|
Post by Harry Potter on Sept 19, 2004 6:22:40 GMT -5
Sormien jäässä olemista ei todellakaan myönnettäisi. Eikä sitä että tässä oli muutenkin aivan jäässä mutta mitäpäs pienistä. Paitsi että tämä oli paljon enemmän kuin pientä hengellään leikkimistä. Samaa oli tullut kyllä harrastettua eri muodoissa kaikkina näinä vuosina tässä koulussa. Harry siirtyy eteenpäin ikkunalaudalla. Pakko tästä olisi eteenpäin jatkaa kun ylös olisi turha alkaa enää menemään... Ajatus katkeaa, kun huomaa kauhukseen Ginnyn putoavan. "Ginny!" Harry astuu uhkaavan lähelle reunaa, lähes putoaa itsekin varsinkin koska jalka tuossa hieman lipsahtaa ja poika ottaa seinästä kiinni ettei putoaisi. Huh. Ginny jäi tuonne roikkumaan. Tai no huh ja huh mutta tuosta asti maahan missä tyttö äsken oli ollut.... Se nyt olisi koitunut kuolemaksi. Tuolta toisesta kerroksesta sitten... No parempi sieltäkin kuin täältä mutta ei hyvä kyllä sekään. Olisikohan aivan tyhmä idea huutaa pidä kiinni? "Pidä kiinni! Tai älä ainakaan tipu alas!" Juu ja varmasti Harry tuonne ehtisi ennen kuin Ginny putoaisi. Ellei Ginny saisi itseään ponnisteltua tuosta ikkunalaudalle tai jotain.... Itse lähtee melkoisen varovaisesti mutta mahdollisimman rivakasti tuonne alaspäin etenemään. Jessus tämä todellakin oli erittäin idioottimaista hengellään leikkimistä. Ihme ettei tällaista osuutta ollut Kolmivelhoturnajaisissa...
|
|
|
Post by Ginny Weasley on Sept 19, 2004 6:33:27 GMT -5
Pidä kiinni? No totta vie tämä neiti piti kiinni. Weasley haukkoi henkeä eikä oikein edes tajunnut mitä juuri äsken oli tapahtunut. Tyhjä katse silmissään Ginny tapitti kiviseinää edessään. Hän ei enää koskaan, ei koskaan tekisi mitään näin typerää. Mielummin hiiri kuin kuollut. Jessus sentään. Oli niin helvetin kylmä, ettei itkeäkään pystynyt. Kyyneleet olisivat varmaan jäätyneet poskiin kiinni. "Ei minulla ole hätää", tyttö sanoi vilkaistuaan ylemmille tasoille, jossa Harry kaahi alas seinän viertä. Se nyt vielä puuttuisi, että tuo poika putoaisi. "Tule ihan rauhallisesti vain alas. Kyllä minä jaksan tässä roikkua.." 'Ja jollen niin maanpinta nyt ei ole enää kovin kaukana..'
|
|
|
Post by Harry Potter on Sept 19, 2004 7:39:43 GMT -5
Ja olipas viisasta huutaa tuokin sitten. Nooh.. Hätä ei lue lakia. Ei tuo Harryn rakas onneksi sentään tuolta tornista asti pudonnut maahan asti eikä nytkään vielä ollut pudonnut maahan asti. Entä jos tämä poika putoaisi maahan asti? Ajatus tulee väkisinkin seuraavalle tasolle pudottautuessa mieleen. Älähdys. Ei Harry halunnut pudota. Ei todellakaan. Oli pudonnut tarpeeksi jo silloin kun oli kolmannella luokalla pudonnut luutansa selästä ankeuttajien rynnistettyä kentälle. Phuh. Miksihän ne edes olivat tämän kimppuun aina käymässä? Ja miksi ne kaksi ankeuttajaa olivat käyneet kimppuun kesällä? Kuka ne oli tämän kimppuun käskenyt? Voldemort? Liian ilmiselvää, kai. Ja taas meinaa liukastua tuossa saaden jälleen seinästä kiinni. Huhhuh. Tämä oli aivan hiton hengenvaarallista. No ei kai.. Tämänhän tekisi milloin vain vaikka kuntoilun vuoksi. Ja Ginnykin oli jo lähempänä mutta vaikutti silti olevan niin kaukana. Ja tämä jatkaa itsensä heilauttelua alemmille tasoille. Missähän vaiheessa pettäisivät käsivoimat tai kunto? Toisaalta kunto oli kasvanut erittäin kiitettävästi tässä vuosien aikana. Ei se ainakaan ihan heti loppuisi... Vaikka tällaista ei ollut tullut ennen tehtyäkään. Huoh. Tästä näin, alaspäin. Näin se käy.. Ketterästi ja nokkelasti kuin kissa jollaisesta Harry tosin oli kaukana. Pieniä älähdyksiä, ähinää ja muita vastaavia äännähdyksiä ja satunnaisia melko pahoja liukastumisia lukuunottamatta matkahan sujui jopa hyvin. 'Ihmepoika, todellakin.' Äsh. Hiljaa.
|
|
|
Post by Ginny Weasley on Sept 19, 2004 11:02:42 GMT -5
Että kun tuo poika hoippui tuolla ylhäällä.<br>"Varovasti nyt!", Ginny huudahti Harryn liukastellessa. Jos tässä ei oltaisi näin tukalassa tilanteessa niin taatusti Weasleyn käsi olisi jo monesti noussut suun eteen säikähdyksestä. Tämä tempaus oli sitten niin typerä. Seuraavalla kerralla kun näin typerä idea tulisi mieleen tyttö kyllä hukuttaisi sen jonnekin aivojensa alimpiin sopukoihin, eikä kajauttelisi koko kansan kuullen. Pitäisikö tässä koettaa pumpata itsensä ylös? No voisihan sitä toki koettaakin... paitsi, että kädet olivat niin kohmeessa, ettei siitä mitään tullut. Neiti vilkaisi alapuolelleen. Ei tästä nyt niin korkea pudotus ollut. Hieman korkeampi kuin silloin luudalta hypätessä, mutta kyllä hän oli aiemminkin selvinnyt niin miksei nyt? Ja tuossa oli Voron kasaama lumikasakin alla. "Minä päästän irti! Älä ole huolissasi!", tyttö huusi rakkaalleen ja puristi silmänsä kiinni. Se oli menoa nyt. Whiuh ja muks! Yskintää ja pärskintää kuului lumikasan syvennöistä. Petollinen kasa ei ollutkaan niin kiinteä kuin se oli näyttänyt olevan ja neiti Weasley oli uponnut hieman turhan syvälle kinokseen. Lumi tukki tien joka puolelta ja vaikka tyttö kuinka koetti römpiä suuntaan jos toiseen ei mistään tuntunut pilkottavan ulospääsyä. Hätä iski kulovalkean tavoin pieneen neitiin -tällöinhän elimistö poltti enemmän happea kuin normaalisti- ja Weasleyn olo oli kerta kaikkiaan kuin sillipurkissa. Kaikkialla oli vain valkoista ja pirun kylmää. "Harry? Harryy!!!", Ginny parkaisi ja kauhoi lunta ympäriltään, mutta turhaa. Aina sitä valui jostain suunnasta niskaan taas.
|
|
|
Post by Harry Potter on Sept 19, 2004 11:21:39 GMT -5
Ja jälleen yhdelle tasanteelle, jossa voisi vähän aikaa jopa levähtää ellei olisi kiire. Harry katsoo hieman hengästyneenä ylöspäin nojaten takanaan olevaan seinään ja käyttää aivan pienen hetken silmiä kiinni. Ja sitten jatketaan matkaa. Hetken päästä kuuluu tuo Ginnyn huuto, että tyttö päästäisi irti.. "Mit..?! Ginny!" No se oli nyt sitten liian myöhäistä. Tuossa oli kuitenkin lunta alla. Huvittunut ilme kasvoilla hetken aikaa ja alaspäin matkamme käy. Vilkaisee Ginnyn suuntaan. Miksei se jo tullut tuolta ylös? Ehkä tämä kiipeily sekoitti pään? Vasta äskenhän... Ja tuo ajatus jää kesken, kun neiti, jonka on tuntenut jo vuosia, huutaa tämän pojan nimeä. Harry vilkaisee alas ja pudottautuu seuraavalle tasanteelle. Katsoo alas. "Ginny! Ginny!!!" Ei kai tässä muukaan auttaisi? Entä jos Ginny kuolisi tuonne? 'Tai entä jos sinä kuolet hypätessäsi tuonne alas?' Hitot! Muutama askel taaksepäin aivan vain rohkeuden keräämisen vuoksi ja sitten hyppää alas... Muks! Lumikasaan mutta ei yhtä pahaan kuin Ginny oli lentänyt ja kuitenkin tuohon samoille seuduille johon tyttö oli lentänyt. Ja sitten ryntää suunnilleen siihen kohtaan johon Ginny lensi ja alkaa kaivaa tuota lunta... Hemmetin hemmetti. Ja hittoon hengenvaaralliset leikit. "Ginny! Ginny!" No ainakin kuulisi Harryn äänen ellei ollut sitten jo muutenkin jostain kuullut pojan hypänneen alas kaapu heilahtaen jälleen samaan tyyliin kuin salaisuuksien kammioon mennessä [*addiktoitunut siihen*]. Harry kaivaa edelleen lunta.. Pakko Ginnyn oli tuolla jossain tämän lumen alla olla.
|
|
|
Post by Ginny Weasley on Sept 19, 2004 11:41:48 GMT -5
"Harry!", tyttö parkaisi aina vain hätääntyneenpänä, mutta tuon huuto keskeytyi kun jostain läheltä kuului mätkähdys. Harry? Oliko Harry tippunut?! Ja se oli tämän neidon syytä! Miten hän voisi antaa ikinä itselleen anteeksi? Potter oli taatusti kuollut. Niin korkealtakin tipahtanut... Itku purkaantui väkisinkin ulos Ginnyn suusta ja kyyneleet tippuivat lumen sekaan pieninä, lasisina helminä. Hän ja hänen typerät ideansa olivat koituneet hänelle rakkaimman henkilön kohtaloksi. Neiti lopetti lumen kauhomisen. Mitä intoa.. Hänellä ei ollut enää syytä tulla täältä ulos. Syyllisyys vain painaisi tytön mieltä ja hän kuolisi ennen pitkään pahaan oloonsa. Lumi tukki vaatteiden alle, suuhun ja kaikkialle minnä vain pääsi, mutta Ginny ei edes tapellut enää vastaan. Kaikki oli menetetty.. Sitten yhtäkkiä itkun sekaan sotkeutui jonkun huutoa. Se.. Se oli Harryn ääni! Weasley voinut enää huutaa mitään, koska olisi taatutsi tukehtunut sen jälkeen, mutta neito koetti sutia lunta edestään ja kahlata äänen suuntaan. Harry oli elossa, luojan kiitos! Silmät kiinni kuin mikäkin sokea neiti tarpoi tietään kohti kultaansa, kunnes viimein tunsi lumen loppuneen. Vai oliko se loppunut? Ainakaan mikään kylmä ei enää koskettanut tytön kättä..
|
|
|
Post by Harry Potter on Sept 19, 2004 12:06:21 GMT -5
Luoja, miksi Harry suostui tähän? Miksi hän suostui siihen, että lähdettäisiin kiipeämään alas tuolta tornista? Oltaisiin vaikka vain jääty sinne ja hittoon ne tunnit. Poika kaivaa lunta niin nopeasti kuin pystyy välittämättä minkään vertaa kostuneista silmäkulmista. Jos Ginny nyt... Tässähän alkoi olla olo samaa luokkaa kuin silloin muutama vuosi taaksepäin. Hemmetti. Entä jos Harry ei löytäisi Ginnya ainakaan ajoissa? Oi voi voi. Syyttäisi sitten itseään tästä koko loppuelämänsä ja olisi menettänyt rakkaansa ja kaikkea... Loputtomalta tuntuneen kaivamisen jälkeen, jolle ei edelleenkään tunnu löytyvän mitään loppua, pojan käteen osuu jotain muuta kuin lunta... "Ginny..." Sanat tulevat suusta hieman kuiskausta suuremmalla äänellä ja tämä vetäisee tytön tuolta lumihangesta esiin. Huh. Elossa tuo neiti ainakin oli. "Herrajumala Ginny, lupaa, ettei enää ikinä tuollaista seinäkiipeilyä. Jessus minä säikähdin ja kaikkea ja..." Enempää ei sitten sanokaan vaan suukottelee tytön kasvoja ja huulia ennen kuin halaa. Harvoinpa oli tullut noin pahasti säikähdettyä. Kerran vuodessa ehkä.
|
|
|
Post by Ginny Weasley on Sept 19, 2004 12:34:15 GMT -5
Maa neidin jalkojen alta katosi ja samassa tuo tunsi, kuinka jokin nykäisi hänet pois lumen seasta. Neidin silmät aukesivat ja tuo vetäisi syvään henkeä, jota seurasi yskän puuskan. Hetken yskittyään jatkui taas tajuton itku sekä helpotuksesta, että säikähdyksestä.<br>"Lupaan", tyttö sai sanottua itkunsa keskeltä ja rutisti Harrya. Onneksi Harry oli saanut hänet pois tuolta. Ajatella, että hän olisi voinut kuolla. Jälleen. Ei siitä ollutkaan kuin muutama vuosi kun oltiin viimeksi käyty taivaanporteilla. Hiljalleen itku hellitti ja tyttö sai hengitystäänkin tasattua. "Ei enää koskaan mitään noin typerää", neiti kuiskasi ja pyyhkäisi sitten silmä kulmaansa.
|
|
|
Post by Harry Potter on Sept 19, 2004 12:48:21 GMT -5
Rutistaa helpottuneena Ginnya. Ehei Harry ei halunnut menettää tätä neitiä heti kun oli tuon rakkaakseen saanut. Eikä haluaisi menettää Ginnya vielä silloin viiden kymmenen vuoden päästäkään mistä oli ollut tuolla makuusalissa puhe eikä .... Eikä ikinä. Käyttää silmiä kiinni joutuen sitten räpsyttelemään niitä hetken samalla kun rutistaa Ginnya ja silittelee tytön hiuksia. Tuosta selvittiin onneksi pelkällä säikähdyksellä, jälleen. "Ei, ei enää koskaan mitään noin typerää." Harry pyyhkäisee silmiään myös ennen kuin sitten suukottaa Ginnya hiuksiin ja siitä otsaan. Jumalauta että paniikki voi muuttua nopeasti suunnattomaksi helpotukseksi ja tuollaisten riskien ottaminen hengenvaaralliseksi ja muuta. Entä jos... 'Älä edes ajattele sitä.' No tuon ajatuksen voisi tosiaan pyyhkiä mielestä. Etenkin kun Weasleyn nuorin oli nyt tuolta lumen alta pois ja tuossa aivan lähellä.<br>"Hemmetti minä säikähdin..." Ja jälleen suukottaa Ginnya. Tuleepahan samalla todettua itselleen, että neiti tosiaan on tuossa eikä enää lumen alla. Huhhuh.
|
|
|
Post by Ginny Weasley on Sept 19, 2004 13:08:14 GMT -5
"Anteeksi kamalasti. Minä luulin, että lumi kannattaisi..", tyttö sanoi. Jälleen kyyneleet alkoivat valua tuon silmistä ja ote Harrysta tiukkeni entisestään. "Anna anteeksi.. En minä tarkoittanut pelästyttää.." Ulkona oli hemmetin kylmä ja Weasleyn hampaatkin kalisivat mukavasti. Pääasia oli kuitenkin, että herra Potter oli hänen lähellään. Hengissä ja terveenä, hitusen säikähtäneenä, mutta kyllä sekin ohi menisi. Siinä oli tämän neidin onnenlähde. Muusta viis.. Tosin eipä näyttänyt Harrylläkään kovin lämmin olla kun pojan huulet tuolla tavalla sinersivät. "Kiitos, että pelastit minut... jälleen..", Weasley sanoi ja pieni hymy häivähti tuon huulilla ennen kuin tyttö suuteli kultaansa siinä toivossa, että tuon huulille palaisi edes vähän väriä.
|
|
|
Post by Harry Potter on Sept 19, 2004 13:26:47 GMT -5
Rutistaa. "Ei sinun tarvitse tuota anteeksi pyydellä. Oikeasti, Ginny, ei sinun rakkaani tarvitse." Harrykin tiukentaa otettaan entisestään. Kyllähän tälläkin hampaat kalisivat ja sormet olivat aivan jäässä mutta siitä ei nyt välitetty vaan ainoa mistä tällä hetkellä välitettiin oli Ginny. Itsestään välittäminen sitten vasta toisella sijalla kuten äsken tuolta hypätessäkin. Joo-o, olisi voinut mennä vaikka selkä, niskat, jalka... Mutta onni matkassa niin eipä mennyt. "Milloin vain kultaseni, milloin vain..." Pieni hymy ja hymähdys Ginnyn suudellessa. Luultavasti maailman paras lämmittelykeino tai ainakin yksi niistä. Harry vastaa suudelmaan vetäisten neidin tuosta vielä lähemmäksi ja toinen käsi menee Ginnyn hiusten sekaan, toinen edelleen tytön ympäri kietoutuneena.
|
|
|
Post by Ginny Weasley on Sept 19, 2004 13:44:03 GMT -5
Pieni säpsähdys kun Harryn käsi hakeutui taas neidin hiuksiin. Jestas kun tuolla oli kylmät kädet. Ehkä tästä pitäisi mennä sisälle? Tosin taisivat molemmat jo hankkia itselleen kunnon flunssan. Neiti hymähti pienesti ja veti sitten päätään kauemmas. "Eiköhän mennä sisälle", Ginny sanoi pienesti hymyillen ja pyyhkäisi iholle jäätyneet kyyneleet kasvoiltaan. Tyttö nappasi Harryn kädet omiinsa ja koetti puhaltamalla ja hieromalla[älä ota kaksimielisesti xP] saada verenkiertämään niissäkin. "Saadaan vielä aivokalvontulehdus kun täällä seistään", Weasley sanoi huolehtivaisena ja suukotteli vähän väliä pojan käsiä lämmitellessään niitä.
|
|
|
Post by Harry Potter on Sept 19, 2004 13:54:52 GMT -5
Flunssalle tervetuloa vain. Ehkä silloin saisi olla aivan rauhassa kahdestaan oleskeluhuoneessa, kun muut olivat tunneilla. Heh. Mutta kunnon flunssan tässä todellakin kohta saisi... Hemmetti. Harry hymähtää Ginnylle, kun tämä lopettaa suudelman ja sanoo nuo sanat. Oikeassahan tuo neiti oli. Poika naurahtaa tytön lämmitellessä tämän käsiä joskin se on hieman 'turhaa' kun istuu helmikuussa lumihangessa ja on äsken kiipeillyt tuolta ylhäältä alaspäin ja kaikkea. Suukottaa Ginnyn otsaa ennen kuin vääntää kätensä jotenkin ihmeellisesti niin, että saa otettua rakkaansa ranteista kiinni ja suukottelee Ginnyn käsiä ennen kuin nousee tuosta ylös. Nostaa Ginnynkin ylös.<br>"Lähdetään.. Ennen kuin tosiaan jäädymme tänne kokonaan tai saamme jonkin vakavemmankin sairauden." Hymähtää.
|
|
|
Post by Ginny Weasley on Sept 19, 2004 14:03:21 GMT -5
Tätä neitiä ei kahdesti tarvinnut käskeä. Lämmin takkatuli ja kuuma kaakao.. ehkä sittenkin lämmin tee, tekisi ihan hyvää. Tosin sitä ennen voisi käydä kylvyssä lämmittelemässä tai ainakin vaihtamassa kuivempaa vaatetta ylle. Hymyillen Ginny kietaisi kätensä Potterin vyötärölle, mutta koska käsistä tuntui olevan kaikki voima kuin tuhkana tuuleen kadonneena, päätti neiti laittaa kätensä lopulta pojan farkkujen takataskuun. Tuskin se tuota haittaisi? Ja nyt ei kun koulun pääoville vain suunta. Olipa tämäkin tosiaan ollut tempaus. Nyt jouduttaisiin ainakin tupiin takaisin kun molemmat sairastelisivat seuraavan viikon. Aivan päätön idea jo alun alkujaan..
|
|
|
Post by Harry Potter on Sept 19, 2004 14:37:44 GMT -5
Hampaat kalisevat yhteen ja koko poika tärisee, kun on niin kylmä. Lisää rankkuutta tähän helmikuuhun, heh. Mitäpäs 'pienistä' paitsi että tästä saisi varmaan jo ihan kiitettävän luokan flunssan mutta se olisi kyllä aivan parannettavissa jopa jästien keskuudessa... Jes jes. Harry hymähtää Ginnyn kiertäessä käden pojan ympäri samalla kun tämä kietaisee itse kätensä tyttöystävänsä ympäri. Ja ehei, ei tällä pojalla todellakaan ole mitään sitä vastaan, että Ginny tuonne taskuun ujuttaa kätensä. Pelkästään naurahtaa ja kasvoille leviää hymy, lähtee koulunovia kohti. Kaikki katsoisivat mutta katsokoon... Jos niillä ei muuta tekemistä ollut. Ehkä voisi vain kävellä nokka pystyssä ohi? No ehkei sentään... Menisi vain aivan normaalisti kaikkien ohi. "Me ollaan kyllä jo illalla niin kipeitä... Siis muutakin kuin toistemme kipeitä." Virnistää.
|
|