|
Post by Felix Lowell on Jun 11, 2004 10:53:21 GMT -5
[Tapahtuu noin kaksi viikkoa koulun alun jälkeen]
Hämärä alkaa laskeutua Tylypahkan pihamaille. Kaste ja utu levittäytyvät nurmelle ja ilma viilenee pikkuhiljaa. Huispauskentän laidalla ruohikolla istuu viidesluokkalainen Rohkelikkopoika, Felix. Ei ollut ensimmäinen, eikä toinen kerta kun Felix istui vain katselemassa tyhjää kenttää hämärässä. Felix i kertaakaan viiden vuoden aikana Tylypahkassa ole saanut lentää, eikä osallistua huispaustunneille. Felixin, kuten muidenkin poikien unelma pienenä, oli pääsy huispausjoukkueeseen, mutta sattuneista syistä Felixin kohdalla haave oli kaatunut jo varhain. Hetken Felix istuu kostealla nurmella, mutta nousee sitten hitaasti ylös katsellen ympärilleen. Missään ei näkynyt ristinsielua, mutta kukapa yleensä istuskelisi hämärällä ja autiolla huispauskentässä kun harjoitusajat olivat loppuneet kauan sitten. Felix astelee kentän toiselle laidalle, mutta jää vielä nojailemaan seinustaan. Kohta pitäisi palata linnaan, ettei tulisi hirveää sanomista opettajien kanssa. Mutta tapansa mukaan Felix viivytteli lähtöä. Taas hänen olisi tehnyt mieli nousta luudalle ja lentää edes hetki, mutta ensinnäkään hänellä ei ole omaa luutaa, ja toiseksi, se olisi voinut osoittautua vaikka kuinka vaaralliseksi. Tosin välillä, oikeastaan aika useinkin Felixistä tuntui, että hän haluaisi vähät välittää siitä mikä oli vaarallista ja mikä ei, ja välillä hän tekikin juuri niin. Vaikka hänen isänsä vartioi häntä kotona ja muutamat opettajista vahtivat koulussa. Felix on juuri aikeissa lähteä linnaa kohti kun hän kuulee askeleet, jotka lähestyvät kenttää.
|
|
|
Post by Harry Potter on Jun 11, 2004 11:04:24 GMT -5
Mustahiuksinen poika astelee laahusvasti koulun portaat alas pihamaalle ja kohti huispauskenttää. Harjoitusajat olivat jo loppuneet mutta ei tämä harjoittelemaan ollut menossakaan. Toisaalta.. ainahan saisi luutansa sieltä missä se oli, kun kutsuisi sen loitsulla. Harry huokaisee. Täällä alkoi olla jo hämärää mutta silti tuo oli menossa huispauskentälle. Miksi? No ainakin siellä saisi ajatella asioita rauhassa... tuskin siellä ketään olisi. Tosin heti kenttää lähestyessään Harry huomaa olleensa väärässä, joku muukin oli ulkona. Noh väliäpä hällä, saisi kai täällä silti olla yksin rauhassa. Poika astelee lähemmäs kenttää ja miettii. Miksi ne kaksi ankeuttajaa hyökkäsivät kesälomalla Harryn kimppuun? Miten Petunia-tätikin oli tiennyt niistä? Ja kuka ne oli lähettänyt? Oletettavasti Voldemort. Tullessaan lähemmäs Harry tunnistaa hahmon, joka on myös kentällä. Tai no kentällä ja kentällä mutta kuitenkin... tahtoikohan tuo olla omassa rauhassa? Tosin eipä Potter ollut Felixiä oikeastaan edes muuten kuin yksikseen nähnyt. Noh, nyt siihen tulisi muutos. Harry kävelee toisen pojan viereen. "Hei. Mitä sinä täällä yksin teet?"
[Noojoo.. oli taas topiciin tulo XD]
|
|
|
Post by Felix Lowell on Jun 11, 2004 11:16:55 GMT -5
Felix tuijottaa yhä äänen suuntaan, mutta näkeekin Potterin tulevan kentälle. "Hei. Mitäpä minä... Kunhan katselen." Felix virnistää. Niinpä, siinä se, kun hän ei mitään muuta saanut huispaukseen liittyen tehdä. No, hän oli jo suhteellisen tottunut ajatukseen. "Entäs itse? Vai harjoittelemaan tulossa?" Felix kysyy. Tämä taisi olla ensimmäinen kerta viiden vuoden aikana, kun hän puhui Potterin kanssa. Useimmiten Felix viihtyi yksikseen, eikä yksinolo haitannut häntä tipan vertaa. Tosin seurakin oli tervetullutta, vaikkakin tilanne olisi voinut olla vähän toinenkin... Kyllähän Felixillä oli muutamia Rohkelikkokavereita, kenen kanssa hänellä oli tapana välillä liikuskella, mutta nämä eivät olleet oikein uskoneet Felixin selittelyjä edellisen vuoden poissaoloista ja pitivät häntä kai edelleen vähän outona, mutta minkäs teit. Kai poika sitten tavallaan oli outo. Mitä väliä? Felix vilkaisee ympärilleen kentällä ja kääntyy sitten jälleen Harryä kohti.
|
|
|
Post by Harry Potter on Jun 11, 2004 11:28:29 GMT -5
Harry virnistää Felixin virnistäessä vastauksensa jälkeen tosin Harryn virnistys katoaa melko nopeasti kasvoilta. "Mitäpä minäkään.... lähdin johonkin rauhalliseen paikkaan, kun tuolla oleskeluhuoneessa on taas sellainen meteli, ettei edes omia ajatuksiaan kuule. Tosin käytävillä ohi mennessä käy sellainen supatus, että ei kuule edes omia askeliaan saati sitten omia ajatuksiaan." Virnistää taas katse Felixiin kohdistettuna ja huokaisee sitten. Siitä asti kun Harry oli tullut tänne, se supatus oli kuulunut joka paikassa. Jaa paitsi nyt sitä ei kuulunut täällä, jonka poika voi todeta iloisesti itselleen vilkuillessaan hieman ympärilleen. Jos ne luulivat, että Harry halusi olla kuuluisa siitä, että oli jäänyt eloon Voldemortin hyökkäyksestä 1-vuotiaana niin ne olivat kyllä totaalisen väärässä. Tuo jatkaa yllättäen puhumista. "Sitäpaitsi... siellä ensimmäisellä luokalla olevien nurkassa kävi koko ajan kieltämättä ärsyttävä supatus jota seurasi kauhea tuijottelu." Virnistää taas joskaan ei niin iloisesti kuin kahdella aikaisemmalla kerralla. Ehkä Felix tietäisi miltä se tuntui... näytettiin tuonkin perään supattelevan käytävillä, joka johtui ehkä pojan viime vuoden kahden viikon poissaoloista, jotka tuskin olivat jääneet keneltäkään huomaamatta.
|
|
|
Post by Felix Lowell on Jun 11, 2004 12:59:43 GMT -5
"Tiedän mitä tarkoitat." Felix sanoo. Totta oli, että Felixin perään oli kuiskittu edellisvuonna, ja välillä hän sattui kuulemaan mitä villeimpiä huhuja, joista yksikään ei kylläkään ollut lähelläkään huhujakin karmeampaa totuutta. Mutta tietenkään hänen peräänsä kuiskuttelu ei ollut niin selkeää kuin harryn. Kyllä Felixkin oli alkukesästä lehtiä lukenut, mutta lakannut pian huomatessaan, että jokaisen lehden sisältö oli täysin sama. Potaskaa Potterista, eikä Felix jaksanut lukea sellaista, eikä niinikään Felixin isäkään. Kohta poika vilkaisee linnan tornien suuntaan. Rohkelikon oleskeluhuoneessa tosiaan oli välillä sellainen meteli, ettei siellä yksinkertaisesti kyennyt olemaan. Mutta ainahan saattoi paeta ulos... Hyvä on, melkein aina. Mutta olihan se hyvä, että ihmisillä riitti jotain metelinaihetta tornissa. Mutta rajansa silläkin mekastuksella. Toki Felixin mielipide saattoi johtua siitä, ettei hän pitänyt kamalaa meteliä oikeastaan koskaan. Hyvä on, suuttuessaan, ja kapinoidessaan sääntöjä vastaan, mutta harvemmin kuitenkaan. Hän ei erityisemmin nauttinut huomion keskipisteenä olemisesta... "Huh, kohta sinne metelin keskipisteeseen pitää taas palata, ellei tahdo opettajia kimppuunsa..." Felix virnistää. "Rohkelikko menettää kohta viimeisetkin pisteensä." Poika sanoo. Niinpä, eipä Rohkelikolla erityisen paljoa pisteitä ollut, ja lukuvuosi oli vasta aluillaan. Toivottavasti niitä vielä tulisi lisää.
|
|
|
Post by Harry Potter on Jun 11, 2004 13:15:10 GMT -5
Harry vilkaisee Felixiä samalla, kun pojan kasvot sulavat hymyyn. Siinä oli ainakin yksi, joka ymmärsi miltä se jatkuva supattelu ja muu tuntui.. no okei, ehkei hänen peräänsä kuiskittu yhtä paljon kuin Harryn. Ja aina ne samat lauseet 'Siinä se menee.' 'Siinähän on.' 'Harry Potter.' Tai sitten ne kaikki juorut mitä lehdissä aina oli... . Ja pah. Harry ei edes enää lukenut koko lehteä. Paitsi, jos siellä sattui olemaan Siriuksesta tai jostakin muusta edes lähes yhtä tärkeästä artikkeli tai uutinen tai jokin. Ja Mustaakin ne vain mustamaalasivat. Mitenkähän niille saisi muka todistettua, että Musta oli syyllinen? Eipä varmaan mitenkään. Harry vilkaisee Felixiin taas hymy kasvoilta kadonneena ja hymähtää vaisusti toisen puhuessa opettajista ja takaisin linnaan menosta. "No joo... eipä meillä tosiaan taida enää paljon pisteitä olla. Pitää vaan kai saada ne takaisin, ettei McGarmiva repeä liitoksistaan huomatessaan Rohkelikon olevan viimeisenä tupapisteissä." Sirius raukka... Joutui olemaan siellä talossaan kaiken aikaa eikä sinne voinut oikein edes pitää yhteyttä, kun kaikki oli niin salaista. Ja Harrykaan ei ollut sattunut häviämään tuomioistuimen edessä - kiitos Albus Dumbledoren ja rouva Figgin - joten eipä Harrykaan ollut sinne Siriuksen seuraksi jäänyt kuten olisi tehnyt, jos hänet olisi erotettu koulusta. "Ja opettajat... eivät ne yleensä muut liiku öisin ulkona paitsi ehkä... ." Lauseenkin olisi pitänyt loppua Kalkarokseen ja Voroon, kun jostain kuuluu kissan maukaisu. Koulun suunnalta tarkemmin sanottuna. "...paitsi ehkä Kalkaros ja Voro. Oliko tuo Norriska vai joku muu?"
|
|
|
Post by Felix Lowell on Jun 11, 2004 13:28:22 GMT -5
Felix tuhahtaa kun Harry mainitsee McGarmiwan... "Hän ratkesi jo yhtenä päivänä kun joku erehtyi puhumaan pisteistä hänen kuultensa..." Felix sanoo synkkänä. Tosiaan, McGarmiwa oli saanut kamalat hepulit jonkun raukan erehtyessä mainitsemaan jotain professorin kuullen. Ja hän oli saanut taistella pitääkseen kaiken tekstin painokelpoisena... Mutta minkäs menetetyille pisteille teki. Ne piti vain yrittää kerätä takaisin. Jollain keinolla. Harryn puhuessa Vorosta ja Kalkaroksesta felix tuhahtaa. Aivan, kukahan ne kaikki Rohkelikon pisteet oli napsinutkaan? Epäilemättä... Kalkaros. Felixkin kuulee naukaisun. "Ai niin se Voron ikäloppu katinraasku... Se kuulostaa yleensä paljon verenhimoisemmalta... Ainakin luulen niin." Felix sanoo. Useimmat oppilaista vihasivat Norriskaa. Mutta mikä ihme se oli. Kavala otus, ja Voro oli sen kanssa miltei naimisissa. Kuinka se ei sitten olisi kuvottava? Noh, jos Voro ilmaantuisi näköpiiriin, ei hän voisi pahemmin sakottaa, sillä kelloei ollut vielä erityisen paljoa. "Joko teillä on ollut huispaustreenejä?" Felix kysyy Harrylta hymyillen. Samalla hänen tekisi miellä puraista itseään kieleen, sillä hän onnistui aina valitsemaan tämän puheenaiheen kun ei muutakaan keksinyt. Noh, mitä sitten, pääasia että Rohkelikosta tulisi voittajajoukkue Woodin lähdettyä koulusta.
|
|
|
Post by Harry Potter on Jun 11, 2004 14:32:02 GMT -5
"Ai... en onneksi sattunut olemaan kuulemassa." Virnistää ja hymähtää sitten. Felix tuntui ainakin olevan ihan mukavaa seuraa vaikka Harry ei ollut koskaan aikaisemmin edes puhunut tuon pojan kanssa. No, kerta se oli ensimmäinenkin... . "Joo... Juuri se katti. Tullut juostua sen kanssa aika monta kertaa kilpaa koulunkäytävillä ollessani öisin liikkeellä." Virnistää taas ja vilkaisee taivaalle.. ei nyt mikään hirveän myöhä ollut mutta... Voro saattaisi silti valittaa tosin hälläpä väliä. Ei täällä vielä edes kuuluisi olla sisällä joten mistä se voisi vielä tähan aikaan valittaa? "Tai ehkä se oli Koukkujalka.. Siis se Hermionen kissa, olet ehkä joskus nähnyt sen." Hymyilee toiselle ja vilkuilee ympärilleen huispausaitiota. Siinä oli yksi laji missä Harry oli erittäin hyvä ja toisekseen sellainen laji, mitä tämä poika rakasti. "Ei.. mutta kai ne kohta alkavat... toivottavasti ainakin. Oletko sinä koskaan huispannut?"
|
|
|
Post by Felix Lowell on Jun 11, 2004 14:56:11 GMT -5
"Jep. Et olisi halunnut kuulla. Takaan sen." Felix sanoo virnistäen. Voron kissa oli täysin kaheli... Ainakin mitä Felix oli kuullut ja nähnyt. "Vai että olet päässyt juoksemaan sitä karkuun? Olen kateellinen!" Felix sanoo virnistäen pilke silmäkulmassaan. No ei nyt ehkä aivan oikeasti, mutta... Hän ei itse ollut oikein harrastanut liikkumistä käytävillä öisin. Mutta oleskeluhuoneessa hän saattoi välillä istua aamuyöhön saakka. Olihan Felix Koukkujalan nähnyt. "No toivotaan ettei se ollut Norriska. En halua törmätä siihen rättiin enää ikinä." Felix tiesi, että Harry oli loistava huispauksessa, sillä hän ei jättänyt yhtäkään ottelua näkemättä. Jokaisessa huispausottelussa Felix oli katsomossa. Huispausta oli loistavaa seurata, sillä peli oli kovaa eikä loukkaantumisiltakaan aina vältytty. Varsinkaan jos vastassa sattui olemaan kieroa peliä pelaava Luihuinen... Harryn kysymys osui Felixiä arkaan paikkaan, mutta tämä koittaa olla näyttämättä sitä. "En ole koskaan huispannut..." Felix sanoo, ja melkein lisää, että olisi kyllä halunnut, mutta sitten Harry kysyisi miksi hän ei ole sitten koskaan huispannut, ja Felix joutuisi selittämään... Kukaan oppilaista ei tiennyt syitä ei niin edellisvuoden poissaoloon, kuin huispaustunneilta poisjäämiseenkään. Kukaan ei ollut edes koskaan kysynyt suoraan. Huhut olivat vain kiertäneet koulua, mutta eipä sen puoleen että poika mielellään olsii lörpötellytkään. Hän ei väistellyt suoraa kysymystä, muttei myöskään höpötellyt muuten. Tosin kukapa tahtoisi höpistä tälläisestä...? Tuskin kukaan.
|
|
|
Post by Harry Potter on Jun 11, 2004 15:16:17 GMT -5
"No, on minulla tullut sen verran McGarmivan raivokohtauksia ja muita nähtyä, että pitää yrittää välttää tänä vuonna niitä... ." Virnistää Felixille takaisin ja vilkaisee sitten koululle päin turhautuneena. Ei tuonne takaisin.. ei, ei vielä. Tosin ei sinne liian myöhäänkään kannattanut mennä, ettei olisi myöhässä. Jotenkin tuntui, ettei Harry juuri tänään jaksaisi kuunnella kun Voro huutaisi. "No joo... joka vuosi aika montaa kertaa... ." Harry virnistää ja hämmentyy sitten hieman Felixin vastauksesta huispauskysymykseen. Ei ollut koskaan huispannut? Ei koskaan? Tuo alkaa kuvitella oman elämänsä ilman huispausta mutta lopettaa samantien... liian kauheaa ajateltavaa. "Elämä osaa usein olla kauheaa... ."
|
|
|
Post by Felix Lowell on Jun 11, 2004 15:25:14 GMT -5
Felix voi nähdä vastauksensa aiheuttaman hämmennyksen Harryn kasvoilla. Useimmiten kaikki pojat olivat ainakin kerran kokeilleet huispausta. Mutta Felix ei. Hän oli kokeillut muutaman kerran lentämistä, ja silloinkin tarkan vartioinnin alla kotonaan... "Niin... Osaahan se..." Felix sanoo melko hiljaa. Harry ei tiennytkään kuinka oikeaan oli osunut Felixinkin kohdalla. Kuinka usein poika olikaan miettinyt tuota samaa. Kamalaa ja epäoikeudenmukaista, mutta elämää vielä kuitenkin. Siitä pitäisi osata nauttia, kun kaikki voi kuitenkin päättyä silmänräpäyksessä, kuten oli jo osoitettu. Kaikella oli aikansa, ja siitä muistuteltiin jatkuvasti kamalilla tavoilla. Oli Felix kerran elämässään luullut kuolevansa... Mutta tässä hän oli yhä. Ja samoin kai Harry. Olihan tämä selvinnyt Voldemortista enemmän kuin kerran. Eikä kerskunut sillä, mikä oli aika kunnioitettavaa. Monella sellainen voisi nousta päähän. Harry vaikutti muutenkin hyvältä tyypiltä. Tosin Felix oli aina arvellut, että Harry ei ole sellainen kuin pahat puheet usein väittävät...
|
|
|
Post by Harry Potter on Jun 11, 2004 15:40:34 GMT -5
"Joo... ." Vastaa lyhyesti, kun huomaa pensaan takana keltaiset silmät, jotka kuuluvat kissalle. Norriska hyppää esiin ja Harry tuhahtaa. "Hus siitä tyhmä katti... . Ei me olla pahanteossa." Pahanteossa.. näytti olevan aivan sana tuon kissan korville sillä se lähtee kohti linnaa. Harry tuhahtaa taas... Tyhmä katti. Pojan katse kääntyy toiseen... . "Emme kai me vielä ole menossa takaisin tuonne?" Virnistää Felixille ja nappaa tuota hiasta vetäisten kohti huispausstadionin rohkelikkotornia. Jos Voro tulisi, Harry ei haluaisi olla täällä. Sillä saattoi nimittäin olla kello etuajassa. "Tule."
|
|
|
Post by Felix Lowell on Jun 11, 2004 15:52:47 GMT -5
Felix huokaisee mielessään helpotuksesta kun saa ainakin hetkeksi jättää äskeisen puheenaiheen. Felix tuijottaa Norriskaa inhoten. "Tuo moppi pitäisi hävittää..." felix sanoo. Sitten hän virnistää Harrylle. "No ei taatusti mennä." Poika naurahtaa ja lähtee Harryn perään. Ei olisi kivaa osua Voron tielle, joskaan se ei olisi ensimmäinen kerta myöskään Felixille. Voro oli hakenut hänet täältä iltaisella ainakin kolme kertaa, ja vienyt jonkun opettajan puheille. Yllättävää. Ja Voro osasi odotella käytävässä juuri niin kauan että voisi esittää oppilaan olevan ulkona liian myöhään. Katsomotorneihin eivät Voro ja Norriska kiipeäisi. Eivät taatusti. Voro varmaan pelkäsi kuollakseen olla niin korkealla, eikä se kai olisi jaksanut edes kiivetä niin korkealle rappusia pitkin. Tosin Felix ei ollut varma jaksaisiko itsekään, mutta. Eiköhän. Ei hän sentään ihan invalidina itseään pitänyt, vaikka monet muut tuntuivatkin pitävän...
|
|
|
Post by Harry Potter on Jun 11, 2004 16:23:01 GMT -5
Harry hymähtää, kun Felix vastaa tuohon kysymykseen. Samoin olisi tämäkin poika vastannut, jos tältä olisi kysytty. Ja nuo katsomot olisivat kai ainoa mahdollisuus. Sinne kumpikaan noista ei tulisi. Harry vilkaisee koulunpihan suuntaan ja näkee jotain lyhtyä kantavan Voron tulevan kohti. Hittolainen... . Poika vilkaisee Felixiä, huokaisee ja vilkaisee ylös rohkelikko katsomoon, jonka portaiden viereen juuri saapui ja sitten taas Felixiä. Katse käväisee myös Voron suunnassa... se oli tosiaan tulossa tänne uhoten jotain ja kovaa... . Harry vain ei jaksanut alkaa selvittämään mitä. Poika lähtee kiipeämään ylöspäin tosin Voro tulee melkoista vauhtia kentälle päin. Entä jos se huomaisi? Mitä väliä sillä olisi? He voisivat vain sanoa olevansa menossa ylös keskustelemaan tosin se kuulosti melko epäilyttävältä.<br>"Äsh... et kerro kenellekään. Me ei ehditä tuonne ylös." Poika vetäisee näkymättömyysviittansa esiin, viitattuaan juuri tuohon viittaan, ettei Felix kertoisi kenellekään ja heilauttaa sen sitten molempien päälle niin, että molemmat katoavat näkyvistä. Juuri oikeaan aikaan tosin... Voro saapuu juuri kentälle... .
[anteeksi pari pientä hittii^_^]
|
|
|
Post by Felix Lowell on Jun 12, 2004 3:59:35 GMT -5
Felix pysähtyy Harryn viereen ja vilkaisee Voron suuntaan. Tuon puheista ei ollut vaikeaa erehtyä, ja Norriska tepastelee tuon edellä näyttäen tietä. Kavala katti.Saisi kuol-... Hyvä on, joku voisi hävittää sen tai teljetä jonnekin lukklojen taakse. Felix miettii mielessään kuunnellessaan Voron ääntä, kun harry kiskoo viitan heidän päälleen. "Vau. Nyt taidan ymmärtää kuinka olet liikuskellut öisin koulussa." Felix kuiskaa virnistäen, samalla kun Voro ilmaantuu kentälle juuri siitä missä he olivat seisoskelleet äsken. Voro pyörii ympyrää kentän laidalla ja kiertää muutaman katsomon lähellä samalla kun Norriska kiertää kenttää ympäri etsien häirikköjä nurkkien takaa. Sitten Voro kääntyy ja mutisee itsekseen jotain "tottelemattomista nulikoista" ja "Piiskaluvasta". Sitten äijä kuuluu kutsuvan Norriskaa kävellessään linnalle päin. "Läheltä piti."
|
|