Post by Sirenda Adderla on Sept 19, 2004 23:26:12 GMT -5
Tällainen siis oli hänen uusi tupansa. Paikka ei tehnyt suurtakaan vaikutusta, sillä kovin karuhan se oli, mutta ihan tarpeeksi käytännöllinen Sirendan mielestä. Hän ei kaivannut suurta ylellisyyttä, sillä hän oli tottunut vähään matkustellessaan ympäri Eurooppaa ja Etelä-Amerikkaa isänsä avustajana. Noilla matkoilla hän oli oppinut paljon isältään, joka oli jästi, mutta tiesi silti jotakin taikuudesta, tai pikemminkin silmänkääntötempuista. Tavallaan Sirenda oli ylpeä isästään, mutta isänsä takia hän ei voinut pitää itseään puhdasverisenä, mikä oli suuri harmi Sirendalle itselleen. Oli miten oli, kukaan ei ollut vastaanottamassa uutta tulokasta, eikä kyselemässä hänen taustoistaan, vaikka kyllä hän joutuisi vastaamaan kysymyksiin ennemmin tai myöhemmin.
Matka-arkku tuntui raskaalta, mutta sinnikkäästi Sirenda raahasi sen tyttöjen puolelle ja jätti sen keskelle lattiaa. Hetken hän katseli ympärilleen koettaen löytää itselleen vapaan punkan. Itse asiassa Sirenda olisi voinut ottaa minkä tahansa ja häätää edellisen asukkaan muualle. Hän ei epäillyt tätä hetkeäkään, mutta hän tunsi Luihuisten maineen ja päätti tyytyä odottamaan toisten paluuta, vaikka hän tahtoikin käydä katsomassa Khloea, joka oli ilmeisesti viety pöllöjen luokse, kunnes lurille keksittäisiin parempi paikka.
Sirenda asteli ympäri tupaa ja tutki paikkoja huolellisesti. Hän tahtoi olla alusta asti perillä Tylypahkasta ja kaikista salaisuuksista, jotka koulu kätki sisälleen. Hän ei tahtonut jäädä muiden jalkoihin vain siksi, että oli uusi ja tyttö, ja vielä hyvin hentoisen oloinen tyttö. Siispä hän valitsi itselleen paikan keskeltä oleskelutilaa ja jäi tuijottamaan ovea kiinnostuksen pilke ruskeissa, normaalisti niin kylmissä, silmissään.
Kuva, jonka ensimmäinen sisään astuja saisi nähdä, olisi seuraavanlainen: Japanilaiseen, vaaleanvihreään ja limetinvihreään, kimonoon pukeutunut tyttö, joka näytti tuskin yhtään vanhemmalta, kuin 12-vuotiaalta. Jos tulija katsoisi hieman tarkemmin, hän saattaisi huomata tummanruskeat hiukset, jotka oli kierretty molemmille sivuille päätä kahdeksi nutturaksi ja useat pienet kultaiset korvarenkaat molemmissa korvissa. Tai ehkäpä tulijan katse kiinnittyisi noihin vaativiin ruskeisiin silmiin ja hieman normaalia tummempiin kasvoihin.
Matka-arkku tuntui raskaalta, mutta sinnikkäästi Sirenda raahasi sen tyttöjen puolelle ja jätti sen keskelle lattiaa. Hetken hän katseli ympärilleen koettaen löytää itselleen vapaan punkan. Itse asiassa Sirenda olisi voinut ottaa minkä tahansa ja häätää edellisen asukkaan muualle. Hän ei epäillyt tätä hetkeäkään, mutta hän tunsi Luihuisten maineen ja päätti tyytyä odottamaan toisten paluuta, vaikka hän tahtoikin käydä katsomassa Khloea, joka oli ilmeisesti viety pöllöjen luokse, kunnes lurille keksittäisiin parempi paikka.
Sirenda asteli ympäri tupaa ja tutki paikkoja huolellisesti. Hän tahtoi olla alusta asti perillä Tylypahkasta ja kaikista salaisuuksista, jotka koulu kätki sisälleen. Hän ei tahtonut jäädä muiden jalkoihin vain siksi, että oli uusi ja tyttö, ja vielä hyvin hentoisen oloinen tyttö. Siispä hän valitsi itselleen paikan keskeltä oleskelutilaa ja jäi tuijottamaan ovea kiinnostuksen pilke ruskeissa, normaalisti niin kylmissä, silmissään.
Kuva, jonka ensimmäinen sisään astuja saisi nähdä, olisi seuraavanlainen: Japanilaiseen, vaaleanvihreään ja limetinvihreään, kimonoon pukeutunut tyttö, joka näytti tuskin yhtään vanhemmalta, kuin 12-vuotiaalta. Jos tulija katsoisi hieman tarkemmin, hän saattaisi huomata tummanruskeat hiukset, jotka oli kierretty molemmille sivuille päätä kahdeksi nutturaksi ja useat pienet kultaiset korvarenkaat molemmissa korvissa. Tai ehkäpä tulijan katse kiinnittyisi noihin vaativiin ruskeisiin silmiin ja hieman normaalia tummempiin kasvoihin.