|
Post by Daniel Whitebrook on Oct 2, 2004 15:37:20 GMT -5
Kääntää syvänsinisten silmiensä katseen Parvatiin. "Hiljaisuutta. Tosin sitä ei varmaankaan voi ostaa", hymyilee pienesti ja peittää haukotuksen. Viimeisen viikon aikana oli tullut valvottua kerran jos toisenkin, lähinnä läksyjen tähden. Muutaman kerran unen tulo oli viivästynyt levottomuuden takia. Paineiden. "Antaisin vaikka mitä, että saisin olla edes päivän joku muu", sanoo hetken kuluttua mietteliäästi. "Tai tunnin. Hetkikin riittää." [Lyyhyttä pukkaa. Väsymys. ]
|
|
Parvati Patil
Velho/Noita
You can see my light in the darkness, honey.
Posts: 122
|
Post by Parvati Patil on Oct 3, 2004 3:39:16 GMT -5
Hymyilee erityisesti. "Tokihan sinä voit olla hetken joku muu, kunhan vain unohdat kaiken, ja pidät hauskaa. Ei se nyt niin masentavaa ole" Parvati sanoo ja naurahtaa. Hänen iltansa oli muuttunut kohisemalla hauskemmaksi, kun hän oli saanut seuraa, ja päässyt eroon ikikamalista läksyistään. Tyttö huokaisi. Hänen tuikkivat silmänsä mittailivat poikaa, joka istui vastapäätä. Pojan ulkoisesti olemuksesta ei paistanut läpi se varjo, joka oli sisällä, mutta se näkyi hänen silmistään. Parvatin sisäinen silmä oli terävöitynyt vuosi vuodelta, ja nyt hän tunnisti mielialat ja paineet silmistä.
|
|
|
Post by Daniel Whitebrook on Oct 7, 2004 9:33:42 GMT -5
"Jos se olisi noin yksinkertaista, tekisin sen heti", sanoo nostaen jalkansa ristiin nojatuoliin. "Mutta ainahan voi kokeilla", kohauttaa olkiaan. Konstit on monet, kuten sanotaan ja joskus voisi kuvitella olevansa vaikkapa... hiilenpala. Hullua se oli, mutta olisi hauska kuvitella olevansa hehkuva kekäle ja tuntea itsensä tärkeäksi edes hetken, vaikkakin muiden joukossa. Mutta eikös joku viisas ihminen ollut keksinyt senkin, että joukossa on enemmän voimaa? "Minusta tuo takka käy ylikuumana", sanoo hetken kuluttua haukotellen. "Jos se jatkaa tuohon tahtiin, oleskeluhuone alkaa muistuttamaan saunaa. Joku voisi avata Lihavan Leidin muotokuvan ja suoda tälle hylätylle huoneelle edes pienen tuulahduksen", virnistää.
|
|
Parvati Patil
Velho/Noita
You can see my light in the darkness, honey.
Posts: 122
|
Post by Parvati Patil on Oct 8, 2004 9:41:54 GMT -5
Hymyilee. "Niin....paitsi jos pitään kuvaa liian kauan auki, salaisuutemme voisi paljastua, tai joku voisi tunkeutua tänne, tai jotain..." Parvati selitti. Hän ei todellakaan halunnut tupaan esimerkiksi luihuisia lukemaan hänen salaista päiväkirjaansa. Ajatuskin puistatti tyttöä, ja tuossa kuumuudessa, hän melkein pyörtyi. Tyttö juoksi hakemaan kannusta vettä, ja asettui takaisin muhkeaan nojatuoliinsa, johon hän aina upposi, kuin suohon.Tyttö näpläsi hiustupsua sormillaan mietteliäänä. "Ehkä joku unohti avata ikkunan", tyttö mietti ääneen. "No, aiotko viettää lomat täällä?" Parvati kysyi. Hän aikoi muut, paitsi pääsiäisen. Silloin neito menisi hoitamaan yksisarvistaan Bluestaria.
|
|
|
Post by Daniel Whitebrook on Oct 8, 2004 10:32:15 GMT -5
Hymyilee pahoittelevasti. "Tarkoitin siis, että joku voisi tulla sisään ja avata muotokuvan", hymyilee. Daniel ei ole koskaan pitänyt päiväkirjaa. Johtuu varmaan ajapuutteesta. Sitä paitsi hänellä ei ollut mitään kirjoitettavaa, jota joku haluaisi lukea kymmeniä vuosia myöhemmin. "En tiedä vielä", sanoo hitaasti. "Enpä usko, että menen, sanoipa isäukko mitä hyvänsä", virnistää<br>Poika katselee hetken Parvatia. "Sano, jos käsitykseni on väärä, mutta eikös sinulla ole yksisarvinen? Itselläni on tavallinen hevonen, Fandom Seagull nimeltään", sanoo hetken kuluttua yhä hymyillen
|
|
Parvati Patil
Velho/Noita
You can see my light in the darkness, honey.
Posts: 122
|
Post by Parvati Patil on Oct 8, 2004 13:53:32 GMT -5
Parvati hätkähti. Hän oli vajonnut syviin ajatuksiinsa, eikä ollut tajunnut, että hänelle puhuttiin. "Mitäh?" tyttö huudahti, niin että koko tupa hätkähti. Parvatin valtasi yhtäkkiä hukuttautua tuoliin, ja hän vajosi erittäin matalaksi, nolona. "Jooh, onhan minulla. Löysin sen orpona, kun se oli pieni. Sen emo oli varmasti hylännyt sen, kun se on sellainen luonnonoikku", naito piipersi tuolista. Kun kaikki olivat taas palanneet omiin ajatusmaailmoihinsa, tyttö nousi hiukan ylemmäs tuolistaan. "Sori tuo", hän sanoi pahoittelevasti. [Tynkä kun mii en keksi ]
|
|
|
Post by Daniel Whitebrook on Oct 8, 2004 14:50:45 GMT -5
"Parasta pysyä tässä maailmassa, eihän sitä koskaan tiedä, mitä tapahtuu", pudistelee leveästi hymyillen päätään silmät nauraen. "Luonnonoikku? Annas kun arvaan.. Nimen perusteella se ei ole valkoinen, vaan sininen?" sanoo silmät tuikkien. Arvoitukset olivat aina olleet Danielille läheisiä. Aina tilaisuuden tullen poika vastasi jonkun kysymykseen arvoituksellisesti, jos suinkin kykeni. Aina hänellä ei ollut varastossaan sopivia sanoja ja arvuutteleminen ei onnistunut. "Minua on aina mietityttänyt, että tulevatko kotitontut laisinkaan siivoamaan, jos oleskeluhuoneessa on ihmisiä", lausahtaa. "Tai sitten ne muuttavat itsensä näkymättömiksi ja siivoavat ihmisten jutellessa", lisää virnistäen.
|
|
Parvati Patil
Velho/Noita
You can see my light in the darkness, honey.
Posts: 122
|
Post by Parvati Patil on Oct 10, 2004 8:29:31 GMT -5
"Mm, sininen. Ja sillä on valkea tähti otsassa..." Parvati sanoi ja huokaisi. Miten joku emo oli voinut hylätä niin akuniin ja ainutlaatuisen yksisarvisen...Tyttö oli ollut taas vajoamaisillaan omiin maailmoihinsa, mutta riuhtaisi itsensä irti. "Kai ne kotitontut täällä käy, tai siis....Minun äitini oli kuulemma nähnyt vilaukselta jonkun isokorvaisen yksilön", tyttö sanoi ja tirskahti. Kaikki kotitontuthan olivat isokorvaisia...Parvati oli toki nähnyt heidän perheensä kotitonttuja. Tai siis hän tunsi niistä ainoastaan yhden, Minden. Minde oli kyllä hiukan rupsahtanut ja vanha, mutta kovasti se aina raatoi. "En ole nähnyt tylypahkan tonttuja, mutta ainakin ne sivoavat hyvin ja laittavat ihanaa ruokaa", neito lausahti ja virnisti.
|
|
|
Post by Daniel Whitebrook on Oct 10, 2004 9:42:19 GMT -5
Daniel ei keksi mitään vastattavaa vastapäätä istuvan tytön lauseisiin, joten hän tyytyy vain nyökkäämään. "Fandom Seagull on kuusivuotias ruuniikkotamma", hymyilee. Tammasta oli tullut vuosien varrella Danielin yksi tärkeimmistä elävistä olennoista. "Kuulitko muuten, että joku oli järjestänyt mukavan yllätyksen vahtimestarille", kääntää katseensa takan hiipuvista liekeistä Parvatiin. Hänen omat silmänsä kielivät naurusta, joka odotti pääsevänsä pian valloilleen. "Kun vahtimestari avasi palkintohuoneen oven, sen takaa röypsähti litroittain limaa, joka tarttui kaikkeen mihin osui", sanoo, eikä voi enää pidätellä enää nauruaan ja on tippua tuoliltaan nauraessaa. "Ei muuta, mutta kuvittele vahtimestarin ilme kun hän on yltä päältä vihreässä limassa."
|
|
Parvati Patil
Velho/Noita
You can see my light in the darkness, honey.
Posts: 122
|
Post by Parvati Patil on Oct 10, 2004 9:56:45 GMT -5
"Se on varmaan ollut tosi suloinen", Parvati huokaisi.Hevosetkin olivat aina olleet lähellä tytön sydäntä. Ruunikot varsinkin olivat ihania, kun ne eivät likaantuneet niin helposti. Parvatilla, tai oikeastaan heidän perheellään oli hevostalli, jossa asusteli paljon hevosia, ja onneksi suurin osa oli ruunikkoja. "Vahtimestarin päälle limaa? Voi luoja!" tyttö naurahti, ja rupesi kikattamaan. "Sen mä olisin halunnu nähdä, heh". Ei ollut vaikeaa kuvitella vanhaa ja juroa vahtimestaria kärkkymään yltäpäältä limaisena. "Kuka sen oli nähnyt?" Parvati kysyi ihmetellen, ja vieläkin tiskahdellen. Tyttö oli ihan maassa, kun ei ollut nähnyt tapahtumaa.
|
|
|
Post by Daniel Whitebrook on Oct 10, 2004 12:51:26 GMT -5
"Jos tietäisin, myöntäisin heille Nobelin rauhan palkinnon", sanoo iskien silmää hymyn yhä ollessa tämän kasvoilla. "Jos saa sanoa, se oli ehkä koko tallin kaunein sinä kesänä syntynyt varsa. Itse avustin sen emää, Golden Mimosaa", sanoo kun muistaa ensimmäisen lauseen. "Liman aiheuttaja voi olla kuka hyvänsä. Harmittaa vain, kun en ole päässyt vielä näyttämään hämäyksen bravuuriani", virnistää. Daniel antaa katseensa kiertää pitkin oleskeluhuonetta. "Eh, olenko vainoharhainen vai tuijottavatko muut meitä?"
|
|
Parvati Patil
Velho/Noita
You can see my light in the darkness, honey.
Posts: 122
|
Post by Parvati Patil on Oct 11, 2004 8:59:43 GMT -5
Neito kummastuu, ja katselee ympärilleen. Tosiaan, kaikkien päät olivat kääntyneet heihin päin. "Mitä hittoa nuo tuijottavat?", tuhahtaa, ja kääntää katseensa ekaluokkalaisiin ipanoihin. Okei, ihan sama, tuijottakoot rauhassa, Parvati ajatteli hiukan närkästyneenä. "Siis erittäin kohtaliasta, sanoisin", sanoo Danielille. Nostaa jalkansa rennosti toiselle nojatuolille, ja nappaa pöydältä velhopaukkukarkin, ja ojentaa toisa päätä pojalle. "Otatko?", kysähtää. Toivottavasti karkista tulisi jotain kivaa tällä kertaa.
[Tynkä]
|
|
|
Post by Daniel Whitebrook on Oct 12, 2004 9:32:52 GMT -5
"Kohteliasta joo. Eivät varmaan ole tottuneet näkemään tytön ja pojna juttelevan", Daniel naurahtaa. Tarttuu paukkukarkin päähän. "Okei? Yksi, kaksi, kolme, nyt!" sanoo ja nykäisee.
[Ei saanut kirjoitettua enempää.]
|
|
Parvati Patil
Velho/Noita
You can see my light in the darkness, honey.
Posts: 122
|
Post by Parvati Patil on Oct 12, 2004 12:29:17 GMT -5
[Oukei..heh...Mitähä karkista tulee? Miin vuorolle osui, heh ] Kuulee kun tuo laskee kolmeen, ja nykäisee. Valtava pamaus täytti huoneen, ja joku ekaluokkalainen rupasi pillittämään. Tuhahtaa, ja kääntyy katsomaan, mitä karkista ilmestyi. Eh, olipa tosi kiva yllätys, ajattelee, kun karkista ilmeistyi kaksi liilaa suippohattua, joissa oli rupisammakon kuvia. "Noo, parempi onni ensi kerralla", Parvati sanoo ja naurahtaa, ja päättää pistää hatun ihan hyvin vuoksi päähän. okei, tytö näytti han liilalta kananmunalta. Nauraa iloisesti.
|
|
|
Post by Daniel Whitebrook on Oct 13, 2004 15:10:37 GMT -5
Katselee hattuja huvittunut pilke silmissään. "Kaikkea sitä... Onneksi ei sentään mitään limoja", tyrsähtää ja poimii toisen hatuista vierelleen. Sen voisi lähettää Brittanylle vaikka joululahjaksi, jos se ei siihen aikaan vaikuta sopimattomalta yhdeksänvuotiaalle. "Meinaatko pistää tuön päähäsi huomenna vai jättää suosiolla arkkuun?" kysäisee katsellen Parvatia hattuineen. "Ajattelin vain, ettet muutu basiliskiksi ja puraise minulta päätä poikki, ellet ehdi katsoa minua tappavasti", lisää vielä.<br>Virnistys leviää Danielin kasvoille.
|
|