Parvati Patil
Velho/Noita
You can see my light in the darkness, honey.
Posts: 122
|
Post by Parvati Patil on Sept 10, 2004 10:52:43 GMT -5
//Tänne vaan joku rohkelikko mukaan, ihan sama kuka^^// Parvati oli ollut ulkona muutaman kaverinsa kanssa, ja palasi nyt sisälle. Hänellä oli läjäpäin läksyjä, ja mielessä myllärsivät mitä eriskummallisemmat ajatukset. Hän oli kuullut koko Clara-Harry sopan, ja hänen mielestään se oli hiukan outuoa...tai siis jotenkin. Hän ajatteli, että olisi mielenkiintoista tietää lisää, mutta samapa tuo. Hän oli hiukan ulkona asioista, hän ei välttämättä ollut niin yliluonnollisen kiinnostunut aiheesta. parvati kaivoi räjähtelevästä laukustaan läksykirjat, pergamenttia, sulkakynään, ja mustetta. Hänen teki pahaa ajatellessaan, että nyt oli perjantai, ja juuri perjantaisin he saivat paljon läksyjä. Parvati katseli ympärilleen, rohkelikkotorni näytti autiolta, lukuun ottamatta muutamaa kolmasluokkalaista, jotka pelasivat räjähtää näpäystä. Parvatin olisi tehnyt mieli mennä mukaan, mitä tahansa muuta, paitsi tusinoittain läksyjä. Kumpa joku tulis juttelemaan, Parvati ajatteli. hän hyräili hiljalleen Kohtalottarien baladia, joka aina jäi hänen päähänsä soimaan. //Ajatus ei kulje. Joku mukaan, kuka vaan kiva  // |
|
|
|
Post by Daniel Whitebrook on Sept 20, 2004 10:32:36 GMT -5
Lihavan Leidin muotokuva narahti hiljaa, kun Daniel astui sisään oleskeluhuoneeseen. Olkalaukun hihna hiersi hänen olkapäätään kivuliaasti raskaan painon takia, joka taasen johtui älyttömän vaikeasta taikaliemiläksystä.<br>Danielin katse kiersi oleskeluhuonetta. Vain muutama oppilas paikalla. Hän päätti mennä juttelemaan Parvatin kanssa. Viimeksi hän kolmasluokkalaisten kanssa halusi mennä pelaamaan, viimekertaisen pelin jälkeen hän oli joutunut juoksemaan matami Pomfreyn luokse irronnut nenä kourassaan.
"Saako tähän istua?"
|
|
Parvati Patil
Velho/Noita
You can see my light in the darkness, honey.
Posts: 122
|
Post by Parvati Patil on Sept 22, 2004 6:14:27 GMT -5
Parvati hätkähti.
"Joo, tottakai", tyttö vastasi hymyillen. "Etkös sinä ole Daniel, jos oikein muistan?"
Tytön muisti "pätki" ajoittain. Vaikka poika olikin samasta tuvasta, ei neiti varmaksi tämän nimeä tiennyt. Parvati hyräili edelleen hiljaa kohtalottarien biisiä. Hän keinui hiljalleen sen tahtiin, ja katseli ikkunasta ulos. Hänen pöllönsä liiteli muiden kanssa taivaalla, ja nappasi silloin tällöin itselleen jonkun yöperhosen. Tyttö käänsi katseensa poikaan, joka oli istunut häntä vastapäätä. "Olenko minä ainoa, vai onko sinullakin tusinoittain läksyjä?" neito kysyi ripeästi. Läksykirjat lojuivat yhä pöydällä odottaen, että niille tehtäisiin jotain. Tyttö ei kertakaikkiaa jaksanut. Hän oli puurtanut koko illan.
[Aiks kökköö multa tulee, mut so?^^]
|
|
|
|
Post by Daniel Whitebrook on Sept 23, 2004 11:39:01 GMT -5
"Joo, Daniel Whitebrook", sanoo hymyillen. "Ja sinä olet varmaan Parvati Patil?"
Poika avaa laukkunsa, jonka oli laskenut lattialle, ja ottaa sieltä muutaman kirjan ja tusinan verran pergamenttiliuskoja.
"Ei minulla paljoa ole. Vain tämä liemiläksy, todella vaikea sellainen", huokaisee ja sulkee laukun otettuaan mustepullon ja muutaman sulkakynän sieltä. Hänellä oli kolme lähdeteosta, melko samanlaista sellaista, mutta ne olivat ainoat hyvät kirjat koko Tylypahkan suuressa kirjastossa. Nyt piti vain päättää, mistä aloittaa.
"Kuunteletko sinä Kohtalottaria?" kysyy avattuaan Tehokkaimmat taikaliemet ja niiden vaikutukset.
"Minä en ole koskaan pitänyt niiden laulajan äänestä", jatkaa ja selailee samalla kirjan hakemistoa.
|
|
Parvati Patil
Velho/Noita
You can see my light in the darkness, honey.
Posts: 122
|
Post by Parvati Patil on Sept 23, 2004 12:02:15 GMT -5
"Jep, Parvati. Ei mikään ihananimi", tyttö sanoi tuskastuneena. Hän katseli kirjapinoaan. "Vain liemi läksy?" Parvati sanoo tuskastuneena ja ´pyörtyy´. Hän oli aivan kade, kun hän itse ei ollut ehtinyt vielä läksyjään tehdä.<br>"Minun lempitunteihini eivät ainakaa liemitunnit lukeudu", Parvati sanoi. Hän selaili suurta opusta käsissään, joka kertoi kaikista, paitsi kiinnostavista muodonmutoksista.
"Jep, Kohtalotteriahan minä kuuntelen, muun muassa", neito sanoi. Hän hyräili edelleen hiljaa biisiä, joka aina tarttui, ja takertui häneen.
[Multa ei nyt synny mitään, *huoks*]
|
|
|
|
Post by Daniel Whitebrook on Sept 23, 2004 13:58:50 GMT -5
"Ääh, se sopii sinulle", sanoo ja hymyilee pikaisesti Parvatille. Syvänsiniset silmät nauroivat tuon esittämiselle, mutta kasvot pysyivät pokkana.
Mielenkiintoiselta ihmiseltä tämä vaikutti, joskin melko tuskaiselta muutamasta läksystä. Ei Daniel mikään hikipinko ollut, mutta hänen olisi pantava parastaan ollakseen Whitebrookin sukukartanon isännyyden arvoinen.
"Itse kuuntelen aika paljonkin jästimusiikkia, tosin radio sekoaa vähän väliä ilmassa olevan taikuuden takia", poika naurahtaa ja nostaa katseensa taas Parvatiin.
|
|
Parvati Patil
Velho/Noita
You can see my light in the darkness, honey.
Posts: 122
|
Post by Parvati Patil on Sept 24, 2004 8:30:00 GMT -5
"Joo, onhan jästimusiikki hyvää, ainakin se..hmm, mikäs se nyt oli..." Parvati mietti. "Ai niin, Maroon-5, ja on muitakin...". Tyttö mietti kuumeissaan jästibändejä, muttei saanut montaa päähänsä. Parvati puursi läksyjään kaiken aikaa.
Huokaus.
"Jes, sain ne tehtyä!" neiti kiljahti, kuin olisi voittanut lotossa. Läksyt olivat kauheita. Järkyttäviä. Kuolettavia.
Ei tyttö ollut huono koulussa, hänellä ei vain aika riittänyt. Anyway. "Miten sinulla menee, niin kuin yleensä?" Parvati kysyi tuikkivin silmin. Niistä ei näkynyt minkäänlaista surua, eikä hän sellaista kantanutkaan.
|
|
|
|
Post by Daniel Whitebrook on Sept 24, 2004 11:47:17 GMT -5
"Onhan niitä muitakin, kuten se suomalainen The Rasmus", virnistää ja rullaa pergamenttinsa kiinni. Olihan tässä vielä muutama viikko aikaa kirjoittaa aine.
"Minullako? Ei mitään epätavallista, täysin normaalia teinipojan elämää", huokaisee ja nojautuu tuolin selkänojaa vasten hieroen otsaansa sormenpäillä.<br>"En ole edes laskenut, kuinka monta tyttöä on yrittänyt mennä silmäpeliä kanssani. Ainakin sisaresi Padma kaveriporukoineen", virnistää hiukan. Hiukan rasittavaa, mutta poika ei ainakaan tällä hetkellä mahtanut asialle mitään. Kaipa he jossain välissä luovuttaisivat, kun eivät saa Danielilta vastakaikua. Ainakin hän toivoi niin.
|
|
Parvati Patil
Velho/Noita
You can see my light in the darkness, honey.
Posts: 122
|
Post by Parvati Patil on Sept 24, 2004 13:21:08 GMT -5
"Padmako? Voi luoja...", tyttö sanoi naurahtaen. "Ei sillä, että olisit jotenkin outo, mutta Padma? No jes...".
Tyttö olisi tikahtunut nauruun, jos ei olisi ollut siellä. Padma tuntui olevan hiukan eri tyyppiä kuin Daniel. Anyway. Tyttö sulloi kirjat laukkuunsa, ja sulki laukun. " Minä vie tämän makuusaliin", Oarvati sanoi, ja kipaisi viemään laukun. Pian hän jo palasikin, mutta oli vaihtanut kaavun "minimekkoon". Tytön päässä vaeltelivat kuvat Padmasta seuraamassa Danielia. "Hyvä ettet sentään luullut Padmaa minuksi", tyttö sanoi. Olisi kamalan noloa, jos poika olisi ajatellut hänen olevan vain tyhmä teinikana, joka yrittää iskeä kaikki.
|
|
|
|
Post by Daniel Whitebrook on Sept 24, 2004 13:47:23 GMT -5
"En. Hänellä on silmissään erilainen katse kuin sinulla", naurahtaa tunkiessaan pergamenttia laukkuun.
Teinikana? Todella sopiva ilmaisu niihin tyttöihin, jotka häntä piirittivät ja tekivät hänen olonsa epämukavaksi.
"Hmh, mitenkäs sinulla menee?" kysäisee muutaman minuutin kuluttua.
|
|
Parvati Patil
Velho/Noita
You can see my light in the darkness, honey.
Posts: 122
|
Post by Parvati Patil on Sept 25, 2004 6:50:02 GMT -5
"Hm...Ihan hyvin minulla, ei mitään erityisempää", Parvati sanoi. Hän ajatuksissaan vaelsivat kuvat Padmasta roikkumassa muidenkin poikien perässä, eikä tyttö voinut olla hymyilemättä. Naurahdus.
Tyttö mietti tarkemmin miten hänellä meni.
Ei mitenkään.
Tytölle ei tavallaan kuulunut mitään, sillä hänellä oli kaikki ihan ok, muttei mitenkään erityisesti.
Hassua.
|
|
|
|
Post by Daniel Whitebrook on Sept 25, 2004 7:22:02 GMT -5
Tuijottelee ajatuksissaan takkaan. Viikonloppu oli edessä mutta silti ahdistava tunne ei kadonnut. Hänellä oli liian paljon tekemistä ja liian paljon pitäisi tehdä.<br>"Hyvä että edes jollain menee hyvin", poika virnistää ja riistää katseensa takassa loimuavasta tulesta.
"Minulla ainakin on hirveästi paineita, taidat tietää varmaan miksi."
Daniel ei kuitenkaan ole levitellyt tietoja itsestään, mutta hyvin moni tylypahkalainen tietää hänen juuristaan. Malfoyn tapaista, mutta kuitenkin erilaista. Whitebrookin suvussa ei ollut tapana, että vanhemmat valitsevat lapsensa elämänkumppanin. He saivat valita sen itse, mutta eivät pakottaa.
|
|
Parvati Patil
Velho/Noita
You can see my light in the darkness, honey.
Posts: 122
|
Post by Parvati Patil on Sept 25, 2004 12:50:06 GMT -5
"Njaa....ei minullakaan nyt niin ihmeen hyvin mene, vähän tylsästi..." Parvati sanoi. Hän tuijotteli takkatuleen, ja sen liekkien loimuun hiukan mietteliäänä. Hän ajatteli kaikkea, mitä mieleen juolahti. Toki tyttö tiesi Danielin suvun, eikä tavallaan ollut kateellinen pojalle. Parvati oli jo pitkään ajatellut, kunika onnekas hän oli, kun hänellä oli niin ihana suku, josta ei tarvinnut murehtia.
"No, ei kai sinun nyt niistä kannata murehtia", neito sanoi ystävällisesti, ja tarkoittikin sen ystävälliseksi lausahdukseksi.
|
|
|
|
Post by Daniel Whitebrook on Oct 2, 2004 10:06:59 GMT -5
Kohauttaa olkiaan.
"En minä muehdi, odottelen vain, milloin 'suuri H-hetki' on", naurahtaa kääntäen katseensa takaisin takkaan.
Joskus poika mietti, mitä varten hän oli täällä. Miksi Whitebrookin perillisen oli oltava juuri poika, kun naispuolinenkin henkilö pystyi huolehtimaan kartanon asioista yhtä hyvin kuin miespuolinenkin. Daniel sulki hitaasti silmänsä.<br>"Hmm, mitä sinä teet huomenna? Ajattelin, että lähtisitkö Tylyahoon, jos kummallekaan ei tule esteitä."
Hän kaipasi jotain muuta ajateltavaa kuin läksyt ja iänaikainen murehtiminen.
|
|
Parvati Patil
Velho/Noita
You can see my light in the darkness, honey.
Posts: 122
|
Post by Parvati Patil on Oct 2, 2004 10:52:58 GMT -5
Naurahtaa kepeästi.
"Tottakai minä voin lähteä, ei minulla ainakaan näillä näkymin ole mitään esteitä", Parvati sanoi hymyillen. Hän tarvitsikin tylyahosta itselleen muutamia tavaroita, ja oli jo pitkään kaivannut reissua tylyahoon. Hänen laukkunsa oli hajoamispisteessä, ja hän tarvitsisi uuden. Tyttö ei hyräillyt enään Kohtalottarien biisiä, vaan hänen mielessäään puhalsivat uudet tuulet, eri laulut.
"Mitä sinä tarvitsisit tylyahosta?", Parvati kysyi lievästi hymyillen, ja katseli poikaa suklaan värisillä silmillään.
|
|
//
