|
Post by Katie on Jun 2, 2004 10:59:22 GMT -5
Katie joutui pidättelemään, jottei olisi räjähtänyt raikuvaan nauruun. Kalkaroksen kaavun helmat ja kengät olivat täysin märät. Katie katsoi Chon, joka makasi rähmällään maassa. Hetken ajan Katie luuli, että Cho oli oikeasti satuttanut itsensä ja näytti säikähtäneeltä. Mutta joutui taas pidättelemään naurua, kun tajusi, että Cho vain esitti. Kalkaroksen kysymys kuitenkin säikäytti Bellin uudelleen. Lukiko Kalkaros hänen ajatuksiaan? Tyttö painoi nopeasti katseensa maahan. Hän astui lähemmäs Chota ja ojensi tälle kätensä, jotta auttaisi tämän pystyyn. Sen varjolla hänen ei tarvinnut katsoa Kalkarokseen päinkään, joka näytti yllättävän rauhalliselta tilanteeseen nähden.
|
|
|
Post by Cho on Jun 2, 2004 11:04:00 GMT -5
Cho otti varovasti Katien kädestä kiinni ja nousi ylös. Hän ihmetteli, miten tuota saattoi vielä naurattaa... Cho itse oli jäykkä pelosta. Hän oli odottanut Kalkarokselta karjumista tai jotain, mutta tuo tyynen rauhallinen äänensävy sai hänet melkein vapisemaan. "Minä.. En minä tahallani... Minä vaan, kompastuin, professori, anteeksi. Ei ollut tosiaan tarkoitus." Cho mulkaisi samalla hyvin pahasti Katieta. Nyt ei naurattanut. Ihme jos he eivät saisi kokoa viikkoa jälki-istuntoa. Kalkaroksen silmät tuntuivat katsovan silmien läpi ajatuksiin. Cho painoi katseensa maahan muka nolostuneena.
|
|
|
Post by Tusken on Jun 2, 2004 11:42:06 GMT -5
Kalkaros tuijotti kaksikkoa hiljaa. Kumpikin oli nyt päässyt jaloilleen. Bell näytti huvittuneelle ja Chang huolestuneelle. Kalkaroksen tuskin tarvitsi sanoa ääneen, etteivät heidän valheensa menneet läpi. "Saanko arvata... Te suunnittelitte koko tämän puolitoista tuntisen tätä pikku onnettomuuttanne?" Kalkaros sanoi samalla rauhallisella äänellä ja ei kääntänyt katsettaan oppilaista. "Teiltä meni puolitoista tuntia aikaa keksiä, että voisitte kaataa vesiämpärillisen jaloilleni." Se oli toteamus, ei kysymys. Laskien nyt päänsä nojaamaan käsiinsä Kalkaros huokaisi. "Tuo oli niin säälittävää, etten edes ota teiltä pisteitä pois." Tämän sanottuaan Severus laski päänsä taas alas ja jatkoi esseiden tarkastamista. Rohkelikot ja heidän säälittävät pilansa...
|
|
|
Post by Katie on Jun 3, 2004 6:10:26 GMT -5
Katie katsoi säikähtäneen näköiseen Chohon, joka viestitti olemuksellaan, että nyt ei ollut naurun paikka. "Professori, ei Cho varmasti tahallaan. Ethän?" Katie katsoi ensin Kalkarokseen ja sitten Chohon. Kalkaroksen seuraavat sanat saivat hänen ymmälleen. Hän ei huutanut, raivonnut, eikä poistanut pisteitä, jatkoi vain tyynesti esseiden korjaamista. Katiellä alkoi olla kuitenkin jo vaikeuksia pidättää naurua, joten hän päätti palata työn ääreen. Hän lähti uudellen mopin ja, tällä kertaa tyhjän, sangon kanssa eteishallin toiseenpäähän. Katie avasi vesihanan ja juoksutti sinne vettä. Sitten hän laski sangon maahan ja otti paremmin mopistaan kiinni. Tyttö katsoi virnuillen Chohon.
|
|
|
Post by Cho on Jun 3, 2004 7:11:02 GMT -5
Cho ei vastaa Katien virnistykseen, vaikka häntäkin naurattaa Kalkaroksen läpimärät kengät. Sitten hän nostaa moppinsa lattialta ja ryhtyy siivoamaan. "Ole onnellinen ettei mennyt pisteitä..." Cho kuiskaa Katielle kun he ovat tarpeeksi kaukana. "Siivotaan tämä nyt niin saadaan se mahdollisimman nopeasti valmiiksi." Tällä hetkellä tyttöä ei huvittanut ryhtyä sen enempiin suunnitelmiin. Tämäkin oli mennyt vähän huonosti. Sitä paitsi Kalkaroksen murskaavan repliikin jälkeen ei liiemmin huvittanut alkaa mihinkään muuhun. Vaikka äänensävy oli ollut ivallinen, Cho oli kyllä kiitollinen siitä että heiltä ei ollut vähennetty pisteitä. Korpinkynsiltä oli mennyt jo tarpeeksi pisteitä Chon takia.
|
|
|
Post by Tusken on Jun 3, 2004 9:53:35 GMT -5
Kalkaros pudisti päätään ja tutki esseitä. Jos noilla kahdella olisi yhtään vähemmän mielikuvitusta, he eivät osaisi kääntyä kulmissa. Mutta sehän vain todisti, kuinka typeriä oppilaat olivat. Tai siis kuinka typeriä kolme neljäsosaa oppilaista oli. Luihuset sentään olisivat uskaltaneet ottaa tällaisessa tilanteessa riskin ja tehdä kunnon pilan tai olisivat älynneet jättää koko asian sikseen. Mutta Rohkelikot ja Korpinkynnet... Idiootit. Severus vilkaisi kelloa. Melkein yhdeksän. Samapa se oli hänelle. Ei professoreilla ollut muita tehtäviä läksyjen tarkastamisen lisäksi ja sitähän Kalkaros tässä para-aikaa teki. Severus taivutti kättään pöydän alle ja mutisi lämmitysloitsun kenkiinsä. Ne olivat melko kalliit ja märät kengät eivät muutenkaan tuntuneet mukavilta.
|
|
|
Post by Katie on Jun 4, 2004 3:15:41 GMT -5
Katie tuhahti hiljaa. "En minä pisteiden menetystä olisi surrut", hän sanoi. "Itseasiassa se toi pientä vaihtelua muuten niin tylsiin jäli-istuntoihin". Tyttö jatkoi vaitonaisena lattian kuuraamista. Ehkä olisi paras vain tehdä tämä nopeasti loppuun, niin pääsisi joskus poiskin. Hän huokaisi hiljaa, muttei sanonut mitään.
|
|
|
Post by Cho on Jun 18, 2004 10:48:42 GMT -5
Cho vilkaisi Katieta. Pientä vaihtelua? Rohkelikot olivat joskus vähän...outoja, Cho ajatteli ja keskittyi hetkeksi kuuraamiseen. Hän tästä työstä suurimman osan oli tehnyt, Katiella kun oli tapana tehdä kaikki melkoisen hitaasti ja mietiskellen. Vähän ajan kuluttua tyttö ei kuitenkaan pystynyt olemaan hiljaa, joten kuiskasi taas Katielle: "Luuletko että me saadaan tämä valmiiksi ennen yötä?" Jos Kalkaros pitäisi heitä täällä yön yli, Dumbledoren pitäisi puuttua asiaan. Eteishalli oli sentään hyvin iso, ja sen luuttuamiseen kuluisi tunti jos toinenkin.
|
|
|
Post by Tusken on Jun 18, 2004 11:37:11 GMT -5
Kalkaros nosti eteensä taas uuden pergamentin ja kirjoitteli sille korjauksiaan. Välillä professori nosti katseensa ja varmisti, että kaksikko todella pysyi työn teossa eikä edes harkinnut taikojen käyttämistä. Severus pudisti itsekseen päätään ja suoristautui penkillään. Tuo äskeinen... Se oli varmasti säälittävin pila, jonka kohteeksi hän oli koskaan joutunut, jos ei laskenut mukaan sitä kertaa, kun joku Korpinkynsi oli heittänyt häntä lumipallolla parin metrin päästä eikä ollut osunut. Nykynuorisolla ei ollut mielikuvitusta.
|
|
|
Post by Katie on Jun 21, 2004 4:12:51 GMT -5
Katie katseli hiljaa luuttuamaansa lattiaa. Sitten hän katsoi selkänsä taakse, reilusti yli puolet oli vielä siivoamatta. Katie kääntyi Chon puoleen. "Kyllä kai... Ei hän oikeasti voi meitä yön yli pitää", Katie sanoi puoliksi kuiskaten. Tyttö kuitenkin rohkeni epäillä. Kalkaroksesta, kun ei ikinä tiennyt. Mutta siihen Katie ei kyllä suostuisi. Hän tuhahti hiljaa ja työnsi moppinsa sankoon kovakouraisesti, joka aiheutti sen, että sieltä loiskahti vettä yli reunojen. Katie kirosi hiljaa, muttei tehnyt asialle mitään. 'Lainehtikoot', hän ajatteli lattiasta kiukkuisena ja jatkoi työtään.
|
|
|
Post by Cho on Jun 23, 2004 11:18:45 GMT -5
Cho katseli väsyneenä Katieta ja outo epätodellisuus iski. Lattia näytti oudon kirkkaalta ja samalla kuitenkin epäselvältä. Tyttö nojasi raskaasti moppiinsa. Mitäköhän kello oli? Chota pyörrytti, väsytti, hän tahtoi takaisin korpinkynsien torniin ja unohtaa tämän piinaavan homman. Ajantajukin oli jo mennyt kokonaan; oliko tässä mennyt puoli vai puolitoista tuntia. Cho hengitti syvään ja räpytteli silmiään. Kalkaroksen eteen hän ei ainakaan pyörtyisi, tämä vielä luulisi sen olevan uusi tempaus.
[olen tässä ollut aika antiaktiivinen... sorry...]
|
|
|
Post by Tusken on Jun 23, 2004 11:28:35 GMT -5
Kalkaros nosti katseensa esseistä ja vilkaisi kelloaan. Kahdeksan. Bell ja Chang olivat työskennelleet jo kaksi tuntia, Chang aavistuksen lyhyemmän aikaa, koska ei ollut alunperin kuulunut jälki-istuntokaarttin. Professori vilkaisi arvostelevasti eteishallia. Vain puolet oli pesty. Pudistellen päätään Kalkaros tarkkaili kaksikkoa. Nuo saisivat olla täällä vielä puoli tuntia kiitos äskeisen 'kaadetaan vettä Kalkaroksen päälle' tempauksen jälkeen. "Neiti Chang, se moppi ei osaa siivota lattiaa itsekseen." Severus sanoi ilkeästi moppiinsa nojailevalle tytölle. Turha tuon oli nyt haaveilla nukkumisesta.
|
|
|
Post by Katie on Jun 24, 2004 3:18:39 GMT -5
Katie heilutti kiukkuisesti moppiiaan lattialla. Syrjä silmällä tyttö vilkaisi Chohon, joka oli pysähtynyt nojaamaan moppiinsa. Cho näytti jotenkin kummalliselta. Ikään kuin tätä olisi pyörryttänyt. Samassa kuului Kalkaroksen ääni, joka käski Chon jatkaa työtä. Katie loi tähän vihaisen katseen ja lähti kävelemään toista tyttöä kohti. "Cho?" Katie katsoi Chota silmiin, muttei tavoittanut tämän katsetta. "Cho?" hän toisti ja tarttui varmuuden vuoksi Changia olkapäästä. "Et taida voida oikein hyvin..." Katie sanoi lähinnä itselleen. Hän katsoi Kalkarokseen. Pitäisikö sanoa tälle? Katie päätti odottaa, jos Cho sanoisi jotain.
|
|