Hän on palannut!

[Shuichi Shindou]

Ah, ihana koulu. Tai niin voisi luulla. Keskellä eteishallia seisoi mustahiuksinen tyttö joka tapitti eteenpäin. Tällä tytöllä oli ongelma. Vanhat tutut tuskin enää tuntisi häntä ja syy miksi hänet oli vuosi sitten Japaniin häädetty oli matkustanut Amerikkaan. Nykyinen poikaystävä asui Japanissa ja senkin kanssa oltiin nykyisin vain jotain. Ja tytön englannintaito oli lähes nollassa. Tyttö osasi Japanin paljon paremmin kuin englannin. Ja kukaan tuskin tunnistaisi häntä koska hän oli jättänyt entisen nimensä; Tarana Weissonin taakseen aikoja sitten. Hän oli nyt Shuichi Shindou. Ja sillä sipuli. Yllään tytöllä oli mustat samettihousut ja valkea ympärille kiedottu toppi ja sen päällä musta polviin ylettyvä nahkatakki. Tytön puoleen selkään ylettyvät hiukset olivat vapaina ja kasvot oli meikattu vaaleiksi tummin silmimeikein. Tyttö huokaisee ja lähtee laukkujensa kanssa kohti rohkelikon tupaa.

[Sirenda Adderla]

Sirenda olk saanut tarpeekseen yhteisolosta muiden kanssa ainakin tämän päivän osalta. Hän oli luikahtanut jo useita tunteja sitten muiden luihuisten seurasta jä käveli nyt kohti eteishallia kädet syvällä kuluneiden farkkujen taskuissa ja kauhtunut vihreä villapäitä päällä roikkuen tai ainakin pusakka näytti olevan aivan liian suuri ja kaulus oli sen verran suuri, että se saattoi vetää toisen olkapään ylitse.
Hiukset oli väkerretty vähän kömpelön oloisesti nutturoille korvien päälle, kiitos edelleen aran ranteen ja tunnottomien sormien.
"Voi hitto", tyttö puuskahti katsellen alaviistoon lattiaa eikä ollut edes huomata toista tyttöä, joka kantoi laukkuja mukanaan. Onneksi pieni ja heiveröisen oloinen Sirenda ei sentään törmännyt toiseen, joka näytti huomattavasti paremmin pukeentuneelta Sirendan nostaessa katsettaan ja ihmetelläkseen tätä ilmeisesti uutta ilmestystä. Tervehdystä ei lausuttu vaan ruskeat silmät täpittivät viileästi vailla sen kummempaa halua edes kuulla toisen tervehdys saati sitten nimi.

[Shuichi Shindou]

Tyttö huomaa tulijan ja kallistaa päätään sirosti.
"H-hei!", sanoo sitten japanilaisella korostuksella. Katsoo tuota hiljaa. Tuon olemus oli jotensankin viileä. Ehkä luihuinen?
"Missä olla rohkelikko?", kysyy kömpelösti. Tyttö ei vieläkään osannut kunnolla tätä englantia. Japani oli kauniimpi kielikin. Olihan hän opiskellut täällä vuosi sitten mutta hän oli unohtanut kaikki muistikuvat tästä paikasta sen vuoden aikana Japanissa. Jos tuo nyt aikoisi edes vastata.

[Sirenda Adderla]

Tyttö ei näytä vastaavan mitään, ei ainakaan aluksi. Huulille nousee pienen pieni huvittunut hymynpoikanen varsinkin kysymyksen jälkeen. Oli itsestään selvää, ettei toinen tainnut oikein hallita oikeaa kieltä.<br>"Sinä ei siis olla täältä", Sirenda vastaa ja kohauttaa olkiaan miltei nauraen.
"Tuollahan tuo kun vain jatkat eteenpäin ja käännyt sitten vasemmalle varoen viidettä rappusta, joka on ollut korjauksen tarpeessa jo viikko tolkulla. Varmaan sinä selviätkin siitä taas eteenpäin, jonkun rohkelikon avulla", Siranda sanoi ja katsoi toista edelleen vilpoisasti. Hassua, että Tylypahkaan otettiin näinkin monta oppilasta mukaan kesken lukuvuoden. Sirenda oli luullut olevansa ainoa, mutta ilmeisesti Dumbledoren mielestä oli hyvä pitää ovi aukille kaikille ja kaikkina aikoina.
Mikäs tuuli sinut tänne lennätti? Varmaankin itäinen... Sirenda ajatteli mielessään, mutta ei kuitenkaan virkannut enää mitään ääneen.

[Shuichi Shindou]

"Opiskella täällä ennen, mutta olla vaihto-oppilaana Japanissa, desu", tyttö selittää ja katsoo toista tarkkaavaisena. Hiljainen tyttö? Huh.. No jaa..
"Okeido. Kai minä osata nyt. Kuka sinä olla, desuka?", kysyy sitten tuolta ja katsoo tuota uteliaana yhäti. Ei pitänyt luovuttaa niin helpolla.

[Sirenda Adderla]

Sirenda olisi voinut yksinkertaisen töykeästi vastata nimen uteluun uudella kysymyksellä siitä, mitä hänen nimensä toiselle kuului, mutta se olisi ollut jotensakin liian helppoa.
"Sirenda Adderla", tyttö sanoo, mutta ei tarjoa kättään puristettavaksi.
"Kerrohan sinäkin nimesi, vaihto-oppilas. Sehän on hyvien tapojan mukaista", tyttö hymyili, mutta hymy saattoi tuntua poissaolevalta tai pelkästään hyytävältä. Kuten tyttö itse sanoi, ihminen ei voinut muuttua loppujen lopuksi ja tämä hyytävyys oli asuttunut vakituisesti asumaan Sirendan sisälle, vaikka kuura joskus joutuikin hyväksymään lämmön, joka saattoi hieman sulattaa kylmyyden aiheuttamaa routaa.

[Shuichi Shindou]

"Shuichi Shindou, desu", tyttö sanoo nyt tasaisen varmalla äänellä. Jo oli viileähkö tapaus. Tyttö ei oikein ollut tottunut sellaisiin mutta pakko kai siihen piti tottua. Englantilaiset olivat töykeitä Japanilaisiin verrattuna. Yllättäen paikalle lentää musta korppi joka rääkäisee ja laskeutuu tytön olkapäälle ja tapittaa toista tyttöä uteliaana.

[Sirenda Adderla]

"Vai niin, Shuichi Shindou", tyttö toisti vilkaisten lattiaa jalkojensa juuressa nostaen jälleen katseensa korpin rääkäistessä hieman yllättäen.
"Korppi. Olisin odottanut jotain vähän eksoottisempaa", todetaan silmät tiukasti mustassa paholaisessa, kuten hänen isänsä oli lintuja nimittänut.
"Minulla on luri, joka asustelee vielä toistaiseksi pöllölässä. Se varmaankin tulee toimeen niiden kanssa, mutta olin tavallaan menossa hakemaan sitä, ennen kuin törmäsin sinuun", Sirenda selitti, vaikkei oikein tiennyt miksi. Hän otti oikein kätensä taskusta ja pyyhkäisi hiuskiehkuran korvansa taakse. Jos toinen oli tarkkasilmäinen tämä saattoi nähdä kultaisen sormuksen nimettömässä ja jos näin oli toinen saattoi varmasti huomata myös tummanpunertavan ranteen pilkistävän hihan suusta.
Sirenda oli miltei onnistunut unohtaa sen seikan, että hänen kättään särki vielä viikkoja tappelun jälkeen ja se johtui vain hänen omasta itsepäisyydestään käydä hoitamassa itseän Madam Pomfreyn luona, tai mikä se nimi nyt olikaan. Sirenda ei oikein vieläkään jaksanut muistaa kaikkia uusia nimiä, joita oleskelu Tylypahkassa oli hänen eteensä nakannut.