|
Post by Lainey on Sept 13, 2004 8:27:35 GMT -5
[Kyllä se siitä. ^^]
Läpsäyttää itseään otsaan. "Äh, olisihan minun pitänyt muistaa..." "Sinä varmaankin tiedät Mars-planeetan? Jästien keskuudessa on paljon tarinoita siitä, että Marsissa olisi älyllistä elämää, kuten Maassa. Tässä sinulle enemmän tietoa", sanoo ja kaivaa laukustaan jonkin ikivanhan tieteislehden. "Älä sitten ihmettele, kun kuvat eivät liiku", hymähtää. "Jästien valokuvat ovat aina liikkumattomia." Istahtaa maahan ja kaivaa laukustaan hiusharjan. Hetkeen ei kuulunut muuta kuin ääntä, joka syntyi harjasten suoristaessa Laineyn kullanvaaleita hiuksia. Kaukaa katsottuna olisi näyttänyt, että tytöllä olisi paljon pakkelia kasvoillaan, vaikka todellisuudessa sitä ei ollut laisinkaan. Hän ei ollut koskaan välittänyt tälläytymisestä, koska hänen äitinsä mukaan sitä ei tarvittu.
|
|
Parvati Patil
Velho/Noita
You can see my light in the darkness, honey.
Posts: 122
|
Post by Parvati Patil on Sept 13, 2004 9:02:26 GMT -5
Parvatin silmät laajenivat, ja suu muuttui ympurän muotoiseksi. "Kyllähän minä Marssin tiedän....O-U-T-O-A!" Parvati ihmetteli. Parvati oli kyllä tiennyt, että jästin kuvat eivät liikkuneet, muttei ymmärtänyt miksi. Hän saattoi kuulostaa hieman typärältä, mutta minkäs sille voi, kun ei ole ikinä jästeistä mitään tiennyt, kun kerta on puhdasverinen. Mutta puhdasverisyys ei tehnyt Parvatista mitään luihuisen tapaistakaan. Itseasiassa neito ei välittänyt tuvasta pätkääkään, vaikka joskus olikin katsellut erään pojan perään sillä silmällä. Tai no, katseli hän vieläkin. Poikaa ei voinut olla huomaamatta. Tyttö päätti kuitenkin, että ei hirveästi niinkuin lavertelisi asiasta. Parvati haroi hiuksiaan mietteliäänä. Hän ei oikein tajunnut vielekään sitä Marssilais-juttua, mutta antoi olla, hän oli kuitenkin sen verran järkevä. Parvati nappasi taikasauvansi, mutisi jotain, ja hänen viereensä ilmestyi kaksi kuppia teetä, sokeriastia ja kermakannu. Hän joi itse teensä ihan ilman mitään, mutta Laineystä hän ei tiennyt. "Otatko?" Parvati kysyi. Hän ojensi kupin, ja astiat Laineytä kohti.
|
|
|
Post by Lainey on Sept 13, 2004 9:37:45 GMT -5
"Saat tämän lehden. Voin aina ostaa jonkin irtonumeron, kun olen taas kotona", sanoo hymyillen ja naputtaa lehden kantta. Ottaa kupin yhä hymyillen vastaan. "Kiitos. En ole juonutkaan mitään sitten aamuisen kahvin". Kaataa kuppiin hiukan kermaa ja juo hiukan. "Kuulitko muuten jo, että joku luihuisista sai jälki-istuntoa pudotettuaan pari palkintopokaalia? Voro oli raivoissaan", nauraa ja teetä läikkyy hiukan hänen kaavulleen. Putsaa sotkun taikasauvan heilautuksella ja laskee kuppinsa maahan. "Minun pitikin antaa sinulle jotain", sanoo ja kaivaa laukustaan ohuen kirjan. "Kuulin, että pidät myös yksisarvisista ja ajattelin ostaa sinulle tällaisen kalenterin, missä on tietoa ja kuvia niistä", hymyilee.
|
|
Parvati Patil
Velho/Noita
You can see my light in the darkness, honey.
Posts: 122
|
Post by Parvati Patil on Sept 13, 2004 9:47:12 GMT -5
Parvatin hymy leviää korviin asti. "Tuo lehti on niin kiinnostava!" hän sanoo. Sitten Lainey tarjoaa hänelle jotain yksisarvisista kertovaa ja..."Voi kiitos, minä niin rakastan yksisarvisia, ne ovat niin ihania!" Parvati sanoo. Hän selasi kalenteria, ja oli aivan ihastuksissaan. "Kiitos", Parvati sanoi. Hän laittoi lehden ja kalenterin ihastuksissaan laukkuunsa, ja katsahti kelloaan. Kello oli jo kolme, mutta vielä oli aikaa. Parvati nousi, meni hiukan kauemmas, keräsi kukia, ja tuli istumaan. Sitten hän alkoi tekemään niistä seppelettä. Se oli ihan kivaa puuhaa, ja kädet saivat tehdä jotain. Parvati siemaisi teetä, ja katsehti Laineyta. "Mistä sinä kuulit, että pidän yksisarvisista?" Parvati kysyi. Hän mietti miettimistään, mutta ei muistanut sanoneen mitään siitä ainakaan Laineylle.
|
|
|
Post by Lainey on Sept 13, 2004 9:54:35 GMT -5
Miettii hetken. "Enpäs kuule tiedä... Tai muista. Tai sitten näin sen silmistäsi. En tiedä", kohauttaa olkiaan hymyillen pienesti. Tyttö kaivaa laukustaan vanhan tutun kirjansa. Hopeiset reunat ja takajaloillaan seisova yksisarvinen taustanaan metsä. Kirja oli kuulunut Laineyn suosikkeihin niin kauan kuin hän muisti. "Oletko sinä lukenut tätä kirjaa?" kysyy hetken kuluttua ja näyttää sen kantta.
|
|
Parvati Patil
Velho/Noita
You can see my light in the darkness, honey.
Posts: 122
|
Post by Parvati Patil on Sept 13, 2004 10:03:28 GMT -5
Miettii. "Enpä muista.....mutta ainakin nyt tuntuu siltä, kuin olisin lukenut joka ikisen yksisarviskirjan, olen lukenut niitä niin monta", Parvati hymähtää. Hän katseli kuudesluokkalaisia luihuisisa, jotka rynnivät kiellettyyn metsään, varmaankin tuhoja tekemään. Järjentöntä. Parvati mietti kuumesiseti, oliko lukenut kirjaa.
[Kökköä, kökköä, inspis on jossain syvällä...[[rupesin käyttämään eri sulkuja]]...onko jollain lapiota?O.o]
|
|
|
Post by Lainey on Sept 13, 2004 10:20:54 GMT -5
[Minulla on vain kakkulapio. ^^]
"Sama täällä", hymähtää ja katsoo samaan suuntaan kuin Parvati. "Sano minun sanoneen, nuo jäävät kyllä kiinni", sanoo ja osoittaa peukalollaan luihuisjoukkoa. No, Luihuinen oli Tylypahkan tunnetuin tupa, jonka jäsenet tekevät lähes koko ajan pahojaan. Oli muitakin, mutta tuvan maine ja oppilaiden olemus kertoi jo olennaisen. "Aiotko jääd ensi jouluksi tänne?" kysäisee hetken kuluttua.
|
|
Parvati Patil
Velho/Noita
You can see my light in the darkness, honey.
Posts: 122
|
Post by Parvati Patil on Sept 13, 2004 10:26:46 GMT -5
"Hmm..Kai, mutta aion käydä jouluna viistokujalla, varmaankin lähden Tylyahosta poimittaislinjalla", Parvati sanoo. Hänkin oli ihan varma, että luihuiset jäisivät kiinni. Hymyilee ajatukselle siitä, että luihuiset joutuisivat kuuraamaan sairaalasiiven alusastioita. "Jäätkö sinä jouluksi?" kysyy hetken kuluttua. Neito haroi mietteliäänä hiuksiaan.
[Kyllä se kakkulapio kelpaa]
|
|
|
Post by Lainey on Sept 14, 2004 7:57:00 GMT -5
Nyökkää.<br>"Varmaankin, vaikka minulla on jo ikävä Toscaa, hevostani", sanoo kaihoisasti. Tyttö meni aina kotiin, kun oli sellainen mahdollisuus, mutta tällä kertaa oli päättänyt jäädä. Olihan se oikeastaan mielenkiintoista katsoa, millaista joulua Tylypahkassa vietetään. "Niin, ja koiraani Leviä. Se ei varmaankaan muista minua enää", naurahtaa hiljaa.
|
|
Parvati Patil
Velho/Noita
You can see my light in the darkness, honey.
Posts: 122
|
Post by Parvati Patil on Sept 16, 2004 10:21:59 GMT -5
"Niin, minunkin tulee ikävä, tosin yksisarvistani Blue Staria..." Parvati sanoo. Hän ajattelee kaihoisasti sinistä ainutlaatuista yksisarvistaan, joka hirnui kauniisti. Hän katseli Laineyta. Sitten hän kaivoi repustaan palasen pergamenttia, ja rupesi raapustamaan sihen jotain.
//Kökköä taas...//
|
|
|
Post by Lainey on Sept 16, 2004 10:52:09 GMT -5
"Niin ja toinen hevoseni Sugar Rush. Vanhempani kasvattavat hevosia", hymyilee. "Tilan paras hevonen on berberihevonen nimeltä Delia", lisää kasvoillaan kaihoisa ilme. "Mitä muuten kirjoitat?" kysyy ja katsoo uteliaana pergamentin palaa. Olihan tälläkin tytöllä kirjoittamiset hiukan rästissä, mutta koulukiireet olivat tällä hetkellä sen verran runsaat, että Lainey joutui siirtämään pergamenttinsa syrjään ja uurastamaan läksyjen parissa. Vaikka vapaa-aikaa olikin, tyttö halusi rentoutua ja ajatella jotain muutakin kuin kirjoittamista, vaikka se olikin hänelle hengenasia.
|
|
Parvati Patil
Velho/Noita
You can see my light in the darkness, honey.
Posts: 122
|
Post by Parvati Patil on Sept 16, 2004 11:13:37 GMT -5
"Ajattelin kirjoittaa kotiin, miten Blue Star voi.....isosiskoni Pamela hoitaa sitä, kun olen täällä. Tai no oikeastaan se on minun ja Padman...", Parvati selitti. Kirjeen luulisi oleva lyhyt, kun Parvatilla oli niin pieni käsiala, mutta pian Parvati vetäisi laukustaan uuden liuskan ja raapusti lisää. Sitten hän vielä lopulta piirsi yksisarvisen, joka oli sininen. Blue Star oli tosiaan luonnon oikku, mutta se oli kaunis. Sillä oli tumman sininen harja, ja häntä, ja se oli kauttaaltaan vaalean sininen, lukuun ottamatta vielä hiukanvaaleampaa hohtavaa sarvea. Kaikki olivat aina sanoneet Parvatille, että hänestä tulisi taiteilija, ehkä laulaja, tai sitten maalari, tai kirjailija, taiteilija kumminkin.
//Pamela, hih^^//
|
|
|
Post by Lainey on Sept 17, 2004 7:40:46 GMT -5
[*hymy*]
"Minäkin kirjoitan jossain vaiheessa kotiin", hymähtää ja katsahtaa järvelle. Jäykistyy. "Eh, valehtelevatko silmäni, vai onko tuo jättiläiskalmari tulossa tänne?" kysyy ja osoittaa järven keskelle. Jokin vihreä möykky lipui hiljaa rantaan päin. Möykystä lähti useita lonkeroita, jotka huitoivat vinhasti ilmaa. Voi pojat, jos tästä tulee jotain todellista toimintaa, molemmat tytöt joutuisivat juorujen kohteeksi - hyvien ja pahojen.
|
|
Parvati Patil
Velho/Noita
You can see my light in the darkness, honey.
Posts: 122
|
Post by Parvati Patil on Sept 17, 2004 9:03:04 GMT -5
Parvati hätkähtää. "Oh my god...." hän lausuu. Neito ei varsinaisesti pitänyt kalmarista. Hän alkoi keräillä tarvikkeitaan, jotka oli jutustelun aikana levittänyt. Hän katsahti Laineyta. Tyttö ei näyttänyt oikeastaan olevan paniikissa, jonka Parvati sai aina inhottavan olion nähdessään. Kylmät väreet. Ne hiipivät inhottavan lipuvasti Parvatin selkää pitkin, ja tyttö värähti. Kalmari oli jokseenkin suuri kokoinen, miljoona kertaa pienennettynä. Nyt hän oli saanut pakattua tavaransa.
[Kökköti kökköti, mä en siis kertakaikkiaan voi tällä kökölle jutulle mitään]
|
|
|
Post by Lainey on Sept 18, 2004 8:34:57 GMT -5
Nousee hitaasti seisomaan. "Ehkä se ei huomannut meitä. Se varmaan vain sattuu tulemaan tännepäin muuten vain", sanoo lievittääkseen tunnelmaa. Heilauttaa laukkunsa olalleen ja jää seisomaan rauhallisena paikalleen. Vuosien kokemus hevosten kanssa oli tehnyt hänestä paljon pelottomamman ja ajattelemaan loogisesti ja rauhallisesti tilanteessa kuin tilanteessa. Paitsi liemitunneilla, siellä hänen hermonsa olivat aina kireät, mikä saattoi johtua kyseisen aineen opettajan olemuksesta. Eikä hän suinkaan ollut ainoa. "Luulen, että sen pystyy karkoittamaan loitsulla. Odotetaan kuitenkin hetki. Ehkä se kääntyy toiseen suuntaan", sanoo rauhallisesti ja vilkaisee olkansa yli Parvatia. Pieni levottomuuden alku kuitenkin oli syntymässä, sillä kalmari lähestyi tasaista vauhtia rantaa.
|
|