|
Post by Katie on May 29, 2004 7:04:53 GMT -5
Katie huomasi Chonkin katselevan vesisankoon ja sitten merkitsevästi Katietä. "Hyvä on, hyvä on professori. Me jätämme sinut rauhaan ja suoritamme jälki-istuntomme niin kuin kunnon koululaiset ainakin", hän sanoi ja perääntyi sitten pöydästä, jonka ääressä Kalkaros oli taas keskittynyt tarkistamaan esseitään. Katie otti sangosta ja mopista kiinni ja lähti viemään niitä toiselle puolelle eteishallia. "Aloitetaan tuolta päästä. Voimme sitten edetä sieltä kohti Suuren Salin ovea" 'Ja kohti Kalkaroksen pöytää', hän lisäsi mielessään.
|
|
|
Post by Cho on May 29, 2004 8:13:12 GMT -5
Cho virnisti Katielle hermostuneena, kun he olivat päässeet pitemmälle. Nyt Kalkaros ei ainakaan kuulisi, mitä he puhuivat. "Kuule Katie..." tyttö kuiskaa niin hiljaa kuin pystyy. "Oletko varma että tässä on järkeä... Minä pelkään häntä." Cho tosiaan pelkäsi Kalkarosta. Hän tiesi, että tämä voisi milloin vain halutessaan erottaa hänet. Ja jos hän antaisi professorille syyn haluta hänen erottamistaan, voisi seurata vaikeuksia. "Hän voi vaikka erottaa meidät." Cho toivoi ettei Kalkaros kuulisi. Jotkut sanoivat että professori osasi lukea ajatuksia tai jotain. Olisi tosiaan noloa, jos Kalkaros saisi tietää mitä kaikkea hänen mielessään liikkui...
|
|
|
Post by Tusken on May 30, 2004 3:47:47 GMT -5
Kalkaros nosti katseensa jälleen esseestä. "Hyvä." sähähdys oli hädin tuskin tunnistettavissa sanaksi ja professori palasi nopeasti esseensä pariin koettaen sulkea tyttöjen kuiskailun mielestään. Oli erittäin vaikeaa arvata, mistä nuo keskustelivat. Voisiko se olla moppien vertailemista vai Kalkaroksen kutsumista vanhaksi lepakoksi? 'Valintoja, valintoja...' Kalkaros ajatteli ja jäi sitten ajatuksissaan tutkimaan essettään. Omituista. Ron Weasley oli osannut kuvailla monijuomaliemen vaikutuksia käyttäjään varsin hyvin. Rohkelikko oli jopa tiennyt, ettei lientä tullut käyttää eläinmuodonmuutoksiin. Kalkaros hieroi päätään näyttäen hetken ajan hämmentyneeltä, mutta palasi sitten esseen tarkastamiseen. Ei yksi oikein mennyt kohta numeroa paljoa nostaisi.
|
|
|
Post by Katie on May 30, 2004 4:15:28 GMT -5
Katie nosti toista kulmaansa ja katsoi Chohon. "En teitenkään tarkoita, että menisimme ja heittäisimme vedet suoraan hänen päälleen. Jos vaikka vain vahingossa kaataisimme ämpärin hänen lähellään... Tai luulisimme, että meidän oli tarkoitus mopata myös pöydän alta. Kyllä siinä professorin kengät saisivat kyytiä", Katie sanoi ja naurahti hyvin hiljaa, jotta Kalkaros ei vain kuulisi. "Ei hän sen takia meitä erottaa voi. Sehän oli vahinko". Tyttö katsoi Kalkaroksen, joka oli syventyneenä korjaamaan esseitään. "Tiedätkö ketkä minulle meistä tulee mieleen?" hän kysyi Cholta, mutta vastasi kuitenkin itse. "Fred ja George Weasley". Katie survaisee moppinsa sankoon ja sen jälkeen alkaa vedellä sitä lattiiaa pitkin. Totta kai Kalkaroksen piti luulla, että he tosiaan luuttusivat vain lattioita, eivätkä suunnittelisi mitään.
|
|
|
Post by Cho on May 30, 2004 4:27:58 GMT -5
Cho puri huultaan ollakseen purskahtamatta nauruun. Fred ja George! Cho ei viime vuonna olisi kuvitellutkaan olevansa nyt suunnittelemassa ämpärihyökkäystä Kalkarokselle. "Niinpä." Tyttö keskittyy vähäksi aikaa luuttuamaan lattiaa. Kaapu on jo helmoista vähän likainen, mutta ei sillä väliä. Kohta hän saisi nauraa... Samaan aikaan Cho kuitenkin pelkäsi koko ideaa. "Anteeksi professori, yritimme kiillottaa kenkäsi", Cho sanoo kuivasti. "Kuulostaa IHAN Frediltä tai Georgelta." Suunnitelma oli tosiaan vähän järjetön juuri Weasleyn veljesten tyyliin.
[Toivottavasti toimii. En olekaan ikinä päässyt lennättämään likavesiä Kalkaroksen kengille^^]
|
|
|
Post by Tusken on May 30, 2004 9:42:38 GMT -5
Kalkaros mulkaisi Belliä ja Changia kuiskuttelun jatkuessa, mutta ennenkuin hän kerkesi sanomaan mitään, alkoivat tytöt hangata lattiaa. Sääli. Tässä olisi kerennyt ottaa muutaman pisteen pois syynä vitkuttelu. Mutta toisaalta... Rohkelikkojen käytöksen tuntien pisteiden ottamistilaisuuksia tulisi vielä muutama tämän illan aikana. Vielä hetken esseetä tutkittuaan Kalkaros asetti sen syrjään arvosanana kohtalainen. Ei Weasley parempaa ansainnut. Ja seuraava essee... Kalkaros tuhahti. Neville Longbottom. Jospa hän laittaisikin yläkulmaan valmiiksi arvosanan 'surkea' ja siirtyisi seuraavaan. Ei, jos joku saisi päähänsä valittaa esseestä, pitäisi Severuksen tietää, mitä siinä luki. Mutisten itsekseen Kalkaros kävi työhönsä alleviivaten lauseita punaisella musteella.
|
|
|
Post by Katie on May 30, 2004 10:40:32 GMT -5
Katie naurahti Chon sanoille ja vilkaisi Kalkarokseen, joka tarkisti esseitään edelleen, hyvä. Sitten tyttö taas keskittyi lattiaan. Pikkuhiljaa tytöt alkoivat olla puolessavälissä eteishallia. H-hetki alkoi olla käsillä ja Katie mietti itsekin miten uskaltautui ruveta tällaiseen, mutta unohti sitten sen. Tämä lähestyi Chota ja, kun oli tarpeeksi lähellä livautti suupielestään: "Kaadetaanko ämpäri vai siivotaanko pöydän alta?" hän kysyi ja katsoi Kalkarokseen.
|
|
|
Post by Cho on May 30, 2004 10:46:07 GMT -5
Cho nielaisi vähän liiankin kuuluvasti. Sitten hän yritti hengittää syvään ettei jännittäisi niin paljon. "Ööö..." Tyttö ei oikein osannut sanoa mitään. "Jos mennään ihan lähelle pöytää.. Ja sitten heitetään se?" Cho ajatteli enimmäkseen, että jos Kalkaros todella suuttuisi, he pääsisivät juoksemaan nopeasti pois ennen kuin tämä kiroaisi heidät tai vastaavaa. Sitten hän kumartui vähän lähemmäs maata esittäen huomanneensa tahran joka ei helposti lähtisi. Katie saisi kyllä toteuttaa suunnitelmansa loppuosan.
|
|
|
Post by Tusken on May 30, 2004 11:24:27 GMT -5
Kalkaros nosti nopeasti päätään ja vilkaisi eteishallia. Kaksikko hankasi yhä lattiaa, mutta kuiskailivat jatkuvasti keskenään. Kouluun pitäisi piakoin kehittää jokin laki, joka kieltäisi juoruilemisen. Severus nojasi kyllästyneenä pöytään tukien päätään käsivarreellaan ja tuijotti pergamenttia, muttei kuitenkaan lukenut sitä. Miksi hän oli täällä? Miksi hänen piti opettaa laumaa toistaitoisia idiootteja vuodesta toiseen? Hän oli taitava. Dumledore tiesi sen. Ministeriö tiesi sen. Kalkaros itsekin tiesi sen. Mutta silti... Tämä oli ainut paikka, mihin hänellä oli mahdollisuus tulla työskentelemään. Ministeriö ei hyväksynyt Kalkarosta, kiitos hänen taustansa. Samoin olivat muutkin työpaikat. Ja jos hän perustaisi yrityksen... Severus tuhahti ajatukselle. Ministeriö ottaisi sen jatkuvan tarkkailun alle, tekisi tarkastuksia ja näin tuhoaisi senkin idean. Kalkaros huokaisi ja jatkoi esseen tarkastamista koettaen ajaa masentuneen ilmeen naamaltaan siinä kovin hyvin onnistumatta. Niinpä. Muuhun hän ei kelvannut. Vahtimaan tätä idioottilaumaa.
|
|
|
Post by Katie on May 30, 2004 11:40:53 GMT -5
"Heitetään? Oletko varma? Minä olen enemmän vahingon kannalla", Katie sanoi ja puunasi uutterasti lattiiaa. "Tai siis, se saattaisi mennä jo liiaalisuuksiin", hän lisäsi. Se saattaisi jo antaa Kalkarokselle syyn pyytää Dumbledorea erottamaan heidät. Kukaan, ei kukaan, heittänyt vettä opettajan päälle vahingossa sangosta. 'Anteeksi professori. En voinut käsilleni mitään', Katie sanoi mielessään ja hymähti.
|
|
|
Post by Cho on May 31, 2004 2:22:39 GMT -5
Cho nielaisee vielä kuuluvammin. Tämähän oli ilkivallan suunnittelua ja opettajia vastaan! "Tarkoitin, että mitä jos heitetään se vahingossa? Tönäistään se kumoon?" He olivat jo niin lähellä Kalkarosta, että Cho joutui vain liikuttamaan huuliaan. Lisäksi tyttö pelkäsi koko ajan että tämä saattaisi lukea hänen ajatuksiaan tai jotain vastaavaa. Cho jäi hetkeksi miettimään, mikä oli saanut Kalkaroksesta noin ilkeän kaikille. Cho hymyili mielessään, kun ajatteli, mitä hänen äitinsä sanoi: `tuollainen johtuu varmaan lapsuuden traumoista...´ Niin varmaan! Kalkarosta ei edes voinut kuvitella lapsena. Sama äreä ilme ja rasvaiset hiukset.
|
|
|
Post by Tusken on May 31, 2004 12:21:08 GMT -5
[Mitä arvosanoja V.I.P:seistä saikaan?]
Kalkaros kohotti jälleen katseensa siirtäessään Longbottomin esseen (huono) syrjään. Taas nuo keskustelivat keskenään. Ja olivat kaiken huipuksi keksineet uuden tavan siivota lattiaa. Eteishallista oli luututtu vain yksi ohut suikale, joka johti hallin perältä kohti Kalkaroksen pöytää. Jos kaksikko yrittäisi päästä tuon työn jälkeen pois, he erehtyisivät pahan kerran. Kalkaros otti seuraavan esseen eteensä ja päätti hiljaa mielessään, että tytöt saisivat putsata koko eteishallin, vaikka siihen menisi koko yö ja seuraava päivä.
|
|
|
Post by Katie on Jun 1, 2004 6:27:38 GMT -5
(Upea eli U, odotukset ylittävä eli O, kelvollinen eli K, surkea eli S, hirveä eli H ja P eli peikko)
Tytöt alkovat olla jo niin lähellä, että he joutuivat kuiskaamaan, jotta Kalkaros ei olisi kuullut. "Okei, kaadetaan se vahingossa", Katie kuiskasi. "Haluatko sinä tehdä sen?" hän kysyi virnistäen. Cho oli aina ollut niin kiltti ja hiljainen, että nyt oli aika muuttaa suuntaa. Katie katsoi Kalkarokseen, joka vilkuili heitä välillä epäilevästi. "Älä katso häntä silmiin, Kalkaros osaa kuulemma lukilitistä", hän varoitti Chota. "Hän tarvitsee siihen katsekontaktin".
|
|
|
Post by Cho on Jun 1, 2004 7:45:10 GMT -5
Cho nyökkää mutta pysyy muuten hiljaa. Oli parempi että Katielle ei seuraisi enemmän vaikeuksia. Toisaalta tyttö pelkäsi että Kalkaros pakottaisi häntä kertomaan totuuden... Cho yritti saada itsensä rauhoittumaan. Tämähän voisi käydä vahingossakin.. Eikä siinä olisi mitään rangaistavaa. Sitten Cho keräsi kaiken rohkeutensa ja käveli lähemmäs kuin aikoisi kastaa mopin taas ämpäriin. Hän teki nopean kompastumisliikkeen ja kaatui ämpärin viereen potkaisten samalla sen kumoon. Tyttö ei uskaltanut jäädä katsomaan, mitä tapahtui, vaan jäi maahan esittäen satuttaneensa jalkansa. Chon päässä pyöri. Nyt hän oli saanut itsensä tosiaan liemeen. Tyttö painoi silmät kiinni toivoen, ettei vesi sittenkään osuisi Kalkarokseen. Mutta turha toivohan se oli, kun hän oli noin puolen metrin päässä professorista.
|
|
|
Post by Tusken on Jun 2, 2004 9:54:57 GMT -5
[Tack so.]
Kalkaros nosti katseensa esseestä juuri nähdäkseen Changin näyttävän kaatumisen. Ämpärillinen vettä pärskähti professorin kengille ja osa vedestä loiskui myös hänen kaavulleen. Severus kohotti kulmiaan ja tuijotti pöytänsä edessä makaavaa tyttöä, joka oli puristanut silmänsä tiukasti kiinni. Kalkaroksen ilme oli oudon rauhallinen ja samoin oli hänen äänensä.<br>"Teitkö sinä tuon tahallasi?" Kalkaros kysyi ja risti kätensä nojaten pöytään. Oikeaa vastausta ei kuitenkaan tarvinnut arvailla. Ensin tytöt olivat pulisseet keskenään, sitten toinen oli siirtynyt lähemmäs ja kaatanut sangon. Ja nyt neiti Bell seisoskeli taustalla näyttäen lievästi säikähtäneeltä ja neiti Chang makasi keskellä lattiaa eikä inahtanutkaan, mutta onnistui silti näyttämään syylliseltä.
|
|