Parvati Patil
Velho/Noita
You can see my light in the darkness, honey.
Posts: 122
|
Post by Parvati Patil on Aug 25, 2004 11:56:37 GMT -5
Parvati käveli järven rannalla. Oli kaunis päivä, ja hän päätti mennä kokeilemaan, että oliko vesi lämmintä. Hän heitti kengät ja sukat pois ja juoksi veteen. Hrr..kun vesi on kylmää...Parvati ajatteli. Hän kuitenkin kahlasi vielä hetken aikaa, ja totuteltuaan hän päätti lähteä uimaan. Hän kipusi vedestä ylös, otti kaavun pois päältään, jonka alla hänellä oli ollut uimapuku. Hän kiiruhti laiturille ja kiipesi portaat alas. Vesi tuntui ihanan viileältä, kun tarkemmin ajatteli. Hän ui vähän aikaa, mutta kapusi sitten ylös, koska tiesi, että jos vedessä olisi pitkään, saattaisi jättiläskalmari huomata hänet. Hän jäi kuitenkin rannalle istumaan ja tuijotteli järvelle. //Eikö kukaan viitsis tulla seuraks? //
|
|
|
Post by Lainey on Aug 25, 2004 12:33:37 GMT -5
//Jos kelpaa, minä voin tulla. ^^//
Pitkät vaaleat hiukset heilahtelivat Laineyn askelten tahdissa, kun tyttö asteli pitkin pihamaata. Aurinko porotti vielä täydeltä terältä ja paksu kaapu alkoi tuntua tukahduttavalta. Tyttö päätti käväistä järven rannassa, josko viileä tuulahdus parantaisi hänen oloaan. Rannalla oli yksi yksinäinen hahmo, jonka Lainey tunnisti vaivalloisesti rohkelikoksi, päätellen mytyssä olevan kaavun väreistä.<br>"Hei, saako liittyä seuraan?" hän kysyi iloisesti hymyili istuessaan rohkelikkotytön viereen höllentäen samalla kaapunsa kaula-aukkoa.
|
|
Parvati Patil
Velho/Noita
You can see my light in the darkness, honey.
Posts: 122
|
Post by Parvati Patil on Aug 25, 2004 12:39:05 GMT -5
//Kelpaa *wink*//
Parvati kuuli yhtäkkiä äänen takaataan ja käännähti ympäri. "Ai moi, etkös sinä ole Korpinkynsi?" Parvati kysyi. Hän ei ollut aivan varma nimestä, mutta tiesi sen olevan jonku L:llä alkava. "Kiva kun täällä on muitakin!" Parvati sanoi iloisesti. "
|
|
|
Post by Lainey on Aug 25, 2004 12:48:47 GMT -5
Hymyilee leveästi. "Jep, korpinkynnestä minä olen", hymähtää ja laskee olkalaukkunsa maahan. Sen hihna oli alkanut hiertää, olihan laukulle kertynyt painoa, kun tyttö oli käynyt kirjastossa. "Minä olen Lainey", lisää vielä.<br>"No, onhan tämä piha useimmiten aika autio. Kaikki ovat mieluummin sisällä", hymähtää ja kääntää katseensa Parvatiin.
|
|
Parvati Patil
Velho/Noita
You can see my light in the darkness, honey.
Posts: 122
|
Post by Parvati Patil on Aug 25, 2004 12:52:52 GMT -5
"Niin, mutta minä tulin tänään ulos kun on niin hyvä ilma", Parvati hymähti. "Minä olen siis Parvati...en ole varma tunnotko minua", Parvati naurahti. Hän päätti pulahtaa uudestaan, kun kerran oli siellä. Hän sukelsi laiturin päädystä pää edellä, ja tuli noin kymmenen metrin päässä rannasta pintaan. Hän ui taikaisin, ja taikoi itselleen pyyhkeen. "Kannattaa muuten kokeilla uimista, virkistää kovasti", Parvati sanoi iloisesti. //Ja ihan näin ohimennen, voitko olla mun kamu //
|
|
|
Post by Lainey on Aug 25, 2004 13:39:54 GMT -5
Hymähtää. "En nyt henkilökohtaisesti, olen vain nähnyt käytävillä. Ja meillähän on vuoden ikäero, niin ei ole yhteisiä tuntrjakaan", virnistää ja laittaa jalkansa veteen. Viilentävä tunne alkoi heti levitä pieninä väristyksinä, mutta ei yltänyt kaulaan asti. Laineyn oli pakko riisua kaapu kokonaan ja pulahtaa uimaan. "Kyllähän tämä hyvää tekee. Tosin jättiläiskalmari taitaa tykätä huonoa", hymyilee ja kahlaa takaisin rantaan. Kirkkaansininen uimapuku hävisi pian luonnonvalkoisen pyyhkeen sisälle, kun tyttö kääriytyi siihen.
//Totta kai. ^^//
|
|
Parvati Patil
Velho/Noita
You can see my light in the darkness, honey.
Posts: 122
|
Post by Parvati Patil on Aug 26, 2004 10:06:59 GMT -5
Parvati hymähtää. Jättiläis kalmari ei todellakaan tykännyt hyvää. Hän oli nähnyt sen, kun oli sukeltanut veteen. Se oli näyttänyt kiukkuiselta. "Niin....ei meillä ole yhteisiä tunteja", Parvati virnisti. Oli kiva, kun joku oli tullut hänen seurakseen. Hän nappasi taikasauvansa ja sanoi: "Tulejo, kaapu!" Parvati oli jo ehtinyt kuivua, ja puki nyt kaavun päälleen. Alun perin hän oli tullut tekemään läksyjä, mutta se oli pian unohtunut. Hän ei viitsinyt enää tehdä niitä, kyllähän hän aina illalla ehtisi tehdä ne.
|
|
|
Post by Lainey on Aug 26, 2004 12:33:55 GMT -5
Vetää kaavun päänsä yli ja kietoo lantiolle ulottuvat hiuksensa pyyhkeeseen. "Jaah... pitää varmaan tarkistaa vielä läksyt ennenkuin voin nukahtaa rauhassa", virnistää ja kaivaa muutaman pergamenttiliuskan ja sulkakynän olkalaukustaan. Lainey alkaa lukemaan pergamentteja heilutellen tavalliseen tapaansa sulkakynää edestakaisin laittaen silloin tällöin merkintöjä pergamenttiin.
//Lyhyt.//
|
|
Parvati Patil
Velho/Noita
You can see my light in the darkness, honey.
Posts: 122
|
Post by Parvati Patil on Aug 27, 2004 5:30:56 GMT -5
Parvatikin kaivaa läksynsä esiin. Hänen ei tarvinnut onneksi tehdä muuta, kuin kirjoittaa muutama rivi. Se tapahtui yhdessä sulkakynän suhahduksessa. Sitten hän tarkisti sen, ja korjaili hiukan tekstiä. "Onko teillä paljon läksyjä?" Parvati kysyi. Hänellä ainakin oli, mutta hän oli tehnyt ne jo. Parvati virnisti. Läksyt olivat sinäänsä ihan kivoja, mutta jos niitä oli liikaa... Parvati oli mieluummin ulkona kavereiden kanssa, kuin homehtumassa jossakin läksyjä tekemässä.
|
|
|
Post by Lainey on Aug 27, 2004 5:56:23 GMT -5
Nostaa katseensa taikaliemien esseestään. "Eipä hirveästi. Pitää vain tarkistaa ne", hymyilee ja jatkaa oikolukemistaan. Virheet olivat pääasiassa huolimattomuusvirheitä. Läksyt pitäisi vielä kirjoittaa puhtaaksi. Huh, paljon on vielä tekemistä ja kello lähestyi jo viittä...
|
|
Parvati Patil
Velho/Noita
You can see my light in the darkness, honey.
Posts: 122
|
Post by Parvati Patil on Aug 27, 2004 12:20:03 GMT -5
"Pitäisiköhän meidän mennä, ettei joku luihuinen tule valittamaan?" kysyi Parvati. hän ei todella halunnut ketään sinne, hän ei tosiaankaan pitänyt luihuisista. Häntä rupesi puistattamaan, kun hän näki jonkun sen tuvan oppilaan. Ei sillä, että se olisi ollut jotenkin huono tupa, mutta kun rohkelikot ja luihuiset.....ei täydellinen tupakaksikko......
|
|
|
Post by Lainey on Aug 27, 2004 12:41:14 GMT -5
Katselee mietteliäänä pientä leväpaakkua, joka oli tarrautunut kaavun helmaan. Neljäsluokkalaisilla oli lupa olla kuuteen asti ulkona, ja viidesluokkalaisilla yhdeksään. Siltikin olisi parempi olla ajoissa tuvassa, ettei kukaan luihuinen tulisi syyttelemään omiaan. "Voisi olla hyvä ajatus. En itsekään pidä luihuisista laisinkaan. Pimeä tupa, jos suoraan sanotaan", tyttö naurahtaa ja nousee seisomaan. Laittaa pergamenttinsa ja sulkakynänsä olkalaukkuun ja nostaa sen olalleen. "No niin. Mennäänkö?"
|
|
Parvati Patil
Velho/Noita
You can see my light in the darkness, honey.
Posts: 122
|
Post by Parvati Patil on Aug 27, 2004 13:54:45 GMT -5
"Mennään vain", Parvati snaoi iloisesti. Hänen ei olisi vielä tarvinnut mennä sisään, mutta ulkona ei ollut mitenkään erityisen turvallista nyt kun illat olivat alkaneet pimentyä. Hän heilautti laukun olalleen ja sitten hän lähti kävelemään kohti linnaa.
|
|
|
Post by Lainey on Aug 27, 2004 14:49:37 GMT -5
Sovittaa askeleensa Parvatin kävelytahtiin. "Olen pahoillani, mutta en voi olla tupani ulkopuolella enää. Minun pitää tarkistaa vielä läksyt ja haluan mennä ajoissa nukkumaan, koska huomenna on pisin päivä viikossa", sanoo anteeksipyytävästi ja tarkoittaakin sitä. Rohkelikkotytön kanssa oli mukava jutella, huolimatta vuoden ikäerosta. Eikä sillä ole edes väliä, olihan tärkeää solmia uusia ystävyyssuhteita nykyisen tilanteen takia. Lainey kuului siihen enemmistöön, jonka puolesta professori Pimennon voisi kierittää tervassa ja höyhenissä. Viimeistelyksi sopisi vielä Pimennon lähettäminen pikapostissa suoraan Voldemortille, jos vain tietäisi kyseisen henkilön, tai puoli-ihmisen, osoitteen. Pahus.
|
|
Parvati Patil
Velho/Noita
You can see my light in the darkness, honey.
Posts: 122
|
Post by Parvati Patil on Aug 28, 2004 10:10:50 GMT -5
"Juu, ei se mitään", Parvati sanoi ystävällisesti. Olihan tuvassakin kiva jutella muiden rohkelikkojen kanssa. Lainey oli kyllä mukava. Vuoden ikäerosta ei tuntunut olevan minkäänlaista haittaa, eihän siinä olisi mitään järkeä, jos katsoisi vaan ikää. Henkisesti kuka vaan voisi olla vaikka 100-vuotias, mutta Parvati uskoi, ettei hän sentään 100-vuotiasta vastannut, vaikka joku ihan hyvin olisikin voinut vastata. Hänellä oli huono olo. Hän oli syönyt aamupalalla ihan liikaa, mutta aamulla oli ruoka maistunut, mutta ei hän sentään sairaalasiipi-kunnossa ollut. Ruoka tekisi hyvää, hän ajatteli. Pitää kai mennä pyytämään kotitontuilta vähän ruokaa. He tulivat linnan ovelle, ja menivät sisään. "Mihinkäs päin sinä jatkat, minä jatkan tuonne portaikkoon", sanoi Parvati, ja osoitti portaikkoa.
|
|