Sieppi ja Luuta... Ja jotain muuta

[Harry Potter]

[Ginny. Ja eipäs sitten varmaan muita *räkättää otsikolle* Ju, mulla taas välähti xD]

Huokaus Tylypahkan ja sen pihamaiden suorastaan loistaessa kirkkaassa auringon valossa. Lauantai-iltäpäivä ja helmikuu... Eihän silloin kai kuulunut kaiken järjen mukaan kulkea kohti huispauskenttää Tulisalama kädessään ja varsin ankean näköisenä. Ankean.. Ja phah. Harry tuhahtaa vihreiden silmien tuijottaessa maahan. Ankea ja ankea... Tuli mieleen vain ankeuttaja. Yksikin sellainen vielä tänä vuonna vastaan ja jos ei hiton nopeasti saisi jotain positiivista mieleensä - mitä ei kyllä juuri tällä hetkellä ollut mielessä yhtään - niin se olisi sitten tervemenoa sielulle vain, kun joku hemmetin Azkabanin vartija - jotka tosin olivat jo Voldemortin puolelle kai siirtyneet - tulisi ja suutelisi. Yäk.
Ja huokaus. Jestas, että vuosi oli taas mennyt tähän asti varsin nopeasti. Ja oli tullut rakasta kummisetääkin nähtyä enemmän kuin oikeastaan edes oli kuvitellut, että Siriusta näkisi. Mahtavaa. Ja Moore jättänyt viikko sitten ja aamulla sekin neiti oli sitten ollut aivan outo... Puolustaa nyt Harrya (sen jälkeen kun on itse pojalle ensin päätään aukonut tai jotain), kun Conway tulee puhumaan, että käyttäisi anteeksiantamattomia Harryyn? Sopisi yrittää. Tappokirous tuskin olisi tappavaa luokkaa, kidutuskin oli tullut saatua Voldemortin antamanakin pari kertaa jo niskaan ja tuskin Conway pystyisi läheskään yhtä pahaan kidutuskiroukseen kuin Voldemort ja komennuskirousta oli turha edes yrittää tähän poikaan, tämä kun onnistui tappelemaan vastaan jopa Voldemortin komennuskirousta. Voij jee.
Harry saa laahustettua kentälle asti ja ottaa hitaasti ja rauhallisesti taskustaan kultaisen pallon, joka kohta heittäisi siipensä esiin ja lähtisi lentämään. Kultainen Sieppi. Huispauksen tärkein pallo ja sen kiinniottaminen otteluissa sattui olemaan Harryn tehtävä. Voij jee... Poika huokaisee sipaisten hiuksiaan sivuun ja katsoo sieppiä ennen kuin sitten heittää sen menemään, lentelemään vapaana pitkin poikin minne ikinä nyt menisikään. Ja itse tuon perään kohta... Saisi ainakin ajatukset pois joksikin aikaa, kun keskittyisi tuon nappaamiseen... Katselee siepin lentoa pysyen kuitenkin edelleen maan kamaralla ja pois luudaltaan. Se kun ampaisisi matkaan samantien, kun Harry olisi kyytiin päässyt.

[Ginny Weasley]

Lumenvalkoiseen vaatetukseen pukeutunutta Ginnyä tuskin edes erotti korkeiden kinosten seasta, mutta siellä tuo tyttö kuitenkin oli ja vielä tekemässä jotain hyvin mielenkiintoista. Hän oli nimittäin päättänyt ottaa selville, miten hiiret selvisivät talven yli hengissä ja kahlasi nyt lumessa etsiskellen hangesta hiirien ja päästäisten jättämiä jälkiä. Senhän neiti tiesi, että ne kaivelivtat pieniä käytäviä lumeen, mutta mihin ne luolat johtaisivat. Siitä piti ottaa selvää.
Weasley kulki lähes kaksinkerroin kyykkien lumikinoksissa löydettyään erään pienen käytävän ja lähti seuraamaan sitä. Jokin muu kuitenkin jäi neidiltä huomaamatta ja se joku oli itse, Harry Potter. Täysin omissa ajatuksissaan Ginny ryömi hangessa aivan Potterin jalkojen juuressa ja koetti hyvin tohkeissaan löytää pientä hiirulaista lumesta.

[Ei juma tätä tekstiä tajua enää itekkää xDD]

[Harry Potter]

Ehkä olisi sittenkin pitänyt niin sanotusti vaivata Dumbledorea Ihmepojan ihme ongelmilla ja mennä kysymään olisiko rehtori kuullut mitään Siriuksesta? Tai ehkei kuitenkaan... Ja sitähän Harry ei ollut tehnytkään vaikka aamulla oli aikonut sen tehdäkin. Jos Dumbledore olisi kuullut Mustasta niin olisi kyllä Harrykin. Varmasti olisi.
Hiljainen huokaus, itseasiassa hyvä jos itsekään edes kuulee tuota. Ja poika alkaa valmistautua nousemaan luudan selkään kun sitten näkee jotain mikä ei ole lunta.
"Whaaaah!"
Harry perääntyy säikähtäen muutaman askeleen tosin jotenkin onnistuu kompastumaan ja lentää lumihankeen. Punaiset hiukset ja valkoinen takki... Ei voinut olla kukaan muu kuin..
"Ginny?"
Poika kysyy ihmeissään Tulisalama tuohon viereensä pudonneena. Jessus. Minne se alituinen valppaus katosi, joka olisi ollut erittäin hyvä pari viikkoa sittenkin, kun se Kuolonsyöjä kävi täällä? Luojan kiitos kyseessä oli Ginny eikä kukaan huonolla tavalla hullu sekopää.

[Ginny Weasley]

[Eli Ginny on hyvällä tavalla hullu sekopää? xDD]

"Whaaaah!"
Weasley säpsähti ja nosti katseensa ylös lumesta. Mikä se oli ollut?
Mätks!
Neidon pää kääntyi Harryn suuntaan. Kinoksista pilkottivat vain mustat kengät. Muuta tuosta pojasta ei näkynyt.
"Ginny?"
Tyttö kohotti kulmiaan. Liian tuttu ääni, mutta hän ei nyt millään osannut yhdistää..
Ginny römpi kaatuneen pojan luo ja kumartui tuon ylle.
"Kas Potter. Mitä ihmettä sinä siinä makaat? Tipuitko luudalta?", neito kysyi hymyillen ja tarjosi auttavaa kättään.
Outo poika tuo Harry. Ilmestyi aina kuin taivaasta pudonneena hänen lähelleen.

[Harry Potter]

[Niinhän se juu. Ja niinhän se Harrykin XD]

Kylläpäs tuntui muuten mahtavalta lentää lumihankeen tuolla tavalla. Pitäisipä varmaan ottaa joka päiväiseksi rituaaliksi. Seuraavassa tai sitä seuraavassa elämässä siis.
Ehkä Harry vain kuvitteli, että se oli Ginny? Ehkä Harry vain näki juuri jonkin harhakuvan tai jotain, kun nyt ei näkynyt enää mitään muuta kuin lunta? Luoja.. kai täältä... Uusi säpsähdys, kun Weasleyn nuorin lapsi tulee tuohon pojan ylle kumartuen.
Harry nauraa.
"Itseasiassa en. Pikemminkin olin juuri nousemassa luudalleni, kun satuin vilkaisemaan maahan ja näin sinut siinä maassa ja ... nooh sanotaan vaikka että säikähdin aivan hiton pahasti."
Poika naurahtaa virne kasvoillaan Ginnylle.
"Säikytteletkö sinä yleensäkin talvisin ihmisiä noissa vaatteissasi?"
Harry virnistää tarttuen tuohon hänelle ojennettuun auttavaan käteen ja ponkaisee ylös... Huhhuh.

[Ginny Weasley]

Weasley naurahti. Kaikkea sitä kuulikin. Oliko hän tosiaan noin pelottava?
"No kai minä olen sitten niin pelottava, että saan jopa tutut säikkymään", Ginny hymähti. "No ei ole vielä tullut tavaksi, mutta nyt kun ehdotit... Voisihan siitä tulla rituaalikin."
Tyttö virnisti ja Harryn ponkaistua ylös hangesta neito vaistomaisesti putsasi pojan takkia lumesta.
"Vaan missäs herran pipo on? Luulisi yläilmoissa olevan vielä kylmempää kuin täällä.", Weasley näpäytti ja kopautti Potteria juuri maasta noukitulla luudan varrella. "Älä vain sano, että olet jo tarpeeksi iso ja ettet tarvi enää pipoja."
Sellaistakin vastausta kuuli silloin tällöin..

[Harry Potter]

Harry virnistää.
"Kokeile ihmeessä.. Kerro joskus Ronin reaktio, kun näet sellaisen."
Potter naurahtaa ja katsoo hyväntuulisena Weasleya, joka puhdistaa tämän takkia lumesta. Ei kai Ginnyn tuota olisi tarvinnut tehdä? No ei mutta kun tyttö ilmeisesti oli äitiinsä tullut, jos sille päälle sattui ja eipä Harrylla kyllä mitään tuota vastaankaan ollut... Vihreät silmät vilkaisevat päälaen suuntaan.
"Am.. Pipo. Se on jossain, kun se nyt sattui jäämään jonnekin, kun lähdin pihalle. Ja en minä tuota aikonutkaan sanoa."
Hymähtää. Ja kallistelee päätään katsoen Ginnya. Kaatuilija. Mutta myös säikyttelijä. Ja kaikkea muuta... Positiivista.
"Kaatuileva säikyttelijä vaikka minä tässä tänne hortoiltuani otinkin sen kaatuvan roolin.."
Harryn kasvoilla on ei pieni eikä kyllä kovin suurikaan mutta hieman leveä virne ja tönäisee Ginnya leikkisästi kylkeen. Hanskat tällä sentään oli kädessä, se tästä vielä puuttuisikin, ettei niitä edes olisi.
"Mitä sinä täällä?"

[Ginny Weasley]

Ronin ilme? Niin no.. Velipoiak tuntui pelkäävän kaikkea hämähäkeistä aina Voldemortiin asti. Onneksi Ginny ei ollut saanut ötökkäfobiaa. Kiitos Fredin ja Georgen, joiden kanssa neiti oli tutustunut ötököiden ihmeelliseen maailmaan jo pienenä. Tyttö naurahti ajatuksilleen.
"No voit ottaa minunkin piponi", Ginny sanoi hymyillen. "Ellei siitä tule tyttöpöpöjä tai muuta yhtä tappavaa."
Naurahdus. Weasleyn villapipo lämmittäisi vaihtolämpöisenkin elukan korvat taatusti.
"Kas noin", tyttö hymähti tungettuaan valkoisen villapipon Potterin päähän. Itse asiassa poika näytti suloiselta tuo päässään. Toki tuo oli jo muutenkin niin syötävä että.. No joo.. Jospa rauhoituttaisiin.
"No jos vaihdellaan osia välillä niin ei kyllästytä niihin?", neito ehdotti kuunneltuaan Harryn sanat hortoilusta ja kaatuilusta. "Kaatuile sinä tämä päivä niin minä hortoilen.. jota teinkin tässä jo tarkemmin ajateltuani vähän aikaa sitten."
Weasleyn nuorimmainen naurahti Potterin tönäistessä häntä kylkeen. Jaa, että mitäkö hän täällä teki.. Noo..
"Etsiskelen päästäisiä" , Ginny sanoi leveästi virnistäen ja naurahti sitten. Niin päättömältä kuin tuo kuullostikin niin tottahan se oli.

[Harry Potter]

Lojuikohan se pipo jossain sellaisessa paikassa, että sen saisi hankittua tulejo-loitsun avulla vai olikohan se lukkojen takana vaikkapa matka-arkussa tällä hetkellä tai muuten vain paikassa, josta ei pääsisi tänne vaikka sen loitsun sanoisikin? No ainahan voisi...
Pidemmälle Harry ei sitten tuon ajatuksensa kanssa pääsekään, kun Ginny jo laittaa valkoisen piponsa pojan päähän. No ei ainakaan enää voisi sanoa, että lentäessä palelisi päätä tai korvia. 'Ja ei sitä kaksimielisyyttä.. Mistä sinä sen olet oppinut?' Phöh. Sitä oppia tarvinnut.
Harry vain hymyilee tuossa.
"No okei, vaihdellaan välillä osia. Eipä minulla mitään sitä vastaan ole."
Potter naurahtaa katsoen Weasleya ja nojaa käteensä tulleeseen luutaan. Tai no sen varteen... Jää hetkeksi vain katsomaan Ginnya...
"Etsit päästäisiä? Mielenkiintoista. Miksi?"
Naurahtaa tapittaen Ginnya edelleen.

[Ginny Weasley]

"Hienoa. Se on sitten sovittu.", tyttö hymähti ja katsoi Harryn virheitä silmiä. No mitä se poika nyt jäi tapittamaan? Hui. Weasley käänsi katseensa maahan ja koetti muuttua ajatuksenvoimalla näkymättöksi. Tosin punaisena hohtavat hiukset ja korvat estivät sen.
"No minä vain tulin ajatelleeksi tänä aamuna, etten tiedä edes miten päästäiset sun muut pieneliöt talvehtii.. Piti koettaa selvittää.", tyttö sanoi pienesti hymyillen, muttei nostanut katsettaan maasta. "Asiasta kahvinkeittimeen.. Sieppisi on varmaan jo hukkapiilossa."
Naurahdus.

[Harry Potter]

Naurahtaa.
"Ju, se on sitten tosiaan sovittu."
Harry virnistää nojaten edelleen luutaansa ja vilkuilee ympärilleen katsottuaan vielä hetken Ginnya, joka painoi katseensa maahan. Hmh. Ei näy sieppiä, eikä mitään hullua Kuolonsyöjää... Eikä Mustaa. Tosin parempihan se vain oli, että kun Sirius tosiaan oli omien sanojensa mukaan - joihin Harry luotti aivan täysin kuten koko mieheen - käynyt täällä salaa kummipoikaansa katsomassa niin ei ollut ainakaan sitten jäänyt kiinni. Ja päässyt aina turvallisesti kotiin... Kyllä Sirius nytkin oli päässyt. Ei vain ollut ilmoittanut koska se olisi liian suuri riski. 'Mutta kun hän lupasi ilmoittaa. Eikö lupauksensa pettävä Sirius Musta kuulosta jo erittäin hälyyttävältä, kun ottaa huomioon ettei se ole ollenkaan hänen tapaistaan?' Ju, kuulostihan se. Mutta kun Harry oli tullut tänne nimenomaan saadakseen ajatukset pois Siriuksesta. Eikä päinvastoin.Tosin tämä ei kyllä ollut paras paikanvalinta mutta eipä ollut vielä tullut se parin viikon takainen elävästi mieleen, onneksi.
Poika naurahtaa Ginnyn sanoille päästäisten nukkumisesta.
"No juu, enpä minäkään tiedä miten ne nukkuvat. Tai siis talvehtivat. Jästikouluissa kai opetetaan tuollaisiakin asioita mutta... Eipä ole ainakaan jäänyt mieleen vaikka olisin joskus asiasta kuullutkin."
Harry kohauttaa olkapäitään katsellen edelleen ympäri kenttää. Minne se oli kadonnut? Ja tämäkin oli kyllä sellainen paikka josta tuli sekä hyviä että huonoja muistoja mieleen.. Enimmäkseen onneksi sentään hyviä mutta ne huonot olivatkin sitten melkoisen huonoja. Eh...
Kääntää katseensa Ginnyyn...
"Jaa se siep.."
'..pi on tuossa aivan tytön vieressä.' Josta Harry sen nappaa ja virnistää Ginnylle 150 pisteen arvoinen kultainen pallo kädessään.
"On tässä näin... Tosin..."
Viskaa tuon uudelleen menemään.. Lennellähän tuo pirulainen kuitenkin halusi.
"...Sinne meni."
Hymähdys kasvoilta joilla on suloinen virne.

[Ginny Weasley]

"Yksi syy miksi kadehdin jästejä", Weasley hymähti. "Täällä jätetään kaikki olennainen elämästä opettamatta.. Täytyy vissiin alkaa käydä kahta koulua saman aikaisesti. Tulisi superluokan koulutus.. Oi oi. Siinä olisi jopa ideaa.."
Hetkeksi Ginny jäi omiin ajatuksiinsa pohtimaan miten järjestelisi asiansa, että voisi toteuttaa tuon yhden unelmansa.
Harryn huitaistessa kädellään aivan tytön vierestä neiti kuitenkin heräsi ajatuksistaan ja katsoi kuin puusta tippuneena Potteria. Mitä kummaa? Aa.. Sieppi.
"Näppärää..", neito sanoi hymyillen.
Ja jälleen sieppi pääsi ilmaan ja lenteli pitkin ja poikin huispauskentän laitaa. Voi siitä oli aikaa kun Ginny oli viimeksi päässyt luudalle. Itseasiassa taisi olla kesälomalla viimeksi..
"Harry, haluasitko hieman kyytätä minua tuolla luudallasi?", Ginny kysyi hetken mielijohteesta ja vasta sitten tajusi mitä oli ylipäätään sanonut. "Tai siis.. Ei mitään.. Unohda.."
Jos korvat olivat jo aiemminkin punoittaneet niin nyt ne olivat sitten yhtä punaiset kuin Petteri Punakuonon nenä.

[Harry Potter]

Seuraa tuon siepin menoa katseellaan... Sinne meni. Tuotakin pirulaista oli tullut jahdattua ties minkälaisissa olosuhteissa. Kaatosateessa, kun ankeuttajat tulivat paikalle ja tämä poika oli vähällä kuolla. Toisella luokalla sitten oli ollut se riiviökin perässä.. Mahtavaa.
Harryn katse kääntyy Ginnyyn.
"Tottakai. Siis jos sinä todellakin kyytiin haluat niin tottakai minä voin. Erittäin mielelläni."
Virnistää ja hymyilee... Ehei, ei Harry tuota unohtaisi. Miksi unohtaisi? Eihän tuossa ehdotuksessa mitään pahaa ollut... Vai? Ginnyn punastuminen saa hymähtämään ja katsoo tuota tyttöä suloisesti.
"Eikun oikeasti... En minä tuota kuitenkaan unohda joten tule nyt.. Paitsi että sinäkin tarvitset pipon. Tai ainakin sinä tarvitset pipon."
Hymähdys.

[Ginny Weasley]

Glup. Potter kyyttäisi häntä mielellään? Jaiks.. Vai ei Harry unohtaisi.. No himputti.
"En minä pipoa tarvi. Minulla on tämä..", tyttö sanoi melko hiljaa ja veti hupun päähänsä. AIna kun tämä neiti nolostui tuntui hänen äänensäkin katoavan samalla. Outo ilmiö.<br>Ginny nosti katseensa hangesta rohkelikkopoikaan. Miksi tuo aina oli noin suloisen ja lempeän oloinen? Tekisi edes jotain hyvin ärsyttävää, niin voisi vain vihata tuota.. Sekin olisi helpompaa kuin käsitellä näitä tunteita, joita hänen sisällään tällä hetkellä myllersi. Harry vain ei antanut mahdollisuutta, jonka varjolla voisi ajatella edes yhden pahan asian tuosta pojasta.
Neito tallusti hieman lähemmäs poikaa ja laski taas katseensa maahan.

[Harry Potter]

Virnistää. Jaa Ginny aikoi tulla mukaan? Jahhas, huppu päähän. Varsin kätevää. Erittäin kätevää itseasiassa. Harry vilkaisee kädessään olevaa luutaa. Kysymys kuuluikin osaisiko tuo luuta käyttäytyä? Eiköhän se osaisi..? Sitä sopisi ainakin toivoa...
Ja koska edestä olisi kuitenkin helpompaa ohjata, tämä kai menisi sitten eteen. Mutta toisaalta sitten taas entä jos Ginny jostain syystä putoaisi tuolta takaa? No sitten putoaisi luultavasti myös Harry koska tytön kädet olisivat kuitenkin luultavasti pojan ympärillä... Köh.<br>Em.. Kyllä tästä aivan kunnialla selvittäisiin.
"Eiköhän mennä?"
Minnehän tässä oltiin edes menossa? Eh... Ehkä pitäisi vain antaa Tulisalaman viedä? Lähes yhtä hauskaa kuin Hiinokan selässä. Olisikin Hiinokka kyseessä. Ja nyt voisi kiittää onneaan, ettei Tulisalama voinut lukea ajatuksia.
"Ja kun asiaa tarkemmin ajattelee niin sinä saat luultavasti mennä taakse... Edestä on helpompi ohjata. Matkakohde toiveita?"
Harry naurahtaa virne kasvoillaan.