|
|
Post by Hermione Granger on May 4, 2004 11:59:49 GMT -5
Ulkona oli kaunis päivä ja monet olivatkin menneet ulos viettämään päivää, mutta Hermione oli painunut kirjastoon luokemaan kiinnostavia kirjoja taikuudesta, tyttö oli hyvin keskittynyt kirjaansa eikä keskittynyt muuhun. Hermione hymili, hän oli tyytyväinen, olisihan se ulkonakin ihana viettää päivää, mutta hän halusi vuorostaan lueskella kirjoja.
Tyttö huokaisi ja katsoi kirjahyllyä, Hermione nousi seisomaan ja lähti viemää vanhaa kirjaa takaisin hyllyyn, mutta juuri kun tätä laittoi kirjaa hyllyyn, tippui se lattialle. Parin oppilaan katse kääntyi Hermioneen, mutta miltei heti takaisin kirjaansa. Hermione alkoi nostaa kirjaa, mutta näki hyllyn alla, pölyisen kirjan, Tyttö vilkaisi ympärilleen ja tarttui kirjaan, nostaen vanhan kirjan syliinsä ja toisen kirjan, jota oli jo lukenut, sen Hermione laittoin takaisin hyllyyn, tyttö kulki pöydän ääreen ja tuijotti kantta.
"Miksiköhän se oli pöydän alla?" Hermione mietti ja avasi kirjan, se ei oikeastaan pahemmin poikennut muista kirjoista, mutta kirja oli sellainen jota hermione ei ennen ollut lukenut, hän uppoutui tähän kirjaan jälleen kerran niin, ettei kuullut eikä nähnyt mitään.
|
|
|
|
Post by Cho on May 4, 2004 12:31:58 GMT -5
[haittaako jos tulen tännekin?]
Cho kävelee kirjastoon etsimään kirjaa erilaisista kasveista. Hän näkee heti ovelta Hermionen. Cho huokaisee. Hermione voisi kai olla ihan mukava, jos tyttöön tutustuisi... Cho haluaisi ensin varmistua olivatko Hermione ja Harry vain ystäviä.
Tällä kertaa hän silti päätti jutella jotain Hermionen kanssa; tämähän voisi vaikka auttaa tehtävissä. Cho käveli Hermionen viereen ja herätti tämän horroksesta.
"Hei, Hermione! Mitä sinä täällä teet, ulkonahan on kaunis ilma..."
|
|
|
|
Post by Katie on May 5, 2004 6:34:04 GMT -5
(Mäkin tulen mukaan...)
Katie käveli pitkin koulun käytävää kohti kirjastoa. Hänen pitäisi tarkistaa kirjasta, pitäisikö hänen professori Kalkarokselle kirjoittama aine paikkansa. Katie astui kirjastoon ja lähti kulkemaan hyllyrivien välissä kirjaa etsien. Kirja ei kuitenkaan ottanut löytyäkseen, joten hän meni kyselemään muilta oliko heillä kyseistä kirjaa, ei tärpännyt. Sitten Katie hoksasi Hermionen istumassa pöydän ääressä kirjaston nurkassa, myös Cho näkyi olevan paikalla. Chota hän ei tuntenut kovin hyvin, mutta tiesi tämän olevan hyvin mukava. Katie lähti kävelemään tyttöjä kohti. "Hei Hermione, hei Cho", hän tervehti tyttöjä. "Mikä kirja sinulla siinä on?", Katie kysyi Hermionelta kirjaa vilkaisten.
|
|
|
|
Post by Wrika on May 5, 2004 6:44:35 GMT -5
Draco nojasi jo hauraaksi käyneeseen hirjahyllyyn kuljettaen kättään kirjojen selissä etsien kirjaa McGarmiwan muodonmuutokset tunnille. Laiskasti käsi siirtyi kirjaan 'muodonmuutoksia' nimisen kirjan kohdalle. Nimi ei ainakaan ollut kovin uuden kuuloinen. Vaalea poika nappasi sen syliinsä ja laahusti yhteen pöydistä kuitenkin Malfoyn kunniallisella tavalla ja heitti kirjan pöydälle. Itse hän istuutui kovalle puu penkille alkaen selailemaan kirjaa tylsistyneenä kasvoillaan hapan ilme. Silmäkulmastaan Draco huomasi kuraverisen ystävineen ja hymähti.
|
|
|
|
Post by Hermione Granger on May 5, 2004 9:26:56 GMT -5
Hermione säpsähti, kuullessaan Chon äänen, hetken hieman hitaallaisen sytytyksen jälkeen Hermione vastasi hymyillen.
"Halusin toisaalta vaihtelua, mutta en oikeastaan tiedä!" Hermione naurahti vastaukselleen, ja katsoi heti perään Katieta. "Hei Katie!" Hermione hymyili tytölle ja vilkaisi kirjaansa. "Se on tuota..en tiedä oikein, se oli tuolla lattialla" Hermione vilkaisi kirjaa ja sen jälkeen paikkaa josta kirjan löysi. Hermione vilkaisi Malfoyta joka oli istahtanut jonkun matkan päähän hermionesta.
/lyhkä
|
|
|
|
Post by Cho on May 5, 2004 12:07:22 GMT -5
Cho Changin ilme muuttuu vähän kylmemmäksi Malfoyn asteltua paikalle. Tyttö katsoo luihuista vähän halveksuvasti, pystymättä karkoittamaan ajatusta että Malfoy voisi olla hyvinkin hauskannäköinen jos häntä ei aina ajattelisi inhottavana ihmisenä. Jota hän olikin.
"Katie... Hauska nähdä, olemmekin viimeksi nähneet huispauksessa muistaakseni..."
Cho uppoutuu ajatuksiinsa ja katselee ulos kirjaston ikkunasta. Kaunis sää. Olisi hyvä ilma huispausharjoituksille. Jospa hän saisi Katien tulemaan huispaamaan kentälle...
[plah. tämäkin lyhkäinen...]
|
|
|
|
Post by Katie on May 5, 2004 12:30:46 GMT -5
Katie katsoi Hermionella olevaa kirjaa. No, Liemistä tenhoavimmat se ei selvästikään ollut. Kirja oli pölyinen ja huonokuntoinen. No mitäpä tuosta vaikka kirjaa ei löytynytkään, hän voisi myöhemmin kysyä ainestaan Hermionelta, tyttö nimittäin oli koulun parhaita oppilaita. Katie huomasi lähellä sisovan Draco Malfoyn, vaalean Luihuispojan. Kaikilla tuntui olevan huonot välit Luihuisten kanssa, etenkin Rohkelikoilla. "Hei Malfoy, onko Luihuinen valmistautunut ensimmäiseen huispausotteluun, Rohkelikko vastaa Luihuinen?" Katie kysyi Dracolta ja loi tähän myrkyllisen katseen. Yleensä hän vältteli riitoja, mutta nyt hän ei voinut vastustaa kiusausta. "Toivottavasti teille ei jää elinikäisiä traumoja pelistä", tyttö naurahti pilkallisesti.
(Nyt tuli lyhykäinen...)
|
|
|
|
Post by Wrika on May 6, 2004 8:03:23 GMT -5
Käännellessään ohuita sivuja ja kuunnellessaan samalla tyttöjen puhuvan Draco oli niin upooutunut ajatuksiinsa että tipahti maan päälle vasta kun kuuli oman nimensä lausuttavan ja kohotti katseensa Bell:iin, väkisinkin Malfoyn naamalle hiipi hapan ilme tytön puhuessa Rohkelikon ja Luihuisten välisestä huispaus ottelusta. Malfoy nousi ylös arvokkaasti katse kiinnitettynä Katieen.
"Enemmän kuin te, tuskin pystytte parempaan kun mukananne on se surkea Weasley pitäjänä. Niin, ja mitäs paikkaa itse pelasit? Ainiin, taisit olla vain se ohittelukeppi keskellä kenttää"
Virnistää kylmästi napaten kirjan kainaloonsa.
"Ja kun teillä on vielä kuraverisiä kannustusjoukoissa"
Nyökkää Hermioneen ja kääntää heille selkänsä astellakseen ulos kirjastosta pitäen tiukasti kiinni taskussa olevasta taikasauvastaan, valmiina iskemään jos joku heistä sitä ensin yrittäisi.
|
|
|
|
Post by Hermione Granger on May 6, 2004 10:45:59 GMT -5
Hermone hymili hieman, Katien ärsyttäessä Malfoyta. Hermione pudisti päätään ja luki kirjaansa, kuunnellen samalla noiden puheita. Darcon mainitessa kuraverisestä, Hermione mulkaisi poikaa, että se osasi olla niin ilkeä ja..
Hermione sulki kirjnsa nousi pöydän viereen seisomaan, palautti kirjan hyllyyn ja katsoi Chota ja Katieta hymyillen.
"Koska tämä huispauspeli pelattiinkaan, unohdin sen täysin?" Hermione hymähti ja vilkaisi viellä Dracoa.
|
|
|
|
Post by Cho on May 7, 2004 7:21:25 GMT -5
Cho puree hampaansa yhteen. Sanaa "kuraverinen" hän vihasi, vaikkei häntä nyt niin voinut haukkuakaan. Chonkin käsi ottaa kiinni taikasauvasta.
"Hyvä idea, Malfoy. Ulos. Juuri sinun tyylistäsi paeta paikalta... Pelkurimaista."
Cho kääntää katseensa Hermioneen ja yrittää näyttää tyyneltä.<br>"En muista... Ei ensi viikolla, mutta sitä seuraavalla? Katie?"
[Ai niin, milloin tämä tapahtuu? Syksystä?]
|
|
|
|
Post by Katie on May 7, 2004 10:49:34 GMT -5
Katie korvaan oli erityisesti pistänyt sana "kuraverinen". Malfoy kääntyi lähteäkseen. Cho puuskahti jotain Malfoylle, mutta Katie ei kuunellut. "Älä... ikinä... sano... Hermionea... tiedät-kyllä-miksi!" hän tulistui. "Sitä paitsi Ron edistyy kovaa vauhtia", tyttö sanoi, mutta se ei kyllä pitänyt paikkansa. "Ja jos sinua kiinostaa pelaan jahtaajana. Itse ansaitsin paikkani joukkuessa taidoillani, en rahoillani..." Katie sanoi viitaten tietysti Nimbus 2001:siin, jotka Luihuisten joukkue oli saanua lahjaksi Dracon isälta Lucius Malfoylta. Katie käänttyi takaisin Hermioneen. Hermione yritti näyttää tyyneltä, mutta vaikeaa se oli. Hermione esitti Katielle kysymyksen, johon Cho oli jo ehtinyt vastata hänen puolestaan. Nyt hän halusi kuitenkin varmistusta asiaan. "Aivan oikein Cho", hän vastasi tälle ja käänsi lopullisesti selkänsä Malfoylle. Hän päätti jättää asian sikseen.
|
|
|
|
Post by Wrika on May 7, 2004 13:18:58 GMT -5
Tumma viitta hulmahtaen Draco kääntyi kirjaston ovesta käytävään kasvoillaan paheksuva ilme, kuullessaan katien sanat huispauksesta. Malfoy kohdisti katseensa lattiaan seuraten miten jalat liikkuivat saaden hänet kulkemaan eteenpäin viileällä lattialla. "Minulla on sentään siihen varaa" hän ajatteli nostaessaan katseensa jälleen menosuuntaan, vilkaisten kerran vielä taakseen miettien vaivautuisiko lähettämään jonkin sortin kirouksen, vaikka kaikkien kolmen. Hymähdys ja hiljaisuus. Draco hellitti otettaan sauvasta ja veti kätensä pois taskusta, huomaten vasta nyt raahaavansa kärsinyttä kirjaa vieläkin mukanaan. Aikeena jättää se lojumaan lattialle, se peruuntui askelten kuuluessa pojan takaa. Kuka lie tulossa olikin, ei Draco siitä jaksanut välittää vaan kaartoi seuraavan kulman taakse häviten näkyvistä.<br>
// Poistun siis.. //
|
|
|
|
Post by Hermione Granger on May 7, 2004 13:53:28 GMT -5
"Ei viitsitä nyt haastaa riitaa, sille ei voi minkään jos tuollainen ihminen on!" Hermionea puistatti koko poika... Hermione huokasi syvään ja katsoi noita kahta. "Ymmärrättekö te häntä?" Hermione tuijotti typääntyneenä, että tuon hapannaaman piti pilata koko päivä.<br>Hermione nojasi pään käsiinsä istuen pöydässä ja tuijottaen vain tyhjää seinää...
/Lyhkä..^^
|
|
|
|
Post by Cho on May 8, 2004 1:39:26 GMT -5
Cho huokaisee. Häneltäkin oli meinannut mennä hermot, mutta hän sentään oli pystynyt hillitsemään itsensä.
"Kuka tuota ymmärtäisi?"
Malfoy oli tosiaan niin ärsyttävä. Ihme että edes Crabbe ja Goyle kestivät häntä. Cho yritti unohtaa pojan ja kääntyi taas Katieen oäin.
"Katie... Voitaisiinko me lähteä vaikka huispaamaan, kenttä ei taida olla varattu ja siellä on hieno ilma. En ole lentänyt moneen päivään!"
Lentämisellä voisi tosiaan karkoittaa kaiken stressin. Mutta yksin hän ei lähtisi. Tosin Katiekin näytti tarvitsevan jotain rentouttavaa...
|
|
|
|
Post by Katie on May 8, 2004 4:29:03 GMT -5
Katie katsoi, kun Malfoy meni menojaan. "Anteeksi. En taaskaan pystynyt hillitsemään itseäni", hän sanoi. "Mutta tuollaisia tilaisuuksia tulee niin harvoin; Malfoy ilman niitä kahta hirvittävää korstoa", Katie jatkoi ja tyrskähti hiljaa. Sitten hän kuuli Chon esittävän ehdotuksen mennä huispaamaan. Tänään oli tosiaan liian hieno päivä sisällä istuttavaksi. Sitä paitsi huispaus karkoittaa kaikki synkimmätkin ajatukset. "Joo, mahtava idea Cho!" Katie ilahtui. "Odota. Käyn vain hakemassa luutani. Tavataan huispuskentällä", hän sanoi ja lähti juoksemaan kohti Rohkelikkotornia. Hän ryntäsi oleskeluhuoneeseen ja sieltä tyttöjen makuusaliin. Hän laskeutui sänkynsä eteen polvilleen ja veti sieltä luudanvartensa esiin. Hän katseli sitä hetken ja nousi ylös. Katie ryntäsi ulos makuusalista ja oleskeluhuoneesta takaisin käytävään. Sitten tyttö lähti juoksemaan pitkin käytäviä kohti huispauskenttää.
|
|
