|
|
Post by Clara Moore on Sept 18, 2004 14:04:31 GMT -5
Oli aamu. Tyttö asteli yllään mustat hautajaisiin sopivat vaatteet. Nahkatakki yllä ja the crow meikit naamalla. Kaksi viikkoa hän oli istunut tuvassaan käyden vain tunneilla ja palaten heti sänkyynsä. Ei. Hän ei ollut itkenyt yhtenäkään iltana. Hän oli vain riimitellyt laulun sanoja ja soittanut. Nytkin kädessä kitara. Astelee puun alle ja alkaa soittaa ja laulaa tekemiään lauluja. Ajan kulua ja ensimmäistä kertaa kahteen viikkoon hän uskaltautui ulos. Maailma jatkui. Jep. Ja tämä tyttö ei aikonut luovuttaa. Tämä tyttö aikoi jatkaa elämää vaikka sitten yksin jos ei muuta. Olihan hän pärjännyt ennenkin omillaan. Kaksi viikkoa oli ehtinyt järjestää ajatuksia. Ja päätynyt tulokseen että hänen pitäisi puhua vielä Dracon kanssa. Harryn kanssa hän ei halunnut enää ikinä olla missään tekemisissä. Tsi no, niin vähän kun vain voi. Ehkä sitten joskus enemmän. Ei nyt. Hiusten väri oli vaihtunut. Ne oli räiskyvän punaiset. Siis tumman räiskyvät. Kuin verta. Ne oli poninhännällä ja istuessa lumessa ne hautautui osaksi lumeen jäädessä tytön pepun alle. Olivat kasvaneet taas. Tyttö harkitsi niiden lyhentämistä. Jotenkin hiukset eivät enää miellyttäneet tytön silmää. Olkapäille asti naks naks.
[Bleeh.]
|
|
|
|
Post by Harry Potter on Sept 18, 2004 14:20:11 GMT -5
Jes jes... Maaliskuu lopuillaan ja taas oli lähes vuosi tätä hemmetin koulua takana. Jaa voiko asian ilmaista noin? Oi kyllä sen voi kun vuoden aikana oli sattunut tapahtumaan yhtä ja toista... Voldemort ja kaikki. Ensi vuonna treffit sen äijän kanssa sitten varmaan taas. Yäk. Ei kuulostanut houkuttelevalta. Jos ja kunpa vain voisi jättää ne treffit väliin.. Mutta kun ei niin ei. Mutta parempi kai se suunnilleen sovitut treffit kuin esimerkiksi yllättävät sokkotreffit porttiavaimen kautta jollakin hautausmaalla? Jeap. Ei niin että olisi vielä koskaan ollut Voldemortin kanssa mitään ennalta sovittuja treffejä. Hyh.
Harry astelee kohti koulua ja tuossa matkalla kulkisi kyllä Moorenkin ohi vaikka ei ollut tyttöä edes huomannut. Kädessä kirja, josta yritti kertailla kaikkea mahdollista muodonmuutoksista V.I.P kokeisiin... Nyt kun oli siihenkin aikaa niin miksipäs ei? Kohtahan tämä heittäisi kuitenkin tämän kirjan oleskeluhuoneessa nurkkaan... Kyllä, todellakin. Ja Claran ohi huomaamatta tyttöä.
|
|
|
|
Post by Clara Moore on Sept 18, 2004 14:23:35 GMT -5
Tyttö yrittää soittaa jotain iloisempaa mutta ei. Hevarimeiningillä kaikkea sydäntäsärkevää. Huomaa Potterin. Kallistaa päätään. Ei. Pidät lupauksesi. Ei Harryä. No eipä tuo tiennyt että tämä neiti eli kivan aikaan ilman muistoja tuosta ja kaksi viikkoa sitten sai ne takaisin.
"Hei Harry!", sanoo ja kiroaa mielessään. Miksi hän moikkasi? Pitäisikö tuolle kertoa? Jep. Anteeksipyynnön velkaa ja sen jälkeen voisi lopulta päästä siunattuun rauhaan asian A, kanssa.
"Olisiko sinulla hetki aikaa? Olisi asiaa..", sanoo sitten ja katsoo kitaraansa.
|
|
|
|
Post by Harry Potter on Sept 18, 2004 14:55:54 GMT -5
Ja tämäpäs ei edes kuule tuota Mooren kitaransoittelua. Tai edes kuule. Liian keskittynyt tai ainakin tekokeskittynyt tuohon kirjan lukemiseen. Eri asia sitten missä ajatukset menivät mutta eivät ainakaan tuon kirjan lukemisessa. Eivät todellakaan.
Harry säpsähtää Claran ääntä. Häh? Katse kääntyy Claraan ja kirja siirtyy sivulle, johon käsikin siirtyy. Jaha, neidillä oli hieman sitten tuo tyyli muuttunut vai.. eh? Ei aivan sama tyyli joka Moorella oli ollut suurin osa tästä vuodesta.
Olkapäiden kohautus. Ju, kyllä kai Harrylla aikaa olisi.
"Joo, eiköhän minulla hetki aikaa ole...."
Jaa seuraavaksi pitäisi kai istua alas lumeen ja palelluttaa itsensä? No mutta tämä oli palelluttanut itsensä tarpeeksi pahasti jo helmikuussa joten ei kiitos taas tämän vuoden aikana lyhyen ajan sisälle. Tai ehkä tuossa voisi vähän aikaa istua paleltumattakin...
|
|
|
|
Post by Clara Moore on Sept 18, 2004 15:05:01 GMT -5
"Miten sinulla menee?", kysyy heti ensimmäiseksi hymyillen.
"No, menen suoraan asiaan niin pääset seurastani eroon yhtä nopeasti. Olen omalla tavallani anteeksipyynnön velkaa.. Ja haluan hoitaa sen nyt alta koska en tiedä näenkö sinua sitten nyt koskaan tämän jälkeen", sanoo ja hymyilee pienesti.
"Öh, mun käytökseni.. Silloin aikanaan Tylyahossa ja salissa Jessen kanssa ja moni muu tuollainen.. Haluaisin hieman selittää.. nÄlä käsitä tätä väärin.. En halua sinulta yhtään mitään.. Joten älä luule sellaista", sanoo heti alkuun. Monet rupesivat aina luulemaan kun joku aloitti näin että sitä haikailtiin menneitä.<br>"No, tuota se miksi minä jätin sinut silloin oli.. Tuota.. Lucius pakotti minut jättäämään sinut", sanoo irvistäen.
"Ja sitten minun vähäistä muistiani muokattiin siten etten muistanut sinua silleen ja pidinkin yllättäen Dracosta..", jatkaa.
"No, kaksi viikkoa sitten minulla ja Dracolla oli pieni tappelu päiväkirjasta ja no, sain selville hyvin monta asiaa ja no, sain muistini takaisin.. Ja siksi haluisin pyytää tässä anteeksi törttömäistä käytöstäni..", sanoo lopulta huokaisten syvään.
"Ja kuten sanoin en halua sinulta yhtään mitään.. Halusin pyytää vain anteeksi ja selittää.. Vaikka en minä sitten tiedä kiinnostiko sua ees tietää mutta.. Joka tapauksessa", sanoo ja katsoo kitaraansa. Huh, nyt se oli kerrottu ja nyt hän voisi lopettaa koulun lähes rauhallisin mielin.
"Halusin kertoa nyt kun minä aion mennä tänään pyytämään eropaperit koulusta. Lähden kotiin.. Ei minulla ole paikkaa täällä ja ei ystäviäkään ja.. Sen pienen onnettomuuden jölkeen olen jo alkanut harkita että minun aikani täällä on ohi.. Että tällästä.. Mutta minä toivon että sinulla edes menisi paremmin.. Sinä oikeasti ansaitset sen", sanoo ja katsoo taas kohta tiukasti lumikinosta räpyttäen silmiään. Minä en perkele itke. kaksi viikkoa kestin ja kestän nytkin.
|
|
|
|
Post by Harry Potter on Sept 19, 2004 2:56:21 GMT -5
Loppujen lopuksi päättää istahtaa hetkeksi alas hieman kauemmas Clarasta.
"Hyvin lukuunottamatta treffejä Voldemortin ja hänen Kuolonsyöjiensä kanssa ja sitä, että luulin erästä henkilöä kuolleeksi."
Jeap. Seuraavat treffit sen äijän kanssa sitten varmaan ensi vuonna. Jos se kerta meinasi Harryn joka vuosi niille ihme treffeilleen hankkia tavalla tai toisella. Ja jostain syystä ajatus ei miellyttänyt Harrya yhtään eikä ollut ikinä miellyttänytkään. Ja ne sen Kuolonsyöjät... Huah. Ja Sirius kuollut.. Nielaus. No ei onneksi pitänyt paikkaansa. [*sneef kirjojen takia*]. Harryhan olisikin varmasti kestänyt sen aivan helposti. Ei todellakaan.
Potter katsoo Moorea, kun tämä tuossa selittää. Harry kallistelee välillä päätään... No neidiltä ainakin lähti asiaa. Huh. Ei niin ettei Harryltakin välillä lähtisi.
Hoo, sekunti. Toinen... Miettii tuota Claran äskeistä selitystä mielessään. Siis Lucius Malfoy pakotti jättämään Harryn, Moore sitten jätti sen takia...? Ja sen jälkeen neidin muistia oli muokkailtu? Huh. Sairasta mutta niin hiton Malfoymaista kuin vain voi olla. Tai ei oikeastaan. Toisaalta, kun rahalla ei saanut haluamaansa niin kai sitten oli vain pakko turvautua tuollaiseenkin. Phyh. Azkabaniin se koko hemmetin Malfoyn perhe joutaisi. Jaa tai Narcissasta tiedä... Ei kai se nyt sinänsä ollut tehnyt mitään? Ja Moore oli kaksi viikkoa sitten saanut sen muistinsa takaisin? Ookkei. Ja nyt neiti oli menossa hakemaan eropaperit? Harry vilkaisee kysyvästi Claraa.
Jessus, mitä tuohonkin sitten sanoisi? Mitä Moore edes halusi Harryn sanovan? Ehkä ei mitään... Lucius Malfoy pakottanut jättämään?
"Millä hän sinut pakotti sen tekemään?"
Varsin mitäänsanomaton ääni. Entinen tyttöystävä jättää koska hänet pakotetaan jättämään. Pakko ei ole kuin... kuolla.
|
|
|
|
Post by Clara Moore on Sept 20, 2004 10:27:39 GMT -5
Ai kun kiva. Treffailla sen herra mainion kanssa. Huh.
"No, ei kovin mukavaa", sanoo sitten. Huokaisee. Nyt se tuntui niin tyhmältä. Osittain ainakin.
"Millähän hän tavanomaisestikin.. Uhkailemalla että sinulle tapahtuisi jotain..", sanoo huokaisten. Hän oli idiootti. Mutta sellaista se elämä oli ja menneisyyttä ei voinut muuttaa. Piti vain elää virheidensä kanssa ja yrittää edes jotenkin kestää itseään.
|
|
|
|
Post by Harry Potter on Sept 22, 2004 7:54:00 GMT -5
"Kieltämättä ei mutta tulipahan siellä oltua."
Ja kuitenkin oli hengissä. No ei ollut todellakaan ollut kaukana, että Harry olisi kuollut mutta sehän nyt oli tälle arkipäivää. Etenkin nyt kun tiesi ennustuksen. Periaatteessa siis Voldemort voisi mieleen tunkeutumisella tappaa Harryn milloin vain. Entä jos se aiheuttaisi tälle kohtauksen, kun tämä olisi aivan yksin joskus jossain? Ei mukava ajatus. Vielä vähemmän mukava, kun alkoi ajatella, että se kohtaus ei olisi niitä tavallisia kohtauksia vaan jokin aivan eri. Kai se sellaisenkin kohtauksen osaisi - tai ainakin opettelisi - mihin kuolisi välittömästi tai ainakin välittömästi, jos ei mitään apua saisi. Nielaus. Ei mukava ajatus. Miksei tätä voinut vain samantien tappaa? Paitsi että silloin Voldemort saisi täysivallan. Ei hyvä vaihtoehto sekään. Jaa mutta se, että tämän piti kärsiä kohtauksia ja muita oli sitten parempi vai? Ja se, että Harry oli lähes menettänyt tänä vuonna Siriuksen. Luojalle kiitos siitä että Musta oli elossa. Ehhei. Siriuksen menetystä tämä ei kestäisi.
Huomaa olleensa omissa ajatuksissaan kuullessaan Claran taas puhuvan. Aij, Lucius Malfoy oli tuolla tavalla uhkaillut? Ja kiristänyt? Harryn suusta pääsee raskas ja hieman surullinen huokaus.
"Kuolisi itse sitten samantien, jos minulle tekisi jotain peruuttamatonta. Lordinsa kun haluaa tappaa minut aivan itse. Eikä muita vaihtoehtoja edes ole."
Miten 15 - vuotias poika, joka täyttäisi kesällä 16, voisi voittaa Voldemortin? Huh?
|
|
