Tähtikarttoja tutkiskelemassa

[Ginny Weasley]

Ginny istuskeli kirjaston pehmostetulla tuolilla horoskoopeista kertoja kirja kädessään ja läjä kirjoja, jotka kertoivat tähtkartoista, vuorovesistä, Kuusta ja Auringosta ja niiden kaikkien vaikutuksista noitiin. Punurmion tunnit olivat saaneet tämän tytön kiinnostumaan tulevaisuudestaan entistä enemmän ja nyt innostus oli kai mennyt jo hieman liian pitkälle, sillä Weasley oli ollut viimeisen viikon ajan joka välitunti lukemassa näitä samaisia kirjoja yhä uudelleen ja uudelleen. Joka kerralla tyttö löysi uusia piirteitä itsestään. Tällä kertaa hänen kerrottiin olevan hieman ujon puoleinen, hyvin tunteellinen, mutta itsepäinen persoona, joka ei pahemmin muiden mielipiteistä piitannut. Osittain kirja osui oikeaan, mutta Ginnyn kohdalla tuo viimeinen lause ei oikein osunut kohdalleen. .. joka ei pahemmin piittaa muiden mielipiteistä.. Ei se kyllä niin ollut. Tälle tytölle muiden mielipiteet olivat todella tärkeitä ja ehkä hän siksi olikin herkkä ilmaisemaan tunteitaan. Sanoin hän harvoin sai tunteensa purettua, kuten oli jo monesti todistettu. Sen sijasta, että Ginny olisi avannut suutaan kun joku pilkkasi häntä käytävällä, tyttö juoksi tyttöjen vessaan ja kirjoitti kaiken sisällään olevan tuskan paperille, päiväkirjaansa. Se oli hänen tapansa ilmaista itseään. Moni vain ei sitä tiennyt ja siksi luuli Weasleyn olevan itkupilli, joka pakeni vessaan vollottamaan epätoivoaan.
Tyttö paransi asentoaan tuolilla ja syventyi lukemaan nyt kirjaa, joka kertoi täydenkuun vaikutuksesta noitiin, velhoihin ja jästeihin.

[Harry Potter]

Kirjastoon astelee nuori viidesluokkalainen poika sysimustat hiukset päässä 'rehottaen' ja kirkkaan vihreät silmät perusilmeellä ympärilleen katsellen. Melko tyhjä paikka tähän aikaan. Harry vilkaisee kirjastonhoitajaa, joka on syventynyt tutkimaan omia papereitaan ja poika kävelee kirjahyllyn luo, josta löytyy kirjoja sellaisista, jotka Harry jo osasi ja poika virnistää. Lähtiessään eteenpäin hyllyn kirjoja samalla tutkien Harry sattuu huomaamaan Ginnyn ja hymähtää, nappaa vain jonkun kirjan mukaansa ja astelee Ginnya vastapäiselle tuolille istumaan.
"Hei Ginny. Mitä sinä teet?"
Tosin vilkaisu pöydälle kertoo jo mitä Ginny teki. Tutki tähtikarttoja. Harry virnistää.
"Aa, sinulla on alkanut ennustus, oletan?"
Poika virnistää taas tosin mieli tekisi irvistää. Jos Harry uskoisi kaiken mitä Punurmio tunneillaan sanoi etenkin kun hän sanoi Harrysta, poika kuolisi joka päivä.<br>"Sinänsä mukava aine, minä en tosin pidä siitä ollenkaan."

[Bleeh. Ja ei kuulostanut ollenkaan Harrylta -.-]

[Ginny Weasley]

//Zigi itseluotttamusta ^-^//

Weasley on niin uppoutunut kirjaansa, ettei edes huomaa Harrya ennen kuin tuo istuutuu vastapäätä häntä ja tervehtii. Tyttö laski kirjansa silmien edestä ja huomasi Potterin edessään.
"Ai-Harry-hei!" tyttö sanoo vetämättä henkeä ollenkaan tuossa välissä, sillä hämmästyi hieman.
Missä välissä poika tuohon oli ilmestynyt? Outoa.. Ei kai Harry näkymättömyysviittakaan päivisin käyttänyt?
"Juu, ennustus on yksi suosikki oppiaineistani tällä hetkellä." Ginny hymähti. "Tiesitkö, että täysikuu aiheuttaa monille noidille pääkipua vetovoimansa takia? Aika mystistä, vai mitä?"
Tyttö vilkaisi Harryn kädessä olevaa kirjaa.
"Mitäs sinulla on tuossa?" tyttö kysyi ja käänsi päätään hieman, että saattoi lukea kirjan kannessa olevan tekstin. "Veelat ja niiden kauneuden vastustaminen... Vai niin.."
Weasley katsoi Harrya hieman kysyvästi kulmiensa alta. Olipa poika osuvan kirjan napannut. Tuo kirja kun oli taatusti täynnä kuvia mitä kauneimmista naisista ja tytöistä.<br>"Mielenkiintoinen valinta." tyttö tuhahti ja nosti sitten kirjansa taas kasvojensa eteen vain peittääkseen hienoisen ärtymyksen kasvoiltaan.
Aina pojat olivat veelojen perässä. Mikä ihme niissä viehätti muu kuin ulkonäkö. Nehän olivat umpi lahoja päästään.

[Harry Potter]

Harry hymyilee siihen asti, että Ginny katsoo mikä kirja pojalla on kädessä. Ginnyn sanojen jälkeen tuo irvistää ja katsoo Ginnya.
"Eh.. en tiennyt. Nyt tiedän senkin. Ja tämä kirja... tuota... itseasiassa nappasin vain jonkun kirjan tuosta hyllystä, kun en enää edes muistanut mikä minun piti sieltä hakea. Joten..."
Harry kävelee takaisin hyllylle, virnistää kirjastonhoitajalle ja hakee kirjan, jossa on kaiken maailman pimeyden voimilta suojautumista käsittelevät asiat. Esimerkiksi odotum suojelius loitsu tosin sen Harry oppi jo kolmannella luokalla, kun professori Lupin opetti sen pojalle Ankeuttajien vuoksi.
Potter tulee takaisin istumaan Weasleya vastapäätä ja vilkaisee tähtikarttoja ja sitten Ginnya.
"Sitäpaitsi ei minua veelat kiinnosta... . Viime vuonnakaan Fleur Delacour ei olisi voinut vähempää kiinnostaa."
Harry virnistää taas valkoisella hammasrivistöllään ja alkaa selailla kirjaa. Ei tuo varsinaisesti mitään etsinyt mutta ensimmäisillä sivuilla nyt vain sattui olemaan asioita, jotka Harry varmasti jo osasi. Mitä tuo edes siitäkään kirjasta etsi? Ei periaatteessa mitään mutta ei Harry halunnut olla tässä vain tyhjänpanttinakaan. Lentäisi vielä ulos koko kirjastosta.

[Ginny Weasley]

Ginny kurkisti kirjan takaa hieman epäuskoisena Harrya, mutta uskoi tuota kai jonkin verran. Jos Ron olisi tarjonnut samaa tekosyytä hänelle, tyttö ei varmasti olisi uskonut veljeään. Ron oli ensinnäkin surkea valehtelemaan ja toiseksi aina jäänyt veeloihin koukkuun.
"Niinhän ne kaikki sanoivat.." tyttö hymähti. "Harry ei se mitään. Teillä pojilla on aina taipumus ihastua päästään lahoihin tyttöihin, mutta koska se on niin yleistä jo, annan sen anteeksi."
Weasley keskittyi jälleen lukemaan Kuu kirjaa. Hetken hiljaisuuden jälkeen hän laski kirjansa ja katsoi Potteriin.
"Miten sinulla muuten menee?" hän kysyi hieman pää kallellaan. "Oletteko jo valinneet uuden pitäjän rohkelikon huispausjoukkueeseen?"

[Harry Potter]

Harry yrittää keskittyä kirjaan tosin vilkaisee sitten Ginnya, kun tyttö puhuu. Eli Ginny ei uskonut... . Harry huokaisee.
"Kuule, ihan oikeasti minua eivät veelat voisi vähempää kiinnostaa. Toisin kuin veljeäsi. Minulla ei tullut niitä kahtakaan yhtään ikävä, kun ne viime vuonna lähtivät täältä. Sitäpaitsi.... ."
Poika miettii hetken kertoisiko vai eikö. Ei kai se mikään salaisuuskaan ollut, että Harry piti Chosta? Harry tuhahtaa.
"Tai ei sittenkään mitään. Unohda."
Tosin Weasleyn suvun tuntien Ginny kysyisi asiaa niin kauan, että Harry sanoisi lauseensa loppuun... .

[Bleeh. väsyväsyväsy]

[Ginny Weasley]

Ginny naurahti.
"No ei taatusti niin tullutkaan." tyttö hymähti vieläkin epäuskoisena. "Olit sanomassa jotakin? Kerro ihmeessä loppuun."
Weasleyn mielenkiinto oli siisrtynyt täysin tuosta Kuu -kirjasta Potteriin. Mitä tuo oli ollut sanomassa? Kakistakoon pois vain, ennen kuin Ginny alkaisi hankalaksi ja imisi ne tiedot tuosta pojasta.

[Harry Potter]

Harry vilkaisee tuimasti Ginnya tosin rauhoittuu samantien.
"No ei tullut. Sinulla tosin tuli kai Krumia ikävä... ."
Potter irvistää ja tuhahtaa sitten Weasleyn toiselle lauseelle. Just, niinkuin Harry sitä kaikille levittelisi kuin jotain yleistietoa. Eikä se edes Ginnylle kuulunut. Hermione ja Ron tosin tottakai tiesivät.
"Sitäpaitsi... minä satun olemaan kiinnostunut eräästä tässä koulussa olevasta."
Harry huokaisee ja alkaa sitten taas mukamas lukea kirjaansa. Sivu sattuu olemaan Odotum suojeliuksen kohdalla tosin sen Harry jo osasi joten poika kääntelee sivuja eteenpäin. Tässä kirjassa oli ilmeisesti aika paljon tuttua asiaa mutta toisaalta kertaus oli opintojen äiti mutta Harry tosin osasi jo nämä. Kaikki kun kannatti opetella yhdellä kerralla kunnolla.

[Mwah. Huono -.-]

[Ginny Weasley]

//Nyt Nea lopetat tuon: "huono -.-, ei kuulosta yhtään Harrylta." Kiitos! Sine olet hyvä pelaamaan Harrylla ja sillä selvä. //

"Kieltämättä Krumia tulikin hieman ikävä, mutta hän ei ollutkaan veela!" tyytö kivahti hieman närkästyneenä.<br>Äh.. Miksi hän tiuski Harrylle? Eihän poika ollut tehnyt edes mitään pahaa. Lukenut vain kirjaa veeloista. Eivät ne veelat sieltä kirjasta Potteriin käsiksi kävisi.
"Anteeksi.. Ei ollut tarkoitus huutaa." Ginny sanoi nolona ja katosi kädessään olevan kirjan taa.
"Sitäpaitsi... minä satun olemaan kiinnostunut eräästä tässä koulussa olevasta..."
Mitäh? Weasley kurkisti kirjan takaa Harryyn, joka väitti muka lukevansa tuota pimeuden voimilta suojautumisesta kertovaa kirjaa. Ei edes etevin velho olisi ehtinyt lukea sivujen välistä sanaakaan. Sen verran nopeaan tahtiin poika kirjan sivuja käänteli. Saattoiko Ginny havaita Potterissa hieman hermostuneisuutta? Tyttö virnisti kirjansa takana ja katosi sitten sen taa.
"No oli jo aikakin, Harry." Weasley sanoi tyynellä äänellä, kuin olisi muka sanonut sen ohi mennen lukiessaan.

[Harry Potter]

[Mwah. Oki, mie lopetan sen ;D]

Harry vilkaisee hieman ihmeissään Ginnya. Miksi tuo edes Potterille räyhäsi? Tietääkseen Harry ei ollut sanonut tai tehnyt Ginnylle mitään pahaa joten tuo oli aivan turhaa. Ginnyn pyytäessä anteeksi, Harry virnistää.
"Ei se mitään. Usko pois. Unohdetaan koko Krum ja ne veelat."
Mikä Ginny edes oli Harrylle sanomaan pitikö Harry veeloista vai ei? Ei yhtään mikään vaikka James Potterin poika niistä pitämään sattuisikin tosin kun Harry ei todellakaan pitänyt. Poika laittaa kirjan takaisin pöydälle selailtuaan sen läpi ja miettii mitä seuraavaksi lukisi. Jotain kirjaa tuo oli tullut lukemaan mutta ei enää muistanut mitä.<br>"Itseasiassa olen pitänyt samasta tytöstä jo aika kauan... ."
Harry vilkaisee Ginnyn tähtikarttoja ja hymähtää.
"Ja jos Punurmion ennustukset pitäisivät paikkansa niin minä kuolisin päivittäin."
Poika virnistää.

[Ginny Weasley]

Weasley ei enää jaksanut vatvoa näistä Potterin naisasioista. Eiväthän ne hänelle kuuluneet pätkän vertaa, joten jääköön taka-alalle.
"Et kai vain väitä, että Punurmio olisi huono alallaan?" Ginny kysyi madaltaen hieman ääntään.
Mitä Harry oikein ajoi takaa? Punurmio oli mahtava opettaja. Tiesi kaiken tulevasta, tähdistä, planeetoista, vetovoimista, horoskoopeista.. Kaikesta kaiken. Tämä tyttö kunnioitti tuota opettajaa ehkä jopa syvemmin kuin McGarmivaa, vaikka oli tuokin nainen hänen suosiossaan.

[Harry Potter]

"Ginny, jos minä tosiaan uskoisin niihin ja ne pitäisivät paikkansa, minä olisin kuollut varmaan päivittäin tai ainakin vuosittan täällä."
Vilkaisee kirjahyllyille päin miettien mitä tuli tänne lukemaan mutta ei muista... se muistuisi ehkä yöllä mieleen tai hyvällä tuurilla ennen kuin kirjasto suljettaisiin tältä päivältä. Harryn katse kääntyy takaisin Ginnyyn.
"Tai kuulin minä kerran hänen oikeasti ennustavan mutta se ei sitten ollut Punurmio itse ainakaan normaalissa tilassa... ."
Poika huokaisee ja naputtaa hiljaa äsken 'lukemansa' kirjan kantta. Mutta se ennustus ei ollut mennyt pieleen. Voldemort oli noussut.

[Ginny Weasley]

"No eivät näkijätkään aina voi osua oikeaan." Weasley tuhahtaa vain Potterin sanoille ja jatkaa kirjansa selailua.
"Et kertonut vielä, että löysittekö joukkueeseenne uuden pitäjän Woodin tilalle?" Ginny sanoi ja kohotti nyt katsettaan kirjasta.
Hän oli aina halunnut huispaajaksi. Joka kesä hän harjoitteli lentämistä salaa Fredin ja Georgen luudilla. Voi sitä vauhdin hurmaa.

[Harry Potter]

"Ei... Mutta noh.. antaa olla. Kuulin häneltä eräästä ikävästä asiasta ja osuin oikeaan. Tom Lomen Valedro on noussut taas tosin senhän me kaikki jo tiedämme, eri asia kuinka moni sen uskoo."
Pah. Jopa Harryn unet olivat enemmänkin enneunia kuin Punurmion ennustukset. Tosin, etteivät ne mitään enneunia olleet vaan kertoivat tositapahtumista. Kuten viime vuonna Harry oli kuullut Voldemortin ja Matohännän keskustelun ja kaikkea. Miksi? Sitä Harry ei todellakaan tiennyt.
"Ai? Hä? Tä? Mitä? Öh... Ai joo.. Ei me vielä olla uutta pitäjää löydetty."

[Ginny Weasley]

"Mmm.. Ei näytä kovin moni uskovan Päivän Profeetan juttujen jälkeen." Ginny sanoi huokaisten.
Ajatella, että sellainenkin lehti saattoi ajaa koko noitakansan surmaan. Voldemortin vallan alla kukaan ei olisi turvassa.
"Vai niin." tyttö vain mumisi ajatuksissaan kun keskustelu kääntyi huispauksen puoleen.
Ehkä hän voisi kysyä pääsyä joukkueeseen.. Ehkä ei.