|
Post by Tusken on May 28, 2004 15:04:05 GMT -5
Kalkaros laittoi merkille, ettei nainen kommentoinut sanallakaan käyttäytymiseen liittyviä kommentteja. Sulkekoon sitten silmänsä virheiltään, Severus harkitsi ja siemaisi juomaansa. Hän tarvitsisi pian uuden ja kenties vahvemman, jos joutuisi viettämään vielä aikaa tässä seurassa. Toisaalta, mikä tahansa seura ärsytti Severusta. "Aaa... Eli sillä, että sanoitte epäsuorasti minun odottavan Pimeyden Lordin valtaannousua ja vieläpä toivovan tätä tapahtuvasti, ei pitäisi olla mitään väliä?" Kalkaros kysyi ivallisesti. Ensin nainen vihjaisi asioita ja sitten kielsi ne. Mikä tyyli, mikä taktiikka. Puollustus vain vähän vuosi. "Ja vaikka Toffee toimii typerästi, toimii hän sentään oman mielensä mukaan. Se on tietysti parempi vaihtoehto kuin tämä toinen. Mutta voittehan tekin, neiti Dark, olla asiasta eri mieltä." Kalkaros sanoi heittäen naisen sanat takaisin tälle itselleen. Olihan Dark puhdasverisestä perheestä ja vielä rikkaasta sellaisesta. Sellaiset palvelivat Pimeyden Lordia yleisimmin. Ja tietysti tuo äskeinen purkaus saattoi vain olla ovela keino päästä tulevaisuudessa ministeriön sisäpiiriin. Pimeyden Lordi paljastuisi ennemmin tai myöhemmin ja ne, jotka olisivat myöntäneet hänen paluunsa julkisesti jo aikaisemmin, olisivat luonnollisesti paremmassa asemassa.
|
|
|
Post by Wind on May 28, 2004 15:42:33 GMT -5
Ei. Ne jotka myönsivät hänen paluunsa ääneen aikaisemmin, eivät olisi paremmassa asemassa vaan päinvastoin huonommassa. Tiedät-kyllä-kenen suunnitelmaan kuului selvästi pysyä tällä hetkellä piilossa ja jos kerran suureen ääneen kailotti Hänen palanneen, se ei tietäisi hyvää tuolle suunnitelmalle. Jamilla ei pienimmälläkään eleellä osoittanut siirtyneensä puolustuskannalle. ”Vaikka toivoisittekin, en pystyisi todistamaan sitä, jolloin siitä ei olisi mitään hyötyä. Eli periaatteessa sillä ei ole väliä. Ja ei, en ole eri mieltä, vaikka tällä hetkellä tilanne tuskin olisi toinen kummankaan vaihtoehdon mukaan.” Toffee pelasi muutenkin koko ajan Tiedät-kyllä-kenen pussiin kannustaessaan taikamaailmaa Dumbledorea vastaan. Nainen ei välittänyt lainkaan, vaikka toinen yrittikin väittää hänen olevan Tiedät-kyllä-kenen puolella. Hän huomasi kyllä sen olevan vain ärsyyntyneen ihmisen vastaisku hänen omalle kommentilleen, joka ainakin näytti ärsyttäneen miestä enemmän, kuin tämän vastakommentti naista itseään.
|
|
|
Post by Tusken on May 30, 2004 10:11:16 GMT -5
Kalkaros pyöritteli hajamielisesti lasiaan käsissään. "Luulin ministeriön työntekijöiden osaavan ilmaista asiansa selkeämmin. Ja luulin teidän kaltaisenne ihmisen osaavan puhua suoraan, neiti Dark. Jos ette osaa kierrellä, älkää kierrelkö." Severus sanoi ja tuijotti Darkia taas suoraan silmiin, muttei nyt aikonut kääntää katsettaan. Mitä nainen tiesi? Moni ei tiennyt Kalkaroksen menneisyydestä ja jos Dark tiesi... Miten hän oli saanut sen selville? Oliko hän joskus oppilasaikanaan saattanut nähdä merkin? Ei, hän ei ollut vielä koulussa, kun Kuolonsyöjien merkki näkyi. Ehkä Dark oli kuullut siitä joltakulta? Keneltä... Ja milloin.
|
|
|
Post by Wind on May 31, 2004 13:39:29 GMT -5
Tuskin Kalkaroksen kovin vaikeaa olisi keksiä Jamillan tietolähdettä, jos hän mitään tiesi naisen isästä. Alexander Dark oli korkeana ministeriön virkamiehenä ollut mukana useimmissa kuolonsyöjäoikeudenkäynneissä. Hän oli kuullut Irkoroffin vannovan Kalkaroksen olevan kuolonsyöjä. Vaikka mies olikin liero, oli Alexander uskonut tätä. Miksi Irkoroff olisi antanut väärän nimen oikeiden joukossa? Vaitiolovelvollisuus tietysti sitoi miestä, mutta koska hänen vaimonsa oli ollut mukana samassa oikeudenkäynnissä, hän oli uskonut voivansa ilmaista mielipiteensä tyttärensä taikajuomien opettajasta tämän kuullen. Tytär oli vain sattunut juuri tuolloin olemaan viereisessä huoneessa ja kuullut keskustelun. Jamilla vastasi Kalkaroksen katseeseen yhtä hellittämättömällä katseella. Jos nuo kaksi olisivat ryhtyneet tuijotuskilpailuun, voittajaa olisi ollut mahdoton tietää etukäteen. ”Ja sinäkö tosissasi haluat tietää kiertelemättä, mitä sinusta tiedän? Kumma, jos et ole sitä jo nyt arvannut. Ja uskallatko ottaa riskin, että joku sattuisi kuuntelemaan meitä?” Jamilla sanoi katsoen Kalkarosta jäätävästi. Hän puhui yhä kuiskausta lähentelevällä äänellä, joka oli vähällä hukkua pubin muihin ääniin.
|
|
|
Post by Tusken on May 31, 2004 15:21:26 GMT -5
Kalkaros kallisti päätään ja piti katseensa naisen silmissä. Oli arvattavaa, mitä tuo tiesi, mutta toisaalta... Kyse saattoi olla jostain mitättömästä asiasta. Kuten hän oli kerran uhannut, että paljastaisi Kelmien salaisuuden, Kartan, kun nämä olivatkin opetelleet animaageiksi ja kartta oli menettänyt merkitystään. "Otan mielelläni riskin tällaisen asian vuoksi." Kalkaros vastasi. "Ei minulla ole mitään menetettävää. Ei enää." Hänen Kuolonsyöjän taustansa oli selvästi ministeriön tiedossa, häntä oli juoksutettu oikeudenkäynneissä ja Azkabanissakin hän oli päässyt vierailemaan. Vierailusta oli onneksi tullut lyhyt, mutta muistoissa se oli yhä säilynyt tuoreena. Ja sitten vielä mietittiin, miksi Kuolonsyöjät taistelivat mieluummin kuolemaan asti kuin antautuivat. Jos vaihtoehtona oli Azkaban tai kuolema... Severuksen mielestä valinta oli hyvin helppo.
|
|
|
Post by Wind on Jun 1, 2004 13:49:28 GMT -5
Jamillan toinen suupieli kohosi vinoon hymyyn. Hän ei vastannut aivan heti, sillä pubissa oli tullut hieman hiljaisempaa ja pelkäsi muka puheen kuuluvan viereisiin pöytiin. Tosiasiassa siitä ei olisi ollut mitään pelkoa. Hän halusi kaiketi vain ärsyttää miestä. ”Satun vain tietämään menneisyydestäsi Tiedät-kyllä-kenen palveluksessa.” Jamilla tokaisi. Jollakin tavalla sai lauseen kuulostamaan siltä, ettei uskonut palveluksen rajoittuneen vain menneisyyteen. Tummat silmät katselivat kiinteästi miehen ilmettä. Jos vain saisi vahvistuksen epäilylleen, että Kalkaros ei ollut hylännyt paikkaansa Tiedät-kyllä-kenen joukoissa... Luultavasti mies löytäisi itsensä siitä vihaamastaan vankilasta nopeammin kuin arvaisikaan.
|
|
|
Post by Tusken on Jun 2, 2004 10:44:07 GMT -5
Kalkaros jatkoi Darkin tuijottamista silmiin, mutta oli hiljaa. Nainen tiesi menneisyyden ja uskoi, ettei Kalkaros ollut parantanut tapojaan. Pieniä irtonaisia säikeitä, jotka Severus saattoi aistia ilman lukillitistakin. Yllättäen professori laski katseensa ja siemaisi taas juomaansa. Entisen oppilaan sanomana asia kuullosti melkeinpä pahemmalta kuin ministeriön työntekijän, joka nainen myös oli. "Sitten tiedät myös, että minut vapautettiin kaikista syytteistä." Kalkaros vastasi hiljaa ja katsoi naista taas silmiin pyöritellen samalla tyhjää lasiaan kädessään.. Dark ei voinut päätellä hänen ajatuksiaan, mutta Kalkaros saattoi päätellä naisen ajatukset. Miten tuon olikin onnistunut tuoda kaikki takaisin mieleen? Kidutukset, murhat, taistelut... Kaiken, jonka Kalkaros oli jo antanut unohtua. Mutta ehkä oli parempi muistaa. Sota oli tulossa. Kokemuksesta ei ollut hyötyä, jos sitä ei saattanut käyttää.
|
|
|
Post by Wind on Jun 2, 2004 13:51:04 GMT -5
Puhui juuri tuona entisenä oppilaana. Jos ei olisi koskaan tuntenut Kalkarosta ihmisenä, tuskin olisi tälle tullut puhumaankaan. Ja tunsi tämän ainoastaan opettajana, jota oli vihannut ja pelännyt vuosikausia. Pelkoaan ei tosin ollut koskaan myöntänyt edes itselleen. ”Tiedän kyllä, mutta niin vapautettiin monet muutkin,” joista useat myöhemmin paljastuivat todellisiksi kuolonsyöjiksi, olisi lause voinut jatkua. Jos Jamilla olisi tiennyt miehen todellisen taustan, hän ei luultavasti olisi vihannut tätä yhtä syvästi. Hän olisi myös saattanut katua sitä, että tuotti miehelle mielipahaa. Mutta hän ei tiennyt.
|
|
|
Post by Tusken on Jun 3, 2004 7:00:24 GMT -5
Kalkaros kohotti kulmiaan ja hymyili laihasti pitäen kuitenkin tunteensa sisällään. "Aa, te yleistätte. Se on yleinen tapa. Pimeyden lordikin piti kaikkia jästejä ja kuraverisiä tarpeettomina saastoina. Ehkä sinullakin on oikeus tehdä niin minulle. Ja muille kaltaisilleni. Yleistää meidät yhdeksi kuoleman ansaitsevaksi ryhmäksi." Kalkaros sanoi ivallisesti, vaikka ei ollut oikesti pätkän vertaa ivallinen. Nainen yleisti, mutta niin tekivät kaikki. Luihuset pahoja, muut hyviä... Kukaan ei koskaan kiinnittänyt huomiota yksityiskohtiin. Jos joku perusti Tylypahkassa kerhon, mistä tuvasta tuli eniten jäseniä? Perustajan omasta tietysti. Pimeyden Lordikin oli onnistunut keräämään eniten jäseniä omasta tuvastaan... Myöhemmät sukupolvet olivat levittäneet sanaa. Ja niin kaikista Luihusista tuli Kuolonsyöjiä. Tai niin suurin osa muiden tupien oppilaista väitti.
|
|
|
Post by Wind on Jun 3, 2004 10:44:41 GMT -5
Ivallisuus vei huomattavasti sanojen painoarvoa omantunnon silmissä. Jos joku olisi sanonut täsmälleen samat sanat vähänkään surullisena, omatunto olisi heti alkanut kolkuttaa. Mutta kukapa osaisi kuvitella sellaista äänensävyä Kalkaroksen suuhun? ”Yleistän? Ehkäpä. Yleistykset voivat osua usein oikeaan ja tässä tapauksessa uskon niin. Mutta missä vaiheessa puhuin mitään kuoleman ansaitsemisesta?” Jamilla kysyi. Hän ei suinkaan pitänyt kaikkia luihuisia pahoina. Luihuisesta oli tullut paljon arvostettaviakin velhoja. Tupaan saattoi joutua yhden luonteenpiirteen hallitsevuuden takia. Mutta kuolonsyöjät olivat erilaisia. Kuolonsyöjiksi haluttiin, ei jouduttu. Se oli kiinni omasta valinnasta. Voldemortin ei myöskään tiedetty pakottaneen ketään kuolonsyöjäksi. Hänelle ei ollut hyötyä palvelijasta, jota olisi jatkuvasti pidettävä silmällä. Heitä saattoi käyttää hyväksi jonkin aikaa, mutta lähimpään piiriin he eivät päässeet. Niinpä kukaan valan vannoneista ei voinut vedota edes uhkailuun ja pelotteluun. Heitä Jamilla vihasi poikkeuksetta, mutta kuolema tai Azkabanin elinkautinen saattoivat silti olla liian ankaria rangaistuksia. Ne oli naisen mielestä varattu vain paatuneimmille ja tunteettomimmille rikollisille, joista tosin melko suuri osa sattui olemaan kuolonsyöjiä.
|
|
|
Post by Tusken on Jun 4, 2004 10:31:47 GMT -5
Kalkaros kohotti kevyesti kulmiaan. "Suoraa puhetta. Saattaisin vetää sinut oikeuteen kunnialoukkauksesta." mies vastasi ja viittasi tarjoilijaa tuomaan itselleen uuden juoman. Jos hänen piti keskustella tämän naisen kanssa, piti olla myös jotain viemässä huomio aina hetkittäin pois. "Haluatteko tekin jotain, neiti Dark?" Kalkaros kysyi kohteliaasti tarjoilijan tullessa hakemaan tyhjät lasit pois. Severus odotti hetken tarjoilijan poistumista ja vastasi sitten Darkille. "Miten te sitten rankaisisitte? Loppuiäksi Azkabaniin? Nimen paljastaminen julkisesti ja omaisuuden takavarikoiminen? Sellaisella tekniikalla tuhoaisitte vain Kuolonsyöjien mahdollisten viattomien jälkeläisten maineen. Ja tietysti voisitte vetää lokaan joukoittain viattomia velhoja ja noitia. Varsin harvat liittyv- Kerrohan, mitä sinä oikeasti tiedät Kuolonsyöjistä? Tai mitä luulet tietäväsi?" Kalkaros kysyi yllättäen. Nainen oli kokoajan tuntunut toimivan arvauspohjalta. Jos hän kertoisi "tietojaan" selviäisi sekin.
|
|
|
Post by Wind on Jun 8, 2004 15:22:50 GMT -5
”Valitettavasti ette voisi. Kunnianloukkaus on julkinen ja minä kerroin uskomukseni vain teille yksityisenä henkilönä, en siis virkamiehenä. Sitä paitsi... itsehän te suoraa puhetta pyysitte, ellen täysin erehtynyt?” Jamilla hymyili miellyttävän ärsyttävästi. Osasi hän sentään olla rikkomatta lakeja, kun oli itse niiden valmisteluvaiheessa mukana. ”En, kiitos vain.” Jamilla heilautti kevyesti kättään Kalkaroksen kysyessä juoman tilaamisesta. Jollain tapaa koko keskustelu tuntui hänestä niin huvittavan viralliselta ja kohteliaalta, ainakin kun vertasi sitä edelliseen Toffeen kanssa käytyyn. Hän syyttää miestä kuolonsyöjäksi, tämä uhkaa häntä oikeudella ja sen jälkeen kysyy, mitä nainen haluaisi tilata. Kuin olisi treffeillä vihamiehensä kanssa. ”En oikein ymmärtänyt tuota viittaustasi jälkeläisten ja viattomien maineen pilaamiseen. Samalla tapaa asiat ovat hoituneet nyt. Tuomittujen kuolonsyöjien nimet ovat kaikkien halukkaiden ulottuvilla ja oikeudenkäynneistä on ollut aikanaan paljon kirjoituksia sanomalehdissä. Muutama suku on jo nyt joutunut ihmisten silmissä mustalle listalle. Lestranget nyt vaikka esimerkiksi.” Lestrangien suku oli vuosisatoja ollut hyvin arvostettua. Ehkä heitä joskus oli syytetty vanhoillisiksi puhdasverisyyden kannattajiksi, mutta silti heidän nimensä lausuttiin kunnioittaen. Vähän samaan tapaan kuin Malfoy nykyään. Jamilla jatkoi: ”Olen rehellisesti sanottuna sitä mieltä, että Azkaban on nykyisellään liian ankara vankila. Ankeuttajien käyttäminen on suoranaista kiduttamista, ja se on ihmisarvoa alentavaa. Vaikka joillekin vangeille se kenties onkin aivan oikein, suurimmalle osalle riittäisi vähempikin. Ja vielä siitä mitä minä tiedän... Suurin osa tiedoistani perustuu tilastoihin, arkistoihin ja muihin dokumentteihin. Henkilökohtaista kokemusta minulla ei paljoakaan ole. Joitakin kertoja olen Azkabanissa käynyt, mutta siellä tapaamani ihmiset eivät olleet kovin valmiita puhumaan menneisyydestään.” Jamilla oli elämänsä aikana ehtinyt opiskella kuolonsyöjien historiaa, taustoja ja muuta aiheeseen liittyvää melko paljon. Vaikka kidutetuksi joutuminen olikin ollut järkyttävä ja traumaattinen kokemus, se oli ajanut nuoren tytön opiskelemaan. Aluksi se oli kaiketi ollut vain halua ymmärtää, miten kukaan pystyi tekemään mitään niin kamalaa. Myöhemmin oli työnsä puolesta halunnut tietää asioista.
|
|
|
Post by Tusken on Jun 9, 2004 12:56:49 GMT -5
Kalkaros hymyili laihasti ja alkoi nyppiä jääpaloja pois juomastaan. "Hauska nähdä, että ministeriössäkin tunnetaan lait." Kalkaros hymähti. "Ja tarkoitin viattomien maineen tuhoamisella sitä, että joitakin oppilaita syrjeksitään yhäkin koulussa, koska heidän vanhemmillaan on ollut taustoja Kuolonsyöjien kanssa. Etenkin eri tupien välillä tämä korostuu ja tiedäthän... Syrjeksityt alkavat pohtia, jos vanhemmat olivat sittenkin oikeassa." Kalkaros vastasi. Tupien välillä oli todellakin syvä juopa ja se johtui suurelta osin tästä puhdasverisyys kiistasta, jota Pimeyden Lordi oli levittänyt. Kalkaros ei voinut estää äänekästä tuhahdusta, kun nainen alkoi puhua tilastoista. "Tilastoilla pystytään hyvin helposti vääristelemään asioita. Ja mitä Azkabanin vankien puheliaisuuteen tulee... Heillä on jäljellä vain muistoja, joista eivät halua puhua. Ilman kenttäkokemusta tästä on tietysti turha väitellä."
|
|
|
Post by Wind on Jun 9, 2004 14:49:25 GMT -5
”Koko tuo ominaisuuksien perusteella tupiin jakaminen lietsoo tiettyjen ryhmien syrjimistä. Samoin tupamestaruudesta kamppaileminen. Jos lapset summittaisesti jaettaisiin yhdessä nukkuviin ryhmiin, joissa olisi paljon erilaisia ihmisiä, tuskin ihmisiä syrjittäisiin yhtä paljon. Ryhmähenki saattaisi laskea, mutta se ei välttämättä olisi huono asia. Mitä tulee itse kuolonsyöjien sukulaisiin, tilannetta ei voi auttaa. Yleensä syytettyjen nimet pidetään melko salassa, jos tiedot eivät ole varmoja. Mutta oikeuden päätökset ovat lain mukaan julkisia. Jamilla oli kouluaikanakin pitänyt tupasysteemiä toimimattomana. Lapset pakotettiin tiettyyn muottiin, jota heiltä tuvassa edellytettiin: Rohkelikon piti olla rohkea, Korpinkynnen hikipinko, Puuskupuhin mukava ja Luihuisen ilkeä tai ovela. Ilmankos velholapset oppivat lapsuutensa aikana yleistämään monia asioita, kun jo koulussa tupa kertoi ihmisen luonteen. Ja kun vielä otettiin mukaan taistelut tupa- ja huispauspokaalista... Huispausotteluiden alla aina tupien väliset konfliktit olivat lisääntyneet. Koulu tuntui suorastaan lietsovan koulukiusaamista ja syrjintää. ”Turha teidän on tuhahdella. Tiedän kyllä, etteivät tilastot kerro koko totuutta vaan ainoastaan yleiskuvan siitä. Ja ymmärrän aivan hyvin myös Azkabanin vankien hiljaisuuden syyn.” Jamillan ääni ei ollut vieläkään ärsyyntynyt. Puhui jatkuvasti tyynen rauhallisella äänellä, korottamatta sitä missään vaiheessa. Ilme oli samaa luokkaa äänen kanssa. Siitä oli oikeastaan hankala ottaa selvää. Nainen ei näyttänyt huvittuneelta, ärsyyntyneeltä tai ystävälliseltäkään. Hän näytti ihmiseltä, joka piilottaa kaiken sisälleen.
|
|
|
Post by Tusken on Jun 11, 2004 11:39:53 GMT -5
"Tuvista on sekä haittaa että hyötyä. Etenkin jästisyntyiset sopeutuvat niiden ansiosta nopeammin, mutta toisaalta ystävystyminen toisen tuvan jäsenten kanssa on lähes mahdotonta." Kalkaros vastasi. Heiltähän löytyi paljon samoja mielipiteitä, joskin Kalkaros toivoi jo puheenaiheen vaihtuvan. Rehellisesti sanoen, tämä keskustelu alkoi käydä tylsäksi. "Hyvä, että myönnätte tuonkin asian. Käytännön kokemus voittaa aina tilastotieteen." Kalkaros jatkoi ja loi Darkiin halveksivan katseen. Tilastotiedot olivat tietysti jonkinlainen keino selvittää menneisyyttä, mutta pelkällä niiden tutkimisella ei saanut mitään järkevää tietoa esiin. Etenkin, jos ei suostunut tai pystynyt löytämään ihmisiä, jotka olisivat tienneet asiasta oikeasti ja voineet jopa kertoa siitä.
|
|