|
Post by Harry Potter on Sept 18, 2004 8:43:01 GMT -5
Mikähän ihmeen kilpailijaluonne Harrylla oli? Ehkä se oli jommalta kummalta vanhemmista periytynyt geeneihin? Heh. No äiti tuskin oli ollut sitä ainakaan yhtä paljon kuin se kumpaa vanhemmistaan Harry enemmän muistutti. Joten kai se oli sitten isältä. Oi kuinka mahtavaa... Harry hymähtää Ginnyn sanojen jälkeen ja silittelee tuon neidin hiuksia. Jaa että vielä viidenkymmenen vuoden päästä? Jessus, voiko joku olla näin onnellinen? Sellainen mieliala kun sattui loistamaan tällä hetkellä Harryn kasvoilta. Painaa suukon Ginnyn huulille. "Neiti Kaatuilijalle tiedoksi, että herra Hortoilija toteuttaa tuon ja pitää neiti Kaatuilijaa hyvänään vielä 50 vuotta tuosta eteenpäin maailman loppuun asti ilman että meitä mikään erottaa." Hymyilee ja katsoo Ginnya silitellen edelleen tuon tytön hiuksia.
|
|
|
Post by Ginny Weasley on Sept 18, 2004 9:12:15 GMT -5
Weasleyn perheen ainokaisen tyttölapsen kasvoille nousi onnellinen hymy. Tunteet olivat kerrassaan sanoinkuvailemattomia. Edes Harryn näkeminen Salaisuuksien Kammiossa ei vetänyt tämän hetkiselle ololle vertoja. Voi kun asiat voisivatkin olla noin, että he saisivat olla ikuisesti yhdessä. Kuitenkin Ginnyn mielessä kummitteli vähän väliä Clara Moore. Se tyttö oli ollut kauan Potterin kanssa yhdessä ja entä jos se yhtäkkiä muuttaisikin mielensä ja tahtoisi Harryn takaisin? Mitäs Weasley sitten tekisi? Tuskin Potter hänen kanssaan jäisi kun takana oli enemmän ihania hetkiä Claran kanssa, vai mitä? Tämä oli ajattelu oli silkkaa itsekidutusta. Kunpa Moore pysyisi kaukana Harrysta. Neito kietaisi kätensä rohkelikkopojan kainaloiden alta ja rutisti tuota melkein kuin viimeistä päivää. "Katsokin, ettet jätä minua yksin", tyttö mutisi.
|
|
|
Post by Harry Potter on Sept 18, 2004 9:37:00 GMT -5
Miksi palata menneisiin kun voisi antaa elämän jatkua? Siinäpä päivän kysymys. Tähän menneiden annettaisi tulla tielle kuten ei Voldemortinkaan annettaisi tämän tielle tulla. Ehhei. Saisi keksiä muita keinoja Harryn henkiseen kiduttamiseen kuin Ginny. Todellakin. Harry hymyilee vain ja katsoo Ginnya ennen kuin tyttö sitten ruttaa pojan tuosta noin vain. Hortoilija hymähtää noille sanoille suukotellen Kaatuilijan kasvoja. "En minä sinua ikinä jätä yksin. Paitsi ehkä koulutuntien ajaksi ja muuta mutta muuten sitten... Minä olen kokonaan sinun." Naurahtaa kiertäen Ginnyn hiuksia sormensa ympäri mutta päästää nekin sitten irti ja katsoo Ginnya. Jessus. Että ihminen osasi olla onnellinen.... Vielä enemmän jessus, että tällä kertaa kyseessä oli Harry. Mutta tätä ei kyllä tulisi kukaan rikkomaan. Yrittäköön vaan mutta ei tulisi onnistumaan.
|
|
|
Post by Ginny Weasley on Sept 18, 2004 9:46:09 GMT -5
Kyynel karkasi Ginnyn silmäkulmasta. Potter teki hänet aivan liian onnelliseksi. Eräät kirjat varoittivat ihmisiä kiintymästä liikaa toisiinsa ja toiset sanoivat, että mitä elämä oli, jollei uskaltanut riskeerata kaikkea hyvän asian puolesta. Weasley halusi uskoa jälkimmäiseen. "Sinä et edes voi kuvitella kuinka onnelliseksi minut teet", tyttö kuiskasi ja suukotti sitten poikaa.
|
|
|
Post by Harry Potter on Sept 18, 2004 10:02:01 GMT -5
Mielettömän - vai pitäisikö sanoa sairaan tai erittäin tai todella - onnellinen ilme ja hymy kasvoilla. Muu maailma oli todellakin väistynyt sivuun ja tämä näki tällä hetkellä vain Ginnyn. Ja ei edes halunnut nähdä mitään muuta tai keskittyä mihinkään muuhun. Harry pyyhkäisee tuon kyyneleen tytön kasvoilta ja hymähtää noille sanoille. Jos noita Weasleyn nuorimmaisen kyyneliä näkyisi nyt vielä enemmänkin niin saattaisi näkyä erään toisenkin kyyneliä. Ihan onnesta, todellakin. Ginnyn kuiskausta seuraa naurahduksen ja hymähdyksen sekoitus. "En ehkä voikaan... Mutta sinä teet minut hiton onnelliseksi." Kuiskaa takaisin. Mitenpä Harry voisi kuvitella sen tunteen, kun Ginny oli haikaillut pojan perään vuosia ja nyt oltiin tässä..? Ei mitenkään. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Ja Luojalle kiitos, että tämä tuli eteen nyt. Kauhea ajatus, ettei olisi tullut ollenkaan. Harry suukottelee Ginnyn kasvoja ennen kuin sitten suutelee taas suulle. Jessus, tuo neiti oli todellakin kääntänyt tämän pojan elämän ylös alaisin ja hyvä niin.
|
|
|
Post by Ginny Weasley on Sept 18, 2004 10:22:59 GMT -5
Kesto hymy senkun leveni vain Weasleyn kasvoilla. Ainakin hän oli kerrankin elämässään onnistunut piristämään jotakuta josta todella välitti. Hermione kun monesti murahteli vain jos tuota koetti huonona päivänä piristää ja mitä muihin tämän koulun oppilaisiin tulee.. Ni ehkä Ginny vaikutti välillä liian pirteältä ja iloiselta. Jotkut ottivat sen sitten tekaistuna.. Ja olihan se välillä sitä ollutkin. Helpompi oli nauraa seurassa kuin itkeä seurassa. Todistettu juttu.. "Hyvä niin", tyttö hymähti Harryn sanoille ja vastasi sitten tuon suudelmaan.
|
|
|
Post by Harry Potter on Sept 18, 2004 10:34:41 GMT -5
Hymähtää ja jatkaa vain tuota suudelmaa. Ja kaikki tämä alkoi siitä piposta? Ehei, kai tämä jostain muusta alkoi mutta sille Ginnyn pipolle Harry kyllä oli nyt kiitoksen velkaa. Todellakin. Kaikkea sitä pipot saavatkin aikaan. Kuten sen, että juuri kun suutelee jonkun kanssa omalla sängyllään - mistä voi tietenkin saada aivan vääränkin kuvan - niin eräs samassa huoneessa nukkuvista pojista sattuu saapumaan paikalle. Ja tällä kertaa sellainen poika on Neville Longbottom. Tämä on sipsutellut nuo portaat hiljaa ylös ja avaa nyt huoneen oven.... Ensin ei edes huomaa noita kahta. Mutta sitten katse sattuu kääntymään noiden suuntaan... "Harry! ... Tai siis... Ooops... Sorry. Anteeksi.."
|
|
|
Post by Ginny Weasley on Sept 18, 2004 10:59:55 GMT -5
"Harry! ... Tai siis... Ooops... Sorry. Anteeksi.." Kuka? Neville? Voi jessus.. Ginnyn ote Harrysta oli irronnut oitis ja tyttö oli livahtanut pojan alta sängyn laidan yli lattialle. Juu ei täällä ketään tyttöä ole koskaan ollutkaan. Herran jumala.. Näin pianko tämä piti julkistaa? Apua. Ron varmaan olisi iki onnellinen kun hänen siskonsa seurusteli pojan parhaan ystävän kanssa. Kamalaa.. Tytön korvat punoittivat pahemmin kuin aiemmin. Sen Suuren Salin tapauksen olisi nyt voinut vielä kirjoittaa väärinkäsitysten listaan, mutta tämän.. God d**n.. Ei hän ihan heti ollut ajatellut kävellä käsikynkkää Potterin kanssa käytävillä.<br>"Joko se meni?", neito kuiskasi erittäin hiljaa ja painautui sängyn laitaa vasten.
|
|
|
Post by Harry Potter on Sept 18, 2004 11:11:11 GMT -5
Ja se suudelma Ginnyn kanssa loppuu, kun ovelta kuuluu yhtäkkiä melkoisen 'slaagin' saaneen Nevillen ääni ja hetken päästä ovi kolahtaa kiinni. Ja sinä aikana Ginny ehtii lähteä tuosta sängyltä. Harry makaa edelleen sängyllä ja vilkaisee ovelle päin. Että näin tällä kertaa. Naurahtaa taas hyväntuulisesti hymy kasvoillaan ja katsoo ovelle ja sitten Ginnyyn roikottaen toista kättään sängyn reunalta lattialle. "Jep, meni se jo. Siitä päätellen, että tuo ovi on kiinni ja että kuului askeleet tuolla portaikossa." Ehkä Neville sai melko pahan 'shokin' tuosta? Voipii olla mahdollista etenkin kun tuossa nyt oltiin äsken miten oltiin mutta asialle ei nyt enää voisi mitään... Sitäpaitsi tuolla pojalla oli huono muisti joten ehkä Neville ei edes muistaisi asiaa kohta? Tai sitten ehtisi sitä ennen kailottaa sen kaikille tai jotain... Harry katsoo Ginnya. Sipaisee pari hiusta tytön kasvoilta. Ja mitäs sitten?
|
|
|
Post by Ginny Weasley on Sept 18, 2004 11:24:15 GMT -5
Luojan kiitos se tosiaan oli vain Neville, koulun huonomuistisin poika, joka tuskin muistaisi koko asiaa enää alas päästyään. "Ette arvaa kenet minä juuri yllätin sängyltä!" No näin justiinsa.. Ginny naurahti puoliksi epätoivoisena ja puoliksi huvittuneena. Niin hänen tuuriaan. Huoh. Kai se oli sitten vain totuttava ajatukseen, että pian koko koulu tietäisi hänen ja Harryn välisistä suhteista.. ja vielä vääristyneen kuvan jos hyvin kävisi. "Sinulla on ihania ystäviä", neiti sanoi ja vilkaisi Potteriin. Tuo näytti ottavan asian hyvin rauhallisesti, kuten aina. Pelottavaa. Ehkä tuo ajattelikin, että kostaisi vain Ginnyn kautta pahan olonsa Claralle? No ei taatusti. Tyhmiä ajattelet taas, Ginny. Neito kömpi lattialta takaisin sängylle. Pitäisi sinne tunnillekin mennä.. Joo ja tämän jälkeen kehtaisikin kun kaikki tuijottaisivat kuin viimeistä päivää. Voi kun hän olisi vuoden vanhempi niin voisi pakoilla muiden katseita aina Harryn takana.
|
|
|
Post by Harry Potter on Sept 18, 2004 12:21:56 GMT -5
Huah. Neville sai varmasti loistavan kuvan tuostakin. Raukkaparka... Mitäs tulee tänne koputtamatta? Paitsi että tämä oli myös Nevillen huone eikä tuohon oveen yleensäkään kukaan koputtanut, kun tänne sattui tulemaan. Harry naurahtaa Ginnyn sanoille. "Joo... Erittäin. Toivottavasti ei saanut hirveitä traumoja." Taas naurahdus. Harry makaa edelleen sängyllään tosin nyt nojaa jo seinään ja toiseen käteensä nojaa päätään maatessaan tuossa sivuttain ja nostaa katseensa Ginnyn kasvoihin, kun tyttö tuosta nousee. Hymähtää Weasleyn tullessa viereen. Ja alkaa värkätä Ginnyn hiuksilla painellen muutamia suukkoja tytön kasvoille.
|
|
|
Post by Ginny Weasley on Sept 18, 2004 12:56:05 GMT -5
"No se nyt on pienin murhe mitä traumoja Nevillelle jää", Ginny naurahti. Ei tässä seurassa kyllä kauaa voinut vakavana olla. Jestas mitä juttuja tuolta lensi. "Jokin obsession minun hiuksiini?", tyttö hymähti Potterin käden hakeutuessa jälleen hänen hiuksiinsa. Ihan hupsu poika, anteeksi Hortoilija. Ai, että nuo suukot tuntuivat kivoilta. Harry osasi käsitellä tyttöjä. Pakko myöntää.<br>"Meidän pitäisi pikku hiljaa alkaa hortoilla alakertaan päin, kultaseni", Weasley sanoi naureskellen ja siltteli Harryn poskea.
|
|
|
Post by Harry Potter on Sept 18, 2004 13:13:21 GMT -5
Hymähtää. No se kyllä oli tosiaan pieni mur... Eipäs sittenkään. Tai siis eihän Nevillelle tuosta nyt mitään traumoja jäisi, sen kun yllättyi erittäin paljon mutta ei tuosta nyt niitä varsinaisia traumoja jäisi. Toisin kuin siitä vanhemmilleen tapahtuneesta... Eipä tuota ehdi murehtia, kun Ginny jo vaihtaa puheenaihetta. Kaikeksi onneksi. "Suunnilleen pakkomielle hiuksiisi, kyllä, ilmeisesti... Sitä se teettää joskus, kun pääsee hiusten räpläämisessä vauhtiin." Harry naurahtaa ja antaa Ginnylle suukon suulle. Räpläten edelleen noita punaisia hiuksia. Jessus, Nevillen reaktio oli tuo mutta entäs muiden reaktiot? Ronin reaktion arvasi kyllä jo... Hermionen? Tai muidenkaan... Mitä väliä niillä muiden reaktioilla oikeastaan oli? Eipä mitään. Jaa, että pitäisi alkaa hortoilla alakertaan? Harry virnistää varsin kelmimäisesti ja hymähtää tuolle posken silitykselle silittäen Ginnyn poskea. Ehkä sinne alakertaan voisi mennä kohta mutta... "Kohta, rakkaani, kohta..." Sitä ennen suutelee Ginnya jälleen. Ja tämä ei loppuisi aivan lyhyeen.
|
|
|
Post by Ginny Weasley on Sept 18, 2004 13:30:15 GMT -5
"No pitää kai sitoa sinut seuraavalla kerralla sängyn päätyyn ihan vain kiusaksi", Weasley naurahti. "Etpä ainakaan pääse nypläämään minun hiuksiani". Virnistys. "Nej mitään kohta kun..", tyttö aloitti, mutta ikävä kyllä hänet keskeytettiin. Vastaa pojan suudelmaan. Hymähtää ajatuksissaan ja kiertää kädet takaisin Harryn niskan taa samalla painautuen lähemmäs tuota. Miten vain herra halusi.. No ei nyt aivan. Kyllä tämä neiti vielä kaapin paikan näyttäisi aikanaan.. muttei ihan vielä.
|
|
|
Post by Harry Potter on Sept 18, 2004 13:57:06 GMT -5
Thääh? Sitoa Harry sängyn päätyyn? Uusia puolia Ginnysta? Ei mikään Ujostelija-Ginny vaan Dominaattori-Ginny... Huh. Pelottavaa.. Eikun, ai tyttö tarkoittikin tuota hiusjuttua. Hitto. No ei. Uhhuh. Tulisi mukava meno oleskeluhuoneeseen. Kyllä kyllä. Harry hymähtää Ginnyn painautuessa poikaa lähemmäs. Come on, my love. Ehheh. Rohkelikkopojan kädet kietoutuvat tuon rohkelikkotytön ympärille. Samapa se vaikka Neville olisi jo unohtanut tuon äsken näkemänsä 'kauhukuvan' ja pamahtaisi tänne paikalle tai vaikka kaikki tuolla alhaalla olevat tuvan jäsenet - mikäli siellä edes ketään oli - pamahtaisivat tänne. Yhdentekevää. Ja kohta tosiaan pitäisi mennä tuonne alakertaan.. Hitto.
|
|