|
Post by Clara Moore on Sept 16, 2004 4:48:51 GMT -5
Katsoo poikaa kallistaen päätään. "Ei sun tartte.. Mistä sinä olisit tiennyt että jotain tuollaista tapahtuisi", sanoo ja hymyilee pienesti. Johan oli ollut päivä. Nyt kun tiesi että kaikki oli hyvin pysgtyi jo rentoutumaan. Pomfrey tallusti kohta paikalle ja ojensi jonkun juoman tytölle joka joi sen ja ojensi lasin takaisin Pomfreylle joka lähti pois päin. "Ja Malfoy ei rasita sitte neiti Moorea liikaa", nainen huikkaa ovelta ennen kuin sulkee sen. Tyttö vain naurahtaa. "Tässä pieni osa mun elämää taas kerran", sanoo ja pyörittää päätään. Ainahan hän oli ongelmissa. "Huh, vuodesta ei voi sanoa muuta. Mitähän vielä? Puuttuu vielä se että se Herra Mainio tulee ja pitää lupauksensa siitä tapaamisesta", sanoo ja tuhahtaa. Epätodennäköistä. Jep jep. Mutta eipä se sillon tuntunut epätodennäköiseltä kun se psyko oli asiasta luvannut. Hyi.
|
|
|
Post by Draco Malfoy on Sept 16, 2004 5:22:15 GMT -5
Niin no. Olihan tuokin totta, mutta silti. Kyllä tämä omantunnon päälle otti. "Miten vain, mutta aion silti kulkea perässäsi", Malfoy sanoi pieni hymy kasvoillaan. Ei enää ikinä näin isoja riskejä, ellei se ollut välttämätöntä. Poika vilkaisi Poppyyn murhaavasti. Hän rasittaisi Moorea? Kukahan se tässä rasitti ja ketä loppujen lopuksi.. Pitäisikin laittaa jo tänään isälle postia Pomfreyn surkeasta käytöksestä hädän hetkellä.<br>"No onneksi näin ei käy ihan joka päivä", Draco hymähti ja silitti tytön poskea. Nyt voisi heittäytyä hempeämmäksikin kun ketään ei ollut näköpiirissä. Jokin kuitenkin pysäytti Malfoyn jokaisen jäsenen.. "Herra Mainio?", tuo sanoi kysyvään sävyyn hämmästyneenä. "Ketä sinä tarkoitat ja miksi te tapaisitte?" Mikäs juttu tämä nyt oli? Oliko Moore löytänyt kolmannenkin miehen pikkurillinsä ympärille? Kammottava ajatus.
|
|
|
Post by Clara Moore on Sept 16, 2004 5:51:23 GMT -5
Hymyilee tuolle pienesti ja hymähtää tuon kysymykselle. "Ei kun aikanaan Voldemort tunkeutui mieleeni yhtä aikaa kun tunkeutui Harryn mieleen ja uhkasi jollain ihme tapaamisella vaikka tuskin se sitä tosissaan sanoi", selittää. Niin, vaikka Harryn sai helpommallakin juoksemaan ihmisten perässä supersankarina. "Mutta Harry ei ole kyllä ainoa sankari näillä main. Ei ainakaan mulle. Ajatelkoot muut mitä tahtovat omasta hiton Potteristaan mutta minulle sinä olet mun oma sankari.. Täytyy kiittäää siitä mitä tänään teit..", sanoo ja hymyilee sitten.
|
|
|
Post by Draco Malfoy on Sept 16, 2004 6:47:48 GMT -5
Voldemort tunkeutunut Mooren mieleen? No johan oli. Onneksi tyttö oli nyt turvassa. Tuskin lordilla enää oli Claralle asiaa kun neito oli turvallisesti Malfoyden käsissä?<br>Hän sankari? Ääh.. Älkää nyt.. Jostain kumman syystä Dracon poskille ilmestyi pieni punastus. Tosiaan.. Koko koulun väki oli taatusti nähnyt hänen tempauksensa. Voi kuinka kamalaa. Sinne meni arvokkuus luihuistuvassa. "Se nyt oli vain.. Säikähdin vain..", poika mutisi ja katseli sairaalasiiven kattoa. Rauhallinen hengitys vain ja kaikki olisi hyvin. Kyllä hän saisi asemansa korjattua vielä luihuisten silmissä. Jollain tavalla sen oli onnistuttava.. "Minusta sinun olisi jo pian hyvä jäädä sille äitiyslomalle",Draco sanoi koettaen vaihtaa puheenaihetta. "Rappusissa kulku ei ole hyväksi terveydellesi enää.."
|
|
|
Post by Clara Moore on Sept 16, 2004 6:58:24 GMT -5
[No ajattele nyt. Sai hetken volla valokeilassa. Ei ollut Harry vaan Draco xDD]
Tyrskähtää pienesti tuon punastumista. Oi voi. "Niin vaatimatonkin", naurahtaa nyt jo ja hymy yltäisi varmaan korviin asti jos voisi. Katsoo tuota vain ja hymähtää. "Sitä minäkin olen miettinyt. Minä kohta voi olla muualla kuin rohkelikossa.. Miksi rohkelikko on edes niin ylhäällä", huokaisee. Mieluummin hän olisi luihuisessa muutenkin.
|
|
|
Post by Draco Malfoy on Sept 16, 2004 7:07:17 GMT -5
[Kyllä mä ajattelin xP]
Vaatimaton? Olisipa Clara sanonut saman hänestä kirjastolla kun heille syntyi kamala kina. No hyvä on. Ehkei silloin ollut oikein aihetta sanoa noin.. "Älä sinä siinä naureskele", Malfoy koetti tuhahtaa pokerinaamana, mutta epäonnistui siinä pahasti, sillä poika lopetti lauseensa hymy huulilla. Pirhana. Pitäisi vältellä Mooren seuraa tai tässä tultaisiin vielä aivan mammanpojaksi. Hymy oli pahasta, mutta sopi kyllä oikein hyvin Claran kasvoille. Hmm.. Rohkelikkotorni tosiaan oli korkealla, mutta tuskin Claraa luihuistupaankaan päästettäisiin. Sitä paitsi niiden paskiaisten keskellä tuo olisi vielä suuremmassa vaarassa kuin portaikossa. Dracollekin oli vain ajan kysymys, milloin joku haastaisi hänet tuvan johdosta. "No jos nukkuisit täällä? Tänne ei ole kuin muutamat portaat? Tosin aina parempi, jos vain ottaisit lomaa..", Malfoy sanoi ja vilkaisi tytön vatsaa sitten. "Vieläkö se potkii?"
|
|
|
Post by Clara Moore on Sept 16, 2004 7:18:25 GMT -5
"No, nauru pidentää ikää. Tekisi sunkin kasvoille hyvää", sanoo ja virnistää tuolle. Oi kyllä. Malfoyn pitäisi rentoutua ja hymyillä enemmän. Ei se ole niin kamalaa jos ei koko ajan ollut se kylmäpäinen kaveri. "Niin. Onhan täällä mukavan rauhallista eikä ole niitä kanojakaan", sanoo. "Eikä Jesseä", sanoo ja murahtaa. Oi viime yö täällä isojen tuskien kanssa kiitos murtuneen jalan ja toisessa ei sit luita ollutkaan. "Voisi kai sitä lähteäkin mutta kun en haluis olla yksin.. Vähemmästäkin masentuu", sanoo ja huokaisee. Naurahtaa pienesti tuon kysymykselle. "Joo. Mutta musta tuntuu et se on nyt paljon tyytyväisempi", sanoo ja hymähtää. "Vai mitä Öttiäinen siellä?", sanoo sitten. Sinänsäö hän ei ollut tottunut puhumaan omalle raksulleen toisten seurassa mutta jotenkin hän oli huomannut että öttiäinen rauhottui kun sille antoi huomiota. Ja taas se pikku otus liikkui. Hassu tunne. Aiheutti outoa kihelmöintiä.
|
|
|
Post by Draco Malfoy on Sept 16, 2004 7:42:42 GMT -5
Nauru saattoi olla kuolemaksikin. Ajatelkaapa siltä kannalta.. Poika hymähti. Vai kanoja. No eipä parempaa synonyymiä olisi itsellekään tullut mieleen. Jesseä? Niin no.. sekin vielä. Sille pojalle Dracolla olikin vielä asiaa.. "Ethän sinä yksin olisi. Äitisi on kotona.. tai jos meille menet niin Cissa on kotona päivät ja yöt.", Draco sanoi. Äiti parka. Sekin nainen istui päivät pitkät neljän seinän välissä. Tekisi sillekin seura hyvää.. "No takuulla kun pääsi maailmanpyörästä pois", Malfoy virnisti vauvasta puhuttaessa. Tuntisikohan hän vauvan liikkeet jos painaisi kätensä Claran vatsalle? Byäh.. Mikä idioottimainen tempaus sekin olisi. Jääköön tekemättä.. "Ristitään se muksu vaikka Öttiäiseksi minun puolestani, mutta Siriusta sen nimeksi ei tule", Draco sanoi puoliääneen ajatuksissaan.
|
|
|
Post by Clara Moore on Sept 16, 2004 7:52:08 GMT -5
"No en. Mutta äiti ja isä ei ole edes koksaan kotona. Kuka minua edes hoitaisi. Täällä on aina joku. Äiti on aina töissä tai juhlissa ja isällä on ne aurorin jutut ja ne vie nykyisin paljon aikaa tiettyjen seikkojen takia", sanoo huokaisten. Niin, voisihan hän raahautua noidenkin kartannolle mutta sitten olisi koko ajan olo että olisi jotenkin tunkelija, eh. Naurahtaa tuon sanoille maailmanpyörästä.<br>"Jeh..", naurahtaa. "Vähemmästäkin menee pää pyörälle". "Mitä vikaa Siriuksessa on? Vaikka kyllähän varmaan on muitakin kauniita nimiä..", sanoo kohauttaen olkapäitään. Ei jaksanut nyt juuri tapella. Oli mukavaa lojua vain ja tuntea kun pikku öttyskä tuolla harrasti omaa jumppaa. "Ainakin öttiäinen päätti ruveta harrastamaan liikuntaa tai jotain muuta omaa kivaa se nyt tuolla duunaa", sanoo huvittuneena. Juu, tuonkin olisi aika alkaa puhua tuolle. Virnistää pirullisesti. "No, niin Draco Malfoy. Sinunkin aika esittäytyä öttiäiselle ettei se ole niin että öttiäinen tuntee vain äitinsä syntyessään. On todettu että jos vanhemmat puhuu lapselle raskausaikana lapset voivat tunnistaa vanhempiensa äänet synnyttyään vaikka huoneessa olisi monta henkilöä puhumassa. Joten nyt saatkin esittäytyä Öttiäiselle", sanoo hymyillen.
|
|
|
Post by Draco Malfoy on Sept 16, 2004 8:05:17 GMT -5
"Siinä tapauksessa menet lomaksi meille", poika sanoi päättäväisesti. Tuohon jos koettaisi sanoa vastaan niin huonosti kävisi. "Johan minä sanoin mikä siinä on vikana. Suvussa on jo yksi Sirius ja sitä paitsi minulle tulee aina joku karvainen kaveri mieleen siitä nimestä..", Draco sanoi pahoinvoiva ilme kasvoillaan. "Jokin muu keksitään." Malfoyn kasvoille levisi taas lempeä ja tyytyväinen hymy, kun Clara alkoi sepittää mitä vauva hänen sisällään oikein hommasi. Onneksi poika huomasi itsekin vaipuneensa jonnekin vaaleanpunaisten pilvilinnojen sekaan ja päätti repäistä itsensä sieltä nopeasti irti. "Ilmi selvää huispaaja ainesta", Draco sanoi kohauttaen kulmiaan vino hymy kasvoillaan. Huh? Kuka sellaista oli todistanut? Ei taatusti kukaan täysi järkinen. Eikä taatusti kukaan täysijärkinen puhelisi tyttönsä vatsalle. Ei ei. Nyt meni jo yli. "Sinähän esittelit jo minut..", luihuispoika sanoi välttelevästi ja tapitteli sairaalasiiven lattioita. Olikos tuo mato vai langanpätkä? Hmm..
|
|
|
Post by Clara Moore on Sept 16, 2004 8:12:23 GMT -5
Tuon ääni oli sen verran päättäväinen että päätti asian jäädä silleen. Ei se kuolemaksi olisi. Kai. Nauraa tuon sanoille Siriuksesta. Heh heh. Voi toista. Johan tuo vaihtoi yhtenään olemustaan. Ihan huvittavaa. Huispausta. "Saattaa olla", sanoo naurahtaen. Malfoy ja Potter. Molemmat ihan vinksahtaneet huispauksesta. Huh huh. Hengenvaarallinen laji. Hän kyllä aikoisi katsoa ettei lapsi hurahtaisi siihen yhtä palavasti. Pojat. No, oma oli häviönsä. Lapsestä tulisi sitten äidin oma kullannuppu. Heh. Siinähän Draco myöhemmin miettisi mikä siihen oli johtanut vaikika tuskin se poikaa häiritsisi. "Se on sinäsä eri asia mutta miten vain.. Oma on häviösi, kultaseni", sanoo vain kohottaen olkapäitään ja nostaa kädet niskan taa ja katsoo kattoon uteliaana. Kohta pitäisi piilaritkin ottaa pois. "Mitä ajattelit tehdä vielä tänään?", kysyy sitten.
|
|
|
Post by Draco Malfoy on Sept 16, 2004 8:19:08 GMT -5
"Häviö? Älähän nyt.. Ehdin kyllä jutella sen naperon kanssa kun se on syntynyt.", Draco naurahti. Outo käsitys naisilla vauvoista. Eiväthän ne beebit tuon vatsan läpi kuitenkaan mitään kuule, saati sitten, että ymmärtäisivät vielä mitä niille höpistään. Kyllä hänkin oman isänsä tunnisti, vaikka Lucius ei ollutkaa Narcissan vatsalle puhellut. Ihan kumma teoria tuokin. "Jaa-a.. No meni kyllä hieman päiväjärjestys sekaisin, kiitos sinun, mutta jos nyt seuraisi seuraavasta tasa tunnista tätä kalenteria niin..", Draco sanoi virnuillen ja selasi pientä taskukalenteria käsissään. "No ei vaineskaan. Pidän sinulle seuraa tietenkin. Mitäs muutakaan?" Aivan kuin se nyt olisi itsestään selvyys, että herra Malfoy halusi viettää aikaa Mooren kanssa. Niin usein kun heitä tosiaan näkikin käsi kädessä kulkemassa tai julkisesti suukottelemassa.
|
|
|
Post by Clara Moore on Sept 16, 2004 8:27:00 GMT -5
"Ei se ole sama asia.. Sun pitäs lukee enemmä ni oppisit vaikka mitä", sanoo ja näyttää ilkikurisena kieltä tuolle ja hykjertelee itsekseen. "Hah hah..", naurahtaa ja katsoo tuota huvittuneena. Tällaista elämää se pitäisi aina olla. "Mukavaa. Saan viettää aikaa sun kanssa..", sanoo hymyillen. Mikäpä sen mukavampaa olisikaan. Kuin lojua tässä tuon kanssa.
|
|
|
Post by Draco Malfoy on Sept 16, 2004 8:35:40 GMT -5
"Phyh. Minä en lue mitään, mikä ei ole välttämätöntä tulevaisuudelleni.", Malfoy sanoi laiskasti. Koulu aiheutti jo tarpeeksi päänvaivaa. Kuinka monet vuodet hänkin oli koettanut päihittää sen kuraverisen Grangerin, mutta vieläkään onnistumatta siinä. Kyllä itsetunto rapistui vuosi vuodelta vain pahemmin. Draco virnisti. No oli se hyvä, että Moore sentään viihtyi hänen seurassaan toisin kuin ennen. Oi se olikin ollut kamalaa aikaa. Vaikka miten päin olisit koettanut Claran edessä seistä niin aina tuo jääprinsessa oli hänet torjunut. Sekin oli käynyt itsetunnon päälle. Kumma, että Draco oli vielä ylipäätään hengissä kun tarkemmin alkoi ajatella. Yhteiskunta asetti joka puolelta paineita ja herra vajosi huonon itsetuntonsa kanssa aina vain alemmas, mutta sai jostain syystä itsensä aina lopulta jaloilleen. Kai se oli Malfoyden suvussa kiertävää sisua? Ai että vallanhimo piti hengissä? No saattoihan sekin.. No ei! Sisua se oli. "Teetkö minullekin tilaa vai joudunko väkisin tunkeutumaan viereesi?", poika hymähti.
|
|
|
Post by Clara Moore on Sept 16, 2004 8:40:30 GMT -5
Katsoo tuota hymyillen ja hinaa itseään sivummalle. Niin. Tyttö oli ollut täysi idiootti monesti tuota kohtaan. Milloin mistäkin syystä. Ehkä hän vain oli osittain pelännyt ja pelännyt siis vapautensa vuoksi. No jaa. Ja olihan tänä vuonna tapahtunut vaikka mitä. No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Hymyilee tuolle pienesti. "Nyt sunkin pitäs mahtua siihen", naurahtaa ja kallistaa päätään.
|
|