|
Post by Jesse Conway on Sept 18, 2004 12:38:16 GMT -5
Jesse puree huultaan hiukan orpona. Hän ei ollut tottunu mihinkään ihmissuhdeneuvojan rooliin saatika itkeviin ihmisiin. "Siis...sinulla on varmasti hyviä muistoja siitä ihmisestä jonka menetit ja...no enhän minä mitään tiedä siitä miten kaikki kävi, mutta jos sinä tiedät niin eikö kannattaisi yrittää saada se toinenkin ymmärtämään kertomalla sille?", toteaa ahdistuneena. _Taas_ yksi hyvä syy olla sotkematta itseään mihinkään syvempiin juttuihin. Eipä enää menetäkään ktään. "Huomista ei tule, jos ei itse tee sen eteen mitään.", sanoo turhautuneena. "Sinua on selvästi rakastettu, joten niin voi käydä vielä uudestaankin." "Ala tulla sisälle.", sanoo työntäen itkevää tyttöä edellään. Hyvä Luoja, miksi ihmiset yleensäkään viitsivät. Kyllähän Jesseä ahdisti ja satui tämä yksinäisyys ja se ettei kukaan kertakaikkiaan välittänyt hänestä missään muotoa, muta tällaisina hetkinä hän oli sitä mieltä että parempi niin. Tämä hetki tosin katoaisi pian historiaan.
|
|
|
Post by Clara Moore on Sept 18, 2004 12:43:21 GMT -5
"Oliskin niin helppoa.. Mutta kun en mä edes enää tiedä mitä mä haluan ja kykenenkö antamaan toiselle edes anteeksi", sanoo vain ja astelee sisälle. "Anteeksi kun olen vaivaksi.. Ehkä mun pitäs vaan unohtaa ja jatkaa elämää. Ihan omin päin. Se voisi olla ainakin ihan aluksi hyvä idea", sanoo enemmänkin itselleen. "Ja yrittää saada ystäviä.. Sellaisia minulla ei pahemmin ole.. Potteria en halua edes nähdä", sanoo tuhahtaen. "Kaikki voi muuttua.. Mutta minun elämässä ne viettää alas päin..", huokaisee.
|
|
|
Post by Jesse Conway on Sept 18, 2004 12:53:22 GMT -5
Hymähtää. "Hyvä idea olisi joo", toteaa hajamielisenä.<br>"Etkä sinä nyt niin kovin vaivaksi ole.", sanoo sitten. "Mielelläni minä - kerrankin - yritin auttaa.", huokaisee turhautuneena. "Olen nähnyt ihan tarpeeksi kuolemaa yhden elämän osaksi." Kävelee sitten Rohkelikkotornin rappusilta poikien makuusaleihin vieville. "Öitä, Moore. Katsohan vain niin huominen tule taas. Yritetään tehdä siitä parempi kuin edellinen päivä oli.", sanoo katsoen taakseen ja nousee ylös portaita vaipuen jo mietteisiinsä, EI hän omista päivistään niin välitänyt. Öitä hän sen sijaan odotti nykyisin, toivoen sellaista unta kuin oli nähnyt muutama viikko sitten.
|
|