Korpinkynnen o.huoneen ah, niin vilkasta elämää..

[Ninya]

[Oon tässä vähän miettiny että miksköhän kukaan ei tuu pelaamaan mun kanssa.. Joko se johtuu siitä ettei täällä käy ikinä ketään (mitä epäilen vahvasti..) tai siitä että mä oon näin huono kirjottaja... ]

Ninya istui mukavassa nojatuolissa lukemassa kirjaa. Hänen olisi pitänyt tehdä läksyjä, mutta olo ei ollut sellainen juuri nyt.
Pari ekaluokkalaista poikaa pelasi kovaäänisesti räjähtävää näpäytystä ja Ninya häiriintyi.
"Voisitteko olla hiukan hiljempaa?" hän kysyi lempeästi mutta pojat näyttivät silti säikyiltä.<br>Ja MINÄ olen muka noin pelottava..? Ninya ajatteli hämmentyneenä.

[Tuli taas vähän pätkä mutta.. Kestäkää se ]

[Gizua]

//Arvaapas, mistä saattaa johtua, ettei kukaan tule pelaamaan sinun kanssasi? Tuo alku peli on aika lyhyt, siis ei millään pahalla, mutta siihen voi olla vähän vaikeaa keksiä peliä, kun niinhän siinä käy, jos toisella on lyhyt peli, niin yleensä tulee myös toiselle ^^ Mutta minä yritän jotain nyt tässä vääntää ^^//

Gizua asteli korpinkynsien oleskeluhuoneeseen. Hänen tumman ruskeat hiuksensa olivat kahdella paksulla letillä ja hänellä oli päällään koulukaapu, sillä hän oli mennyt heti tuntien jälkeen kirjastoon ja viipynyt siellä pitkän aikaa uppoutuneena johonkin kirjaan, joka kertoi lohikäärmeistä.
Hän puristi rintaansa vasten punakantista kirjaa, jonka tämä oli lainannut kirjastosta, se oli jokin 'fantasia kertomus', jonka päähenkilö oli joutunut kadonneen Atlantiksen saarelle ennen sen tuhoutumista. Gizua tahtoi päästä lukemaan tuota kirjaa ja onnekseen hän oli tehnyt ensitöikseen kirjastossa läksynsä, joten hänen ei tarvinnut alkaa niitä nyt vääntämään.
Gizua antoi katseensa kiertää huonetta, ja totesi, että huoneessa oli vain muutama ekaluokkalainen poika pelaamassa räjähtävää näpäystä ja joku tyttö, jota ei ollut nähnyt ennen. Gizua mietti, että voisi tehdä tuttavuutta tuon tytön kanssa siinä sivussa, kun menisi lukemaan kirjaansa nojatuoliin.
Hän laahusti takan lähellä olevan tuolin luokse, laski laukkunsa lattialle ja istui tuoliin, heittäen jalkansa sen käsinojan päälle ja laski punakantisen kirjan syliinsä. Sitten hän katseli hetken laskelmoivasti toista tyttöä ja tervehti tätä: "Iltaa. Ei olla varmaan tavattu ennen?", lämpimän, ystävällisen hymyn kera.

[Ninya]

[Tiiän, mutta kun en keksi ikinä mitään välkkyä.. ]

"Ei, ei olla tavattu. Olen Ninya", Ninya sanoi hymyillen lämpimästi ja sulki kirjansa laitettuaan ensin kirjanmerkin huolellisesti sivujen väliin.
Tämä tummahiuksinen tyttö vaikutti mukavalta.
"Oletko sinä tehnyt läksyt? Minä en jaksanut, vaikka tuleekin taas ongelmia liemissä", hän sanoi ja irvisti silmissään kuva Kalkaroksesta saarnaamassa hänelle. Ninyaa puistatti.
"Yritin lukea tätä kirjaa, mutta nuo pelasivat sen verran kovaäänisesti etten pystynyt", hän sanoi ja hymyili heilauttaen kiharaa hiuspehkoaan. "Inhottava ilma, hiukseni suorastaan villiintyvät kun on hiukankin kosteaa.." Ninya virnisti ilkikurisesti ja vetäisi sitten hiukset suttuiselle nutturalle.
"Sinä taidat olla samalla luokka-asteella kuin minä?" hän totesi kysyvästi ja pisti kirjan laukkuunsa.
Ihanat hiukset, Ninya ajatteli ja vertasi tytön hiuksia mielessään omaan pörrökasaansa.

[Pikkuhiukkasen pitempi..]

[Gizua]

"Minun nimeni on Gizua Zourene, voit sanoa ihan vain Gizua.", hymyilee toiselle ja katsahtaa tämän kirjaa, "Mitä sinä luet tai no.. luit?", virnistää, "pidät varmaan kirjoista? Minä rakastan niitä! Olin tänäänkin monta tuntia kirjastossa.", selittää toiselle tytölle hymyillen itselleen vinosti.
Virnuilee Ninyalle leikkisän vahingoniloisesti tämän valitellessa läksyistään. "Minä tein läksyni onneksi kirjastossa, ennen kuin aloin lukemaan, mutta voin toki auttaa sinua, jos haluat?", Gizua hipelöi sylissään olevaa kirjaa, ihan kuin se olisi hokenut 'Lueminutlueminutlueminut', mutta tyttö halusi nyt tutustua uuteen tuttavuuteensa paremmin, joten hän työnsi lukemisen hetkeksi kauemmaksi mielestään.
Katsoo toisen hiuksia, "sinullahan on ihanat hiukset!", kehuu lähes vilpittömästi.
"Juu, etkös sinä ole viidennellä luokalla?", kysäisee varmistaakseen.
Gizua katselee kirjansa punaista kantta ja uppoaa hetkeksi ajatuksiinsa, aivan kuin kirjan kannessa olisi jotain hypnoottista voimaa.
Tyttö hyräilee jotain kappaletta:
May it be an evening star
Shines down upon you
May it be when darkness falls
Your heart will be true
You walk a lonely road
Oh, how are you are from home
Hetken päästä hän kohottaa katseensa kirjan kannesta ja hymyilee, "Tuo kappale soi minun päässäni.. Siitä tulee mieleen kaikenlaisia muistoja.."

[Ninya]

"Öh, tämän kirja on jonkinlainen fantasiakertomus. Tämä kylläkin on jokin jästikirja jonka ystäväni lainasi.. Ihan siedettävä tämä tähän asti on ollut.. Tosin olen lukenut vain parikymmentä sivua", Ninya hymyili ja jatkoi sitten:
"Olen hulluna kirjastoihin, kaikenlaisiin. Pienempänä minä vain vaeltelin kirjastoissa kunnes tunsin jokikisen hyllyn sisällön läpikotaisin.." hän virnisti ilkikurisesti.
"Apu olisi todellakin tarpeen, mutta en minä viitsi laittaa sinua työskentelemään läksyjen parissa toista kertaa tänään", Ninya hymyili, "ellet tietysti itse sitä vaadi."
"Minun hiukseniko muka ihanat? Nojaa, yleensä ne joilla ei itsellään ole kiharia hiuksia haluavat sellaiset..
Yritin kerran suoristaa hiuksiani eräällä loitsulla, mutta se ei oikein onnistunut.." virnistää muistellessaan kuinka hän joutui tapauksen jälkeen kävelemään ympäri Tylypahkaa kirjaimellisesti hiukset pystyssä kokonaiset kolme päivää.
"Kyllä minä olen viidennellä, niin kuin sinäkin, vai olenko väärässä?"
Ninya ei tunne tytön hyräilemää kappaletta.
"En kuuntele kovinkaan paljon musiikkia", hän sanoo pahoittelevasti.
"Sinulla on hyvä ääni", hän kehuu ja tajuaa sitten miltä tuo kuulosti kun hän juuri äsken tunnusti ettei kuuntele paljoa musiikkia..
"Voi ei, tuo kuulosti turhan oudolta", hän naurahtaa, "mutta ihan oikeasti, sinulla on hyvä ääni."

[Gizua]

//Anteeksi, kun en ole kirjoittanut ^^' Kun aina kun olen ollut netissä, niin on ollu silleen, et ei inspaa.. nii nii en oo viittiny kirjottaa ihan vaan muutaman lauseen juttua.. :/ ))

Gizua kuunteli toisen rupattelua ja tunsi löytäneensä sielunsisaren. "Minäkin olen pienestä pitäen ravannut kirjastossa, jo ennen kuin ehdin oppia lukemaan.. Äiti ihmetteli aina, mitä kummaa minä siellä tein.", hän virnistää ja jatkaa, "Itseasiassa minä vain katselin silloin kirjojen kuvia, ja kansia ja ajattelin, että jonain päivänä minä luen nuo kaikki..", lopettaa kertomuksensa ja hymyilee, muistellen, kuinka kirjaston täditkin olivat muistaneet hänen nimensä ulkoa.
"Toki minä voin auttaa sinua läksyjen teossa, ei minulla tässä muutakaan tekemistä ole.", Gizua hymyilee vinosti ja sanoo vielä, "ja pidän kyllä huolen, että sinä saat hoitaa suurimman ajattelu työn."
"Kyllä vain, olen viidennellä.", vastaa toisen kysymykseen.
Katsahtaa toista hymyillen: "Kiitos. Minun ääntäni kehutaan harvemmin.. Ehkä siksi, koska laulan niin harvoin muiden kuullen."
"En minäkään paljoa musiikkia kuuntele, laulan mielummin itse..", Gizua virnistää ja alkaa jaaritella taas menneisyydestään: "Kun kävin jästikoulua, siis ennen kuin sain kutsun Tylypahkaan, olin eräässä kuorossa, jossa laulettiin todella paljon kauniita lauluja.. ja sitten me esitimme niitä kaikissa koulun juhlissa.", hymyilee hieman haikeasti.
"Mistä sinä olet muuten kotoisin?", kysäisee toiselta.

//Hmm.. vähän tökkii mulla nyt tämä ^^'//