|
|
Post by Yvonne Condon on Dec 11, 2004 4:15:10 GMT -5
Yve oli kiivennyt yhdelle pöllötornin ikkunoista.
Hän istui sen laidalla katsellen n.6 metrin pudotusta.
Piirustus lehtiö lojui hänen vierellään ja sen päällä oli kasa eri vahvuuksisia lyijykyniä ja kumi.
Pöllölän tuoksu oli mädäntynyt, mutta kuitenkin raikas.
Ilmassa leijaili vähän väliä eri lintujen höyheniä ja rottien karvoja.
Jostakin ylhäältä tippui verta ja jokunen lintu lennähti Yven ohitse, ainakin se jonka hän oli piirtänyt.
Oikeastaan ilmassa leijui hänen piirtämistään linnuista: kaksi jousenta, viisi tai kuusi pöllöä,
seitsemän varpusta ja yksi kyyhkynen.
Muut olivat oikeita lintuja.
Pieni tuulen vire läpäisi ikkunan, Yvonnen hiukset tapuivat juuri sen mukaan.
[Tulleko joku mukaan?]
|
|
|
|
Post by Matthew Downdreef on Dec 30, 2004 11:35:54 GMT -5
//Minä voisin tulla mukaan...//
Matthew kiipesi kohti pöllöllää, kirje toisessa kädessään. Mathhew oli päättänyt lähettää vastauksen vanhempiensa lähettämään kirjeeseen, jossa nämä olivat kyselleet poikansa kuulumisia. Saapuessaan pöllölään Matthew huomasi jonkun tytön istumassa ikkunalla.
"Hei."
Matthew tervehti, vaikkei ollutkaan varma kuka tyttö oli tai mitä hän teki pöllö tornissa tistuskelemassa, mutta kun Matthew huomasi lehtiön ja kynät Matthew kohotti kulmiaan, kuin olisi ymmärtänyt mistä oli kyse. Matthew käveli sisään pöllötorniin ja käveli erään pöllön luokse, joka istui ala orsilla. Rusehtavan värinen lehtopöllö käänsi katseensa Matthewiin ja ojensi jalkansa, johon Matthew sitoi kirjeen. Pöllö huhuili hiukan, kunnes lähti ulos eräästä tornin ukkunasta. Matthew tunsi olonsa hiukan vaivautuneeksi, mutta kääntyi sitten kuitenkin tytön puoleen. Matthew oli hyvin huono aloittamaan mitään keskusteluja, hiljainen luonteeltaan kun oli, joten Matthew tyytyi vain tuijottamaan ikkuna laudalla istuvaa tyttöä.<br>
//Tänään ei pahemmin isnpaa...--'//
|
|
|
|
Post by Yvonne Condon on Jan 8, 2005 10:06:58 GMT -5
[Hauskaa ;D Mutta enhän mäkään ole aina inspis tuulella!]
"Moi!" Yvonne sanoi vaivautuneesti hän oli vasta nyt huomannut pojan. Yve tunsi poskiaan punottavan, oli noloa tulla "yllätetyksi"...
"Tääl on vähän kylmä, onks siellä alhaallakin?" Yvonne kysyi ja kurkisti ujosti poikaa kohti.
Pudotus olikin pidempi kuin äsken, häntä alkoi huimaamaan.
Tyttö ei oikeastaan muistanut, miten kiipesi näin ylös, tosin olihan hän ollut korkeammallakin, mutta silloin hänen suojanaan oli ollut kaide kun taas nyt...
Yve yritti hillitä itseään tärisemästä.<br>
|
|
|
|
Post by Matthew Downdreef on Jan 8, 2005 10:43:50 GMT -5
Matthew tarkkaili tyttöä varovasti hiuksiensa takaa ja helpottui aavistuksen, kun tyttö puhui säästä.<br>"Juu...onhan siellä aavistuksen koleaa...alhaalla siis."
Matthew sanoi hiukan epävarmasti ja katsoi tyttöä. Hetken tuijoteltuaan tyttöä ja tämän ikkunalla istumista Matthew kysyi varovasti:
"Eikö sinua yhtään...hm...pelota istua siinä ikkunalla? Täältä on kuitenkin aika pitkä pudotus.."
Matthew sanoi ja siirtyi vähän lähemmäksi tyttöä ja ikkunaa. Matthew kurkisti varovasti ikkunasta alas ja tunsi oudon kylmäyksen vatsansa perukoilla. Alas oli todellakin matkaa. Matthew katsoi tyttöä ja huomasi nyt läheltä, että tyttö vaikutti jokseenkin jännittyneeltä. Matthew nolostui hiukan tuijotustaan ja käänsi katseensa maahan, huomaten lehtiön.
"Tykkäätkö piirtämisestä?"
Matthew kysäisi yrittäen pitää edes pientä keskustelua yllä, sillä hän kiusaantui nopeasti, jos tuli yllättäin liian hiljaista. Matthew tunsi edelleen poskiensa aavistuksen kuumottavan nolostuttuaan tuijotuksesta, mutta poika toivoi hiljaa, ettei tyttö huomaisi sitä. Olihan se varsin noloa nyt nolostella ihan noin vain vieraassa seurassa... kuinka noloa!
|
|
|
|
Post by Yvonne Condon on Jan 9, 2005 7:59:15 GMT -5
Yve vilkaisi taas poikaa.
"No tuota, ei täällä ole oikeastaan kauhean pelottavaa...", Yvonne valehteli, kyllä häntä pelotti olisi ollut kauheaa tippua ikkunasta pää edellä maahan.
"Piirtäminen...ehkä se on mun elämä..."
Tuuli heilautteli tytön hiuksia ja ne laskutuivat tämän simille.
Yvonne alkoi ärsyttää tuuli ja jatkumaton viima, hän heitti piirustus vihkonsa saastaiselle lattialle ja keräsi kynänsä ja kumin jästi penaaliin.
"Varo, mä tulen nyt alas!", Yvonne kyypeili ahkerasti alemmas kunnes hyppäsi loput pari metriä.
|
|
|
|
Post by Matthew Downdreef on Jan 10, 2005 14:02:47 GMT -5
Matthew väisti aavistuksen kauemmaksi, kun tyttö heitti piirroslehtiönsä alas. Hän vilkaisi tyttön päin, kun tämä itse hyppäsi alas. Matthew hymyili aavistuksen hermostuneesti nyt kun tyttö oli myös alhaalla.
"Minä piirrän itse myös aika paljon...yleensä aina silloin kun kerkiän."
Matthew sanoi tytölle edelleen hiukan arkailevasti. Pitikin hänen aina nolostella puhuessaan. Miksei hän voisi ottaa sitä yhtä rauhallisesrti kuin suurin osa muista ikäisistään pojista?
"Hm..et tainnut mainita nimeäsi.."
Matthew huomautti varoen kuulostamasta liian uteliaalta tai tunkeilevalta. Jotkut kun tuppasivat pomppimaan silmille pelkästä nimen tiedustelusta. Hän kohotti aavistuksen katsettaan maasta, jota hän oli äsken tarkkaillut. Matthew katsoi tyttöä nyt jonnekin silmien tietämille, yrittäen erottaa hiusten lomasta, minkä väriset silmät tytöllä oli. Matthew oli jo pitkän aikaa sitten todennut itsekseen mielessään, että kauneinta ihmisessä olivat silmät, sielun peilit.
|
|
|
|
Post by Yvonne Condon on Jan 12, 2005 8:11:27 GMT -5
[Kirjasto on ahdas paikka kirjottaa]
Alhaalla Yve ei tuntenut enää kylmän viimaa ja rauhoittui.
Tytön kasvoja kuumotti, oli ehkä hiukan noloa jäädä jonkun pojan kansa kahden pöllölään.
Entä jos joku tulisi.
Linnut lentelivät katossa ja pari sulkaa liukui Yvonnen päälle.
Yvonne kyykistyi ujosti vihkonsa viereen ja katsoi poikaa poimien lehtiönsä.
"Yvonne Condon", tyttö sanoi, nousi ylös ja ojensi kätensä.<br>
|
|
