|
Post by Tom on Jun 9, 2004 4:05:53 GMT -5
[Toinen tylyahon vierailupäivä, eli...enemmänkin kuin viisi viikkoa koulunalusta^^' Ja Ginny]
Tom astui sisälle Kolmeen luudanvarteen, lämpimään hieman meluisaan ja ahtaaseen majataloon. Ensimmäisenä askeleet johtivat baaritiskille matami Rosmertan luo tilatakseen yhden kermakaljan. Saadessaan tilauksensa Tom vilkaisi paikallaolijoita ja etsi katseellaan vapaata pöytää ja löysikin sellaisen ikkunanläheltä pienestä pöydästä. Tylypahkan oppilaita oli kyllä, joitain puuskupuhilaisia ja rohkelikkoja. Mutta mitä niiden seuraan nyt änkeämään, ahdasta siellä oli ja tuskin kuka tahansa tahtoi luihuis poikaa seurakseen. Sormiaan lämmitellen kiehuvan kuumassa kermakaljassa vaaleapoika istui vapaallepaikalle hieman syrjään muista ja katseli ulos ikkunasta samalla kun odotti juomansa jäähtyvän niin että sitä pystyi juomaan.
|
|
|
Post by Ginny Weasley on Jun 9, 2004 6:39:59 GMT -5
Kuppilan oven suussa oleva, pieni kulkunen kilahti punahiuksisen tytön astellessa ovesta sisään. Ulkona puhalsi kylmä tuuli ja mikä olisikaan parempi lämmike kuin kuuma kermakalja. "Ginny hei!" tytön luokkakaverit huikkasivat ennen kuin tyttö ehti edes baaritiskille asti. "Tule tänne istumaan." "Ihan kohta." tyttö hymähti ja tilasi kermakaljan. Jos Draco olisi ollut paikalla, tuo olisi varmasti ottanut puheeksi taas Weasleyn perheen varakkuuden, mutta onneksi se piru ei ollut täällä. Kermakaljaansa odotellessa Ginny antoi katseensa kiertää kuppilan, eikä voinut olla huomaamatta Tomia tuolla nurkkapöydässä yksikseen. Tyttö teki jonkin nyökkäyksen tapaisen eleen tervehtiäkseen, mutta käänsi sitten nopeasti päänsä takaisin kermakaljaansa, joka oli laitettu tiskille. Weasley nappasi juomansa empi hetken ennen kuin asettui muiden rohkelikkojen pöytään istumaan. Hänen olisi tehnyt mieli mennä pitämään seuraa Halliwellille, mutta ei hän voisi tuttujen edessä tuonne mennä. Ties mitä juoruja nuo vielä levittelisivät.
|
|
|
Post by Tom on Jun 9, 2004 12:43:51 GMT -5
Kohottaa katseensa ovesta astuneeseen tyttöön mutta ilme ei värähdäkkään vaikka mahassa heitti. Oliko se kermakaljan ansiota vai muuten vain? Poika todella toivoi että se liittyi juomaan ja vilkaisi sitä kuin varmistaakseen oliko sinne laitettu mitään ylimääräistä. Hymähtää hieman ja katsahtaa taas Ginnyyn joka teki samalla pienen nyökkäävän eleen. Nyökkää hiljaa takaisin ja siemaisee kermakaljaansa kun pari Luihuispoikaa astui sisään ovesta. "Tuollahan se Halliwell on!" Tom kuuli yhden murahtavan ja nosti katseensa lasistaan. Whata...? Kohauttaa kulmaansa kun pojat astelivat pitkin askelin Romeon pöytään.
|
|
|
Post by Ginny Weasley on Jun 9, 2004 13:14:57 GMT -5
Weasley ei aluksi kiinnittänyt mitään huomiota Kolmeen Luudanvarteen tulleisiin luhuisiin, koska kuunteli juuri ystävättärensä kertomusta siitä, miten Punurmio oli ennustanut osuvasti hänen tämän päivänsä. Koko päivä oli kuulemma aivan pilalla, kuten Punurmio oli hänelle ennustanut täksi päiväksi. Ginnya asia huvitti. Kyllähän tyttö Punurmiosta piti, mutta hän oli kuullut jo monesti Hermionen mielipiteen tuosta opettajasta ja alkoi itsekin taipua siihen. Punurmio oli vain huijari ja tuntuikin ennustavan kaikille huonoa loppuelämää. Mitähän sadistista iloa se sille opettajalle tuotti? Ginny hörppäsi kermakaljaa ja nyt tuon silmiin osuivat nuo luihuiset, jotka näyttivät hieman uhmakkailta astellessaan Tomia kohti. Mitäs nyt tapahtuisi?
|
|
|
Post by Tom on Jun 10, 2004 4:39:42 GMT -5
"Olet velkaa" Yksi niistä murahti Tomin kolauttaessa puoliksi tyhjä oleva kermakalja lasinsa pöytään. "En minä mitään ole, maksoin ajat sitten" Tom kohauttaa olkiaan kun yksi luihuispojista nosti sauvansa esiin. Halliwell silmäili sitä hetken kunnes otti esiin omaansa pitäen sen kuitenkin pöydän alla. "Maksat nyt tai itket ja maksat" Sanat kajahtivat pojan mielessä mutta pelkkä ajatus nauratti. Kuvitella Tom itkemässä lattialla ja kaivelemassa taskujaan etsiessään edes paria sieppiä. Poika pudisti päätään luihuisille. Vaikkakin toinen luihuisista oli vain hiljaa, silmäillen poikien välistä 'sanaharkkaa' Rosmeta katseli kaula pitkällä poikien touhuja ja käski näiden mennä ulos taikomaan jos taikoivat. "Aivastustus!" Toinen luihuisista sihahti osoittaen Tomia mutta tämä väisti taian edetessä Ginnyn pöydän suuntaan. Käyttäen poikien ihmettelyä mitä seuraavaksi tapahtuisi hyväkseen Tom taikoi itsensä näkymättömäksi näkymättömyystys loitsullaan.
|
|
|
Post by Ginny Weasley on Jun 10, 2004 9:24:44 GMT -5
".. ja sitten se sanoi, että:'Tyttö kulta, sinulla ei ole enää kauaa elinaikaa. Uskomatonta, eikö? Se opettaja ei sitten ajattele yhtään miltä minusta tuntui. Entä jos Punurmio onkin oikeassa?" tuo rohkelikko selosti epätoivoisena. "Ginny? Mitä mieltä sinä olet?" Weasleyn pää nytkähti ja katse kääntyi nopeasti hänen vierustovereihinsa. "Mitä? Mita sanoitkaan?" tyttö kysyi hieman nolona. "Et kuunnellut taas yhtään! Olet niin huono kuuntelija, mutta aina sinun ongelmiasi pitäisi kuunnella!" Ginny katsoi aivan äimänä ystäviään. "Anteeksi, minä vain katsoin, että mitä nuo luihuiset tuol..." "Niin niin. Kyllä minä ymmärrän yskän ja vaihdankin mieluusti seuraa. Mennään tytöt!" rohkelikko tyttö nousi pöydästä ja lähti ystävineen ulos kuppilasta. Weasley jäi sanattomana katselemaan noiden perään. Hänhän oli puhunut aivan totta ja nuo... Äh. Ärsyttäviä. Eivät nuo edes Ginnyn kavereita ole, eivätkä koskaan tulisi olemaan. Mokomatkin nirppanokat. Tyttö siemaili yksikseen kermakaljaansa ja vilkaisi alakuloisena Tomin ja tuon "ystävien" pöytää kohti, mutta yllätyksekseen huomasi Tomin kadonneen tuolta ja noiden kahden muun pällistelevän ihmeissään ympärilleen. Outoa.
|
|
|
Post by Tom on Jun 11, 2004 9:55:22 GMT -5
"Ehti livahtaa..." toinen luihuisista murahti tarttuen hiljaista kaveriaan niskasta heittäen tätä eteenpäin murahtaen samalla jotain, kun nämä astelivat niskojaan nakellen pois Komesta luudanvarresta. Ovi paukahti ja oli hetken hiljaista kunnes useimmat iltaa viettävät alkoivat jutella uudestaan ja majatalossa kävi taas vilske ja lasien kolina. Tom huokaisi helpotuksesta, kaikkien poikien kanssa ei usein ollut leikkimistä. Varsinkaan luihuisten.. Hiljaa poika nousi tekemättään itsestään kuitenkaan näkyvää ja asteli Ginnyn pöydän luo siirtäen hieman tytön vastakkaista tuolia istuen siihen virnistäen. Poika katsoi tyttöä hetken kunnes virnisti jälleen ivallisesti tai leikkimielisesti. Miten sen nyt otti... "Hei Ginny"
|
|
|
Post by Ginny Weasley on Jun 11, 2004 10:08:09 GMT -5
Ginny katsoi pitkään silmät sirillä inhosta noita luihuisia, jotka marssivat ulos kuppilasta. Oli jo aikakin. Kuka noita olisi kauempaa jaksanut katsoa? Tyttö huokasi ja joi kermakaljansa viimeistä pisaraa myöten. Yhtäkkiä tuoli hänen vierellään siirtyi ja tyttö katsoi hölmistyneenä ympärillään olevia ihmisiä ja jälleen tuolia. Oliko se tosiaan liikkunut vai näkikö Ginny jo näkyjä? Tyttö hieroi silmiään ja koitti unohtaa sen mitä äsken oli ollut näkevinään, kun tuttu ääni tervehti häntä aivan läheltä. Weasleyn pää kääntyi oitis äänen suuntaan, muttei hän ketään nähnyt. Kammottavaa. Jos hän oli kuvitellut sen äänenkin. Tyttö nousi pöydästä katsellen edelleen hämillään ympärilleen. Hän tosiaan oli tulossa hulluksi.
|
|
|
Post by Tom on Jun 11, 2004 10:15:44 GMT -5
"Istu alas Weasley" Virnistää huomatessaan tytön olevan hämillään ja keikahtaa jälleen tuolilla, siitäkin oli tulossa jo tapa. Keikkua tuolilla..."Näkymättömyystys loitsu toimi kerrankin, näkyväksi tuleminen...se nyt riippuu osaanko sitä" ,Tom hymähtää ja nousee ylös toivoen että tyttö istuisi takaisin paikalleen. Miksi ihmeessä? Halusi luihuinen jutella? No. Ei kai vain sen takia... "Ja kyllä, olen tässä etkä kuule harhoja" näyttääkseen asian varmuuden poika liikuttelee hetken Ginnyn tyhjää kermakalja lasia kunnes pysäyttää sen, istuen sitten takaisin paikalleen.
|
|
|
Post by Ginny Weasley on Jun 11, 2004 10:32:38 GMT -5
Hyvä, ettei tyttö pompannut kattoon kun ääni hänen vierellään pyysi häntä istuutumaan. Ginny ei edes ehtinyt ajatella mitään, kun tuo liikkuva tuoli alkoi keikkua huolestuttavasti ja samassa se kaatui takaperin lattiaa vasten. Kuului rysähdys ja monet kuppilassa olijat katselivat Ginnyn suuntaan hämillään. "Öh.. Anteeksi." tuo sanoi nolona ja nosti tuolin maasta ja tunsi kuinka Tomkin nosti tuolta sillä tuoli oli yllättävän kevyt. Tyttö istuutui hieman posket punoittaen takaisin pöydän ääreen. Miksi ihmeessä? Hänhän vihasi luihuisia yli kaiken, mutta jotenkin tämä poika.. Tom tuntui erilaiselta. "Tom, viitsisitkö olla herättämättä enempää huomiota." Ginny kuiskasi tukahtuneella äänellä ja kasvot nolostuksesta punaisena, kun kuppilan väki katseli hämillään hänen pöydällään liikkuvaa tyhjää lasia. Mitähän nuo olisivat ajatelleet, jos Weasley olisi muina miehinä alkanut juttelemaan Halliwellin kanssa...
|
|
|
Post by Tom on Jun 11, 2004 10:40:57 GMT -5
Naurahtaa huivttuneena pysäyttäessään kermakalja lasin ja nyökkää tytölle. Vaikka tämä ei sitä pystynyt näkemään ellei omistanut samanlaista taitoa kuin vauhkomielellä. Tai ainakin se näki taikaviittojen läpi, näkikö sitten näkymättömän. Kuka tietää. "Se punastumis juttu taisi osua ihan nappiin" kuiskaa muistaessaan Ginnyn ja Tomin 'juttu tuokion' järven rannalla. "Mielummin pysyn näkymättömissä, vai haluatko vaikka veljesi näkevän kenen kanssa parhailaan juttelet?" Kohottaa hieman kulmaansa ja vaihtaa asentoaan tuolilla, inhottavaa.. keikkuminen aiheutti liikaa huomiota tuolin kaatumisen jälkeen. "Kuitenkin... miten sulla menee?" Tom kysäisee kuin ohimennen ja katsahtaa ulos.
|
|
|
Post by Ginny Weasley on Jun 11, 2004 10:55:16 GMT -5
Weasley veti syvään henkeä ja koitti saada punoitusta kasvoiltaan, mutta luihuisen huomauttaessa siitä tyttö muuttui entistä punaisemmaksi ja peitti kasvonsa kämmeniensä suojaan. "Parempi tosiaan, että olet näkymättömissä." tyttö sanoi käsiensä välistä.<br>Jos joku hänen veljistään sattuisi näkemään tämän.. No onneksi se ei ollut mahdollista. Tosin taiathan loppuivat aikanaan, eikä näkymättömyyskään kestäisi kuin parhaimmillaan vartin, jos sitäkään. "Tulitko tosiaan kysymään vain mitä minulle kuuluu?" Ginny sanoi edelleen peitellen kasvojaan. "Eikö sinulla parempaa tekemistä ole kuin jutella vuotta nuoremman kanssa ja kysellä tuon kuulumisia, kuin niillä nyt olisi jotakin merkitystä edes..?" Weasley oli kiero, mutta hän halusi tietoja. Hän halusi tietää miksi Tom tervehti häntä vähän väliä tai tuli juttelemaan. Näinhän kaikki naiset käyttäytyivät ja saivat miehien päät pyörälle käytöksellään.
|
|
|
Post by Tom on Jun 11, 2004 11:10:47 GMT -5
"Jos haluat kutsua sitä 'ei muutakaan tekemistä korvikkeeksi' niin mikä ettei" Vastaa lopulta loksauttaessaan suunsa kiinni ollessaan hämillään Ginnyn vastaiskusta. Tytöstä ei saanut paljoa irti, muttei saanut Tomiskaan. Ainakaan kun kyseli muihin liittyviä. Harmi vain ettei ollessaan näkymättömyystys loitsun käytettävissä, ei pystynyt taikomaan kuin sen vasta loitsun. Weasleylta olisi voinut kysyä yhden kysymyksen johon tämä olisi vastannut niin kuin asia on, kerto'os totuus loitsulla. Ja silloin tuo ei olisi nähnyt kun Tom käytti sauvaansa. Haukottelee hieman ja pyörittelee sauvaansa sormiensa välissä kuitenkaan pudottamatta sitä kertaakaan. "Se on vain hauskaa..." mutisee nojatessaan toiseen käteensä.
|
|
|
Post by Ginny Weasley on Jun 11, 2004 11:20:40 GMT -5
Olisipa Ginnykin ollut näkymätön. Sitähän todellakin toivoi, kun pieni pettymys Tomin vastauksesta paljastui hänen kasvoillaan, mutta hetkessä tytön kasvoilla oli taas se sama mitään sanomaton ilme kuin yleensäkin vaivautuneena. "Hyväähän minulle kuuluu.. muutamia seikkoja lukuunottamatta.." tyttö sanoi melko hiljaa ja yritti loihtia pientä hymyä huulilleen melko surkein tuloksin. Häntä hävetti kun oli alkanut utelemaan pojalta syitä miksi tuo tuossa hänen vieressään istui. Mitä väliä sillä edes oli? Hyvä kun istui ja toivottavasti tulisi toistekin istumaan. "Entä sinulle? Mitä sinä olet niille kahdelle velkaa?" tyttö kysyi melko uteliaana.
|
|
|
Post by Tom on Jun 11, 2004 11:34:03 GMT -5
Nyökäyttää päätään Ginnyn vastaukselle huokaisten mielessään helpotuksesta ettei tyttö kysellyt enempää Tomin läsnäolosta, ties mitä poika olisi lipsauttanut. "Elämä ei ole koskaan täydellistä ilman muutamia murheita" Virnistää pyörittäessään sauvaa edelleen sormissaan katsahtaen sitten Ginnyyn. "Opin sen...äidiltäni" Sanoo ja lyö itseään otsaan, mitä nyt tuollaista meni puhumaan. Pieni auts kertoi pojan lyöneen hieman turhankin kovaa. Yrittää saada aihetta toisaalle vastaamalla Ginnyn esittämiin kysymyksiin. "Ihan okei menee.. Ne tumpit tosin luulee vieläkin että olen velkaa rahaa vaikka asia sovittiin jo ajat sitten. Melkein aina kun ne ovat rahapulassa, kääntyvät minun puolelle" Virnuilee ja kolauttaa taikasauvansa vahingossa pöytään, joka samalla muuttui yllättäen näkyväksi. "Eikä..." Mutisee ja hypähtää ylös tuolilta. Tomin vaaleat hiukset alkoivat näkyä yhä selvemmin.
|
|