|
|
Post by Ginny Weasley on Sept 18, 2004 14:23:03 GMT -5
Oi ei tästä halunnut lähteä yhtään minnekään. Ei ollenkaan. Voi jos tähän voisi jäädä. Ginny halusi jäädä. Pitelee vain tiukemmin kiinni Harrysta. Tämä suudelma ei tosiaankaan jäisi lyhyeen. Ei taatusti. Niin kauan kuin happea vain riittäisi.. Ai niin. Oli hyvä hengittääkin välillä. Hih.
Häiritsiköhän Potteria Weasleyn ainainen säikkyminen ja ujous? Ehkä, mutta poika ei vain uskaltanut huomauttaa siitä. No.. Tästä lähtien tyttö koettaisi esittää rohkeampaa puoltaan hitusen useammin..
Käytävältä kuului askeleita ja joku kopautti. mahdollisesti tahallaan, huoneen oveen.
"Kukah?", neito säpsähti oitis pystyyn ja pyyhki suupieltään.
|
|
|
|
Post by Harry Potter on Sept 18, 2004 14:41:55 GMT -5
Hittoon koko koulu ja se että tästä pitäisi lähteä jonnekin ja sitten menisi jonkin aikaa että näkisi Ginnyn taas. Kauhea ajatus. Ei, ei, ei, ei... Ei tahtonut päästää tuota tyttöä silmistään ja joutuisi vielä todellakin sitten eri tunneille ja näkisi Ginnyn ehkä vasta illalla... Huh. Kamalaa. Mutta siihen piti vain tottua, eh.
Harry säpsähtää myös tuota koputusta oveen ja nousee sängyllä istumaan. Hm? Kuka? Mitä? Missä? Minne jäi se alituinen valppaus? Herrajesta oltiin sentään onneksi Tylypahkassa ja Voldemort tai Kuolonsyöjät eivät kyllä tänne tulisi... Vaikka pihalle ainakin Kuolonsyöjät siitä eräästä tapauksesta päätellen tulivatkin.
Harry vilkaisee Ginnya. Hm? Ja katse käväisee ovessa. Hmm?
|
|
|
|
Post by Ginny Weasley on Sept 18, 2004 14:50:10 GMT -5
Weasley tuijotti ovea, mutta kukaan ei tullut sisään neiti käänsi katseensa takaisin Harryyn.
"Väärä hälytys?", neiti hymähti ja kohautti olkiaan. Harmi. Oli jäänyt mukava pusuttelutukio kesken. Nooh.. Ehtisihän sitä elämänsä aikana vielä tuota kuolata.
"Ja nyt, armaani, ylös niin kuin olisi jo. Meidän pitää ehtiä vielä tunneillekin.", Weasley naurahti ja nappasi piponsa sängyn päädystä. Kivasti oli jäänyt tuohon roikkumaan. "Alas tulla jo."
Neito laittoi pipon hetkeksi Harryn päähän, mömmäsi niin että taatusti korvissakin soi ja nappasi sitten pipon pois.
"Vo´laa.. Tämän taideteoksen nimi voisi olla vaikka.. Hmm.. Tuhina.", Ginny hihitti ja katseli Potterin sähköistynyttä ja täysin pystyssä olevaa hiuspehkoa. "Kawai.."
Leveä virnistys, jonka jälkeen neiti pomppasi ylös sängyltä.<br>"Let´s take a ride, babe", Weasleyn nuorimmainen sanoi iskien silmää ja asteli sitten suunnilleen kaksin kerroin naureskellen kohti huoneen ainokaista ovea.
|
|
|
|
Post by Harry Potter on Sept 18, 2004 16:10:07 GMT -5
Nyökyttelee hitaasti päätään.
"Ilmeisesti väärä hälytys todellakin."
Harry naurahtaa ja vakaville kasvoille leviää huvittunut ilme. Jollakin ilmeisesti oli toisten kustannuksella hauskaa. Tai sitten kyseessä oli Riesu tai Nick tai ... No ei voi tietää. Tai ehkä Neville oli kertonut alhaalla kaikille, jotka siellä olivat olleet... Ja nyt jotkut kuten ehkä Fred & George olivat koputtaneet tuohon oveen. Heh.
'Ja nyt, armaani...' Hm? Juujaa, tunneillekin? Eli tarkoitti sitä että pois Ginnyn seurasta ja istuskelemaan liemien tunneille ja niiden jälkeen PVS tunneille. PVS tosin oli mukava aine ja siellähän se aika kuluisi mutta yritäpä Kalkaroksen tunneilla tehdä tässä mielentilassa onnistunut liemi... Ei tulisi onnistumaan.
"Eh, eikö voitaisi vain jäädä kahdestaan tänne ja sanoa, että koska joku oli muuttanut Ginnyn pipon porttiavaimeksi, päädyimme Kreikkaan ja se pipo jotenkin kummasti katosi joksikin aikaa ja meidän piti sitten jäädä sinne?"
Harry ehtii vilkaista Ginnya koiranpentuilmeellä, kun neiti sitten tunkee tämän Hortoilijan päähän tuon piponsa. Potter vain nauraa... Ja tuo tosiaan suunnilleen soi korvissakin.
Nauraa noille Ginnyn sanoille taideteoksesta ja katsoo sitten ovelle menevää tyttöä hymyillen ja naureskellen. Harry nousee itsekin sängyltä ja alkaa pakata koulukirjoja laukkuun... Huah. Pakko se olisi tosiaan viidesluokkalaisten tunneille mennä, kun Ginny menisi neljäsluokallaisten tunneille. Ja ainoa haitta tuossa ikäerossa olikin sitten se, että joutuisi yhden vuoden elämään niin että Ginny kävisi Tylypahkaa ja Harry aurorin koulutusta. Hei hetkonen... Ajatteliko Harry juuri noin pitkälle? Kyllä vaan.
"Yeah baby, let's take a ride."
Harry naurahtaa pyöräyttäen silmiään samalla kun etsii vielä viimeisetkin varusteet laukkuunsa ja napattuaan laukkunsa mukaan astelee Ginnyn luo tuohon ovelle. Ja pysähtyy tytön viereen. Suukko Kaatuilijan huulille ja käsi neidin ympärille.
"Let's go."
Virnistää.
|
|
|
|
Post by Ginny Weasley on Sept 18, 2004 16:31:02 GMT -5
Oi poika, turhaa esität tuollaisia koiranpentu ilmeitä. Ei tepsisi tähän neitiin. Ehei. Mukaan vain ja nopeasti.
Weasley naureskeli iven suussa Harryn silmien pyörityksille. Meno oli ehkä astetta hieman liian korkea? No ei kai. Huh huh. Kuumahan tässä alkoi tulla tällä tavalla nauraessa. Rauhoittuakin voisi. Pitäisi Potter vielä häntä liian lapsellisena seuralaisena.
Hmn jaa.. No mennään sitten.. näin. Huih. Kaikki tuijottaisivat.. No tuijottakoon. Kunhan Harry olisi lähellä niin Ginnykin kestäisi. Neiti hymyili pienesti, sipaisi Potterin poskea ja asteli sitten ulos makuusalista pahaa aavistamattomana.
"Sieltä ne tulevat!", portailta kuului ja joku laukkasi tuhatta ja sataa alas tupaan.
Jessus. Tämä ei ollut totta. Kuinka inhottavaa. Hän ei menisi alas lainkaan. Ei taatusti.
"Ginny, tule alas vain! Kyllä me tiedetään!", tyttö joukko huusi alakerrasta.
Glup. Johan oli.. Weasley vilkaisi Harrya. Palattaisiinko sittenkin vain petiin? Jooko? *puppy eyes*
|
|
|
|
Post by Harry Potter on Sept 18, 2004 16:44:37 GMT -5
Nojuu, kaikki tuijottaisivat mutta entäs sitten? Tai ehkä Harry irrottaisi tämän otteensa siihen mennessä, kun alhaalle asti päästäisiin. Tai sitten ei... Mutta eipä ehdi tuota sen kauempaa miettiäkään, kun kuuluu jo tuo huuto, että sieltä ne tulevat. Öh... Häh? Harry vilkaisee Ginnya silmät hieman suurempina kuin tavallista ja muutenkin hieman 'nytkö tästä jo kaikki tietävät' ilmeellä... No johan oli sana kiertänyt nopeasti. Huah. Tuhahdus. Ei ilmeisesti saanut sitten edes alkaa seurustelemaan ilman, että siitä tiesi jo samantien koko koulu? No ilmeisesti ei. Tai vähintään koko rohkelikon tupa kai tiesi. Voi huoh. Jaa, että kyllä nuo tiesivät? Pitäisikö tässä itkeä, nauraa vai raivota?
Harry hymähtää Ginnyn koiranpentukasvoille ja vilkaisee ensin alas ja sitten ylös ja taas alas.
"Joko tuonne alas ja olemme rohkelikkoja tai tuonne ylös ja olemme hiiriä.. Tai tuonne ylös ja saatamme olla joko viisaitakin."
Vaisu naurahdus. Harrylle kyllä kävisi periaatteessa mikä vain. Tiennyt edes miten tuohonkin pitäisi suhtautua, että kaikki tiesivät. Ennemmin tai myöhemminhän se olisi kuitenkin kaikille selvinnyt mutta että samantien. Huhhuh.
|
|
|
|
Post by Ginny Weasley on Sept 18, 2004 17:02:28 GMT -5
Duh.. Mikä vertaus tuo nyt oli? Mur.. vai että hiiriä. Kuka tässä nyt hiiri halusi olla? Tosin tuo kämppä kyllä houkutteli.. Ei tarvitsisi vaivata toisten mielipiteillä päätään. Mutta ei. Hän oli rohkelikko ja menisi takuulla alas näistä portaista. Näin se käy..
Juuri kun neiti oli astumassa oven suusta portaikkoon hän kääntyikin ympäri ja kiepsahti Potterin käden ulottuvilta.
"Minä jään tänne", Weasley mutisi ja palasi takasin poikien kämppään.
Noloa? No ei kai. Hän kuulisi tästä vielä taatusti viimeistään huomenna, mutta kun ei kehdannut niin kehdannut. Anteeksi vain maailma.
|
|
|
|
Post by Harry Potter on Sept 19, 2004 2:01:50 GMT -5
Lähtee itsekin takaisin ylös ja laittaa oven kiinni päästyään takaisin poikien makuusaliin. Tarkemmin sanoen Deanin, Seamuksen, Nevillen, Ronin ja Harryn makuusaliin taikka makuuhuoneeseen. Mitenkä vain. Jumalauta eikö tässä koulussa pysynyt tänäkään vuonna mikään salassa edes vähän aikaa? Ei kai siinä mitään että viime vuonna Rita Luodiko oli kertonut pienimmänkin yksityiskohdan kouluntapahtumista mutta nyt sitä samaa sitten harrasti Nevillekin? Epämahtavaa.
Harry nostaa katseensa lattiasta Ginnyyn. Jessus kun ensin saanut edes itse kunnolla tottua ajatukseen mitä oli äsken tehnyt tuon tytön kanssa ja muuta ennen kuin siitä tiesi jo koko tuvallinen porukkaa. Huah. Ja ei kai tuolta portaista kuulunut taas askelia vai kuvitteliko Harry vain? Toivottavasti. Laukku lentää nurkkaan. Jestas tätäkin porukkaa. Jos joskus oli sellainen päivä, että voisi jäädä vain tänne eikä mennä ollenkaan tuonne noiden seuraan niin sellainen päivä oli hyvänä esimerkkinä juuri tämä. Huokaus.
|
|
|
|
Post by Ginny Weasley on Sept 19, 2004 4:19:29 GMT -5
Weasleyn katse seurasi Harryn nurkkaan heitettyä laukkua. Mitäs tuo nyt? Ei kai Potter vain ollut turhautunut?
Ginny asteli Harryn eteen ja suoriti hieman tuon paidan kaulusta.
"Älä nyt näytä noin surkeaa naamaa", tyttö sanoi ja katsoi erittäin suloisella katseella Harrya. "Sitä paitsi. Emme me tänne jää."
Neiti virnisti salamyhkäisesti, suukotti pojan huulia ja asteli sitten huoneessa olevan ikkunan luo.
"Me mennään tästä alas ja nauretaan räkäisesti niille jotka tuvan puolella odottaa meitä", Weasley sanoi kuin maailman parhaan idean saaneena. Tietenkään neiti ei ottanut huomioon kuinka korkealla he olivat ja kuinka matalalla maanpinta oli. Saati sitten sitäkään kuinka liukkaita kiviset seinät olivat talviaikaan.
"Tule", neito sanoi ja avasi ikkunan, josta puhalsi oitis kylmä pakkasilma huoneeseen.
|
|
|
|
Post by Harry Potter on Sept 19, 2004 4:36:58 GMT -5
Ei, ei Harry suinkaan ollut turhautunut siihen miten nopeasti tässäkin koulussa kaikki asiat kantautuivat kaikkien korviin. Mitenkäs siihen voisi olla turhautunut? Ginnyn asteleminen tuohon eteen saa pienen hymyn nousemaan kasvoille ja tuon neidin sanat saavat naurahtamaan.
"Jaa, emme? Kyllä me minun puolestani voisimme jäädäkin."
Jos niitä askelia äsken tuolta kuuluikin niin joku oli sitten pysähtynyt aivan portaiden alarappusille asti. Samapa se Harrylle. Yrittäköön salakuunnella kun tuskin kuulisi mitään siltä meteliltä mikä tuolla alhaalla oli. Keskustelun aiheena nämä kaksi? Luultavasti.
Tuo että Ginny suukottaa huulia saa hymyn vain levenemään. Entäs sitten että suurin osa tiesi? Siinä kun tietäköön... Ei se Harrya nyt sinänsä haitannut. Harry katsoo hieman ihmeissään ikkunan luo menevää Ginnya, joka puhuu siitä, että nämä menisivät tuosta ikkunasta alas. Ikkunasta alas?! Viides kerros ja helmikuu? Ja tuo kylmyys, joka huoneeseen tuli heti, kun ikkunan vain avasi...
Harry astelee Ginnyn viereen ja vilkaisee alas.
"Joo, me menemme tästä. Lentoteitse ellei neiti Kaatuilijallani ole mitään sitä vastaan?"
'Pahaenteinen' vilkaisu Tulisalamaan. Lentoteitsehän tuo matka kävisi ennemmin kuin alhaalla olevat ehtisivät edes sanoa 'huispaus'.
|
|
|
|
Post by Ginny Weasley on Sept 19, 2004 4:44:20 GMT -5
Phöh. Miksi lentäen? Minne kaikki jännityksen hakeminen oli kadonnut?
"Ei kun me mennään räystäitä pitkin", Ginny hymyillen.
Kenties joku idioottimainen koe, jolal todistaa olevansa rohkea ja kuuluvansa rohkelikkoon? No ehkä neidin mieltä hieman painoi se, että hän olisi nyt hiiri kun kääntyi rappusten juurella, mutta ei se nyt varsinainen syy ollut, eihän?
"Minä menen edellä. Tule perässä jos uskallat", Weasley sanoi virnuillen ja pomppasi ikkunalaudalle istumaan. Mitenkähän päin tästä olisi helpoin laskeutua.. hmm..
|
|
|
|
Post by Harry Potter on Sept 19, 2004 4:52:29 GMT -5
Räystäitä pitkin?! No olihan sitä tullut kaikkea hullua tehtyä tässä vuosien aikana... Harry vilkaisee alas. Mies vai hiiri? Tai ehkä järkevä? Paitsi että...
"Joo, okei. Mennään räystäitä pitkin."
Heh. Ei tässä pojassa turhaan Kelmin verta virrannut. Olivatkohan Kelmit koskaan menneet räystäitä pitkin alas keskellä helmikuuta? Oi siinä olisikin kysyttävää Siriukselta. 'Kuule, olitteko te koskaan niin hulluja, että menitte helmikuussa koulun räystäitä pitkin alas?' Eh...
Harry naurahtaa.
"Oi kuule, uskallan minä. On kai sitä tullut pahempaakin tehtyä, eh?"
Sehän olisikin mukavaa, jos tuolta putoaisi ja lentäisi maahan. Mutta se riski olisi sitten vain otettava... Hmh. Riskien otto. James Potterin suosikki hänen omista elämäntavoistaan. Jeap. Tai ainakin yksi niistä.. Vilkaisu ovelle ja sitten katse kääntyy ikkunalaudalla olevaan Ginnyyn.
|
|
|
|
Post by Ginny Weasley on Sept 19, 2004 5:02:28 GMT -5
Potterhan oli tosiaan paljon jännempääkin puuhaillut, mutta tämä neiti ei. Jostakin se riskialttius piti Ginnynkin elämään repiä.<br>Tyttö vilkaisi Harryyn ja lähti sitten varovasti laskeutumaan ikkunasta. Oi oi.. Oli hieman liukas seinämä. Nooh.. Ei tätä nyt enää peruttaisi. Neito vilkaisi alas. Hitto. Seuraava ikkunan pieli oli vain kymmenen sentin päässä, mutta kun pituus ei meinannut riittää. Kyllä tämä tästä. Jos vähän laittaisi lisää painoa käsilleen. Kurokota, kurkota... Siinä se on.. Hei, mutta mistä tyttö sen jälkeen ottaisi kiinni kun pituus ei riittänyt kuitenkaan tämän ikkunan reunaan enää? Glup. Potter pitäisi häntä pelkurina, jollei tästä nyt alas mentäisi joten..
Ginny irrotti otteensa ja tömähti alemman ikkunan kiviselle karmille. Hetken neiti hoippui paikallaan kuin heinänkorsi, mutta lopulta sai tasapainon haettua ja tarrasi koulun jäiseen kiviseinään kuin vesikauhuinen koira.
"Perässä vain", tyttö huusi ylös typerä virne naamallaan. Tämä oli käsittämättömän typerää hengellään leikkimistä.
|
|
|
|
Post by Harry Potter on Sept 19, 2004 5:24:45 GMT -5
Nielaus. Ja vilkaisu ovelle. Harry ei kyllä ikinä antaisi itselleen anteeksi, jos tässä nyt jotenkin Ginnylle kävisi. Ja miten tämä poika sen estäisi? Kekseliäs mieli keksisi toivottavasti jotakin, jos sellaista piti keksiä.<br>Ja enää ei suoda ovelle edes yhtä vilkaisua vaan astelee itsekin ikkunalaudalle ja siihen istumaan. Ja sitten varovaisesti alas. Potter irvistää ennen kuin lähtee tuosta ikkunalta varovaisesti etenemään.
Liukas seinämä... Se tästä nyt vielä puuttuisi, että putoaisi samantien tuonne alas, eh. Okei, ei mitään paniikkia. Hermostuminen vain pahentaisi asiaa, paniikki sitten vain koituisi ehkä kuolemaksi. Sitä iloa ei Voldemortille suotaisi.
Jaaha, että tästä tuonne seuraavalle... Harry siirtyy hieman lähemmäs tuota seuraavaa. Jessus. 'Älä katso alas.' No eipä Harry aikonutkaan katsoa. Sekin tästä vielä puuttuisikin. Jotenkin saa siirryttyä tai pikemminkin lähes heilautettua itsensä tuolle seuraavalle paikalle.
Ja sitten irroittaa otteensa ja tipahtaa tuolle alemmalle ikkunalaudalle. Mistä syystä tuosta tiputtautumisesta tuli mieleen salaisuuksien kammioon meno? Ehkä tällä sitten kaapu heilahti samaan tapaan. Ei voi tietää. Harry vilkaisee alas. Nielaus. No ei tämä turhaan Kelmin poika saati sitten turhaan rohkelikkokaan ollut.
|
|
|
|
Post by Ginny Weasley on Sept 19, 2004 5:54:26 GMT -5
Kuinkahan monen metrin korkeudessä tässä oltiin? Neiti vilkaisi alas varovasti. Huh. Aivan liian korkealla. Hyppy täältä olisi itsemurha. Alemmas oli päästävä.
Weasley kyykistyi hitaasti seinää pitkin tasolle, jonka päällä seisoi ja tarrasi siitä niin tiukasti kuin pystyi. Nyt jos vain uskaltaisi tiputtautua tuolle tuvan ikkunalle. Sormetkin olivat jo ihan jäässä, mutta sitähän ei myönnettäisi tietenkään.
Neito heulautti itsensä laidan yli ja älähti tuntiessaan otteensa luistaneen hieman. Tsiisus kraisus jos tästä nyt tiputtaisiin.. Ei tiputtaisi. Kyllä tämä neiti saisi jalkansa tuohon.. Missä se himputin ikkunanpieli nyt oli?! Ei kai tässä nyt isompaa ikkunaa ollut, eihän?
Ginny vilkaisi melko hädissään olevan näköisenä Harryyn, mutta ei myöntänyt tarvitsevansa apua. Kyllä hän tästä selviäisi. Vähän kun vielä antaisi lisää painoa käsilleen. Näillä käsivoimillahan se kävikin oikein mainiosti.. Pirskatti. Hän irrottaisi otteensa nyt. Wiuh ja neiti tipahti... Tuvan ikkunan ohi, neljännen kerroksen käytävän... Aaapuaah! Ginny ei saanut edes kiljuntaa ulos kurkustaan. Katsoi vain kuinka ikkunat toisensa jälkeen vilistivät neidin silmien edestä.. kunnes jokin tytön päässä käski ojentaa kädet ja flam! Neiti jäi roikkumaan toisenkerroksen ikkunanpieleen.
|
|
