|
Post by Ginny Weasley on Sept 6, 2004 8:57:35 GMT -5
"Tietenkin toivut. Sinulla on aina minut, Ron ja Hemrione rinnallasi. Niin ja Musta.. josta ei ole kuulunut.. Mitäh?! Viikkoon mitään? Oletko koettanut kirjoittaa hänelle? Tajuatko kuinka vaarallista se on?", Ginny hämmästeli. Harry otti aivan liian suuria riskejä niin itsensä kuin Siriuksenkin hengelle. "Jos yhtään välität kummisedästäsi niin sinun on lopetettava yhteyden pito häneen niin kauan kuin ajat ovat näin hankalat, ymmärrätkö?", Weasley sanoi tiukasti. "Jos ne löytävät Mustan..." Mitä Harryn elämässä sitten olisi? Kyllä Ginny tiesi kuinka tärkeä Sirius oli tuolle pojalle. Näkihän sen. Aivan kuin toinen isä.
|
|
|
Post by Harry Potter on Sept 6, 2004 11:35:37 GMT -5
Hymähtää. "Jeh. Minulla on aina teidät." Harrylla todellakin aina olisi nuo kolme. Ja Sirius. Ja ei se Dumbledorellekaan puhuminen sinänsä mikään mahdottomuus ollut. Etenkään, jos sattui jotain sellaista tapahtumaan mistä Albuksen tulisi tietää. Kolkko naurahdus noiden sanojen jälkeen mitä Ginny sanoi Siriuksesta. Oi kyllä Harry tiesi. Tiesi liiankin hyvin. Samoin tiesi Sirius itsekin mutta silti... Silti Sirius oli sanonut käyvänsä välillä koululla katsomassa miten kummipojalla menee. Eihän se sinänsä mikään ihme edes ollut. Olihan Musta ollut silloinkin paikalla, kun ne ankeuttajat olivat kolmantena vuotena hyökänneet kesken ottelun huispauskentälle mutta pystyisikö Siriukselle muka olemaan asiasta vihainen? Eipä pystynyt ei. Harry huokaisee. "Et nyt kerro tätä kenellekään etkä mene paniikkiin mutta... En minä muuten olisi Siriuksesta huolissani mutta... Eräs oli sattunut seuraamaan sivusta, kun harjoittelin yksinäni tuolla huispauskentällä. Ja kun vein siepin pukuhuoneessa olevaan laatikkoon, kuulin vain oven pamahtavan kiinni... Ja kun käännyin siitä sitten lähteäkseni niin siinä oven edessä oli eräs nainen." Harry huokaisee taas. Olikohan tämä nyt aivan viisasta? Ehkä Ginny juoksisi samantien nukkumaan ja aamulla ei olisi tuon tytön kanssa missään väleissä... Njäh, ei Ginny sitä tekisi. Toivottavasti ainakaan. Kääntää katseensa Ginnyyn ja jatkaa... "...Joka esitteli itsensä ja samalla esittäytyi Kuolonsyöjäksi. Tiedä sitten kuinka hän oli koulun alueille päässyt mutta kuitenkin. Sanasodan jälkeen tuli kärsittyä pari kidutuskirousta ja siinä vaiheessa Sirius saapui paikalle, kun minulta olisi taju seuraavaksi mennyt. Ja sitten se akka kidutti Siriusta samalla kirouksella niin kauan, että Mustalta meni taju. Ei todellakaan mitään mukavaa katseltavaa. Eikä siinä voinut edes itse tehdä mitään koska sillä Kuolonsyöjällä sattui olemaan taikasauvani. Joo.. Sitten sain itsekin taas kidutuskirouksesta ja heti sen loputtua Dumbledore tuli paikalle. Ja minä ja Sirius päädyttiin sitten kahdeksi päiväksi sairaalasiipeen, jonka takia minua ei täällä viime viikonloppuna ollenkaan näkynyt." Ja jälleen huokaisu. Jessus tämä kuukausi oli kyllä todellakin tämän vuoden pahin... Toivottavasti ei muuttuisi enää yhtään pahemmaksi vaan Siriukselta tulisi postia heti maanantaina jossa hän pyytäisi anteeksi, että siinä oli kestänyt. Mutta ei... Ei kuulostanut Siriukselta. Se mies piti aina lupauksensa Harrylle - ja muillekin. Lukuunottamatta lupausta Dumbledorelle, että Sirius pysyttelisi Kalmanhanaukiolla. Hermostuksissaan räplää Ginnyn paidan reunaa. "Sirius lähti maanantaina. Olisi pitänyt siis tulla jo postia mutta ei ole tullut. Jos hänestä ei ala ensi viikon jälkeenkään kuulua niin minä alan olla enemmän kuin paljon huolissani. Mutta tuskin minä ilman hänen silloista paikalle tuloaan olisin enää tässä." Katselee Ginnya pienellä koiranpentu ilmeellä. Ja tämä todellakin alkaisi olla erittäin huolissaan.
|
|
|
Post by Ginny Weasley on Sept 6, 2004 11:58:54 GMT -5
Niin mitenkä oli? Kuolonsyöjä pukuhuoneessa? Musta pelastanut Harryn? Nyt olivat maailmankirjat sekaisin. Todellakin olivat. "Miksi ihmeessä Sirius tuli koululle? Mistä se mies tiesi tulla tänne?", Ginny kysyi hämillään ja samalla hieman peloissaankin. Sirius osasi jostain kumman syystä osua aina paikalle kun Harrylle tapahtui jotain. Kuinka se oli mahdollista? "Maailman typerin temppu Mustalta. Albus olisi pelastanut sinut kuitenkin. Jestas se mies ei kyllä käytä aivojaan.. ", Weasley murisi. Tietenkin hän oli huolissaan vain Siriuksesta ja sitä kautta myös Harrysta. Potterille kun tuo mies oli kaikki kaikessa. "Olen hyvin kiitollinen Siriukselle, että hän tuli auttamaan sinua, mutta samalla pettynyt, sillä hänhän petti koko Kiltan postuessaan Kalmanhaanaukiolta. Ajattele jos Mustalle olisi käynyt pahemminkin.", tyttö selitti täyttä häkää huolesta sekaisin. "Onneksi ei sentään käynyt mitään, mutta olisi voinut käydä. Sinä et saa enää liikuskella yksiksesi. Minä sanon Ronille, että pitää sinua silmällä. Järkyttävää.. Kuinka Kuolonsyöjä edes pääsi koululle vaikka ulkona liikkuu ankeuttajia vähän väliä?! Minun pitää puhua Dubledorenkin kanssa.. Eihän tämä koulu ole enää lainkaan turvallinen paikka sinulle." Weasley piti pienen hengähdystauon ja jatkoi sitten. "Sirius on toivon mukaan Kalmanhaanaukiolla ja ei pidä sinuun siksi yhteyttä, että ei jäisi kiinni. Pimento vahtii koululle tulevaa postia nykyään liiankin tarkasti. Olisi silkkaa itsemurhaa kirjoitella sinulle. Koeta ymmärtää se.. Et voi vaatia kummisedältäsi sellaista.", Ginny sanoi murheellisena. "Tiedät, että Musta on sinulle tärkeä. Tärkeämpi varmasti kuin kukaan muu tässä maailmassa, mutta tällä menolla menetät vielä hänet. En tietenkään tiedä oliko tuo kirjoittelu Siriuksen idea, mutta mitä tahansa se mies ehdottaakin, niin kieltäydy vaikka pahalta tuntuisikin. Kieltäydy Mustan vuoksi. Ymmärrätkö?" Neidon silmät vetistelivät hieman. Kamala tunne. Sirius oli hänenkin mielestään mukava mies ja kun tiesi, että noinkin rakkaalle henkilölle kuin Harrylle se mies oli koko elämä..
|
|
|
Post by Harry Potter on Sept 6, 2004 12:22:44 GMT -5
Raskas ja syvä... huokaisu. [*kaksimielinen taas*] "Koska halusi nähdä minut taas vaihteeksi. Ei hän tänne tiennyt tulla. Hän sanoi sairaalassa käyneensä aina välillä täällä katsomassa minua niin ettei kukaan tiennyt." Harry huokaisee hiljaa. Kuinka epämahtavaa. Sirius ravaili koulun alueelle katsomaan tätä poikaa. Miksi? Miksi? Miksei Musta voinut vain pysyä kotonaan, kun olisi siellä täysin turvassa ja ei tarvitsisi pelätä Siriuksen jääneen kiinni vaikka ankeuttajille ja... Loppuun asti ei tarvinnut edes ajatella. Kolmas vuosi kun oli senkin opettanut melkein liiankin hyvin. "En minä muuta ajattelekaan kuin että jos Siriukselle olisi käynyt pahemminkin. Ja en minä tiedä miten Christina tänne oli päässyt. Jotenkin jollain keinolla mutta kiitän onneani, ettei kyseessä ollut Tom Lomen Valedro itse. Sitten kun en ainakaan tässä olisi... Paitsi että hänen suunnitelmansa nyt menevät aina pieleen mutta kuitenkin. Ja kyllä minä sen ymmärrän etten voi häneen yhteyttä pitää mutta Dumbledore se hänen käski ilmoittaa, että hän tosiaan pääsee täältä kotiin asti. Mutta eipä ole mitään kuulunut..." Jos Siriukselle oli tapahtunut jotain... Jos Mustalle oli tapahtunut se peruuttamaton ... Harry ei kestäisi. Ei todellakaan kestäisi. "Ehkä minä vain ylireagoin.. Hän on kunnossa. Hänen on pakko olla aivan kunnossa."
|
|
|
Post by Ginny Weasley on Sept 6, 2004 12:34:55 GMT -5
No oikeassa poika oli siinä suhteessa ainakin, että oli onni ettei itse Pimeyden Lordi ollut eksynyt pukuhuoneeseen. Siitä ei olisi seurannut mitään hyvää.. Se oli ollut kertakaikkisen lopullista. Miten 15-vuotias poika olisi pärjännyt.. Tosin Harry oli erikoistapaus. Hän oli vuodesta toiseen selvinnyt kuin ihmeen kautta Voldemortin käsistä.<br>"Uskon, että Musta on ihan kunnossa.. Toivon ainakin.", Ginny sanoi huokaisten. "Hänellä on taatusti jokin syy olla ilmoittamatta itsestään. Anna hänelle aikaa." Weasley koetti hymyillä hieman, mutta jostain syystä hänellä alkoi itselläänkin olla tuntuma, ettei kaikki ollut ihan kohdallaan. Luulisi, että Sirius olisi ainakin Harrylle jos jollekin ilmoittanut turvallisesta kotimatkastaan... Outoa. "Älä vaivaa päätäsi nyt sillä. Sirius on varmasti kunnossa. Sinulla on nyt muutakin ajateltavaa kuten se, että kasvava lapsi tarvitsee vähintään seitsemän tunnen yöunet. Paljonkos herralle on tämän yön ainaka kertynyt?", tyttö sanoi ja virnisti lopuksi samalla kun pörrötti hieman Potterin hiuksia. Pitihän tuon ajatukset saada jotenkin masentavista aiheista pois.
|
|
|
Post by Harry Potter on Sept 6, 2004 12:56:44 GMT -5
Tukahdutettu huokaus. Pakko Siriuksen oli kunnossa olla. Todellakin aivan pakko. Rakkaan kummisedän menettäminen kun oli ollut liian lähellä jo pari vuotta sitten... Ei kiitos samaa enää uudelleen. Ei ikinä.<br>"Joo, kyllä Sirius aivan kunnossa on. Pakko hänen olla. Hän on aivan kunnossa.. Ei vain ole ilmoittanut mitään vaikka lup.." '..asi.' Ja sehän ei ollut minkään vertaa Siriuksen tapaista pettää lupauksiaan, jotka lupasi Harrylle. Ehei. Se mies uhrasi joka kerta vapautensa ja sielunsa tulemalla tänne, jos kummipojalle jotain vakavampaa tapahtui vaikkakaan Sirius kyllä ei ollut tuosta Kuolonsyöjän koululla olosta tiennyt sen paremmin kuin Harrykaan mutta silti... Ja Sirius oli aina vastannut postiin. Sitäpaitsi Siriuksen mielestä riskit vain piristivät elämää tai jotain sen suuntaista. Harry naurahtaa Ginnyn pörröttäessä hiuksia joskin naurahtaa myös noille sanoille. "Itseasiassa ei yhtään. Montakos tuntia neidille on kertynyt yöunia tänä yönä sen lisäksi, että on pitänyt kuunnella Maailmanpelastaja Ihmepojan itsekkään kuuloista selitystä omasta elämästään?" Ja nyt tämä jopa virnistää. Hyvä merkki. Ginny taisi sitten olla Ihmetyttö? No ainakin neiti oli saanut tämän pojan olon hieman paremmaksi. Tosin niinhän sitä sanotaan, että puhuminen auttaa. Ilmeisesti se sitten oli todellakin totta.
|
|
|
Post by Ginny Weasley on Sept 6, 2004 13:09:18 GMT -5
Ehkä Siriuksesta puhuminenkin olisi hyvä jättää sikseen. Huomenna siitä ehtisi jutella kyllä, mutta tuo poika tarvitsi unta nyt enemmän kuin mitään muuta. Näkihän sen tuon väsyneistä silmistäkin. "Phyh.. Itsekkään kuuloista? No enpä nyt sanoisi noin.", Ginny hymähti pienesti. "Kyllähän kaikilla on oikeus haluta olla rakkaitten ihmisten seurassa. Epänormaaliahan se olisi, jollei sellaista haluaisi." Ja mitäköhän tämäkin neiti taas mongersi. Taisi väsy painaa jo Weasleynkin silmissä.<br>"Minäkö? No sillä nyt ei ole väliä, sillä minulla ei ole huomenna kahdeksan aamua toisin kuin sinulla.". tyttö naurahti ja tökkäsi leikkisästi Harryn nenänpäätä. "Ron kertoi, että teillä on jo aamusta joku pvs:n esitelmä luettavana koko luokalle. Taitaa mennä pelkäksi yrittämiseksi, jollet ala nukkua pikku hiljaa." Ginnyn kasvoille kohosi leveä hymy kun tuo katseli Potterin vihreitä silmiä, jotka eivät onneksi näyttäneet enää niin kamalan murheellisilta. "Kyllä se elämä helpottaa kun annat itsellesikin aikaa.."
|
|
|
Post by Harry Potter on Sept 6, 2004 15:01:23 GMT -5
Pieni hymähdys. "Et vai? Sinä olet sitten varmaan melkein ainoa." Harry hymähtää. Ja virnistää. Mieliala oli todellakin noussut, kiitos Ginnyn. Todellakin.. Kyllähän kaikilla oli oikeus haluta itselleen rakkaiden ihmisten seurassa olla. Ja itselleen rakkaista ihmisistä kuulla. Siriuksen elämäntilanteelle vain ei voinut mitään ellei Matohäntää sitten saisi kiinni, joka nyt oli kyllä melkoisen epätodennäköistä.<br>Ehem, Harrylla tosiaan olisi aamulla se kahdeksan herätys. No onneksi olisi PVS tunti eikä sentään esimerkiksi liemitunti. Yäk. Harry katsoo hiukka ihmeissään tuota Ginnyn nenään tökkäisyä. Naurahtaa virne kasvoilla. Hauskan tuntoista. Kieltämättä. Siis no olihan tuon ennenkin tehnyt kai Harrylle joku mutta silti... Hassu tuo tyttö. Hehheh. Naurahtaa. "Kyllä se hyvin menee.. Tai niin sopii ainakin toivoa. Jos ei muuten niin improvisoidaan jotain siihen väliin. No ei, mutta kyllä se hyvin menee." Kallistelee hieman päätään ennen kuin ilme kasvoilla muuttuu tuimemmaksi ja silmät kavenevat hieman viiruiksi... Ja Harryn kasvot tulevat lähemmäs Ginnyn kasvoja... Ja poika tökkää tyttöä nenään ensin kerran... Ja sitten muutaman kerran melko nopealla vauhdilla uudestaan tuhisten siinä samalla. Harry naurahtaa virne kasvoillaan mennessään taas kauemmas Ginnyn kasvoista ja virnistää Weasleyn nuorimmalle. "Aika on kova sana... Kuten ystävät ja nukkuminenkin, tosin viimeiseksi mainittu on kova sana vain joskus." Pieni hymähdys ja pieni hymy kasvoilla. Ja Harry pörröttää Ginnyn hiuksia. Virnistää tytölle taas.
|
|
|
Post by Ginny Weasley on Sept 7, 2004 9:46:37 GMT -5
"No en. Pitäisikö?", Weasley naurahti. "Minä en nää mitään syytä pitää sinua itsekkäänä. Et sinä tässä olisi, jos olisit itsekäs." Siinähän tapauksessa Potter makaisi hymyssä suin sänkynsä pohjalla ja mutisisi, ettei Moore ollut hänen arvoisensa. "Improvisoinnilla? Luuletteko pärjäävänne sillä.. Oi oi.. Olisinpa näkemässä.", Giny sanoi hymyillen ja vilkaisi tyttöjen makuusaliin vieviin portaisiin kuultuaan portaikosta askeleita. Neito käänsi päänsä takaisin ja.. Miksi ihmeessä Harry katsoi häntä tuolla tavalla? Apua! Mitä pahaa hän nyt oli tehnyt?! Potterin kasvot tulivat aina vain lähemmäs, kunnes.. Poika tökkäsi neitoa nenään muutaman kerran. Siinäkö se nyt oli? No ainakin Harrylla oli hauskaa. Weasley naurahti hieman hermostuneen ja nolostuneen väliltä ja katsahti sitten nopeasti ulos ikkunasta vain peittääkseen typerää oloaan. Mitä hän oli oikein odottanut Harryn tekevän? Tai pikemminkin.. Mitä hän ei ollut odottanut tuon tekevän.. "Nukkuakin pitää tai ystävät menettävät hermonsa houreisien juttujesi takia..", Weasley sanoi hennolla äänellä ja oikoi hiuksiaan pieni hymy kasvoillaan.
|
|
|
Post by Harry Potter on Sept 7, 2004 14:16:41 GMT -5
Ja tuo äskeinen laitettasiin väsymyksen piikkiin. Miksi Harry edes oli tuon tehnyt? No ei sentään mitään tuon pahempaa ollut tehnyt tässä tilassa. Se kun oli melko paha yhdistelmä, että oli väsynyt, sydänsuruinen ja sitten tyttö, jota kohtaan kieltämättä on suuriakin tunteita, tulee kuuntelemaan surut ja kaikkea. Harrynkin kasvoilla pieni hymy. "Joo, nukkuakin pitää. Jos unta saa mutta ehkä sekin onnistuu. Kun ajattelee kaikkea muuta paitsi negatiivisia asioita..." Jos ajattelisi vaikka Ginnya ja sitä, että veisi huispausmestaruuden ja toivottavasti myös tupamestaruuden luihuisilta? Ehkä noilla ajatuksilla saisi unen päästä kiinni.. Ellei Harry sitten vain nukahtaisi samantien, kun rojahtaisi sänkyyn. Hehheh. "Mitähän se kello on?" Ja pitäisi vain toivoa, ettei Harry tekisi mitään vielä 'tyhmempää'. Ei niin että se välttämättä muuten olisi tyhmää sinänsä mutta kuitenkin. Eikä tuossakaan päätä eikä häntää. Luoja, johtuikohan tämä väsymyksestä vai ihanan puoleisesta seurasta vai mistä? Ei voi tietää, kun ajatukset muutenkin aivan sekaisin.
|
|
|
Post by Ginny Weasley on Sept 7, 2004 14:27:39 GMT -5
"Osuit asian ytimeen", Weasley hymähti. "Positiivisia ajatuksia vain pääntäydeltä niin eiköhän se uni tule." Tosin noin väsynyt kun Potterkin itkun jäljiltä oli, niin voisi jo olettaa pojan nukahtavan heti kun silmänsä ummistaisi pidemmäksi aikaa. "Kello on... odotas..", Ginny sanoi ja kurkkasi seinän takaa huoneessa olevaan kaappikelloon. "Puoli kaksi. Jestas.. Kylläpä se onkin paljon. Ethän sinä ehdi nukkua kuin.. Nyt pehkuihin siitä niin kuin olisit jo." Kieltämätttä Ginny oli perinyt joitain piirteitä Mollylta ja tällaisissa tilanteissa ne tulivat väkisinkin esiin, vaikka tyttö ehkä halusikin ne piilottaa. "Niin siis.. Itsehän sinä sen päätät milloin menet..", neito korjasi nolona. Ehkä hän oli heiman kiihtynyt. Weasley loi pahoittelevan katseen Harryyn. Ei hän halunnut tuota mitenkään määräillä. Oli tuo sen verran iso poika jo. Ottakoon Potter kehotuksena vaikka..
|
|
|
Post by Harry Potter on Sept 7, 2004 14:37:07 GMT -5
Pieni virnistys. "Toivotaan, että tulee... Ja eiköhän se tulee heti kun sänkyyn asti pääsen." Kuulostipas toisaalta taas kaksimieliseltä. Hm, Lilya oli vaikea kuvitella kaksimieliseksi ainakaan niin että äiti olisi sitä koko ajan ollut. Ehkä kaksimielisyys siis sitten olikin Jamesilta päin tullut? Luultavasti. "Luoja, puoli kaksi. Ehtiihän tässä muutaman tunnin nukkua ennen kuin pitää nousta ylös ja mennä syömään aamiainen ennen kuin lähtee tunneille." Harry naurahtaa tuolle Ginnyn komentelulle. Kuin Molly. Itseasiassa Ginnysta oli jo hetki sitten tullut Molly mieleen, kun tyttö oli hössöttämään alkanut. Ja toisaalta tuli koko ajan mutta eipä siinä mitään pahaakaan ollut. Pikemminkin päinvastoin. Naurahdus, hyväntuulinen sellainen. Sydänsurut ja Sirius surut oli nyt vähäksi aikaa onneksi heitetty syrjempään. Ehtisihän noita surra ja miettiä.<br>"Nooh.. voit sinäkin sen päättää milloin minä nukkumaan menen. Ei minulla ole mitään sitä vastaan." Harry virnistää.
|
|
|
Post by Ginny Weasley on Sept 7, 2004 14:43:49 GMT -5
Ginny päättäisi milloin Harry menisi nukkumaan? Hetki, oliko tyttö missannut juuri jotain? Tyttö hymyili vain typeränä eikä oikein osannut sanoa mitään. Potter se sai aina tämän neidin ymmälleen tavalla tai toisella. "Päätä sinä vain ihan itse", neito sanoi sanottua hennolla ja hieman ujonpuoleisella äänellä.<br>Kamala kun oli vaikea olo. Pitäisi varmaan ottaa viimein ne jalat alleen ja kadota nukkumaan jo? Parempi kuin loistava idea. "Minä taidan tästä mennä takaisin petiin..", Weasley piipitti paidan kaulukseensa ja lähti sitten taapertamaan kohti portaikkoa.
|
|
|
Post by Harry Potter on Sept 7, 2004 14:55:23 GMT -5
"Nah, päätetään yhdessä." Harry virnistää taas. Jestas, Ginny oli todellakin saanut tämän pojan mielialan kohoamaan ja vauhdilla. 'Taas sinä ajattelit kaksimielisesti.' Entäs sitten? Katselee lattiaa ja potkii jaloillaan tuossa hiljaa ja sitten kääntää katseensa Ginnyyn, kun tyttö alkaa taas puhua. Ginny oli lähdössä? Hitto... Harrylla oli kolme vaihtoehtoa. Ei, neljä.<br>Ensimmäinen oli estää Ginnyn lähtö sanomalla tässä jotain. Toinen oli estää Ginnyn lähtö tarttumalla kiinni tytön käsivarteen. Kolmas oli jäädä tänne yksinään istumaan. Neljäs oli lähteä itsekin nukkumaan... Viides... Ei näitä pitänyt olla kuin neljä! No olihan noita vaihtoehtoja vaikka mitä. Mutta minkä niistä toteuttaisi? Katsoo maahan ja sitten kääntää katseensa nopeasti Ginnyyn. "Ginny ... Kiitos." Hymyilee.
|
|
|
Post by Ginny Weasley on Sept 7, 2004 15:05:24 GMT -5
Weasley katsahti Harryyn portaiden juurella. "Se oli vähintä mitä pystyin tekemään", tyttö sanoi melko hiljaa ja pienesti hymyillen. "Hyvää yötä, Harry." Tuon sanottuaan vuotta nuorempi rohkelikko asteli valkoisessa yöpaidassaan tyttöjen makuusaliin johtavat portaat ylös ja katosi pimeään käytävään. Huah. Tämä yö olikin ollut kaikkea muuta kuin ennalta-arvattava. Nyt kun Moorekaan ei ollut enää Potterin kanssa.. ehkä olisi pienen pieni mahdollisuus. Hyi, häpeäisit. Poika parka juuri vasta tullut jätetyksi ja sinä jo mietit seuraavaa suhdetta. Ginny läpsäisi itseään poskelle ja sukelsi vällyjen väliin. Ainakin uni maittaisi.
|
|