|
Post by Draco Malfoy on Sept 16, 2004 8:57:04 GMT -5
Draco nousi penkiltään ja sujahti Claran vierelle. "Voisitko ehkä hieman mennä sinne päin.. Ei oikein mahdu ego näin pienelle alueelle.", Malfoy hymähti ja vetäisi sitten Mooren kainaloonsa. Oli hän aikamoinen idiootti vähän väliä, mutta pakko oli olla jos mieli pysyä korkeassa arvossa tässä koulussa. Ei hän voinut väittää, etteikö koskaan katunut tekojaan ja sanojaan, mutta helpompi ne oli vain keottaa unohtaa kuin alkaa selvittelemään jokaisia kissanristiäisiä tämän koulun taliaivojen kanssa. Luihuispoika vilkaisi Mooren jäänsinisiä silmiä. Hänen jääprinsessansakin ulkokuori oli itseasiassa pelkkää lasia, jonka särkeminen oli tosiaankin ollut jo saavutuksen veroinen suoritus.
|
|
|
Post by Clara Moore on Sept 16, 2004 9:12:09 GMT -5
Liikahtelee tyytyväisenä ja katsoo sitten poikaa hiljaa. "Miksi sinä edes aikanaan kiinnostuit minusta? Eikö omassa tuvassa ollut ketään?", kysyy yllättäen. Hän muisti viime vuoden joulun Malfoyn kartanolla. Marie simahti nopeasti. Juonut liikaa. Hän ja Draco olivat vain lojuneet sohvalla. Jotenkin se hetki oli muuttanut paljon. Olihan hän tässä välissä seurustellut Potterin kanssa ja rakastanut tuota mutta loppujen lopuksi, ei se suhde olisi ikinä varmaan toiminut loppupeleissä eikä tyttö halunnut asiaa ajatella. Draco Malfoy oli kaikkea mitä hän voisi haluta. Tarpeeksi haasteellinen. Vaikka tosiaan joskus kaipasi sitä läheisyyttä ja avoimmuutta mitä Harryltä oli saanut mutta loppujen lopuksi näin oli todellakin parempi. Tämä jääneito ei silti ollut kenenkään omaisuutta. Tai ainakin yritti pitää siitä langan päästä kiinni. Katsoo tuota hymyillen pienesti.
|
|
|
Post by Draco Malfoy on Sept 16, 2004 9:52:47 GMT -5
Jaa miksikö.. Noo.. Malfoy käännähti kyljelleen ja alkoi leikkiä Claran hiuksilla. "Sanotaan nyt vaikka, että kaikkien luihuisten päämäärä on loppujen lopuksi pelastaa vain oma nahkansa. Minuun se ei oikein iskenyt tuvan tytöissä..", Draco sanoi virnuillen. "Muut seikat olivat tietenkin sinun kauniin vihreät silmäsi. Nuo piilaritkaan nyt pahat ole, mutta pidän omistasi enemmän. Jaaa... kun nuo huuletkin oli niin houkuttelevan näköiset.." Poika oli painanut huulensa jo melkein Mooren huulia vasten, mutta halusi vielä kiusata tuota. "Suurin syy oli varmaan se, että sinussa oli haastetta..", Malfoy kuiskasi käheästi ja tapitti hetken tytön jäänsinisiä silmiä, ennen kuin suuteli tuota hellästi. Välittivät vanhemmat tästä pojasta tai eivät, niin ainakin joltain liikeni lämpöä hänellekin.
|
|
|
Post by Clara Moore on Sept 16, 2004 10:02:40 GMT -5
Hymyilee tuolle vain. Naurahtaa hieman. Tuon puheet sitten piristivätkin. Suutele nyt jo.. Mur. Ei toista saanut kiusata. Haastetta? No, sitä tyttö ei voinut kieltää. Tyttö joka ei usko rakkauteen ja ei sorru sellaiseen ja wham, sekin lupaus rikkoutui ja syy makasi tuossa naaman edessä. Ah, tuon ääni... Oi oi. Vastaa tuon suudelmaan oikein tyytyväisenä. Oi kyllä, neito halusi osoittaa välittämistään tuolle pojalle. Hassu ajatus että tässä tiesi jo että kolmen vuoden päästä nämä kaksi menisivät naimisiin. Oli hyvä jos suhde siis toimisi jo ennen niitä häitä. Ei kiva ajatus elää vain kotriste-esineenä.
|
|
|
Post by Draco Malfoy on Sept 16, 2004 10:11:51 GMT -5
Mm.. Tuntui aina yhtä mukavalta. Kaikki mukava kuitenkin loppui aikanaan ja niin Dracokin veti päänsä hetken päästä kauemmas tytön kasvoista. "Huomasithan imperfekti muodon sanoissani", Malfoy virnisti pirullisesti. Enäähän tuo neiti ei ollut haaste eikä mikään. Heh.
|
|
|
Post by Clara Moore on Sept 16, 2004 10:15:14 GMT -5
Katsoo tuota suu auki. "Hah, ai että enää ei ole.. Oi oi, vielä sinä muutat noita sanojasi..", sanoo ja pyörittää päätään. Oliko hän muka näin äkkiä menettänyt senkin jalon taidon? Piti ruveta harjoittelemaan. Ei käynyt päinsä että hän olisi jo ennalta-arvattava kesy kotikissa. No way. Tyrkkää tuota leikkisästi rintakehälle aj nauraa. "Sinä olet uskomaton!", sanoo vain.
|
|
|
Post by Draco Malfoy on Sept 16, 2004 10:20:31 GMT -5
Luihuispoika naurahti. Olikohan hän juuri herättänyt nukkuvan tiikerin? Ken tietää. Se jäisi nähtäväksi. "Tiedän", Draco virnisti ylimielisesti ja suukotti neidon otsaa. Pitäisi alkaa ehkä sittenkin viettää hieman enemmän aikaa Claran kanssa. Tuo kun ei ollut samanlainen aivoton tissiparin omaava lihakimpale kuin suurin osa tämän koulun tytöistä. Jostain kumman syystä tämän pojan oli helpompi ottaa rennomminkin kun tuo oli lähellä. Tosin tilanteesta riippuen.. Ehkei hän aivan tällä tavalla käyttäytyisi jos he nyt istuskelisivat esimerkiksi liemitunnilla.
|
|
|
Post by Clara Moore on Sept 16, 2004 10:26:30 GMT -5
Hymähtää ja pyörittää päätään ja kurottaa ja näykkäisee tuota huulista vain osoittaakseen että häntähän ei näin helpolle kesytetty. Saisi vielä yllättyä. Tytön mielialatkin kun normaalistikin lenteli laidasta laitaan ja raskaus vain pahensi sitä luonteen piirrettä niin vähemmästäkin meni ihmiset sekaisin. Siksipä Claralla ei ollut frendejä. Hän vihasi yksinkertaisia tyttöjä jotka liikkui massanmukana. Hän halusi olla jotain uniikkia, omaa laatuaan. Hevari tyttö Moorelandiasta. Ja no, kuka hitto voisi liemitunneilla olla rennosti? No, siis jos luihuisia ei laskettu. Clara tosiaan halusi oppia siellä mutta eipä pahemmin mahdollisuuksia annettu. Leimattiin vain rohkelikon nimen mukaan ääliöksi. Hymyilee tuolle sitten salamyhkäistä hymyään sipaisee tuon hiuksia nopeasti.
|
|
|
Post by Draco Malfoy on Sept 16, 2004 10:47:13 GMT -5
Oho. Mikäs tuo ele nyt sitten oli? Hui. Taisi sittenkin olla kesyttämättä tämä tiikeri, mutta eiköhän se tuosta ajan kanssa kesyyntyisi. "Hupsu", Draco hymähti ja siirsi hiuksia tytön kasvoilta tuon korvan taa. "Tuo taisi olla jonkin sortin vihje? Kesyttämisen varaa vielä?" Tuo neito se ei sitten päästänyt ketään helpolla. Kamalaa tässä vain oli, että Moore ei takuulla oli tässä hänen vierellään, jos muistaisi sen kaiken mitä hän oli tuolle joskus tehnyt.. ja muistaisi kaikki yhteiset hetket Harryn kanssa.. Malfoy käännähti selälleen ja tuijotti sairaalasiiven kattoa. Hän pystyisi aina tuomaan ne muistot takaisin tuon tytön mieleen, jos haluaisi sen tehdä, mutta sen jälkeen hän tuskin enää näkisi edes Claraa. Joitakin virheitä kun oli hyvin vaikea korjata.. Pojan rintakehässä pisti inhottavasti ja tuon kulmat kurtistuivat hetkeksi. Pakkohan hänen joskus olisi antaa Moorelle muistonsa takaisin. Ajankohta vain ei ollut ainakaan vielä..
|
|
|
Post by Clara Moore on Sept 16, 2004 11:12:09 GMT -5
"Vihjeppä hyvinkin herraseni", sanoo virnuillen tuolle. Ei, ei. Hänen sydäntään ei helpolla sulatettaisi. Niin, jos neito muistaisi hän kyllä jaksaisi huutaa ja itkeä, mutta eihän kukaan sellaista ikuisuuksiin jaksa. Aina pitäisi antaa uusi tilaisuus. Niin kuin vaimot antavat miehilleen jotka hakkaa. Kyllä ne muuttuu vaikkei pakosta muutukaan. Ja joskus sitä oppi ettei kaikki kaunis voi vain kestää. Piti nauttia siitä mitä sai. "Minä en ole hupsu!", sanoo jääräpäisesti mutta naurahtaa sitten. Hetken tie on kevyt kaksin kulkea. Niin totta. Mikä olisi ikuista? Silti.. Suhteen pitäisi perustua rehellisyyteen ja siihen että kykeni luottamaan toiseen. Valheeseen perustuva suhde ei ikinä kestänyt loppupeleissä. "Mitä sinä nyt mietit siinä?", kysyy ja kallistaa päätään jaq katsoo kysyvästi rakastaan.
|
|
|
Post by Draco Malfoy on Sept 16, 2004 11:21:08 GMT -5
"Nääh.. Lapsen nimeä vain..", Draco sanoi ja huokaisi raskaasti. Joopa joo. Sitähän hän olikin miettinyt. Kyllä tuntui mukavalta valehdella melkein koko ajan. Tässä suhteessa tuskin olikaan mitään muuta aitoa kuin Malfoyn tunteet Moorea kohtaan. Masentavaa.. "Täytyy varmaan lainata kirjastosta joku nimikirja.. Ehkä me päästäisiin jostain nimestä joap yhteisymmärrykseen..", poika sanoi pieni hymyn häivä huulillaan.
|
|
|
Post by Clara Moore on Sept 16, 2004 11:27:22 GMT -5
Katoo tuohon. Joo. Ehkä he löytäisivät yhteisymmärryksen. Kunhan lapselle ei annettaisi jotain idiootti nimeä kuten Jeff tai George. Yuck. "Ehkä, kyllä me jotain keksitään", sanoo hymyillen ja katsoo tuota lämpimästi. Kyllä tämä elämä tästä sutviintuisi. Painaa päänsä tuon olkapäälle. Huah. Johan oli päivä.
|
|
|
Post by Draco Malfoy on Sept 16, 2004 11:32:31 GMT -5
"Mahdollisesti", Draco sanoi hymyillen ja paijasi Claran päätä.<br>Ei hän halunnut tuosta luopua milloinkaan ja totuuden kertominen merkitsisi vain ja ainoastaan luopumista. Gosh.. Miksei Draco voinut olla yhtä kylmä sisältään kuin isänsä? Tai ainakin niin kylmä kuin se herra antoi ymmärttää..
|
|
|
Post by Clara Moore on Sept 16, 2004 11:36:26 GMT -5
Ei, ei saanut olla kylmä. Claralla oli siitä liiankin kanssa kokemusta ja ei suositellut sellaista. Ei Draco häntä menettäisi. Hymyilee suloista hymyään ja katsoo tuohon. Hän ei halunnut kadota tästä yhtään mihinkään. "Tässä on niin hyvä olla ku sä oot siinä..", sanoo oikein kehräävällä äänellä. Kai hetken sai olla kehräävä silittelyn haluinen kotikissa?
|
|
|
Post by Draco Malfoy on Sept 16, 2004 11:45:18 GMT -5
Hymähdys. Olihan tuo mukava kuulla, mutta olosuhteet huomioon ottaen, mitä muutakaan Moore voisi ajatella... "Sinun pitäisi koettaa levätä. Itsesi ja öttiäisen tähden.", poika sanoi ja kallista päänsä Claran päätä vasten. Liian hyvältä tässä tuntuikin olla. Eikö kaikki kielletty aina tuntunut aluksi ihanalta, mutta loppujen lopuksi seuraukset olivat kamalaakin kamalammat..
|
|