Hengähdystauko

[Wind]

Jamilla Darkin huulilla karehti pieni, tarkoituksettomasti omahyväiseltä näyttävä hymy. Nainen katsoi, miten taikaministeri Cornelius Toffee marssi vihaisesti ulos Vuotavan noidankattilan Viistokujanpuoleisesta ovesta. Toffee sai syyttää koko välikohtauksesta itseään. Hän oli tullut juttelemaan naiselle, ei nainen hänelle. Jamillalla ei ollut mitään asiaa Toffeelle. Mieshän oli täysi tomppeli ja oli kyllä saanut kuullakin sen. Niin kauan kuin taikaministeri aikoi uskotella itselleen ja taikamaailmalle, ettei Tiedät-kyllä-kuka ollut noussut, Jamilla aikoi kettuilla hänelle niin paljon kuin ehtisi.
Nainen tuhahti halveksivasti ja kääntyi baarimikko Tomin puoleen. Hänen oli ollut alun perin tarkoitus mennä Viistokujalle, mutta Toffeen kanssa vietetty ”miellyttävä” rupatteluhetki oli ollut melko rasittava. Hän kaipasi pientä hengähdystaukoa ennen kuin jaksaisi mennä ihmisvilinän sekaan. ”Appelsiinimehu, kiitos,” hän sanoi Tomille ja saikin nopeasti lasin eteensä. Jamilla otti lasin, maksoi sen ja siirtyi nurkkapöytään. Hän huomasi kyllä muiden pubin asiakkaiden katseet, muttei välittänyt niistä vähääkään. Mitä siitä, vaikka kaikki paikallaolijat olivat kuulleet riidan sanasta sanaan? Jamillalla oli kirjaimellisesti varaa tapella taikaministerin kanssa, sillä jonain päivänä hän siirtyisi ministeriön päärahoittajaksi isänsä kuoltua. Toffee-parka saisi niellä ilkeät vastakommenttinsa tai huomata olevansa tuhansia kaljuunoita köyhempi.
Jamilla ei ollut sen näköinen nainen, jota ensimmäisenä odottaisi näkevänsä nukkavierussa, vaikkakin kuuluisassa pubissa. Tummat, lähes mustat pitkähköt hiukset, kalpeat ja kapeat kasvot sekä vahvasti rajatut silmät nyt ehkä olisivat vielä pubissa istujalle sopineet, mutta asuna oleva, selvästi korkean virkanaisen tumma kaapu ja nahkasalkku antoivat naiselle hyvin virallisen ilmeen. Työskenteli taikalakien osastolla ja oli tullut suoraan töistä aikomuksenaan käydä ostamassa uusi kaapu Matami Malkinilta. Nainen istui tuolissaan selkä suorana, siemaillen välillä kylmää mehuaan. Ilme ei kutsunut juttusille, vaan oli hyvin sulkeutuneen ja vakavan näköinen.

[Tusken]

Viereisessä pöydässä istui toinenkin mustahiuksinen ja kalpea kasvoinen hahmo, joskaan hän ei työskennellyt ministeriölle, ollut rikas nainen tai tapellut julkisesti taikaministerin kanssa.
Kalkaros tarkkaili naista uteliaasti ja siemaili silloin tällöin jotain punaista nestettä lasistaan. Tuon äskeisen äläkän jälkeen naisen huomioimatta jättäminen oli lähes mahdotonta. Etenkin jos tunsi, joskin vain nimeltä. Jamilla Dark, rikas ministeriön lemmikki. Kalkaros tuhahti halveksivasti. Rikkaiden velhosukujen vesat saattoivat rauhassa tehdä mitä huvitti. Muut joutuivat taistelemaan urastaan. Ei sillä, että Severuksen mielipide Toffeesta olisi ollut jotenkin erilainen. Dumledoren olisi pitänyt ottaa taikaministerin virka, kun sitä kerran tarjottiin. Ainakin ihmiset tietäisivät, mitä olisi meneillään.
Kalkaros jatkoi Darkin tarkkailua itse sitä huomaamatta. Professori Kalkaros oli itse tullut ostamaan joitakin harvinaisempia liemiaineksia, mutta hinnat olivat nousseet "aavistuksen" ja nyt ostoslista piti miettiä uudestaan. Ainekset riittäisivät kyllä, jos oppilaat eivät varastelisi niitä vuodan aikana. Kalkaros lupasi hiljaa mielessään erottavansa seuraavan varkaan. Tai poistavansa vähintäänkin sata pistettä tämän tuvalta.

[Wind]

((Ai niin, unohtui määritellä pelin ajankohta. Vaikkapa muutamaa viikkoa koulun alun jälkeen.))

Eivät rikkaiden velhosukujen jäsenet sentään mitä tahansa pystyneet tekemään. Heidän ei vain tarvinnut nuoleskella korkea-arvoisempiaan.
Jamilla ei ollut huomannut viereisessä pöydässä istunutta miestä ennen kuin nyt. Suurimman osan ajasta hän oli katsellut vain pöydän pintaa tai muita asiakkaita välinpitämättömän näköisenä. Mutta kun katse osui tutun näköiseen mieheen, käänsi sen nopeasti pois, huomattuaan tämän katseen. Professori Severus Kalkaros... Jamillan muistot entisestä taikajuomien opettajasta eivät olleet mitenkään mukavia. Onnekseen nainen ei ollut kuulunut rohkelikon tupaan, mutta eivät korpinkynnetkään odottaneet Kalkarokselta kehuja saavansa. Mutta se ei ollut todellinen syy Jamillan miehestä saamalle huonolle kuvalle.
Darkien suku oli aina vastustanut pimeyden voimia, eikä Jamilla tehnyt traditiosta pienintäkään poikkeusta. Päinvastoin hän vihasi kaikkia niiden käyttäjiä ja erityisesti kuolonsyöjiä, sillä oli joutunut lapsena yhden kiduttamaksi. Naisen isä, Alexander Dark, oli ollut mukana viime sodan jälkeen käydyissä oikeudenkäynneissä ja vaikka hän luottikin miltei kaikessa Dumbledoren sanaan, Kalkaroksen vapauttaminen oli hänestä ollut virhe. Kaiken lisäksi väitetty entinen kuolonsyöjä oli palkattu opettajaksi Tylypahkaan. Ollessaan neljännellä luokalla Jamillakin sai asian selville kuultuaan salaa vanhempiensa keskustelun. Entinen lievä pelko opettajaa kohtaan muuttui sillä hetkellä vihaksi. Nainen ei tiennyt mitään siitä, että Kalkaros oli vaihtanut puolta jo ennen sodan loppua, joten tietenkin hän oletti tämän olleen vain yksi niistä komennuskiroukseen tai muuhun syyhyn vedonneista. Ei hän vihaansa paljoakaan julki ollut tuonut, sillä opettajien kanssa riitely olisi ollut vastoin sääntöjä, joita niin tarkasti noudatti.
Nyt kun hän oli tajunnut Kalkaroksenkin olevan paikalla, ei hän enää pystynyt olemaan vilkuilematta sivusilmällä viereiseen pöytään aina silloin tällöin, kun tämä katsoi muualle. Ei ollut kuitenkaan vielä ulospäin näyttänyt tunnistaneensa miestä.<br>

[Tusken]

[Miten olisi pari viikkoa ennen koulun alkua? Kalkaroksella voi olla vaikeuksia päästä tulemaan Viistokujalle koulujen alkamisen jälkeen. Ja sinä tulet juttelemaan Severukselle. Hän ei itse lähde paikaltaan yhtikäs minnekään.]

Kalkaros käänsi myös katseensa nopeasti pois Darkin huomattua hänet. Severus ei muistanut entistä oppilastaan kovin hyvin. Korpinkynsi ja oli pärjännyt kohtalaisesti liemissä. Ei erityisen hyvä, muttei huonokaan. Sitä perinteistä keskitasoa. Darkin käytöksessäkään ei ollut mitään sellaista, joka olisi kiinnittänyt huomiota. Hiljainen oppilas, joskin hiljainen olemus taisi olla menneisyyttä. Äskeinen rähäkkä... Lähimpien asiakkaiden korvat taisivat soida vieläkin.
Kalkaros siemaisi taas punaista nestettä lasistaan. Dark oli todellakin noussut korkeaan asemaan ja vieläpä varsin nopeasti, mutta tässäkin vaikuttivat isukin rahat. Tuollaiset asiat aina estivät uuden veren pääsyn ministeriöön... Mutta mitäpä köyhä sellaiselle saattoi tehdä.

[Wind]

((Selvä, koulun alun jälkeen sitten. Ja hyvä on myös tuon juttusille tulemisen suhteen, vaikka tuskin Jamilla oikeasti haluaisi jutella Kalkaroksen kanssa... *virn*))

Niin, Jamilla ei tosiaan ollut kovin taitava taikajuomissa, mutta se ei todellakaan johtunut yrityksen puutteesta. Tuskin löytyi kertaa, jolloin nainen olisi kouluaikanaan jättänyt läksynsä edes puoliksi tehdyksi, saati jättänyt tekemättä. Oli ollut hyvin tunnollinen sen suhteen. Kaikille ei vain valitettavasti ole suotu liemienkeittämisen lahjaa.
Jamillan sai juotua juomansa loppuun, muttei viitsinyt vielä nousta pöydästään. Sen sijaan hän kääntyi entiseen opettajaansa päin. Vaikka naisen kasvoilla olikin hymy, silmiin asti se ei yltänyt. ”No mutta, päivää professori Kalkaros.” Hymy ei yltänyt edes ääneen, joka oli hyvinkin kylmä. Mutta niinhän se oli melkein aina naisen puhuessa. Hänellä ei ollut paljoakaan ystäviä, joiden kanssa mukavammalla äänellä puhua.

[Tusken]

["Selvä, koulun alun jälkeen sitten." ... Nani?]

Kalkaros hätkähti Darkin puhutellessa. Harvoin entiset oppilaat tulivat juttelemaan, eivät ainakaan muut kuin Luihuset. Muiden tupien entiset oppilaat tosin yrittivät joskus heittää kirouksia entisen opettajansa niskaan, mutta Kalkaroksen oli onnistunut väistää suurin osa loitsuista. Rehellisesti sanoen, useimmat oppilaat halusivat vain unohtaa, että olivat koskaan joutuneet edes käymään opiskelemassa taikajuomia.
"Ah, hyvää päivää neiti Dark... Vai onko nimenne muuttunut?" Kalkaros kysyi viimeisen vain tavan vuoksi. Oli noloa puhutella ihmistä väärällä nimellä.

[Wind]

((Ei, ei Nani. Windy, jos nimi nyt yhtään mitään sinulle sanoo
Muokkista:... Pahus! Minä sotken nyt oikein kunnolla noiden sijoittumisten kanssa. Eli siis ennen koulun alkua, kuten sanoit. Anteeksi tämä sähläykseni.))

Jos olisi vihaamiensa ihmisten kiroamista harrastanut, olisi hyvinkin voinut kuulua jälkimmäiseen ryhmään. Mutta osasi miehen onneksi hallita ja salata tunteensa täydellisesti. Ei itsekään juuri tiennyt, miksi oli aloittanut keskustelun opettajan kanssa. Oli joko liian tylsistynyt tai menettänyt järkensä.<br>”Ei, ei ole muuttunut.” Jamilla tokaisi kohauttaen pienesti olkiaan. Tuskin muuttuisikaan vielä vähään aikaan, jos koskaan. Naisen vanhemmat olivat ymmärtäväisiä avioliiton suhteen, eivätkä olleet järjestäneet sellaista tyttärelleen. Olettivat tämän kaiketi omasta tahdostaan menevän kunnioitettavasti puhdasverisiin naimisiin, kunhan löytäisi jonkun sopivan. Perinteitä noudattavana naisena tämä todennäköisesti noudattaisikin näiden toivetta. Mutta vaikka Jamilla omalla synkällä tavallaan olikin hyvin kaunis, ei kylmä luonne ollut paljon kosijoita houkutellut.
”Onko kesäloma sujunut mukavasti?" Tai mahtoiko miehellä lomailuun aikaa ollakaan? Nainen hymyili yhä, joskin hymy oli kadottanut hivenen jo ennestään vähäistä ystävällisyyttään.

[Tusken]

Kalkaros kohotti aavistuksen hämmentyneenä kulmiaan. Harva hänen kesälomastaan oli kiinnostunut. "Ei erikoisemmin. Jalostin joitakin liemiä, mutta se tuskin kiinnostaa teitä. Entäpä teidän lomanne? Vai viettävätkö ministeriön työntekijät edes sellaista?" Kalkaros kysyi silkasta kohteliaisuudesta. Rehellisesti sanoen, toisen kesäloma oli eräs vähiten kiinnostavia aiheita maailmassa. Enemmän Severus tahtoi puhua naisen äskeisestä keskustelusta tai paremminkin huudosta. Tuollainen ei ollut ollenkaan järkevää, ei edes Darkin kaltaiselle varsin korkeassa asemassa olemassa. Tai paremminkin: etenkään Darkin kaltaiselle.

[Wind]

No eipä Jamillaakaan juuri Kalkaroksen loma kiinnostanut. Hän oli ottanut sen esille vain jotain sanoakseen. Vaikka olihan hänellä omat epäilynsä, miten mies oli lomansa viettänyt. Kuolonsyöjillä taisi olla paljon tekemistä, vaikkei lehtien sivulla vielä heistä mitään puhuttukaan. Päivän profeetta keskittyi vain Dumbledoren ja Potterin halveeraamiseen. Ne mäntit!
”Viettävät kyllä, mutta eihän siinä mitään kerrottavaa ole.” Jamillan äänestä kuuli selvästi, ettei häntäkään olisi aihe voinut vähempää kiinnostaa. Niinpä hän ei esittänyt perään jatkokysymyksiä aiheesta, vaan siirsi puheenvuoron miehelle. Ehkä saisi vihdoin syyn ärhennellä hieman tällekin, kun oli niitä syitä joutunut sietämään koko kouluaikansa. Mutta ei hän sentään suoraan halunnut alkaa haastaa riitaa.

[Tusken]

Kalkaros nyökkäsi ja siemaisi punaista nestettä lasistaan. Hyvä, Dark ei halunnutkaan puhua kesälomastaan. Eipä tuo oikeastaan vaikuttanutkaan kovin puheliaalta.
"Haluaisin vain huomauttaa," Kalkaros sanoi hiljentäen äänensä kuiskaukseksi, "etteivät tuollaiset äskeisen kaltaiset purkaukset ole kovin järkeviä, neiti Dark." Kalkaros sanoi ja nyökäytti samalla nopeasti oven suuntaan, jonne Toffee oli lähtenyt kiukusta puhisten. "Ei, vaikka olisikin niin rikas kuin te."

[Lyhyt.]

[Wind]

Jamilla kohotti kulmakarvojaan kysyvästi, mutta myöntyi sentään hiljentämään ääntään. Vaikka joku muista asiakkaista olisikin ollut kiinnostunut naisen puheista, ei hän niitä olisi kuullut. ”Eivätkö? Minun käsittääkseni Toffeen käytös on vielä järjettömämpää. Eikö ole sitä parempi mitä nopeammin hän tajuaa asioiden todellisen laidan? Mutta voittehan_te_olla eri mieltäkin?” Teille on varmaan paljon hyötyä hänen jääräpäisyydestään. Mukavan rauhallista kaikkiin valmisteluihin. Painotus ei ollut kovin kuuluva, mutta se oli siellä.<br>Ei Jamilla suinkaan ollut ensimmäistä kertaa tapellut taikaministerin kanssa. Vaikkei hän mikään suuri julkkis ollutkaan, monet tiesivät hänet sukunsa vuoksi. Olipa hän antanut joitakin kertoja haastatteluja Päivän profeetassakin. Jamilla oli hankalan ihmisen maineessa (eikä suinkaan syyttä) ja ministeriössä pelättiin valmiiksi sitä päivää, jona Alexander Dark kuolisi. Toffee yritti kyllä tehdä tuttavuutta perijättären kanssa, mutta näissä olosuhteissa laihoin tuloksin. Mies torjuttiin suoralta kädeltä. Ja pysyäkseen edes jonkinlaisissa väleissä naisen kanssa, hän ei voinut maksaa samalla mitalla takaisin. Ikävä tilanne Toffeelle.

[Tusken]

"Ymmärsit väärin. Tarkoitin, että tuollainen puhe voi houkutella kimppuunne Pimeyden Lordin seuraajia. Hän tappaisi hyvin mielellään kaikki vähänkin arvoa ministeriössä saavat ihmiset, jotka nyt tukevat Dumledorea. Ja kuoleman pystyy lavastamaan helposti onnettomuudeksi." Kalkaros sihahti vastaukseksi ja kohotti uteliaasti kulmakarvojaan.
"Toffeen mieli ei muutu huutamalla hänelle keskellä Vuotavaa Noidankattilaa. Menetätte vain omaa arvoanne tuollaisella, neiti Dark. Ja mitä tuo oli tarkoittavinaan?" Kalkaros sanoi siristäen silmiään uhkaavasti. Aina kun yritti auttaa jotakin sai itse silmilleen. Se oli maailmanpalkka aina ja ikuisesti. Viimeinen kerta, kun Severus neuvoisi jotakuta, joka ei ollut kysynyt neuvoja.

[Wind]

Ohikiitävän hetken Jamillan silmissä välähti pelko Kalkaroksen puhuessa kuolonsyöjien hyökkäyksestä. Bellatrix Lestrangen kiduttamaksi joutumisesta asti hän oli vihannut kuolonsyöjiä, mutta samalla pelännyt heitä kuollakseen. Jamilla hallitsi ja peitti tunteensa lähes täydellisesti tällaisia äkillisiä kohtauksia lukuun ottamatta. Naisen ääni oli yhtä itsevarma kuin ennenkin hänen taas puhuessa. Ei pientäkään pelon värinää.
”Tuskinpa minä heille kovin tärkeä kohde olisin. Minun tappamisestani ei olisi mitään kovin merkittävää hyötyä heille ainakaan tässä vaiheessa. Ja myöhemmin kaikki ovat samalla tavoin tulilinjalla.” Tiedät-kyllä-kuka ja kuolonsyöjät olivat olleet hiljaa tähän asti. Edes lavastetuksi sopivia kuolemia ei ollut tapahtunut. Kun he tulisivat esiin, alkaisi sota. Darkien kanta pimeyden voimiin oli niin yleisesti tunnettu, että Jamillakin olisi valmiiksi kuolonsyöjien mustalla listalla. Mitä hyötyä olisi hiljaa pysyttelemisestä?<br>”Menetän arvoani? Menetän arvoni omissa silmissäni, jos käyn nöyristelemään Toffeen kaltaiselle ääliölle. Jos ihminen ei ansaitse kunnioitustani, miksi teeskentelisin hänelle sitä antavani? Ja mitä mikä oli tarkoittavinaan?” Jamilla katsoi taas miestä viattoman kysyvästi pieni hymy huulillaan, vaikka tiesi kyllä tarkkaan, mitä toinen oli tarkoittanut.

[Tusken]

"Ärsytä heitä nyt ja he muistavat sen myöhemminkin." Kalkaros vastasi ja tuijotti Darkia kiinteästi silmiin koettaen saada selville tuon ajatuksia. Toisaalta, naisia olisi mahdotonta ymmärtää, vaikka olisi pystynyt lukemaan heidän ajatuksiaan täydellisesti. "He saattavat myös yrittää kostaa lähimmillenne."
Kalkaros sulki hetkeksi silmänsä hetkeksi ja keräsi kärsivällisyyttä. Jotkut ihmiset kuvittelivat olevansa kaikkitietäviä vain, koska heillä oli rahaa. Säälittävää. "En tarkoita, että teidän pitäisi alkaa mielistellä Toffeeta, neiti Dark. Tarkoitan vain, ettette ärsyttäisi häntä. Menetätte hänen vähäisenkin luottamuksensa ja sitä kautta hän siirtää luottamuksensa muille. Tarvitaan vain yksi erehdys luottamuksen suhteen ja meillä on pian Pimeyden Lordin nukke taikaministerinä." Kalkaros vastasi. "Ja tiedätte kyllä, mitä tarkoitin. Miksi minä olisin eri mieltä? Tietysti Toffeen pitäisi tajuta tilanteen todellinen laatu." Kalkaros sanoi kuullostaen nyt aavistuksen närkästyneeltä. Mitä nainen vihjaili? Ei hän voinut tietää mitään Severuksen taustasta. Tiedot olivat luokiteltu salaisiksi ja niihin ei pääsisi käsiksi kuin salaisuuksien osastolla toimivat ja Toffeen itsensä käskystä.

[Wind]

Eihän Jamilla mitään kovin tarkkaa miehen taustasta tiennytkään. Tiesi tätä syytetyn Tiedät-kyllä-kenen palvelemisesta ja jääneen vaille tuomiota. Ei hänen olisi kai sitäkään kuulunut tietää, mutta oli vahingossa asiasta isältään kuullut. Eikä nainen suinkaan kuvitellut olevansa kaikkitietävä, koska hänellä oli rahaa. Hän ei vain ollut tottunut salaamaan ajatuksiaan keneltäkään, varsinkaan negatiivisia.
Jamilla kohautti hieman olkapäitään. ”Mistä minä tietäisin, mitä mieltä te olette? Onhan teillä oikeus olla eri mieltä kanssani. Sitä paitsi meillä taitaa olla se nukke jo nyt.” Mies puhui Pimeyden lordista... Se vain syvensi naisen epäilyjä entisestään. Tiedät-kyllä-kenen kannattajat puhuivat Hänestä yleensä sillä nimellä. Muut eivät sanoneet minkäänlaista tunnistettavaa nimeä, vaan puhuivat Hänestä-jota-ei-pidä-mainita ja Tiedät-kyllä-kenestä. Jamillaa ei lainkaan harmittanut kuulla närkästystä Kalkaroksen äänessä.<br>