Post by Shuichi Shindou on Oct 2, 2004 14:44:20 GMT -5
[Vain Jesse xDD Tuo poliisiopisto 3:n antoi ihania ideoita Japanista xDD Maaliskuu sitte xD]
Oli ihastuttava tiistai aamu. Ja kellohan oli... aamu kuusi. Koko koulu oli syvässä unessa. Yhtä lukuun ottamatta. Rohkelikon oleskeluhuoneessa pehmeällä tyynyllä lattialla istui nuori 16-vuotias tyttö nimeltä Shuichi Shindou. Tyttö istuu ristiasennossa ja kädet lepuuttaa rennosti sylissä. Huone on yhä pimeä lukuunottamatta lattialla olevia kymmeniä palavia kynttilöitä ja pöydällä palavia suitsukkeita lukuunottamatta. Huoneessa oli hyvin rauhallinen tunnelma ja taustalla soi hiljaista japanilaista musiikkia. Pöydällä on myös pieni kirja ja tarot kortit joita tyttö käytti ahkerasti tähän aikaan aamua. Tytön hiukset o n poninhännällä ja kasvot levolliset ja silmät kiinni. Tyttö näyttää olevan kuin unessa. Yllä neidillä on naisten mustat bokserit ja musta kehoa myötäilevä toppi. Tyttö istuu hyvin ryhdikkäästi ja mumisee japaniksi välistä jotakin. Olotila oli todella autuas ja rauhallinen ja varsinkin kuultuaan koulussa olleista tappeluista ja muusta yhtä alkukantaisesta, brutaalista toiminnasta oli tyttö päättänyt vain vankemmin pysyä traditioissaan ja oli saanut jo muutaman muunkin tytön meditoimaan ja etsimään sisäistä rauhaa. Kyllä. Oli aika saada ihmiset löytämään sisäinen rauha ja oma itsensä. Nuo nuorethan olivat aivan eksyksissä. Japani oli opettanut tälle tytölle paljon vaikkei hän kyllä todellakaan mikään rauhanlähettiläs ollut. Oh no. Osasi tämäkin tyttö rähiköidä jos syytä oli, mutta silti hän halusi pysyä rauhassa itsensä kanssa edes. Mutta meditaatiossa ei saanut ajatella. Se hoidettiin muualla. Meditaatiossa keskityttiin juuri olemaan ajattelematta ja hengittämään oikein ja sulautua harmoniseen tasapainoon. Tylsää vai? Siltä se kuulostaa, mutta sitä se ei todellakaan ole. Ei ainakaan Shuichista joka oli oppinut itsestään paljon vuoden aikana juuri meditaation ja oikean ruokavalion ja hartauksien kautta. Tytöstä oli tullut kasvissyöjä lukuunottamatta broileriruokia. Täälläkin hän söi vain riisiä puikoin ja kanakastiketta tai jotain tuon suuntaista ja paljon kasviksia. Wokkiruuat oli tytön suosiossa. Pitivät linjatkin kurissa. Tyttö piti tiukkaa kuria painonsa kanssa ja joka päivä hän ennen koulun alkua kävi juoksulenkillä tai sitten ratsastamassa harjoittaakseen tasapainoaan. piti olla tavoitteita ja piti aina kehittää itseään kuten hän sanoi muille tytöille. Pojat eivät tälläistä suostuisi edes kuuntelemaan joten hän oli päättänyt unohtaa asian. Turha puhua kuuroille korville. Koulun jälkeen tyttö kävi syömässä ja teki läksyt ja opiskeli englantia ja sen jälkeen oli taas meditaatiota ja ulkoilua. Kaikki tunteet ja ajatukset piti selventää päässä iltakävelyllä jottei olisi uniongelmia ja päiväkirjaan kirjoitettua kaikki ajatukset ja huolet ja kaikki tärkeä minkä tyttö oli huomioinnut. Kirjassa luki monesti kaikki ongelmat mitä muilla ihmisillä oli. Olihan monen sisäinen harmonia aivan sekasorron vallassa. Tytön sängyn vastapäätä lojui myös unensieppaaja, kaunis koriste-esine jossa oli linnunhöyheniä ja sellainen jännä hämähäkinseitin näköinen verkko renkaansisällä. Se esti pahoja unia. Joten tyttö pystyi nukkumaan hyvin harmonisesti ilman painajaisia. Ja joka ilta poltettu suitsuke toi myös rauhaisan olon meditaatiossa. Ja joka aamu ja ilta tyttö joi vihreää teetä. Tyttö eli säännöllisen aikataulun mukaan joka piti tytön tasapainossa. Stressi oli pahasta ja hän näki miten monet menetti yöuniaan koestressin takia. Siksipä tyttö ohjasti muita japanilaisen kulttuurin avulla. Ja oli kiva kirjoittaa Naokolle ja tytöille japaniin ja kertoa millainen sekasorto Tylypahkassa oli. Oi joi.. Mutta siis takaisin meditoimaan.
Oli ihastuttava tiistai aamu. Ja kellohan oli... aamu kuusi. Koko koulu oli syvässä unessa. Yhtä lukuun ottamatta. Rohkelikon oleskeluhuoneessa pehmeällä tyynyllä lattialla istui nuori 16-vuotias tyttö nimeltä Shuichi Shindou. Tyttö istuu ristiasennossa ja kädet lepuuttaa rennosti sylissä. Huone on yhä pimeä lukuunottamatta lattialla olevia kymmeniä palavia kynttilöitä ja pöydällä palavia suitsukkeita lukuunottamatta. Huoneessa oli hyvin rauhallinen tunnelma ja taustalla soi hiljaista japanilaista musiikkia. Pöydällä on myös pieni kirja ja tarot kortit joita tyttö käytti ahkerasti tähän aikaan aamua. Tytön hiukset o n poninhännällä ja kasvot levolliset ja silmät kiinni. Tyttö näyttää olevan kuin unessa. Yllä neidillä on naisten mustat bokserit ja musta kehoa myötäilevä toppi. Tyttö istuu hyvin ryhdikkäästi ja mumisee japaniksi välistä jotakin. Olotila oli todella autuas ja rauhallinen ja varsinkin kuultuaan koulussa olleista tappeluista ja muusta yhtä alkukantaisesta, brutaalista toiminnasta oli tyttö päättänyt vain vankemmin pysyä traditioissaan ja oli saanut jo muutaman muunkin tytön meditoimaan ja etsimään sisäistä rauhaa. Kyllä. Oli aika saada ihmiset löytämään sisäinen rauha ja oma itsensä. Nuo nuorethan olivat aivan eksyksissä. Japani oli opettanut tälle tytölle paljon vaikkei hän kyllä todellakaan mikään rauhanlähettiläs ollut. Oh no. Osasi tämäkin tyttö rähiköidä jos syytä oli, mutta silti hän halusi pysyä rauhassa itsensä kanssa edes. Mutta meditaatiossa ei saanut ajatella. Se hoidettiin muualla. Meditaatiossa keskityttiin juuri olemaan ajattelematta ja hengittämään oikein ja sulautua harmoniseen tasapainoon. Tylsää vai? Siltä se kuulostaa, mutta sitä se ei todellakaan ole. Ei ainakaan Shuichista joka oli oppinut itsestään paljon vuoden aikana juuri meditaation ja oikean ruokavalion ja hartauksien kautta. Tytöstä oli tullut kasvissyöjä lukuunottamatta broileriruokia. Täälläkin hän söi vain riisiä puikoin ja kanakastiketta tai jotain tuon suuntaista ja paljon kasviksia. Wokkiruuat oli tytön suosiossa. Pitivät linjatkin kurissa. Tyttö piti tiukkaa kuria painonsa kanssa ja joka päivä hän ennen koulun alkua kävi juoksulenkillä tai sitten ratsastamassa harjoittaakseen tasapainoaan. piti olla tavoitteita ja piti aina kehittää itseään kuten hän sanoi muille tytöille. Pojat eivät tälläistä suostuisi edes kuuntelemaan joten hän oli päättänyt unohtaa asian. Turha puhua kuuroille korville. Koulun jälkeen tyttö kävi syömässä ja teki läksyt ja opiskeli englantia ja sen jälkeen oli taas meditaatiota ja ulkoilua. Kaikki tunteet ja ajatukset piti selventää päässä iltakävelyllä jottei olisi uniongelmia ja päiväkirjaan kirjoitettua kaikki ajatukset ja huolet ja kaikki tärkeä minkä tyttö oli huomioinnut. Kirjassa luki monesti kaikki ongelmat mitä muilla ihmisillä oli. Olihan monen sisäinen harmonia aivan sekasorron vallassa. Tytön sängyn vastapäätä lojui myös unensieppaaja, kaunis koriste-esine jossa oli linnunhöyheniä ja sellainen jännä hämähäkinseitin näköinen verkko renkaansisällä. Se esti pahoja unia. Joten tyttö pystyi nukkumaan hyvin harmonisesti ilman painajaisia. Ja joka ilta poltettu suitsuke toi myös rauhaisan olon meditaatiossa. Ja joka aamu ja ilta tyttö joi vihreää teetä. Tyttö eli säännöllisen aikataulun mukaan joka piti tytön tasapainossa. Stressi oli pahasta ja hän näki miten monet menetti yöuniaan koestressin takia. Siksipä tyttö ohjasti muita japanilaisen kulttuurin avulla. Ja oli kiva kirjoittaa Naokolle ja tytöille japaniin ja kertoa millainen sekasorto Tylypahkassa oli. Oi joi.. Mutta siis takaisin meditoimaan.
