|
|
Post by Ginny Weasley on Jun 11, 2004 11:43:17 GMT -5
Tyttö kuunteli mielenkiinnolla joka ainoaa pojan sanaa, kun ei voinut tuota nähdäkään ja koitti mielessään hahmotella miltä tuo juuri tälläkin hetkellä näyttäysi kun oli satuttanut mitä luultavammin itseään. Ginny virnisti pienesti ja oli jo aikeissa kysyä Tomin äidistä, mutta jätti sitten asian sikseen kun huomasi pojan kääntävän puheenaihetta mieluusti.
Vai rahan perässä ne kaksi keljua olivat olleet. No minkäs muunkaan.
"Melkein aina kun ne ovat rahapulassa, kääntyvät minun puolelle."
Nuo sanat pistivät kuin neula tytön sydämeen. Yrittikö poika vinoilla jotenkin heidän perheensä rahatilanteesta ohi mennen? Vakuuttaa, että hänellä itsellään oli kyllä rahaa? Weasleyn päässä kiehahti ja juuri sopivasti näköjään, sillä Halliwellin taika oli alkanut kadota. Tyttö nousi tuoliltaan, niin että tuoli kaatui maahan selälleen ja tuijotti Tomia vihaisesti.
"Vinoile vielä vähän, niin lupaan hoitaa sinulle itse ikävyyksiä!" tuo tiuskaisi ja lähti sitten nokka pystyssä lampsimaan ulos kuppilasta monien hämmästyneiden katseiden saattelemana.
|
|
|
|
Post by Tom on Jun 11, 2004 11:56:34 GMT -5
"Mit..?! Ginny!" ärähtää ja lähtee lapsimaan tytön perään nakaten sauvansa mukaan ja ollen nyt jo kokonaan näkyvä. Katsahtaa kolmen luudanvarren asiakkaihin pyöräyttäen silmiään kun nämä katsovat hölmistyneenä pojan yhtäkkiä ilmestyneen tyhjästä. Hymähtää ja katsahtaa Ginnyn perään loitsien itsensä uudelleen samaisella näkymättömyystys loitsullaan joka tosin oli uuvuttavaa. Uusiminen. Mutta poika ajatteli sekä itseään että Ginnyä, eikä halunnut paljastaa näiden välistä keskustelua. Miettien samalla kun asteli tytön perässä mitä oikein oli mennyt lipsauttamaan tai sanomaan väärin.."Vinoile vielä vähän, niin lupaan hoitaa sinulle itse ikävyyksiä!" mitä se tarkoitti? Kelaillen kuumeissaan sanojaan, Tomin mieleen iski Weasleyn rahatilanne. Ei kylläkään hänen omissaankaan ollut kehumista, joten miksi suuttua..? Kääntyminen minun puolelleni rahatilanteissa...Siitäkö? Mutta.. Halliwell oli tarkoittanu että pojat alkaisivat jälleen kiristää tätä vanhoista veloista! Tom hymähti ja pudisti päätään. "Ginny...en minä..siis, jos tarkoitit sitä raha juttua! Ne luuserit kiristävät minulta vetoamalla vanhoihin velkoihin ja..." Tumps. Tom oli rähmällään ja katsoi ihmeekseen ympärilleen. Kuka sen pystyi tekemään jos poika oli näkymätön?
"Olin varma että kuulin sen äänen.." Tuttu ääni takaa ylempää kun yksi luihuispojista marssi Tomin ohi. Oliko se tönäissyt? Halliwell kaivoi jo taskujaan etsien taikasauvaansa kostaakseen mutta muisti ettei pystynyt taikomaan ja lähti harppomaan tytön perään. Jos muu ei auttanut tytön pysäyttämiseen niin..
|
|
|
|
Post by Ginny Weasley on Jun 11, 2004 12:10:27 GMT -5
Weasley ei edes vaivautunut enää kuuntelemaan Halliwellia. Luihuinen kuin luihuinen. Mitä hän oikein oli pojalta odottanut? Huokaisten ja päätään pudistellen tyttö asteli ripeästi kohti pientä Tylyahon sivukujaa. Toivottavasti hän kadottaisi samalla Tomin kannoiltaan.
Lauma rohkelikkoja rynni Ginnyä vastaan ja tyttö kiitti luojaa, että juuri oikeassa kohdassa. Hän sekoittui hyvin noiden muiden joukkoon ja kääntyi sitten sivukujalle toivoen, ettei Halliwell ainakaan olisi huomannut. Tyttö antoi katseensa kiertää pientä kujaa ja kun silmään ei osunut mitään mielenkiintoista mainosta, hän päätti jäädä tuohon Matami Puddifootin kahvilan seinän viereen istuskelemaan. Mitäpä hän vielä koulullakaan tekisi..
|
|
|
|
Post by Tom on Jun 11, 2004 12:38:25 GMT -5
Tom kompuroi ylös ja lähti juosten tytön perään. "Ginny!" huuto kaikui kujalla mutta mitä se enää hyödytti. Weasleyn nuorimmainen oli kadonnut näkyvistä sekoittuessaan samanikäistensä rohekilikko tyttöjen seuraan. Punaiset hiukset heilahtivat eikä enää mikään ollut varmaa. Poika huokaisi ja laittoi molemmat kädet taskuunsa lämpimään lähtien kävelemään pitkin kujia vailla päämäärää. Kaikki oli pilalla, tai ehkä ei. Ginny oli mennyt ja tuskin palaisi väärinkäsityksen jälkeen. Toivoa oli kuitenkin.. ehkä. "Elämä ei koskaan ole täydellistä ilman Ginnyä, eikun... punatukkaista tyttöä? Siis.. ei helvetti. Mitä minä oikein ajattelen??" Ärähtää ja jatkaa kulkemistaan hieman hitaammin yrittäen selvitellä ajatuksiaan.
|
|
|
|
Post by Ginny Weasley on Jun 12, 2004 4:34:57 GMT -5
Ginny pyöritteli taikasauvaa käsissään ja nosteli kiviä maasta Siipirdium Lentiusa-loitulla. Tyttö lennätteli kiviä milloin vastakkaiseen seinään milloin vahíngossa omille varpailleen. Vaikka hän yritti kuinka sulkea Tomin ajatuksistaan ja keskittyä vaikka näihin... kiviin..? Mitähän hänestäkin ajateltiin, kun tyttö istui rakastavaisille tarkoitetun kuppilan edessä ja nakkeli kiviä pitkin kujaa...
Weasley pähkäili Halliwellin sanojen kanssa. Olisi kai pitänyt sentään antaa pojalle mahdollisuus selittää.. Tyttö katseli kujan päähän avautuvaa Tylyahon pääkatua. Siellä se Tom nyt varmaan tallusteli.
Ginny nousi maasta ja asteli takaisin pääkadulle etsine vaivihkaa Tomia katseellaan. Kai poika sentään saisi itseään puolustaa jotenkin, vaikka hyvin Malfoymaisen tempun olikin tehnyt.
|
|
|
|
Post by Tom on Jun 12, 2004 11:58:09 GMT -5
Tom potki kiviä toisella jalallaan astellessaan kujia pitkin ja kääntyen sitten pääkadulle. Näkyäkin tuo aikoi, ensin pää ja olkapäät kunnes, vartalo sekä jalat sekä kädet. Monien katseet kääntyivät poikaa kohti kun tämä yhtäkkiä ilmestyi väenpaljouden keskelle. Halliwell kääntyi kulmasta jyrkästi ja horjahti hieman törmätessään johonkin. "...katso eteesi..." ärähtää kunnes tajuaa kuka tuo oli. Kohottaa hieman kulmiaan. "...Ginny" vilkaisee oliko ketään lähellä ja vetää tyttöä syrjemmäs muiden luolta tarttuen tätä kädestä. "...minä, en minä tarkoittanut" jatkaa hieman varoen mitä suustaan päästi ja katsahtaa tyttöä silmiin. Huomaa pitävänsä vielä tätä kädestä ja vetää sen pois katsoen vähän minne sattui.
|
|
|
|
Post by Ginny Weasley on Jun 12, 2004 12:21:06 GMT -5
Ginny horjahti jonkun kävellessä häntä päin ja kuullessaan pojan sanat oli jo aikeissa vastata tuolle samalla mitalla, mutta havahtuikin kuka tuo tyyppi oikeastaan oli. Samassa Weasley jo vedettiin syrjemmäs pääkadulta. Ginny tuskin ehti tajuta mitä äsken oli tapahtunut, kun Halliwell irrotti otteensa tytön kädestä nolostuneen. Hah.. Tällä kertaa tuo saisikin punastella hänen puolestaan.
Ginny koitti jollakin tapaa uskoa Tomia, mutta jotenkin poika ei vain vakuuttanut häntä.<br>"Myöntäisit vain, että raha-asioista on kiva vitsailla minun aikanani, eikö totta?" Ginny sanoi ja vältti katsekontaktia poikaan. "Mutta sanonpa vain... Ei ole minun vikani, että meillä ei ole varaa kaikenlaisiin turhiin hömpötyksiin. Minä en voi asialle mitään, mutta olen silti onnellinen perheeni kanssa."
|
|
|
|
Post by Tom on Jun 12, 2004 12:46:21 GMT -5
Ton hymähtää hieman "Ei ole, vaikka useat luihuiset varsinkin antavat sellaisen vaikutuksen. En minä itsekkään mikään rikas ole..." murahtaa ja katsahtaa kujan päähän huomasiko kukaan kahta Tylypahkan oppilasta jollain umpikujalla. "Mutta jos et usko, ei voi mitään...tai se on vain todistettava" Kohauttaa hieman olkiaan katseen harhaillessa kujan päästä päätyyn ja takaisin Ginnyyn lievä puna poskillaan.
[Lyhyt...]
|
|
|
|
Post by Ginny Weasley on Jun 13, 2004 6:01:37 GMT -5
Weasleyn kasvoilta paistoi silkka epäusko, mutta tyttö sanoi silti:
"Njooh.. Niin kai sitten. Enköhän minä usko."
Ginny tunsi olonsa hieman vaivautuneeksi aina Halliwellin seurassa. Olisi tehnyt mieli jutella vaikka mistä, mutta aina kun poika sattui kohdalle, sanat takertuivat kurkkuun ja tyttö punastui korviaan myöten.
Oppilaita kulki kujan toisessa päässä vilkkaaseen tahtiin ja koko ajan Weasley vilkuili noiden suuntaan. Kumpa kukaan ei vain näkisi heitä..
|
|
|
|
Post by Tom on Jun 20, 2004 3:56:07 GMT -5
Tom hymyili hieman ja nopeasti, helpottuneena. Äskeine oli melkein nostanut hien pintaan..outoa. Poika huohahti hiljaa ja vilkaisi kujan päätyyn ja taas Ginnyyn. Outo tunne helmahti tämän vatsanpohjassa ja jokin veti eteenpäin tekemään typerää tekoa, ainakin Tomin itsensä mielestä. Ei.. ei nyt. Halliwell käänsi katseensa pois tytöstä suunnaten sen maahan nojaten toisella kädellään seinään tytön takana ollen kuitenkin itse tämän edessä. "Haluatko nyt että häivyn tai....?" mutisee ja kohauttaa toista kulmaansa Ginnylle nojaten kuitenkin edelleen seinään estäen samalla Weasleytä lähtemästä, mutta antaisi tietä jos tämä lähtisi. Ehkä.<br>Tom mutristeli suutaan huomaamattomasti pienen punan häilyessä poskilla katsoessaan Ginnyä ja taas jonnekkin ihan muualle..
|
|
|
|
Post by Ginny Weasley on Jun 20, 2004 4:05:28 GMT -5
Weasley oli hämillään tilanteesta. Tom oli niin lähelläkin jo. Glup.
"E-ei sinun tarvitse mennä, jollet tahdo..." tyttö sanoi melko hiljaa.
Ei se ollut tarkoitus, mutta hänen äänensä oli kadonnut jonnekin kurkun välille. Ginny vilkuili kujan päähän ja taas Halliwellin hiuksiin. Kieltämättä tämä oli hieman outo tilanne ja tytön sydän pomppaili varmasti niin kovaa, että sen kuulisi jo Tomkin. Eniten häntä tässä jännittikin juuri se, että poika olihäntä vanhempi ja kai kokeneempi tunne asioissa. Ginny taas.. Tyttö puraisi huultaan. Mitä tässä nyt pitäisi sanoa.. Ei hän keksinyt sanoja.
|
|
|
|
Post by Tom on Jun 20, 2004 4:57:12 GMT -5
Poika potkaisi kiveä sivullaan joka pomppi vähän matkaa kujan päätä päin. "Mm..no hyvä niin" Tom virnisti jälleen nopeasti. Ja taas hiljaista. Suorastaan kiusallista. Halliwell oli liikkunut itseltään huomaamatta lähemmäs Ginnyä, niin että tunsi toisen kevyen hegityksen kasvoillaan josta tuulahti pieni tuoksu kermakaljaa. Tom vetäisi itsensä kauemmas häkeltyneenä ja epävarmana katsomatta nyt tähän päinkään. Mitä hän oikein ajatteli...mitä Ginny ajatteli. Poika peruutti Ginnyä vastapäätä olevalle seinälle mumisten jotain mistä ei itsekkään saanut selvää.
|
|
|
|
Post by Ginny Weasley on Jun 20, 2004 5:57:39 GMT -5
Jos joku sai tytön olon epävarmaksi, niin tämä jatkuva hiljaisuus. Ginny oli jo välissä luullut, että poika... No ei tietenkään tekisi niin tyhmästi. Miksi todellisuus oli niin helppo sekoittaa toiveisiin ja unelmiin..? Tom oli peruuttanut kujan toiseen päähän, kuin olisi tajunnut yhtäkkiä Weasleyn olevan oksettava limanuljaska. Ymmärsihän sen.. kai. Tyttö sulki hetkeksi silmänsä. Ketä hän luuli huijaavansa.. Hän piti tuosta pojasta tavattoman paljon, muttei koskaan tulisi olemaan tuon arvoinen. Hän oli liian huono tuolle.
Ginnyn kasvoilla kävi murheellinen ilme, jonka jälkeen tyttö käänsi mitään sanomatta Halliwellille selkänsä ja lähti astelemaan pois sivukujalta. Ei tästä mitään tulisi. Hän ei kelvannut kenellekään. Weasleyn pitäisi oppia tuntemaan paikkansa tässä yhteiskunnassa. Hän tulisi aina olemaan alempiarvoinen kuin yksikään Luihuinen.. Malfoy piti siitä kyllä huolen..
|
|
|
|
Post by Tom on Jun 20, 2004 6:10:49 GMT -5
Tuttu katse tyttöön ja sana. Tom sanoi tytön nimen hiljaa harppasi tämän luo ja pysäytti tämän ottamalla tätä hellästi kiinni olkapäästä. Poika vilkaisi taakseen ja katsoi sitten Ginnyyn. "Minä..." sanoja ei saatu ulos suusta kun tuo painoi huulensa vasten tytön omia, tajuttuaan kohta mitä teki puna levisi pojan poskilta korviin asti. Tom irrottautui ja mutisi jotain 'anteeksi..' tapaista ja 'nähdään' kunnes käänsi tuolle selkänsä lähtien astelemaan vilskeeseen jossa monet olivat jo palaamassa illan hämyssä takaisin koululle. Poika yritti olla mahdollisimman vakaa muttei pystynyt olla ajattelematta äskeistä, huumassaan kuin leijuisi ainakin tuuman päässä maasta tuo vilkaisi kerran taakseen loi pikaisen hymyn ja lähti kohti sekon pilapuotia.Ehkä siellä ehtisi vielä käydä..
|
|
|
|
Post by Ginny Weasley on Jun 20, 2004 6:40:05 GMT -5
Weasley kuuli hennon äänen takaansa kutsuvan häntä nimeltä ja juuri kun tyttö ehti vilkaista Tomin silmiin, tuon pehmeät huulet painautuivat tytön omia vasten. Ginnyn sydän pysähtyi ja tuntui kuin tuo suudelma olisi kestänyt ikuisuuden ja silti vain sekunninmurto-osan. Tyttö jäi hölmistyneenä katselemaan Halliwellin perään ja tunnusteli huuliaan kuin niistä olisi lähtenyt osa pojan mukana. Hetken kesti, ennen kuin tyttö edes tajusi mitä juuri oli tapahtunut. Hän tosiaan.. Tom tosiaan oli suudellut häntä.. Wau.
Weasleyn kasvoille nousi pelottavan onnellinen hymy. Hän tosiaan oli... Uskomatonta. Ehkä tästä vielä tulisikin jotakin. Ginny nosti katsettaan juuri sopivasti Tomin suuntaan kun tuo vilkaisi taakseen. Voi kun tytön olisi tehnyt mieli juosta tuon luo ja suudella poika seitsemänteen taivaaseen. Ginny todellakin puhkui hyvää oloa ja itsevarmuutta. Hän tiesi kyllä, että Tom ja hän näkisivät vielä, joten turha olisi säikyttää Halliwell ja muut koulunoppilaat Tylyahon keskustiellä. Ehtisi sen myöhemminkin.
Ginny virnisti itsekseen ja lähti kulkemaan koulua kohti. Oli jo myöhä ja Tylyaho suljettaisiin pian. Mikään ei ollut päälle päin katsottaessa ollut muuttunut tässäkään päivässä, mutta jos pintaa syvemmälle katsoisi näkisi sen suuren onnen..
|
|
