuoma-aineksia. Alkaa valmistaa jotain juomaa.
|
|
|
Post by Sirenda Adderla on Nov 6, 2004 7:27:23 GMT -5
"Severus Kalkaron on tosiaankin tuvanjohtajamme, mutta kunnon pahis? Tuskin. Hän kyllä pitää rohkelikot kurissa ja on mitä epäsuosituin opettaja, mutta aika säälittävä tapaus omalla tavallaan. Mieluummin Kalkaros kuin Verso..." kohauttaa harteitaan ja hymähtää toisen manatessa rupikonnansilmiä. Kirjoittaa hetken keskittyneesti ja nostaa katseensa papereissta kuullessaan toisen taas virkkovan jotakin ääneen. "Vai erilaisia juttuja? Täällä kai ei ole mitään muutakaan. Minä pidin jästien kouluista enemmän kuin Tylypahkasta. Täällä ainoa mielenkiintoinen asia ovat liemet ja ehkä muutamat sauvanheiluttelu tunnit" huomauttaa katsellessaan toisen työskentelyä. Nakkaa lopulta kynänsä pöydälle ja nojautuu tuolissaan taaksepäin venytellen ja nostaen sitten punakantisen kirjan syliinsä.
|
|
|
Post by Lizzie Aniston on Nov 13, 2004 14:35:08 GMT -5
"YÖÖÖH!" kiljaisee kun koskettaa hämähäkin jalkaa. "Hyi, hyi, hyi, meillä ei ikinä ollut mitään tällaista..." jatkaa. Nakkaa ainekset pataan joka porisee hiljalleen hiljaisessa oleskeluhuoneessa. "Minä vaikka heittäisin päiväkirjani roskiin, jos saisin jättää tämän väliin", sanoo ja katsoo liemiaineksia inhoten. "Mutta eipä sillä että meidän tunnit olisivat olleet mitenkään järkeviä, koska siellä tehtiin vain lemmenjuomia ja tällaisia, joten ymmärrät varmaan", sanoo mutisten. Nakkaa pataan vielä viimeiset ainekset, ja leimi muuttuu sähkön siniseksi. Se oli valmis. Lizzie hämmentää lientä purkkiin, ja leijuttaa purkin matka-arkkuunsa.
|
|
|
Post by Sirenda Adderla on Nov 21, 2004 13:35:06 GMT -5
Sirenda naurahti toisen hyihyttelylle. "No mutta nuo ainekset ovat sentään jo kuolleita", hymähtää näyttäen kuvaa elävästä sammakosta, jota velho irittu tunkea ihan liian pieneen pataan. "Sain tämän kirjan äidiltäni joitakin vuosia sitten. Me valmistimme joskus näitä yhdessä kun hän toimi opettajana. Isä ei välittänyt pahemmin meidän puuhistamme, kuhan vain totesi, että nytpä hän tietää, että tämä villi tunne rinnassa johtuu vain rohdota", kertoi pudistaen päätään. "On aika rasittavaa, kun joudun käymään välillä eri vuosikurssien taikajuomatunneilla ihan vaan sen takia, että en ole käytännössä valmistanut aivan kaikkia. Toisaalta olen sekoitellut jotakin ylempien vuosikurssien juttuja jo ihan lapsena", huokaa nostaen kirjan takaisin pöydälle ja sulkien sen sitten paukauttaen. Katselee toisen leijailevaa purkkia ja kysäisee sitten: "Taekoitatko lemmenjuomilla niitä ällöttäviä, jotka muuttuvat pinkeiksi, vai niitä, jotka ajavat yleensä miehet itsemurhan partaalle?"
|
|
|
Post by Lizzie Aniston on Nov 27, 2004 3:27:26 GMT -5
Hymähtää. "Vähän molempia. Meidän opettajamme yritti iskeä erään Howard Hophkinsin, joten hän ei suostunut opettamaan meille mitään muita kuin nitä pinkkejä lemuavia yökötyksiä", sanoo. Olisipa tässä tuvassa edes vähän enemmän ikkunoita...ajattelee, ja sisuksia vääntää. "Siis ovatko sinun vanhempasi molemmat velhoja? Olen saanut sellaisen käsityksen että luihuiseen pääsevät yleensä vain puhdasveriset lukuunottamatta tätä legendaarista Pimeyden Lordia jonka isä oli kuulemma jästi", sanoo ja piirtelee tuolin selkänojaan sormella kuviotia.
|
|
|
Post by Sirenda Adderla on Dec 5, 2004 11:10:34 GMT -5
(Jooh... tämä aina vähän kestää... Tällä kertaa ainakin, kun kone meni huoltoon... )
"Aijaa. Se on kyllä aika häijyä opettajalta", tuumailee naputtaen sormillaan tuolinsa käsinojaa. Valitettavasti Sirenda kuitenkin hieman hätkähtää toisen kysymystä ja kiertää sormensa sileän mustan puun ympärille. Toinen oli kerta kaikkiaan esittänyt mielenkiintoisen kysymyksen. "Minun vanhempaniko?" naurahtaa päätään pudistaen. "Kai heitä voi molempia kutsua velhoiksi. Äiti oli enemmältikin sekaantunut tähän hörhöjen valloittamaan maailmaan, muta isä oli enemmänkin.... NO sanotaan nyt vaikka, että lievästi tympäätynyt kaikkeen hehkutukseen", selittää, mutta ei anna suoraa kyllä tai ei vastausta. "Ja mitä Lordiin tulee, niin... Siinä lienee yksi yliarvostetuimmista tyypeistä kautta aikain. Eipä silti, että minä olisin mitenkään arvostelijaksi kelpaava, mutta silti", nauraa uudestaan ja luo uhkaavan katseen nuoreen tyttöön, joka vetäytyi takaisin varjoon.
|
|
|
Post by Lizzie Aniston on Dec 11, 2004 5:52:14 GMT -5
"Heh...kuulostaa kyllä aika kaukaa haetulta että rupeaisin herra Yliherran kannattajaksi. Entä sinä?" kysyy, ja ihmettelee miten puhuu näin avautuneesti ja yksityisistä asioista jollekkin. "Wicked", mumisee kun jonkun ipanan konna hyppää polvelle. "Sano hyvästit konnallesi", tuhahtaa itkuiselle pojalle. Tutkailee konnaa. Antaa olla, ajattelee ja heittää konnan lattialle.
[Lyhyttä pukkaa....meidänkin kone oli korjaamossa...]
|
|
|
Post by Sirenda Adderla on Dec 13, 2004 9:01:29 GMT -5
"Tjaa... no... Koskaan ei saisi sanoa ei koskaan, mutta... Äsh! Ei sillä niinkään väliä ole, kunhan vain pysyy hengissä loppupeileissä kävi miten kävi. Paljon huhuja on liikkeellä ja siinä sopii sitten valita ne todelliset, ken siihen ikinä kykeneekään", vastaa virnistäen pirullisesti. Sirenda näki pojan, joka tuhersi itkua ja päästi pitkän miltei vislaavan hengityksen hampaiden välistä. Tässäkö oli suuren ja mahtavan luihuisen tuvan tulevaisuus? Itkupillejä pullollaan. "Olisit muuttanut sen otuksen vaikka porkkanaksi. Siinä olisi ollut pojalla miettimistä vähäksi aikaa", sanoo terävästi muljauttaen silmiään. "Tämä paikka on melkoinen hullujen hupne, vai mitä luulet?" kysäisee sitten päätään pudistellen.
|
|