|
Post by Ginny Weasley on Sept 13, 2004 3:38:10 GMT -5
"Eiköhän mennä?" Ginny nyökkäsi pienesti. Onneksi Harry ei enää voinut nähdä tytön punaisia korvia. Jotain muutakin hyvää näissä hupuissa. Ai hän menisi taakse.. Ookei. Neito asteli Potterin taa ja mietti hetken kuumeisesti minne kätensä sijoittaisi, kunnes päätti peruuttaa hieman kauemmas Harrysta niin, että sai luudanvarresta itsekin pätkän käsilleen. Kas noin. "Ei minulla mitään toiveita ole. Pääasia, että ilmassa ollaan.", Weasley hymähti. Ehkä tässä pystyisi olemaan rennomminkin ajanmyötä, mutat nyt olo oli kyllä kuin kipsatulla.
|
|
|
Post by Harry Potter on Sept 13, 2004 8:35:59 GMT -5
Pieni ja nopea virnistys ja Harry itse asettuu tuohon luudan etuosaan istumaan. Hm? Nyt sitten kai pitäisi tosiaan vain toivoa, ettei tämä lähtisi millään hirveän kauhealla vauhdilla tästä tai ylipäätään, ettei sattuisi mitään ikävää? Jep, sitä todellakin sopi toivoa. "No kohtahan me siellä ilmassa ollaan..." Harry virnistää takanaan olevalle Ginnylle ennen kuin kääntää katseensa ensin hivenen hermostuneena suoraan eteenpäin. 'Miksi sinä hermostunut olet? Herrajesta, nuorin etsijä sataan vuoteen.' No niinpä.. Mutta nyt ei oltukaan yksin tämän luudan kyydissä. Miksi Harry edes oli hermostunut? Tuhahtaa mielessään ja se hermostuneisuuskin katoaa sen sileän tien. Ei mitään syytä hermostua.. Ei todellakaan yhtään mitään. 'Jos hän sattuu putoamaan niin on hänet ainakin helpompi napata kuin sieppi. Mietipä sitä.' Phah. Tästä kumpikaan putoaisi. Ja eipä se luuta ainakaan heti mitään himmeää tee... Itseasiassa ottaen huomioon tavalliset lähdöt niin tällä kertaa tuo lähtee harvinaisen nätisti liikkeelle. Tai miten senkin nyt sitten ottaa. Ei samalla tavalla kuin yleensä mutta ei nyt mitenkään hirveän varovaisestikaan mutta kun on niihin äkkilähtöihin tottunut... Eri asia sitten Ginnyn kannalta tuokin. Lentäminen.. Maailman paras tapa vajota omiin ajatuksiinsa mitä Harry tosin ei aikonut tällä kertaa tehdä koska ei sattunut olemaan yksin liikkeellä. Eikä sattunut olemaan aikeissa antaa Ginnyn pudota. Tai saati sitten pudota itse ja antaa tämänkin luudan lennellä omia aikojaan tällipajulle.
|
|
|
Post by Ginny Weasley on Sept 13, 2004 8:55:30 GMT -5
Ginny hymähti jokseenkin jännittyneenä ja hermostuneena Potterin sanoille. Outoa. Tylyahossa tämä neiti olikin osannut olla ihmeen rennosti. No ainakin lähtö sujui suht nätisti. Jos vauhti pysyisi tällaisena, niin Weasleyllä ei olisi mitään hätää. Viimeinen vaihtoehtohan oli takertua Harryyn vaaran uhatessa. Se olisi aivan liian noloa.. Sen jälkeen ei Ginnyä käytävillä hetkeen näkyisi. Tyttö katseli alas luudalta. Näköalat olivat tosiaankin aivan toista luokkaa kuin sammakkoperspektiivistä. Huh. Näin korkealla ei ollut tullut käytä varmaan koskaan. Vaistomaisesti neito rutisti luudasta tiukemmin, ettei vain tippuisi. Onneksi Ginny ei kärsinyt korkeanpaikankammosta. Se olisi ollut ikävää.. "Niin kaunista..", Weasley huokasi.
|
|
|
Post by Harry Potter on Sept 13, 2004 13:55:01 GMT -5
Miksi Harrylle yritti tuo hermostuneisuus hiipiä hiljaa ja salakavalasti takaisin? 'Camoon, kyydissäsi on Ginny. Sama Ginny, jonka olet tuntenut jo aika monta vuotta. Mitä sinä turhia hermoilet?' No niinpä... Heiho, menemme ylöspäin korkealle tällä luudalla aivan turvallisesti ja ilman mitään huolia. Paitsi ehkä se, että tässä kävisi vielä jotenkin pahasti mutta se oli melko turha huoli. Ei ankeuttajia, ei hullua professori Oravea manaamassa luutaa.. Eikä mitään Dobbyn loitsimaa riiviötä jahtaamassa tätä luutaa. Ja luutakin oli sitä parasta mallia eikä edes koskaan ollut heittänyt tätä kyydistä. Mahtavaa. Harry hymähtää Ginnyn sanoille katsellen itsekin ympärilleen hillittyään Tulisalaman vauhtia. "Jep. Kaunistahan täällä... Harvemmin tosin tulee maisemia ihailtua mutta kertapa se on suunnilleen ensimmäinenkin." Harry hymähtää taas ja katselee ympärilleen. Todella kaunista.. Kuten myös tuossa Potterin takana. 'No mikset sitten sano sitä hänelle ääneen?' Päivän kysymys, jota Harry voisi miettiä mielessään. Tai sitten sanoa tuon Ginnylle. No juu, ehkä ainakin joskus sanoisikin. Ehkei tänään mutta joskus. Jaa ja minne sitä menisi? Ei aavistustakaan mutta ehkä tämä luuta tietäisikin paremmin? No se jäisi nähtäväksi. Lenteleepä tuo luuta kuitenkin eteenpäin tehden välillä pieniä käännöksiä. Hämmentävää.. Eihän Harry edes pahemmin tällä kertaa ohjannut. Siihenkin pitäisi kai keskittyä kohta.
|
|
|
Post by Ginny Weasley on Sept 13, 2004 14:10:37 GMT -5
"No sitten onkin korkea aika ihailla niitä", Weasley hymähti. Täällä ylempänä oli tosiaankin kylmempi kuin tuolla maanpinnalla. Ei oikein näillä lapasilla meinannut tarjeta, mutta eihän hän sitä Harrylle sanoisi. Nyt kun kerran oltiin näinkin korkealle päästy. Luuta kaarsi yllättäen ilmassa viistosti oikeaan ja sitten vasempaan. Onneksi Ginnyllä oli vankka ote luudanvarresta. "Mitä sinä noin kovasti mietit, että luutakin menee hallinnasta?", tyttö virnisti.
|
|
|
Post by Harry Potter on Sept 13, 2004 14:21:36 GMT -5
Naurahtaa. "Joo, todellakin korkea aika nyt kun on tullut kohta jo viisi vuotta tässä koulussa oltua ja sinä aikana tullut lenneltyä enemmän kuin olisi ensimmäisellä vuosiluokalla uskonut lentelevänsä. Kyllä, korkea aika katsella maisemiakin." Harry virnistää vilkaisten takanaan olevaan Ginnyyn. Jaa mitäkö Harry mietti? Mitä sattuu... Ja tavallaan enimmäkseen Ginnya. Ja sitä miksi oli hermostunut tässä seurassa vaikka oli tuntenut Weasleyt jo kauan. Oi voi. 'Rakkaudesta se hevonenkin potkii?' Ju, ja lintu laulaa. Hymähdys. "Kaikkea. Kuten sitä, että täällä näin ylhäällä on hieman liian kylmä.." Joten samantien tehdäänkin sitten pieni lasku alaspäin. Tai no ei edes niin pieni ja varsin nopeakin, kun tuo luuta tuossa alhaalla innostuu. Harry vilkaisee ylöspäin. Huh. Jos nyt vaikka ei aivan noin ylös menisi, ettei jäätyisi kuoliaaksi tai vähintään kangistuisi luudalla jääpuikoksi ja putoaisi sitten luudalta? Ju, ihan hyvä ajatus.
|
|
|
Post by Ginny Weasley on Sept 13, 2004 14:29:53 GMT -5
Äh.. Mitä se nyt taakseen vilkuili.. Kamalaa.. Ginny katseli vain maisemia alapuolellaan, vaikka tiesi kyllä Harryn katsovan häneen pienen hetken. No onneksi poika käänsi päänsä takaisin. Liian kylmä näin korkealla? Noo enpä nyt sanoisi.. "Waaaah!", Ginny parkaisi ja samassa tuo oli käpertynyt aivan Potterin selkää vasten kietoen kätensä tiukasti tuon ympäri. Silmätkin oli puristettu kiinni. Tällaisista äkki liikkeistä voisi varoittaa? Luuta jatkoi matalammalla tasaiseen vauhtiin ja Weasley löyhäsi otettaan Harrysta. Itseasiassa hän piti kiinni pojan takista tällä hetkellä hyvä kun juuri ja juuri näppituntumalla. "Anteeksi..", neiti sopersi posket punoittaen.
|
|
|
Post by Harry Potter on Sept 13, 2004 14:41:19 GMT -5
[*naur* Mie kohta edes uskalla Harrylla taakseni vilkuilla xD Joten sitten Ginny saa varoa, ettei sille käy samalla tavalla kuin miun velipuolelle, joka lentää aina heti startatessa moottorikelkkansa kyydistä, kun mie pääsen ajamaan sillä xD]
Silmät pullistuvat hetkeksi. Hämmennyksestä tai mistä lie. Mutta kuitenkin sen takia, että Ginny kietoo nuo kätensä Harryn ympäri. Kylmät väreet kulkevat pitkin selkää.. Höh. Nyt Weasleyn nuorin irroitti ne kätensä. 'Mitähän sinä taas ajattelet?' Rehellisesti sanoen sitä, että olisi pitänyt ne kätensä Harryn ympärillä vain. Tai no pitihän Ginny edelleen tästä pojasta kiinni. Ja lennellään rauhallisesti ympäriinsä... "Eipä mitään. Ja eipä minulla mitään tuota vastaan ollut..." Khöh. Taas yksi sellainen möläytys suusta, joka ei välttämättä niin kovin viisas ollut. Naisista kun ei ikinä todellakaan tiennyt mitä ne seuraavaksi sanoisivat tai tekisivät. Tosin samaahan ne kuulemma sanoivat miehistä.<br>"Joten kai minun pitäisi pyytää tuota äkkilaskua anteeksi.. Eli, anteeksi."
|
|
|
Post by Ginny Weasley on Sept 13, 2004 14:48:46 GMT -5
Ginny senkun muuttui aina vain enemmän tomaatin sukulaisen näköiseksi. No oli pojalla ainakin pokkaa.. Jestas sentään. Ei hän nyt aivan tuollaista olltu Harrylta odottanut. Hui.. "Harry, tekisitkö palveluksen?", Weasley sanoi hiljaiseksi vetäytyneellä äänellä. "Pidä nuo ajatukset pääsi sisällä. Tai parempi.. Älä ajattele niitä ollenkaan." Eihän tätä tyttöä sinänsä häirinnyt tuo, mutta kun hän tiesi, että Harry välitti vielä kovasti Clarasta. Ei rakkaus noin vain sammu.. "Saat anteeksi", neito hymähti pienesti ja katseli näköaloja vilkuillen vähän väliä Potteriin päin.
|
|
|
Post by Harry Potter on Sept 13, 2004 14:55:10 GMT -5
Jaa, että Harry pitäisi nuo ajatuksensa päänsä sisällä? Ju, miten vain. Tukahduttaa huokauksen ja kohauttaa sen sijaan olkapäitään. "Ju, miten vain. Kyllähän minä tuollaisen palveluksen voin tehdäkin." Joka tosin olisi kyllä sinänsä viisaskin teko. Ei nyt pelkästään Harrysta johtuvista syistä. Jessus, Voldemort riemastuisi. No hän ei onneksi asiasta tiennyt. Ja tuskin saisi tietääkään. Mutta tämä tosiaan taitaisi alkaa pitää nuo ajatukset omana tietonaan. Pieni hymähdys. "Hienoa. Tosin äskeisestä voisi enemmänkin syyttää tätä luutaa eikä sinänsä minua mutta kuitenkin. Samapa se." Kirjaimellisesti ajatukset olivat kyllä aivan muissa asioissa kuin niissä miksi Harry oli tänne kentälle lentelemään tullut. Oliko asiaa sitten auttanut Ginny vai lentely? Ei voi tietää. Luultavasti sekä että.
|
|
|
Post by Ginny Weasley on Sept 13, 2004 15:01:30 GMT -5
Mitähän se Harry taas sopersi tuolla edessä? Ei se ainakaan tänne asti kunnolla kuulunut. "Mmm.. Näin on..", tyttö vain sanoi ja tapitti käsiään, jotka pitivät Harryn takista kiinni. Himputti kun oli tuntunut hyvältä olla tuon pojan lähellä. Jos vain vähän rutistaisi? Pienen hetken? Ei kai se nyt ketään tappaisi? Ja mistä lähtien Ginny Weasley oli tuollaisia alkanut ajattelemaan? Hmm.. Tokaluokalta? Tyttö kietoi kätensä hitaasti Harryn vyötärön ympäri ja painoi päänsä tuon olalle sanomatta sanaakaan. Aina ei tarvittu sanoja selittämään tunteita. Joskus hetket vain olivat kauniinpia ilman turhanpäiväistä soperrusta.
|
|
|
Post by Harry Potter on Sept 13, 2004 15:20:40 GMT -5
Huah. Ehkä pitäisi vain alkaa sellaiseksi tunteettomaksi idiootiksi, joka ei tunteitaan näyttänyt? Ehkä itselle tärkeät ja tietyllä tavalla myös rakkaat ihmiset eivät sitten olisi Harryn takia missään vaarassa. Tosin ei se Voldemortille menisi läpi, valitettavasti. Ja olihan se tullut jo kerran todettua, että kun kidnappasi jonkun tämän pojan ystävän tai muun tälle tärkeän - tai ehkä jopa vähemmän tärkeän - ihmisen niin tämä kyllä ryntäisi paikalle. Voi huoh. Jälleen huokaisisi painaessaan katseensa katsomaan maahan mutta sitten Ginny kiertää nuo kätensä Harryn ympäri. Hm? Ja miksi tuo tuntui niin ... niin... Joltain sellaiselta mitä ei osannut edes selittää? Samapa se juuri tällä hetkellä. Ja oli mitä oli mutta Harry painaa päänsä ainakin joten kuten Ginnyn olkaa vasten luudan lennätellessä noita aivan rauhallisesti eteenpäin. Ei mitään äkkinäistä, ei mitään hermoiluja.. Kaikki hyvin. Eikä mitään maailman huoliakaan tällä hetkellä Siriuksen suhteen. Huokaus. Joskaan ei todellakaan mitenkään surullinen sellainen. Ja hymy kasvoilla.
|
|
|
Post by Ginny Weasley on Sept 14, 2004 3:22:58 GMT -5
Weasley hymähti. No ainakaan Harry ei vastustellut tätä läheisyyttä. Sinänsä pelottavaa. Ginny kun oli tottunut jo siihen, että hänet torjuttiin tavalla tai toisella. Kumman kutkuttava tunne nousi neidon selkää pitkin. Se ei ollut todellakaan mikään negatiivinen tunne. Päinvastoin. Kuitenkin jotain aivan uutta tälle tytölle. Hetki jos toinenkin oli jo kulunut, mutta Ginny ei halunnut päästää irti Potterista. 'Lupasit vain hetken itsellesi.' Niin mutta kun.. Tässä oli niin mielettömän lämmin ja turvallinen olo. 'Harry miettii Claraa.. Harry miettii Claraa..' Eikä mieti! 'Oletkos noin varma?' En.. Weasley huokasi pienesti ja veti päänsä pojan olalta. "Veisitkö minut takaisin alas?", tyttö sanoi katsellessaan jälleen alamaailaa.
|
|
|
Post by Harry Potter on Sept 14, 2004 3:33:02 GMT -5
Jessus... Jos voisi - tai periaatteesahan voisikin mutta se nyt ei välttämättä olisi kovin turvallista - niin kiertäisi itse kätensä Ginnyn ympäri. Ja miksi tässä tuli sellainen tunne kuin ei haluaisi edes tämän hetken loppuvan? Normaalia? Ehkä tämä oli vain jokin teini-iän kriisi? Jaa, että alas? Harry kallistelee päätään nostettuaan päänsä ensin tuosta ylös ja katsoo Ginnya. "Ju, tottakai." Ja sitten tasaista ja rauhallisen puoleista - mikäli sellaista voi edes tällä luudalla mennä - tahtia alas. Harry katsoo Ginnya. Ja se oli sitten siinä, vai? Ja nyt molemmat lähtisivät johonkin suuntaan ja tästä koko jutusta ei puhuttaisi eli 'unohdettaisiin' koko juttu? Mutta kun ei sen niin pitänyt mennä! Ei se... Ei se niin saanut mennä. 'Ja entäs se sinun ajatuksesi, ettet koskaan enää seurustele kenenkään kanssa?' Ei pätenyt Ginnyyn. Köh. Pitäisikö tässä alkaa jo itseään pelätä?
|
|
|
Post by Ginny Weasley on Sept 14, 2004 3:45:53 GMT -5
Ginnyn kasvoilla oli vakaa ilme kun luuta lähti kulkemaan alas maanpintaa kohti. Tyttö ei edes vilkaissut enää Harryyn. Katseli vain, kuinka maanpinta lähestyi tasaista vauhtia. Olisihan ollut mukavaa viettää enemmänkin aikaa tuon pojan kanssa, mutta ei Weasley halunnut roikkua Potterissa kun tuon pitkä aikainen suhde oli juuri päättynyt. Törkeäähän se olisi jopa Moorea kohtaan, vaikkei tämä neiti sen tytön mielipiteistä pahemmin perustanutkaan. Eikä hän oikein itsestäänkään loppujen lopksi osannut ottaa selvää. Hailailu Harryn perään oli paljon helpompaa kuin tuon seurassa oleminen. Poika oli kuitenkin vuoden vanhempikin. Piti varmaan Ginnyäkin vähän väliä niin lapsellisena seuralaisena, muttei vain kehdannut sanoa.. Äh. Turhia Weasley edes ajatteli tällaisia, eikös? Suukko Tylyahossa oli vain typerä virhe ja äskeinen.. No Harry vain kaipasi jonkun läheisyyttä, joten se ei ollut mitään henkilökohtaista.. Ginny veti huppua syvemmälle päähänsä ja sai sen suojassa purra huultaan sekaisien ajatuksiensa kanssa.
|
|