Kermakaljaa siemaillen

[Tusken]

Kalkaros tuijotti hetken juomaansa ja alkoi sitten hyvin pohtivan näköisenä nyppiä jääpaloja pois siitä. Itse En ainakin opin paremmin itseopiskeluna. Ja mitäs tuo oli tarkoittavinaan? Nuoret...
"Minä viihdyn työssäni paremman puutteessa. Opettamisessa ei ole mitään vastenmielistä, mutta lähes kaikki oppilaat... eivät olet kiinnostuneet taikajuomien opiskelusta täysin sydämin. He ajattelevat, että ei voi olla kovin suurta eroa, jos 'uittaa jotain töhkää viikon tai kaksi', jos näin suoraan lainaan heitä." Kalkaros poimi viimeisenkin jääpalan pois ja asetti sen riviin muiden viereen lautasliinalle. "Ja jos luokassa ei pidä riittävää kuria, voi olla varma, että noidankattiloita räjähtäisi vieläkin enemmän kuin tätä nykyä."

[Clara Moore]

[Virhe kirjoitus. en sana pois]

"No, minä olen mutta koska olen tietenkin rohkelikko ei minulle anneta minkäänlaisia mahdollisuuksia. Piste. Elämä on ihanaa. Joko minun ei ikinä anneta vastata tai sitten heitetään joku niin vaikea että pitäisi osata koko maailman tieto aiheesta taikaliemet. Minä olen tämänkin vuoden lukenut aiheesta ties miten monta kirjaa ja jättänyt muita aineuita sen varjolla vähemmälle mutta mitä saan palkaksi. En mitään. Eli missä palkka mistään?", Clara tokaisee.
"No, en sano etteikö luokassa pitäisi kuria pitää mutta miksi oppilaita pitää nöyryyttää? Vai pitääkö luihuisille hankkia omaa kivaa?", Moore kysyy.

[Kiire.]

[Tusken]

Kalkaros alkoi aikansa kuluksi tutkia Päivän Profeetan kantta pitäen kuitenkin lehden Mooren ulottumattomissa. "Mitä minä sanoin sinulle hetki sitten äänen korottamisesta, neiti Moore?" Kalkaros kysyi silkkisesti ja jatkoi lehden tutkimistä kääntäen toisen sivun esiin. "Ja se on professori Kalkaros. Toivon, ettei minun tarvitse enää huomauttaa asiasta. Rohkelikkojen pistetilanne tuskin kestäisi sitä."
Kalkaros hymähti itsekseen. Hän ei rupeiaisi kertomaan elämänkertaansa neiti Moorelle tai kenellekään Rohkelikolle. Ei hän sen puoleen kertoisi sitä kellekään elävälle tai kuolleelle, joka tällä planeetalla käveli, kiemurteli tai muuten liikkui. Kalkaros vilkaisi ikkunaan. Sade alkoi lakata.

[Harry Potter]

[Jaa sitä on Clara Tylyahossa ilman minnuu.. Mokoma No okei, saat tän kerran anteeksi ;D]

Astelee pitkin Tylyahoan katuja. Clara oli kadonnut jonnekin ja nyt täällä satoi tosin sadehan oli vain mukavaa muuten paitsi, että saattoi saada flunssan ja muuta mukavaa. Noh mikäs siinä. Virnistelee vastaantuleville, jotka sanovat tyyliin 'Hei Harry.' Äsh minne se Clara oli kadonnut... Harry sattuu vilkaisemaan Kolmeen luudanvarteen ikkunasta sisään. Clara professori Kalkaroksen seurassa? Irvistää. No mitenkä vain.. Pitäisi sitten tuota ah-niin kamalaa taikaliemien opettajaa kestää, jos tuonne nyt menisi Claran seuraan. Hälläpä väliä. Ja sadekin päätti juuri alkaa lakkaamaan vai? Hienoa. Todellakin hienoa. Harry astelee sisään ja sitten kohti Claran viereistä paikkaa.

[Clara Moore]

"Anteeksi Professori Kalkaros", sanoo tuhahtaen ja vilkaisee ovelle. Harry!! Clara oli ollut hieman typerä ja lähtenyt omin nokkineen mutta luojalle kiitos tuo tuli.
"Rakas, ala tulla sieltä tai..",sanoo virnistäen. Heh. Kalkaros pitäisi taatusti lisäseurasta.
Katsoo poikaa hymyillen onnellisena ja vilkaisee opettajaa. Heh. Olipa muuttuneet liemitunnitkin mielenkiintoisiksi Harryn vierssä istuessa. parihan oli joku aika sitten alkaneet seurustelemaan kun Harry oli päässyt sairaalasta.

[Tusken]

Kalkaros tuhahti ja jatkoi lehden lukemista siemaisten silloin tällöin juomaansa. Mooren seuraavat sanat saivat kuitenkin professorin vilkaisemaan oven suuntaan ja näky sai Kalkaroksen leukalihakset kiristymään. Potter.
Kalkaros pyöräytti silmiään ja jatkoi lehden lukemista, mutta ei osannut enää keskittyä tekstiin. Toivon mukaan nuo kaksi ymmärtäisivät painua johonkin toiseen pöytään eivätkä jäisi tähän kuhertelemaan, kuten Mooren äänensävystä saattoi päätellä.

[Harry Potter]

Virnistää ja kävelee tuon pöydän luo, jonka jälkeen istuu Claran viereen ja antaa tytön poskelle suukon. Harry vilkaisee lehteä, jota professori Kalkaros lukee. Päivän Profeetta. Poika vilkaisee Claraa ja tuhahtaa vilkaistessaan taas lehteä. Turhanpäiväinen lehti tuokin... Tai no, ainakaan Rita Luodiko ei ollut siinä enää töissä kuten viime vuonna. Siinäkin yksi elämän hankaloittaja. Missähän sekin tällä hetkellä meni? Vaikka oikeastaan sen akan olinpaikka ei voisi vähempää edes kiinnostaa. 'Rakas ala tulla sieltä tai... ' Harryn kasvoille tulee virne, kun tuo kääntää katseensa Claraan.
"...Tai mitä?"

[Clara Moore]

Virnistää tuon sanoille.
"Minä olisin mököttänyt koko ensi viikon etkä olisi saanut yhtään suudelmaa", neito vastaa virnistäen ja vilkaisee taas lehteä. Mur. Törkeää viedä maksavan ihmisen lehtiä.<br>"Joko sinä nyt voit palauttaa sen lehteni? Ei siellä mitään mielenkiintoista ole josta sinä voisit kiinnostua!", tokaisee tuolle pyöritellen päätään.
"Harry rakas, missä sinä olet ollut? Minä jouduin hieman kiirellä tulemaan kun yksi kauppa oisi muuten mennyt kiinni.. Haluatko sinä jotain juotavaa?", Clara alkaa puhua pälpättämään.
"Että sinua tuli muuten taas ikävä. Meidän ei pitäisi olla yhtään erossa. Ja arvaa mitä, hän antoi minulle jälki-istuntoa ja sen päälle otti ainakin 20 pistettä.. Eikö olekin törkeää? Pelkästään siitä että sanoin totuuksia!", sanoo sitten ja vilkaisee Kalkarosta. Noh. Jos se tuosta alkaa valittamaan niin valittakoon. Enää se ei voisi vähempää kiinnostaa. Oma kulta paikalla suojelemassa häntä kauhealta ja pelottavalta Kalkarokselta.

[Tusken]

Kalkaros siemaisi juomaansa, mutta oli pärskäyttää sen samantien ulos, kun kuuli Potterin ja Mooren sananvaihdon. Hyvä luoja. Jos hän joutuisi todistamaan ihmepojan kosiskelu menetelmiä, lähtisi Rohkelikolta useampi kymmenen pistettä pois.
"Neiti Moore... Sanoin, että saatte lehden takaisin, sitten kun et enää ärsytä minua tai kun lähdet pois pöydästä. Et ole tehnyt kumpaakaan." Kalkaros vaikeni hetkeksi, kun Moore selosti Potterille kuinka epäoikeudenmukainen professori Kalkaros oli. "Neiti Moore. Ymmärrän täydellisesti puhettasi, enkä ole kuuroutunut viimeisen viiden minuutin aikana, vaikka se olisi puheenaiheesi huomioon ottaen varsin siunattu olotila. Olet tervetullut jälki-istuntoon myös maanantaina ja tiistaina syyllistyneenä 'toden puhumiseen', jos haluat nimittää äskeistä sellaiseksi."

[Harry Potter]

[Ihmepoika *purskahtaa nauruun*]

Virnistää Claran vastaukselle mutta ei ala tuossa professori Kalkaroksen edessä mitään tekemään. Veisi vielä hemmetin paljon pisteitä Rohkelikolta. Kas kun ei tuossa sanonut, että rohkelikolta menisi pisteitä koska Harry ja Clara olivat rakastuneet.
"Jaa missäkö minä olen ollut? Jossain muualla kuin täällä oletettavasti koska minua ei ole täällä näkynyt."
Virnistää taas ja vilkaisee lehteä. Claran lehti vai? No mitä se Kalkaroksella teki, jos se Claran oli? Harry kääntää katseensa Claraan hieman yllättyneenä. Ainakin 20 pistettä pois rohkelikolta koska tyttö oli sanonut totuuksia? Mitähän totuuksia? Harry vilkuilee molempia.

[Bleeh -.-]

[Clara Moore]

Katsoo nyt opettajaa suu auki.
"Sinä et voi olla tosissasi.."
Lisää päiviä erossa Harrystä?
"Kohta meillä ei ole aikaa edes olla yhdessä.. Näköjään ei pidä puhua", sanoo niin hiljaa ettei tuo kuulisi. d**n.
Kolme päivää tuon seurassa. Ah, jumalaista. Mitähän siellä tehtäisiin? Jotain tylsää anyway. Laskee pään turhautuneena pojan olkapäälle siis otsa vasten olkapäätä.<br>"Mulla on ihan kamala päivä..", mumisee ja näyttää Professorille rok-merkkiä. Rok!
"Luojalle kiitos sä tulit edes.. Taivaallista..", jatkaa mumisemista.

[Tusken]

[Totu siihen. Se on uusi lempinimesi. Rok?]

"Voi, olen hyvin tosissani." Kalkaros vastasi ja alkoi taas tutkia lehteä joskaan ei keskittynyt lukemaansa. Juomansa professori oli unohtanut pöydälle. Noiden kahden katsominen sai joko menettämään ruokahalunsa tai tarvitsemaan vahvempaa juomista.
Kalkaros pakottautui lukemaan juttua jostain omituisesta miehestä, joka kuvitteli olevansa Jeesus jostain jästiuskonnosta ja oli alkanut parantaa ihmisiä, kävelemään vetten päällä ja muuta vastaavaa jästien nähden. Mies oli tätä nykyä Pyhässä Mungossa, yllätys, yllätys. Kalkaros jähmettyi hetkeksi paikoilleen kuultuaan Mooren mutisevan 'Taivaallista', mutta kieltäytyi katsomasta ylös lehdestä. Hän ajaisi nuo kaksi pois tästä pöydästä lopullisesti.

[Draco Malfoy]

[Eh miten sen selittää. etusormi ja pikkurilli ylhäällä ja muut alhaalla tai sillee xD rok rok. Se on rok merkki. ]

[Harry Potter]

Oi kyllä professori Kalkaros voisi olla tosissaan melkein missä vain, sen Harry oli kyllä huomannut. Tosin äijä oli ehkä huomannut, että tämä poika voisi kyllä aivan hyvin huutaa opettajalleen jotain sellaista kuin 'suu kiinni' niin lujaa, että varmasti kuuluisi koko käytävälle asti ellei kauemmaskin kuten eräänä vuotenaan Tylypahkassa, kun tuo äijä oli uhannut totuusseerumilla ja alkanut sitten vielä ärsyttää (ei sillä, että olisin varma oliko nuo samaan tapaukseen vai eri tapaukseen liittyvät mutta...). Harry hymähtää Claran painaessa otsan tuohon olkapäätä vasten ja silittää sitten tytön hiuksia.
"Ajattele positiivisesti. Se on kolme päivää eikä sentään kolme viikkoa. Tai kolme kuukautta."
Virnistää tuolle rock-merkille ja vilkaisee Kalkarosta. Pah.

[Draco Malfoy]

Hymyilee Harrylle ja suutelee sitten ojentaen samalla kätensä ja tarraa lehteensä ja riuhtaisee sen itselleen.
"Kiitos", sanoo lopettaessaan suutelemisen ja mulkaisee Professoria. Jospa se lähtisi kun tässä kiehnaisi tarpeeksi Harryn kanssa. Heh heh. Neito oli ilkeä ja päätti viedä voiton. Tai saada viimeisen sanan sanottua ja häätää tuo.

[Siis Clara ei Draco]