|
Post by Katie on May 24, 2004 12:46:23 GMT -5
(Tässä sitä kaipaamaasi rähinää... Tosin se taitaa olla virhe.)
Katie tuhahtaa hiljaa ja katsoo professori Kalkarosta uhmakkaasti. Yllättäen Kalkaros alkaa matkia Pimennon akkaa, joskin onnistuu yrityksessään surkeasti. "Äh! Älä viitsi! Minä en ole enää mikään kakara, jolle tarvitsee lässyttää. Ymmärrän kyllä tavallistakin puhetta," tyttö sanoo, koskemattakaan moppiin ja sankoon. "Minä valitan tästä professori McGarmivalle", hän sanoo ja katsoo kylmästi Kalkarosta silmiin. Katie astuu askeleen kauemmas siivousvälineistä tehostaakseen sanojaan.
|
|
|
Post by Tusken on May 25, 2004 10:18:59 GMT -5
[*laulaa* Miljoona, miljoona pistettä Rohkelikolla ja yksi niistä lähti pois...]
"Neiti Bell... Jos ymmärrät tavallista puhetta niin miten olisi, että todistaisit sen ja alkaisit tehdä määrättyä tehtävää." Kalkaros sanoi nyt tavallisella äänellä ja tyrkkäsi mopin ja sangon Rohkelikko tytölle. "Ja saanen jälleen muistuttaa, että opettajia tulee puhutella kunnioittavasti. Minun puolestani voit mennä vaikka taikaministeriöön valittamaan saamastasi rangaistuksesta, mutta se tuskin parantaa tämän hetkistä asemaasi kovin paljoa." Kalkaros jatkoi saaden ääneensä uuden uhkaavan sävyn ja tuijottaen Belliä takaisin. Tuollaiset murrosikäiset huomionkipeät tenavat olivat jotain, jota Kalkaros syvästi inhosi. Ja olihan hän, mitä ilmeisemmin ensimmäistä kertaa elämässään, tehnyt pienen myönnytyksen melkein luvatessaan päästää Bellin aikaisemmin, jos tämä käyttäytyi. Niin ei tainnut käydä.
|
|
|
Post by Katie on May 25, 2004 11:20:39 GMT -5
Katien huojennukseksi Kalkaros lopetti ärsyttävän lässyttämisensä. Tämä työnsi taas sangon ja mopin Bellin käsiin. "Anteeksi professori", Katie sanoi ja mietti mitä tekisi seuraavaksi. "Ehkä minun tosiaan pitäisi opetella puhumaan kunnioittavasti", hän sanoi ja katsoi viattomasti Kalkarosta. Tyttö laski siivousvälineet käsistään, mutta nostikin ne takaisin. "Ja ehkä minun olisi myös hyvä oppia tottelemaan käskyjä", Katie sanoi ja hymyili. Kalkaroksen kanssa oli aina se vaara olemassa, että saisi vain lisää jälki-istuntoa. Ja Katie ei ollut varma halusiko. Hänen olonsa tuntui vain hieman kapinalliselta. Yllättäen hän laskikin taas välineet käsistään. "Oletko varma, että minun on tehtävä tämä ilman taikaa?" neiti Bell kysyi ja veti sauvansa kaapunsa taskusta.
|
|
|
Post by Tusken on May 25, 2004 13:50:33 GMT -5
Kalkaros tarkkaili Belliä tämän nostaessa siivoustarvikkeet ylös ja puhuessaan kaikkea epämääräistä. Tuo äänensävy ei kuitenkaan luvannut hyvää ja kuten arvata saattoi pian Rohkelikko esitti uuden vastaväitteen. "Kyllä." Kalkaros sihahti kyllästyneen oloisena ja osoitti sitten lattiaa viitaten Belliä aloittamaan työt. "Ja tuon jatkuvan inttämisen takia Rohkelikolta lähtee viisi pistettä, neiti Bell." Kalkaros lisäsi kuin jälkiajatuksena. Tavallisimmin hän olisi ottanut enemmänkin pisteitä, mutta nyt Rohkelikon pistetilanne oli niin surkea, ettei siinä ollut paljoa, mistä ottaa. Jos Rohkelikko jatkaisi samaa rataa, se olisi miinuspisteillä vielä ensimmäisen kuukauden sisällä.
|
|
|
Post by Katie on May 26, 2004 4:57:30 GMT -5
Katie alkoi kyllästyä jo. Kalkaroksen ärsyttäminen menetti makunsa, varsinkin kun opettaja otti vielä pisteitäkin pois. Tyttö työnsi sauvansa takaisin taskuunsa ja mulkaisi Kalkarosta pahasti. "Hyvä on, professori", hän sanoi. "Kai te jäätte vahtimaan minua? Minähän voisin yrittää vaikka luistaa tehtävästä", Katie sanoi ja otti lattialla olevat siivousvälineet. Rohkelikko otti pari askelta nurkassa olevien vesihanojen suuntaan, mutta jäi sitten odottamaan Kalkaroksen vastausta.
|
|
|
Post by Tusken on May 26, 2004 8:00:36 GMT -5
"Tietysti minä jään valvomaan teitä, neiti Bell. En ole niin tyhmä, että luistaisin velvollisuuksitani." Kalkaros vastasi ja vilkaisi pergamenttikasaa, jonka oli varannut mukaansa. Ennemmin hän olisi tarkistanut nuo tyrmissään, mutta hänellä ei todellakaan ollut parempaakaan tehtävää jumpuroivalle Rohkelikolle. Tämän rangaistuksen vuoksi joutui Kalkaroskin karsimaan tekemisiään ja toivottavasti neiti ymmärsi sen ja ei pitänyt sitä iloisena asiana. Kalkaros otti taikasauvansa esiin ja piirsi itselleen yksinkertaisen työpöydän ja tuolin. Saisi kelvata. Eihän hän noita aikonut koko vuotta käyttää. "Voitte toki jo aloittaa." Kalkaros sanoi ivallisesti, kuin Bell olisi varta vasten odottanut tuota käskyä.
|
|
|
Post by Katie on May 26, 2004 11:14:11 GMT -5
Katie antoi katseensa kiertää eteishallissa. Se oli tosiaan kurainen, joten kannattaisi aloittaa heti. Kalkaros piirsi itselleen pöydän ja tuolin. Pian hän sanoi tytölle, että tämä voisi aloittaa, häivä ivaa äänessään. Se sai taas Katien kihisemään kiukusta, hän oli näet herkällä tuulella tänään ja etenkin nyt. Tyttö päätti kuitenkin hillitä itsensä ja joutui puraisemaan huultaan, ettei sanoisi mitään typerää. "No, ainakin sinullakin menee tähän omaa aikaasi", Katielta lipsahtaa ja hän kiirehtii aulan perällä oleville vesihanoille.
|
|
|
Post by Cho on May 26, 2004 11:28:37 GMT -5
Cho on kuunnellut jo jonkin aikaa nurkan takaa Kalkaroksen ja Katien keskustelua. Nyt hän tajusi, että tilanne alkoi näyttää siltä, että Katie joutuisi kohta uuteen jälki-istuntoon, jos ei olisi hiljaa. Sydän hakaten Cho astui esille muka hämmästellen tulleensa keskeyttämään jotain. "Ai hei Katie... Päivää, professori.." Cho ottaa muutaman askeleen Katieta kohti ja sihahtaa hampaittensa välistä: "Ole nyt hiljaa, kohta tulee lisää kuurausta... Älä välitä siitä." Cho sanoi tarkoittaen Kalkarosta. Itse asiassa viime viikkojen aikana Cho oli tutustunut paremmin Katieen ja huomannut, että rohkelikkomaisen luonteen takana olikin mukava tyttö. Oikeastaan Katie oli paljon luotettavampi ja rehellisempi kuin monet hänen ystävistään. Nykyään Cho kulki enemmän Katien kuin hirveän tyttöporukan kanssa... Ehkä sekin auttoi häntä unohtamaan Cedricin. "Voisinkohan minä auttaa, professori? Katiella taitaa olla vähän..eh...ongelmia", Cho sanoo yrittäen pitää perusilmeen. Ongelmia oli lievä ilmaus.
|
|
|
Post by Tusken on May 26, 2004 11:56:52 GMT -5
Kalkaros vilkaisi nopeasti eteishallin suuntaan kuullessaan hiljaista kuisketta. Joku toinen oppilas oli tullut halliin ja jutteli nyt Bellin kannssa, joskin lähti tämän luota varsin nopeasti. Nyt Severus saattoikin tunnistaa tulokkaan: Cho Chang Korpinkynnen huispausjoukkueesta. "Iltaa, neiti Chang." Kalkaros vastasi ja lisäsi sitten tyynellä ja kantavalla äänellä: "Epäilen, ettet ole kykenevä auttamaan neiti Belliä hänen ongelmissaan. Ne näyttävät olevan henkistä laatua ja oppilaiden on käsittääkseni varsin vaikea leikkiä psykiatria. Siihen vaaditan ammattitaitoa." Sanan 'ammattitaitoa' kohdalla Kalkaros nosti päänsä hetkeksi ylös ja katsoi Changia silmiin, mutta palasi nopeasti työnsä ääreen laskien hitaasti kymmeneen. Jos Bell reagoisi, se tapahtuisi seuraavan kymmenen sekunnin sisällä.
|
|
|
Post by Katie on May 26, 2004 12:19:46 GMT -5
Katie tervehtii Chota, joka on tullut paikalle. Cho kävelee Kalkaroksen luo. Katie jäi kuuntelemaan korvat höröllä Chon ja Kalkaroksen välistä keskustelua. Yrittikö Cho pelastaa Katien tästä tilanteesta? Tyttö ei kuitenkaan uskaltautunut menemään lähemmäs kuuntelemaan. Kiukku kuohahti hänen sisällä, kun Kalkaros mainitsi, että Katiellä olisi henkisiä ongelmia. Tyttö ryntäsi opettajan pöydän luo ja nojautui käsillään siihen. "Minusta tuntuu, että joku aivan muu kuin minä täällä tarvitsee psykiatria. En olisi uskonut, että opettaja sanoisi mitään tuon kaltaista. Kuule, minusta tuntuu, että kukaan psykiatri ei pysty auttamaan sinua", Katie livauttaa ilkeästi. Hän pistäisi vanhempansa järjestämään tälle inhottavalle miehelle potkut. Säästyisivätpähän muutkin oppilaat Kalkarokselta. Katie oli monen muun oppilaan kanssa jaksanut kuunnella tämän opettajan juttuja ja nyt tuli mitta täyteen.
|
|
|
Post by Cho on May 26, 2004 12:32:40 GMT -5
Cho puristi käsiään nyrkkiin Kalkaroksen ladellessa syytöksiään. Tuo oli jo törkeää! Cho huomasi Katien menettävän kokonaan malttinsa. Ei Chokaan kestäisi tätä kohta enempää. "Kalkaros, pysy nyt erossa noista jutuista. Professori. Oppilaiden pilkkaaminen on sentään kielletty, eikö niin, professori?" Chon ääni tärisi vihasta ja hän painotti professori-sanoja jo hyvin ilkeästi. Katieta tuo ei menisi loukkaamaan. Cho kiertää kätensä Katien hartioille kuin näyttääkseen, että jos Katielle tulee tästä seurauksia, tulle hänellekin. Ei sillä väliä, kunhan Kalkaros lopettaisi tuon. Katie näytti jo valmiilta lyömään opettajaa, jos tuo jatkaisi.
|
|
|
Post by Tusken on May 27, 2004 10:28:06 GMT -5
Kalkaros siirsi pergamentin syrjemmälle ja tuijotti noita kahta räyhäävää teinityttöä huokaisten syvään. Nuo eivät ikinä oppisi omaa parastaan, mutta itsepähän he siitä kärsivät. Kalkaros nousi nopeasti pystyyn. Hän oli huomattavasti tyttöjä pitempi ja tämä soi professorille lisäauktoriteettejä.<br>"Neiti Bell... Neiti Chang... Teidän asemassanne en alkaisi huutamaan. Jos saan muistuttaa minä olen opettaja ja te olette oppilaita." Kalkaros sanoi ja nojasi kevyesti pöytään. "Rehellinen vastaus toisen kysymykseen ei minun käsittääkseni ole kiusausta, vai onko?" Kalkaros sanoi hyvin tyynellä äänellä. "Ja epäilen, että nyt te kumpikin saatte tulla puhdistamaan eteishallia ainakin tämän viikon ajan. Neiti Chang voi myöskin hakea itselleen mopin siivouskomerosta."
|
|
|
Post by Katie on May 27, 2004 11:07:27 GMT -5
Cho laski kätensä kevyesti Katien harteille. Katien silmien salamointi alkoi pikkuhiljaa hiipua. Ehkä olisi paras lopettaa tähän. Yht' äkkiä Katien silmissä välähtää ilkeästi ja hänen päähänsä iskeytyy mielipuolinen ajatus, heittää vedet sangosta päin Kalkarosta. Katie terästäytyy ja sanoo professori Kalkarokselle; "Mutta joskus totuus voi olla myös loukkaavaa. Silloin on kauniinpaa muunnella sitä hieman". Tyttö kohottaa katseensa Kalkarokseen. "Ja ei kai neiti Chang ole tehnyt mitään?" hän kysyy Kalkarokselta.
|
|
|
Post by Cho on May 27, 2004 11:14:35 GMT -5
Chokin katsoo Kalkarosta uhmakkaasti. Huomattuaan Katien katsovan sankoa silmät palaen hänenkin tekisi mieli kaataa vedet Kalkaroksen päälle. Cho yrittää epätoivoisesti tavoittaa Katien katseen. "Minä autan silti, Katie", Cho sanoo nopeasti Katielle. "Jos nyt, professori, jättäisit meidät rauhaan, saisimme ehkä siivottua tämän ennen yötä." Samaan aikaan Cho yrittää ajatella Katielle että hehän voisivat "vahingossa" kastella opettajan. Sitten hän tajuaa ajatuksen hulluuden ja päättää alistua vain siivoamaan kaiken mahdollisimman nopeasti.
|
|
|
Post by Tusken on May 28, 2004 14:18:22 GMT -5
Kalkaros istuutui alas ja veti tarkistamansa pergamentin uudestaan eteensä vihjaten keskustelun olevan päättymässä. "Minä taas arvostan puhdasta totuutta enemmän kuin kohteliaita valheita, neiti Bell. Mutta minun puollestani voitte jatkaa haavemaailmassa elämistä. Ja neiti Chang on käsittääkseni inttänyt kanssasi viimeiset kymmenen minuuttia, joten eiköhän hänkin ansaitse rangaistuksen aivan toisen oppilaan yllytyksestä." Kalkaros laski taas katseensa pergamenttiin, mutta nyhtäisi sen pian ylös. "Minä jättäisen teidät rauhaan? Saanko huomauttaa, teidän tehtävänne oli siivota eteishalli, ei keskustella henkeviä kanssani. Ja käsittääkseni tämä pöytä ei ole eteishalli ja tuskin tulee muuttumaankaan sellaiseksi, joten norkoilette aivan turhaan sen edessä. Menkää vain kuuraamaan lattiaa. Lupaan, etten tule neuvomaan teille oikeaa pito-otetta mopista." 'Ellette sitten satu pitelemään sitä väärinpäin, idiootit.' Kalkaros lisäsi ajatuksissaan ja keskittyi taas esseiden tarkastukseen.
|
|